Fritti-silakka...tai jotain

Viime viikolla tuli vietettyä varsin syvärasvainen kalapäivä. Olin ostanut haukifileen(pitkin hampain, kyllä miessoturin kuuluisi raahata hauet järvestä kotiin ilmaiseksi), joista olin ajatellut pyöräyttää Suolaa&Hunajaa- Jonnan ylistämiä kalapuikkoja, niistä nyt ei sen enempää, paitsi olivat ne kyllä tosi hyviä, mutta öljyni oli taas melko räväkän kuumaa ja paistoväri sen mukainen. Toiset eivät koskaan opi.... Lisäksi olin tosi näppärä kun muokkasin reseptiä korvaamalla korppujauhot hapankorppumurskeella. Murske olisi saanut olla ehkä hiukan paremmin murskattua, ehkä ensi kerralla kokeilen ihan niillä korppujauhoilla. Teen näitä varmaan uudestaankin joskus ja yritän keskittyä hommaan paremmin.

Nyt kaiken keskittymisen vei parikymmentä silakkaa, jotka äitini yllättäen toi minulle. Olivat saanet naapurin kautta 6 kg ihan tuoretta silakkaa joltakin rannikon kalastajalta. Isä oli savustanut yhden satsin uudella savustimella ja loput pakastettiin parinkymmenen silakan erissä.

No, koska mulla oli jo tuota haukeakin varattu, muistin Hesarin ruokatorstain Tikkusilakat ohjeen, jossa silakkafileistä friteerattiin coctailtikkujen nokkaan pikkurullia. Näin mulla olisi sitten kahta eri kalaa, joita voisin dippailla. Ei kun fileoimaan!

Muistan kuinka MasterChefin ekaa tuotantokautta katsoessani naureskelin (kyllä, ivallisesti!), kun eivät osanneet silakkaa fileoida. Luulinpa tuon nimittäin itse osaavani, mutta riekalehdin ainakin 5 silakkaa ennenkuin tajusin lopettaa. Menin sitten googlailemaan, parempia ohjeita, mutta kyllä tekniikkani oli periaatteessa oikea. Ihmettelin, kunnes josskin törmäsin  ihanaan tiedonjyvään: HYVIN TUORETTA SILAKKAA ON ERITTÄIN VAIKEA FILEOIDA, KOSKA SELKÄRANKA EI YKSINKERTAISESTI SUOSTU IRTOAMAAN LIHASTA.  Ja tämä olkoon täten siis minunkin virallinen selitykseni.

Mutta koska ruodollisia silakkafileitä on lähes mahdoton kääriä sievellä rullalle muuta kuin ehkä heinäseipään nokkaan (Pohjanmaalla ovat silakatkin suurempia...), paistoin silakat pitkinä. Frittitaikinanhan olin jo tehnyt. Hyviähän ne olivat, ehkä ruodot tuntuivat nopealla paistolla hiukan enemmän kuin perinteisissä hitaasti paistetuissa ruissilakoissa. Ja hienon säväyksen, joskin ehkä tarpeettoman, saivat silakat kun korvasin valkoviinin samppanjalla, koska valkkaripulloja ei olluta auki, mutta jääkaapissa oli pikku piccolo Piperia. Saattoi kyllä olla viimeinen kerta kun meikäläisen silakat ui samppanjassa. On ne ehkä enemmän piimän kanssa nautittavia!

Tässä vielä käyttämäni frittitaikinan ohje Hesarin Tikkusilakoista:

• 400 g pienehköjä silakkafileitä
• 1 tl suolaa
• Taikina:
• 1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl rypsiöljyä
• vajaa 1 tl suolaa
• 1 keltuainen
• Kypsentämiseen:
• rypsiöljyä

1.Sekoita viini, jauhot, öljy ja suola. Vatkaa keltuainen kevyesti ja lisää taikinaan. Anna taikinan hetken tekeytyä.

2.Levitä silakkafileet nahkapuoli alaspäin voipaperille ja mausta suolalla. Kääri rulliksi ja kiinnitä cocktailtikuilla.

3.Kasta taikinaan ja kypsennä kullanruskeiksi kuumassa ruokaöljyssä. 

Tarjoile kermaviilillä, jonka voit maustaa tillillä ja sitruunalla, sitruunaa sopii myös pusertaa silakoiden päälle.

