Pages

torstai 21. marraskuuta 2019

PATAKAUSI AVATTU


On se, eikö olekin? Hetken jo elimme talven valkoista ihmemaata ja pikkupakkasia, nyt mennään lämpöasteiden puolella, sateessa sumussa ja, ah, niin pimeässä marraskuussa.

Meillä ei marraskuussa kiliise kaipuun kaljakori, mutta patojen kannet ja uuninluukut sitäkin tiheämpään. Pataruokiin tiivistyy juuri se kaikki lämpö ja lohdutus, tuhdit ja kotoisat, tai yhtä hyvin eksoottiset maut. Marraskuun pataruoka tarjoaa syöjälleen runsaasti energiaa, mutta minimoi sen tarpeen ruuan valmistajalta. Loistavaa! Tällä mennään koko talvi.

Patakauden repertuaarin laajennustalkoot huipentuivat tänään kohdallani Lännen Median sisältöä julkaisevien sanomalehtien ruokatorstaiaukeamilla. Olisiko seuraavissa uutta vääntöä vanhojen luottoreseptien ( tähän listaan otan ainakin hirvikäristys, Moskovan pata, Burgundin pata, kukkoa viinissä, Rendang, karjalanpaisti, nyhtölammas, siirappinen sesam-kana) rinnalle?


 Maitopossu! Siinä sitruunainen maitoliemi ympäröi possunfileen ja juoksettuu ihanan maukkaaksi kastikkeeksi.



Kivasti tulinen filippiiniläinen kanapata on versio Adopo kanasta, tai oikeastaan sen pikaversio. Ihan oikein, pataruuat eivät aina kaipaa mielettömän pitkiä haudutusaikoja. Uskomaton maku perustuu muutaman raaka-aineen liemeen. Viinietikkaa löytyy paljon.



Pastaa ja papuja - nimisen padan pääraaka-aineet kuuluvat jo nimessä. Varioin sen tällä kertaa kasvisversioksi kaurajauhiksen kanssa, mutta se ottaisi mielellään vastaan myös ehtaa pekonia tai jauhelihaa. Iso padallinen on riittoisa ja edullinen ruoka.



Kookosmaito on vähän niin kuin heikko kohtani ruuanlaitossa. Tai paremminkin vahva. Enpä ole koskaan tainnut syödä kookosmaitoon tehtyä pataa, curryä tai keittoa, joka ei olisi suurin piirtein vienyt kieltä mennessään. Siksi kookosmaito ihan huusi hauduttamaan siinä naudanpotkakiekkoja. Lunasti lupaukset.



Joskus se lehtijutun tekokin ottaa koville. Leivoin alaosan pikkujutuksi hulluna pikkuleipiä ihan vaan todetakseni, että kamerasta loppui akku ja päivänvalo loppui. Onneksi dead line oli vasta huomenna, joten ehtisin  hyvin ottamaan keksikuvat aamun valjettua. Laitoin ison lautasellisen keksejä Maitotytölle ja kaverille, tytöt ehtivät hetken mutustella keksejä, kunnes piti rientää jonnekin muualle. Ihmettelin, kun lautanen oli keittiöön palattuani ihan tyhjää...kunnes tajusin, että Meimi the rottweiler vol III oli härskisti tyhjentänyt lautasen pöydänkulmalta. 

Onneksi viisas minä asetti tarjottimella olevat kuvauskeksit visusti jemmaan koiran ulottumattomiin ruokapöydän ikkunanvastaiseen päätyyn. Joskus ennenkin olen saattanut tehdä näin.

Yöllä olin kuulevinani jotain pöydällä hyppisen ääniä, mutten tajunnut silti... No keksit jäi kuvaamatta, yksi ainokainen onneton otos vain muistoksi.

Sillä vaikka näissä kekseissä on kussakin vain 3 ainesosaa, en minä ehtinyt niitä enää uudestaan leipoa!

Joo, todellakin, kolme raaka-ainetta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti