KAIKKI ÄITINI RESEPTIT 10 VUOTTA

Olisinko arvannut, että tämäkin päivä vielä tulee? Päivälleen tänään, nimittäin, helmikuun kahdeksantena, 2010, julkaisin ilman suuria odotuksia ja varsinaisesti tietämättä millaiseen maailmaan olin astumassa, ensimmäisen blogipostaukseni.

Olen saanut lisää rakkaita ystäviä, kokeillut rajojani, kehittänyt taitojani ja osaamistani, löytänyt itseni mitä kummallisimmista paikoista, saanut elantoa ja löytänyt jopa uuden työn.

Tämän 10 vuoden aikana blogimaailma ja vaikuttajamarkkinointi on kehittynyt ja muuttunut niin, että välillä tuntuu jäävän haukkomaan henkeä. Harrastuksen muuttuminen työn suuntaan tuo myös paineita pärjäämisestä, epävarmuutta omista kyvyistä, riittämättömyyden tunteita.

Miksi sitä jaksaa kuitenkin jatkaa?  Koska pohjimmiltaan syyt blogin pitämiseen ovat ne samaiset, jotka saivat minut pauloihinsa jo ensimmäisen vuoden aikana. Rakkaus ruokaan, reseptien kokeileminen, kehittäminen ja jakaminen, kirjoittaminen, valokuvaus. Kaikkein suurinta ja ehkä yllättävintä ovat olleet kuitenkin ihmissuhteet, jotka ovat tulleet tässä kylkiäisenä. Kymmenen vuotta sitten vuorovaikutus oli erittäin vahvaa ja onneksi nuo samat silloin luodut siteet kantavat tähän päivään. Yksi blogimaailmassa tapahtunut muutos on kommentoinnin siirtyminen muihin somekanaviin ja blogikommentointia muistelen joskus haikeudella. Siksi jokainen saatu kommentti on tärkeämpi kuin koskaan ja välillä kun tapaan ventovieraan ihmisen, joka kertoo olevansa blogini seuraaja... silloin olen onneni kukkuloilla.

Välillä mietin, kuinka paljon olen muuttunut ihmisenäkin näiden vuosien aikana. Ja vaikkei sitä tämän prologin perusteella uskoisi, niin mähän olen oikiasti tosi hauska ja huumoritajuinen kirjoittaja, sitä tyyliäni ja jonkinlaista suorasukaista aitouttani olen pitänyt aina oman blogini valttikorttina. Nyt tämäkin postaus kuulostaa lähinnä huonolta Emma-gaala puheelta (pitääköhän kukaan näin huonoa tänään?).

Muutama highlight ja kehityskaari menneeltä vuosikymmeneltä:
(Kuvat ovat ihan sikin sokin, kuvia vaan)

 2010
Sain vihdoin edellisjouluna digikameran, keksin blogilleni nimen ja ryhdyin aloittamaan. Muistan vielä kuinka seurasin kävijälaskuria ja olin hurjan onnellinen  100 lukemassa käyneen rajasta (nyt niitä on yli 4 500 000). Ensimmäinen vuosi oli muutenkin jotenkin ihana, pääsin jakamaan  kaikkia siihen astisen elämäni suosikkireseptejä: Kolmen juuston porokeitto, blinit, nyhtölammas, aitoja meksikolaisia reseptejä ja paljon muita. Ekan vuoden reseptit kannattaakin selata läpi, siellä on monta ikisuosikkia. Ja myös tosi hauska juttu epäonnistumisista keittiössä.

2011
Urho 6v. sai pikkusiskon ja minusta tuli toistamiseen äiti, nyt ihanalle Maitotytölle. Obelix the Great Rottweiler lähti parempiin hakumaastoihin. Minä  elin vauvavuotta ja bloggailin. Tuollain taidettiin elää kakunkoristeluiden kulta-aikaa, niitäkin löytyy paljon.

2012
Hain eka kertaa lisäoppia valokuvaukseen Liemessä Jennin kurssilta. Voitin Happy Joen siiderikokkauskisan ja sain ihanimman palkinnon, kokkauspäivän 10:lle ystävälle.

2013
Mun pastakastike valittiin pohjoismaiden parhaimmaksi, wau! Emännöinpä myös ihan parasta blogimiittiä, muistelen lämmöllä vieläkin tuota päivää ja seuraavan päivän terassitiskaussessiota. Jossain vaiheessa minua oli alettu pyytää tekemään keitrauskeikkojakin.

2014
Urhon 10-vuotissynttärit. Lapseni ja perheeni ovat aina olleet osa blogiani, koska usein parhaimmat ruokahetketkin oon vietetty perheen ja lähipiirin kanssa.

2015
Olin kesän -10 ja sen jälkeen useamman kesän  töissä  Tallink Siljan Serenade laivalla, extrailin myös talvella. Yritin myös tehdä opiskelujani loppuun, mutta vieläkään en saanut rusatettua niitä maaliin. Kävin myös tekemässä vuoroja Juurella-ravintolassa ja jossain vaiheessa pääsin myös nimikkoillassani suunnittelemaan ja valmistamaan teema-illan. Mikä hauska kokemus tuokin. Tänä vuonna aloitin myös kansainvälisen yhteistyön Apetina-brändin kanssa. Olin tiimin pitkäaikaisin bloggari aina v. 2018, jolloin konseptia vähän muutettiin, reseptit löytyvät sieltä vieläkin, puolaksi ja hollanniksi, vaikkapa. Myös K-ruoan kanssa oli pitkä  (3 vuotta?)yhteistyö, reseptejä löytyi niin blogista, Pirkka-lehdestä, K- ruokalehdestä ja -sivuilta.

2016
Aloitin työt täyspäiväisesti Turun Yliopiston Funktionaalisen elintarvikekehityksen  Seinäjoen etäpisteessä  professori Anu Hopian ryhmässä erilaisissa ruoka-alan projekteissa. Työ jatkuu edelleen. Ja oikeastaan blogi tutustutti minut myös Anuun. 
Enkä nyt oikein muista enää minä vuotena aloin tehdä ruokatorstai aukeamia sanomalehtiin.

2017 -
 Sitten musta tuli Tv-kokki.  Sen muistan kyllä. Ainakin 8 kuukaudeksi!

Ja just nyt tämä kymppivuotispostaus alkoi tuntua kerrassaan epätoivoiselta listaukselta. Oon tehny niin kymmeniä yhteistöitä tänä aikana, tutustunut asioihin ja ihmisiin, tehnyt kökkäkeittiöhommia koiraleireillä, Miljoonahevosessa, Kalevan kierroksella, luistelutapahtumissa ja seuran estekisoissa, heittänyt keikkaa Raviradan keittiössä ja suunnitellut  ja toteuttanut ravintolatoimintaa  Finland Horse shown leivissä Ypäjällä, leiponut Habitaressa, messuemännöinyt  Kauhajoen Ruokamessuilla ja Maistuva-messuilla. Esmes.

Ja nyt, juuri nyt olen Helsingissä hotellissa kahden kisapäivän välissä (Hopealuistinfinaali pikaluistelussa), poskeni punoittavat pitkän ulkonaolon jäljiltä ja takapuoli puutuu tässä tuolilla. Päivä on ollut pitkä ja nyt kyllä lopetan. Sama se mitä 10 vuoteen on sisältynyt, ihan liian pitkä aika raportoitavaksi!

Ja ihmiset, en nyt voi mainita teitä nimeltä koska teitä on liikaa, mutta olette tärkeitä. Hieno jubileelahja olisi pieni kommentti meistä, mitä muistoja sinulla on minusta tai ruuistani?

ARVONTA: Arvon 16. 2. 2020 mennessä Atrian Jauhelihakirjan ja Atrian 30€ lahjakortin, jonka tämä mun lähiruokayhtiöni lahjoitti tätä tarkoitusta varten kommentoineiden kesken.

Rakastan teitä! Jatketaan, eiks je?

Jippii! Ehdin vielä oikean päivän puolella!