Oli muuten kuohkea frityyritaikina. Ehkä ensi kerralla samppanjavohveleita. Viisaampi luultavasti joisi samppanjansa.

Foihan Fenkoli!

Voi mikä iisi-biisi ihanan makuinen resepti ystävästämme Rva Fenkolista.

Luulin jo, että olin vuosikymmeniä  ajat sitten ohittanut sen kulinarismin esipuberteettivaiheen, jolloin suurinta herkkua on kaikki leivitetty ja uppopaistettu tyyliin mustekalarenkaat, mozzarellatikut, jalapeñopoppersit, scampit; you name it. Luultavasti samalle herkkulistalle olisi päässyt myös vanha kengänpohja kun se olisi huolellisesti paneerattu ja tarjoiltaisiin pöytään friteerauksen jälkeen rasva vielä sormenpäitä poltellen.

Onneksi suvussamme on sepelvaltimotautia. Ei tarvitse syyttää näitä teinimättöjä.

Mutta kieltämättä ihminen joskus ehkä tarvitsee jotakin tämän suuntaista tuomaan vaihtelua jo vähän kutivoituneemmallekin paletille.

Ainakin tätä paistettujen fenkolien reseptiä oli pakko kokeilla . Ja kannatti. Fenkolin anisuus sopii aivan erinomaisesti yhteen rapsakan kuorrutteen kanssa. Eikä näitä edes friteerattu, kunhan paistoin pannulla.(runsaassa öljyssä....)

Mulla oli vaan yksi fenkoli, joten kun vähän kipuilin pannun lämpötilan kanssa, lopputulos oli taas kerran hiukan tummanpuhuvaa....

Paistetut paneeratut fenkolit

Fenkoli
3 kananmunaa
vehnäjauhoja
korppujauhoja
suolaa
 pippuria

Trimmaa fenkolista "varret" tupsuineen pois (voit käyttää salaateissa tai vaikka kalakeitossa) ja leikkaa fenkoli"pallo" neljäksi lohkoksi. Siivuta kukin lohko reilun puolen sentin siivuiksi.

Ja sitten normi panerointi: ota kolme syvää lautasta tms ja laita yhteen vehnäjauhoja, yhteen suolalla ja pippurilla maustetut korppujauhot ja yhteen kevyesti vatkatut munat. Sitten pala kerrallaan kierittele ensin vehnäjauhoissa, kasta sitten molemmin puolin muniin ja lopuksi kääntele korppujauhoissa ja pistä syrjään odottamaan. Resepti ohjeisti hyvin, että kannattaa ensin rauhassa leivittää kaikkia, muuten sormiin tarttuu sellaiset jauhopallukat joilla sotkee kaikki paikat.

Ja sitten vaan paistat pienissä erissä reilussa öljyssä yht.3-4 minuuttia kutakin erää, molemmin puolin tietysti, talouspaperin kautta liiat rasvat pois ja eikun syömään. Nämä olivat ehdottomasti herkullisia kuumina. Joku mielidippi sopii hyvin ja myös sitruuna, kuten aina näille leivitetyille jutuille. Itse tein aiolia....jokin meni pieleen...ei se kiinnikään leikannut, mutta siitä tuli aivan suunnattoman juoksevaa, maku oli kuitenkin upea onneksi ja natsasi erinomaisesti fenkolin kanssa.

Pikkusen näpräämistä, mutta niiiiiin palkitsevaa. Ja onko kukaan vielä syönyt itseään irti fenkolista? Antakaa hypätä teidänkin ostoskärryihin!

Goi cuon ja Nuoc mam

Nyt täällä brassaillaan nimillä, kun ei enää muuta keksitä. Haluan vielä kumminkin  jakaa tämän vietnamilaisten kesäkääryleitten  ja kalakastikedipin ohjeen, vaikka kääryleitä olen tehnyt aiemminkin, hiukan toisenlaisella reseptillä.  Tiirasin äsken tarkkaan oliko dippi samanmoinen kuin Ankerias Vipusen  äskettäin postaama Nahm jim...no, nimi on ainakin eri!

Luin myös juuri äsken Kauhaa ja rakkautta -blogista (tässä kohdin kyselin, että mistähän sen oikein luin ja Sonjalta sain kommenteissa vastauksen, joten korjasin vähän tekstiä), kuinka Eeva oli ollut kokkikurssilla Vietnamissa ja tehnyt näitä kääryleitä, että esim katkaravut laitetaan alimmaiseksi, jotta ne kuultavat kauniisti kääryleestä läpi. En ollut tätä vielä tekiessäni lukenu, joten yllättäen, minä sain aikaan tälläisiä hyvin vehreitä kääryleitä, joista ei vahingossakaan arvaa mitä niissä on. Sinänsä kauniita, mutta ei ehkä tyypillistä.

Näitähän tarjoiltiin 4 sisaruksen illalisen alkuun, lapset eivät maistaneetkaan, mikä onneksi merkitsi sitä, että kaikille aikuisille riitti kaksi! Nämähän ovat hyvin mietoja maultaan ja siksi dippi on tärkeä, ja tällä kertaa olin todella tyytyväinen tuohon dippiin. Molemmat reseptit on poimittu upeasta "Korianteria ja sitruunaruohoa" - kirjasta (Wendy Hutton), jonka olin lainannut kirjastosta.

Vietnamilaiset kesäkääryleet Goi cuon
8 isoa tai 16-20 pientä

 1 1/4 dl vettä
reilu 1/2 dl riisiviinietikkaa
4 tl kiinalaista riisiviiniä (korvasin kuivalla sherryllä)
1 tl kalakastiketta
 8 isoa raakaa katkarapua (n. 250g) (jouduin käyttämään keitettyjä, koska ei ollut raakoja tarjolla)
300g possun filettä palana
8 isoa riisipaperipyörylää (halk. n. 20cm)
8 taipuisaa salaatinlehteä
80 g pavunituja
50g riisivermiselliä (pehmitä kuumassa vedessä ja leikkaa 5cm paloiksi)
puntti korianteria
puntti minttua
puntti  thaibasilikan lehtiä (ei välttämätön)
puntti ruohosipulia tai kevätsipulia 10-12cm paloina

Mittaa vesi kattilaan ja mausta viinietikalla, riisiviinillä ja kalakastikkeella ja kiehauta. Laske raa-at ravut ja keitä hiljalleen 2-3 min kypsäksi. Nosta pois reikäkauhalla ja jätä liemi kattilaa. Kuori jäähtyneet ravut, poista suoli ja halkaise ravut pitkittäin. Minä skippasin tämän vaiheen, koska käytin kypsiä jättikatkarapuja, jotka siis sulatin ja valutin, olishan ne voinut marinoida, mutta se sitten jäi...

Pane sianliha jäljelle jääneeseen liemeen. kiehauta, sulje kansi ja hauduta liha kypsäksi, n.10 min. ota liha kattilasta valumaan ja kaada liemi pois. Suikaloi liha kun se on jäähtynyt.

Tarkemmat työohjeet rullien käsittelyyn löydät aiemmasta postauksestani..  Näisssä täytteenä siis kussakin salaatinlehti 2 ravunpuolikasta. lihasuikaleita, pavunituja, vermiselliä, minttua, korianteria, basilikaa ja kevätsipulia. Yrteissä ei kannata kitsastella, niitä saa olla hyvin runsaasti..

Vietnamilainen kalakastikedippi Nuoc mam

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 iso punainen chilipalko hienonnettuna
2 rkl sokeria
2 rkl limen mehua
reilu 1/2 dl riisiviinietikkaa
reilu 1/2 dl kalakastiketta
reilu 1/2 dl vettä

Survo valkosipuli, cili ja  ripaus sokeria isossa kivimorttelissa karkeaksi seokseksi. Lisää joukkoon loppu sokeri ja muut ainekset. sekoita kunnes sokeri on liuennut. Käytin tässä kyllä pilttipurkkia ja ravistelutekniikkaa. Voit valmistaa myös kastikkeen surauttamalla tehosekoittimessa moerttekin puutteessa.. Kastiketta tulee noin 2 dl ja se säilyy siinä tiiviisti suljetussa pilttipurkissa jääkaapissa noin viikon. Ohjeen voit helposti myös tuplata, kuten minä tein.

Ikävä, että prosessista, eikä lopputuloksestakaan ole parempia, eikä ylipäätään enemmän kuvia. (ne illalliskiireet). Aihe olisi ollut melko herkullinen kivimortteleineen...

Samaisille illallisille olin muuten suunnitellut toisenkin alkuruuan, joka olisi ollut aasialaisittain vallmistettuja sinisimpukoita liemessä, mutta pääsiäiäissunnuntaiksi, simpukoita oli mahdoton saada meilläpäin. Torstaiset olisivat heittäneet vaivansa jo ajat sitten.

Onneksi sain tehtyä kumminkin kaksi jälkkäriä. Perupöperölän Virpiltä bongasin Chilisuklaafudgereseptin, jonka toteutin muuten sellaisenaan, paitsi, että heitin sekaan vielä ison kourallisen kuivattuja karpaloita, kun ne maustekaapista käteeni hyppäsivät, jotain muuta etsiessäni. Lapsillekin maistuu chilisuklaa, eli potku oli hyvin mieto jälkimaku, mutta suloinen kuitenkin. Mietin hetken pilkonko mukaan tuoretta chiliä (kuvitelkaa se vär!) mutta tein sitten kumminkin alkuperäisen ohjeen mukaan.

Tässä hän lepää vielä vuoassa, josta nostin  leikkuupöydälle, leivinpaprun avulla. Huomatkaa rypistetty leivinpaperi. Ketähän TV-kokkia on tullut katseltua...?

Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa

Tilaisuus: Neljän sisaruksen illallisen isännöinti/emännöintivuoro

Pääruoka inspiraatio: Yhdistelmä jälleen kerran Nigellan showssa päänuppiin hautumaan jääneestä reseptistä  Asian Braised Beef Shank with Hot and Sour Shredded Salad ja viikko sitten Farangissa syämääni Vasikanposkea, jonka innoittamana lisäsin esim. kookosmaidon. Salaattiin lisäsin kaalia ja ituja ja lähes tuplasin potkien paistoajan.


Alkutilanne: Tavoilleni uskollisesti päätin toteuttaa siis ennen kokeilemattoman reseptin, ja vielä muokatun sellaisen, meni syteen tai saveen. Naudanpotkaa en ollut myöskään aikaisemmin laittanut ylipäänsä.

Lopputulos: Mielestäni ruoka oli ihanaa ja onnistunutta. (Ja kyllä minä ihan oikiasti välillä haukunkin omia tekeleitäni). Tulen tekemään toistekin, luulen, että jääpi ihan sinne bravuurirepertuaariini. Liha suli suuhun, kastike oli hyvin aromaattista ja tummaa ja salaaatti annoksen päällä kuin se kuuluisa piste.

Mitä tekisin nyt toisin: No, parannettavaa toki löytyy aina, varsinkin tälläisestä neitsytreseptistä. Ensi kerralla voisin kokeilla lisätä kookosmaidon kera myös tölkillisen kookoskermaa. Salaatin määrän voisi huoletta tuplata ja käytetyt chilit voisivat olla vielä tulisempia kuin mitä omani. Salaatin kastike kannattaa lisätä vihanneksiin vasta lähellä tarjoiluhetkeä, ettei porkkana pääse marinoitumaan liikaa. Keep the crunch! Liemi kannattaa siivilöidä kaikki talteen koska se on niin hyvää, eikä vain kauhoa puolihuolimattomasti nestettä sattumia väistelleen. Rautapataan jäi täten turhaan kallisarvoista lientä, niin että viimeisille santseille nostin lopuksi senkin pöytään. Kastiketta saa ylipäätäänkin olla vielä runsaammin, ei siksi, että liha olisi mitenkään kuivaa, mutta kun kastike oli vaan niin hyvää.

Aikamoinen hyörintä ja pyörintä tuona sunnuntaina kävi meikäläisen ympärillä tai se johtui siis aiheuttamastani ilmavirrasta kun yritin saada ruuat valmiiksi, siivota keittiötä, kattaa pöytää jne. Olin niin suunnitellut tekeväni extra kauniin kattauksen, keväisiä pioneja vai mitä ne suloiset pallukat on, menukortit paikkakorteista nyt puhumattakaan, mutta koska en ole vielä kaikkien näiden ikävuosieni hiomana ole vieläkään oppinut toteuttamaan suunnitelmiani hyvissä ajoin, heitin lopulta pöytään kaitaliinaksi ruskean pellavaisen entisen paneeliverhon ja suuret paperiservetit. Aloin jo hieman pelätä, että nyt tunnelmapisteet karisevat (ja kenties karisivatkin?) emännän viimehetken päättömästä säntäilystä. Onneksi Urho7v. oli luvannut hoitaa "tunnelman! ja pläjäytti näppäillen heti alkudrinksujen jälkeen kanteleestaan ilmoille "Pienen pieni veturi".

Sanomattakin lienee selvää, että annosten kuvaukset jouduttiin suorittaa puolihuolimattomasti, eli kuvat eivät kyllä nyt täysin tee oikeutta ruualle.

Tarjoiluvati on hervottoman kokoinen, samoin ottimet ovat isot, ei oikein välity kuvasta

Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa
8:lle

Lihapata:
n. 3.6 kiloa naudanpotkia kiekkoina eli niitä osso buccoja lihoja
2 sipulia
5 cm pätkä tuoretta inkivääriä
4 valkosipulinkyntt
2 tl jauhettua korianteria
3 rkl kasvisöljyä
2,5 dl kuivaa sherryä
1 dl soijakastiketta
1 dl fariinisokeria
1, 5 l lihalientä (tai vettä ja  pari fondikuutiota)
2 purkkia kookosmaitoa
2rkl osterikastiketta
vajaa desi riisiviinietikkaa
2 kanelitankoa
2 tähtianista

Salaatti:
 3 isoa porkkanaa
Saman verran valkokaalta (tähän aikaan ihanaa varhaiskaalta)
1 rasia mungpavun ituja tai itusekoitusta
2 isoa punasipulia
 2 punaista chiliä
2 vihreää chiliä
 iso puska korianteria
1 limen mehu
 1 dl kalakastiketta
1 tl sokeria

Kuori sipulit ja lohko ne. Kuori inkivääri ja paloittele sekin pienempiin paloihin. Surauta ne  tehosekoittimessa tahnaksi yhdessä kuorittujen valkosipulinkynsien ja jauhetun korianterin kanssa.

Kuumenna öljy suuressa rautapadassa ja paista tahnaa miedolla lämmöllä  n, 10 minuuttia välillä sekoittaen.

Lisää sherry ja kuumenna kiehumispisteeseen, lisää soija , fariini, lihaliemi, osterikastike ja etikka. Kuumenna jälleen kiehuvaksia ja lisääs itten kanelit ja tähtianikset. Lisää potkan palaset ja nosta vielä kiehumispisteeseen ja pane kansi päälle ja sitten koko pata uuniin 150 asteeseen ainakin 4 tunniksi. Oma rautapatani tuli niin täyteen, että puolessa vlissä otin padan uunista ja varmuudeksi latasin potkat uudestaan pataan, niin että päällimmäiset tulivat nyt alimmaisiksi.

Ota pata varovasti uunista ja nostele potkat toiselle vadille, laita päälle folio ja pidä lämpinä uunissa sen aikaa kun annat kastikkeen kiehua reippaasti kokoon, niin että sitä on enää puolet jäljellä. Voi olla että haluat siivilöidä liemen.

Salaatti:
Kuori porkkanat ja leikkaa niistä julienneleikkurilla tai käsin ohuita tikkuja. Suikaloi kaali ja kuori ja suikaloi sipuli.. Poista chileistä siemenst ja viipaloi ne hieman vinoittain leikaten ohuiksi suikaleiksi (voit tässä kohdin säädrllä tulisuutta, riippurn omasta maustasi ja käyttämiesi chilien tulisuusasteesta), Silppua korianteri.
Yhdistä kaikki aineet (myös idut) kulhossa. Pienssä kannellisessa lasipurkissa vaikka, yhdistä kalakastike, limen mehu ja sokeri, hölskytä.. mausta salaatti kastikkeellan. 15 min ennen tarjoamista.

Nostelelihat kuumennetulle tarjoiluvadille. Potkaluut irtosivat tässä vaiheesssa itsestään, joten jätin ne suosista pois, samalla perkasin lihoista pois vähän niitä "läskimäisyyksiä". Lihan päälle kaada redusoitunut kastike ja kaiken päälle nostele salaatti. Se siis tarjoillaan yhdessä lihan kanssa. Muuten lisäkkeeksi sopii erinomaisesti basmatiriisi.

Ja kun tässä edellisessä postauksessa vähän moitiskeltiin lapsiamme ennakkoluuloisiksi, niin onneksi aina löytyy poikkeus joka vahvistaa säännön.

Maitotyttö rakastui potkaluihin.

Neljän sisaruksen illallismenu: Alkudrinksut ja Lemon Posset

Mojito factory

Luulenpa, että emme ole ainoita, joita tv on inspiroinut järjestämään ihka omat Arvostele mun illallinen - sessiot. Itse olen osallisena meidän "Neljän sisaruksen illallisessa". Siis Nikoveli, Natasisko ja PikkuveliNuutti sekä minä järjestämme kukin parempien puoliskojemme tai heikompien astioiden  (Natasisko osallistuu ex-kihlattunsa eli meidän kaikkien ystävän ja perheemme "tekopojan"* Uliseksen kanssa) avustuksella perheillemme illailliset, jotka sitten arvostellaan sekä ruuan, että tunnelman osalta anonyymisti asteikolla 1-6. Myös kommentit ovat suositeltavia. Kunkin illallisen arvostelulipukkeet suljetaan kirjekuoriin, jotka annetaan säilytettäväksi isälleni. Neljän illallisen jälkeen isäni aukaisee kuoret, laskee pisteet ja tulostaa kommentit kullekin kokkaajalle. Isällemme, joka ei saa kuitenkaan osallistua illallisille, on langetettu tämä osa, koska päätimme (lasten kesken), että isäni hoitaa voittajalle myös yllätyspalkinnon kunnon pappa betalar -tyyliin. Eli jännitys säilyy myös palkinnon osalta loppuun saakka.

Kilpailu etenee logistisista syistä verkkaiseen tahtiin, mutta olemme sopineet, että se on kuitenkin vietävä läpi vuoden sisällä. Joulukuun alussa valloitimme Porvoon Nikoveljeni ja Munkälyni vieraina ja nyt sain vihdoin vuorostani porukan kokoon kotimaakuntaan pääsiäisenä. Koska launtaina trullitellaan ja käydään päsiäisvalakioilla, pidimme illallisen sunnuntaina, 1. pääsiäissunnuntaina.

Voi taivas, kuinka olen joulukuusta asti miettinyt menuvaihtoehtoja. Halusin tarjota jotakin mitä en olisi ennen tehnyt sisaruksilleni. Ideat vaihtelivat Fine dining näpertelystä Tapas-pitoihin. Mietin kaikkia lempiherkkujani, mutta olihan menun oltava myös jollakin lailla tasapainossa ruokien suhteen. Eli ehkä itsekirnuttu voi ja omassa leivinuunissa paistettu ruisleipä alku-alkupalana kuitenkaan toimi grillattujen kampasimpukoiden kanssa. Mielelläni olisin valmistanut esim. lampaan karetta, mutta en viitsinyt, kun en halunnut lampaan liittoutuvan pääsiäisen kanssa. No en tiedä onnistuinko menun tasapainottamisessa, mutta minun arveltiin valmistavan esim. suomalaista ruokaa, italialaisen menun, etanoita, Panna Cottaa....

Nannan ja Iso-Hoon illallinen

Tervetuliaisdrinkki valinnan mukaan;

Mojito tai Cosmopolitan

Vitenamilaiset kesärullat jättikatkaravuilla ja possulla  

Vietnamilainen kalakastikedippi

Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa

rapsakalla chilisalaatilla

basmatiriisi

Lemon Posset

Tuoretta mangoa

Chilisuklaa

Espresso

Ruokajuomana ideologiani mukaisesti (korianteri, minttu, lime, chili, inkivääri yms. herkut toimivat parhaiten oluen kera) oli tarjolla Pils.tyyppistä olutta, kuivaa siideriä ja CC:tä, Zeroa ja tavallista. Jollakin muun tyyppisellä menulla olisin luultavasti halunnut tarjoilla samppakaljaa tai ainakin laadukasta cavaa läpi aterian..Paitsi en nyt kuitenkaan ehkä sen ruisleipä homman kanssa....

Koska suurimman osan ruuista tiesin vääntävän lasten suupielet alaspäin tai tuliseen virneeseen, oli lapsilla oma menu, omassa pöydässä. (Meitä oli siis 8 aikuista ja 5 lasta)

Alkuun 3-kerrosdrinkki

Kesärullat

Ohuehkot naudan sisäfilepihvit niedolla suolalla

riisi

rapsakka salaatti

Karkkipaistetut kananmunat

Kaikki tämän ennakkoluuloisen suvun lapset kieltäytyivät kohteliaasti kesärullista. Pääruoka laski, samoin alkudrinksu. Jälkiruuan kohtalokas nimi aiheutti sydämentykytyksiä. Ellikohta5v. ilmoitti isälleen wc.ssä, että hänellä on paha mieli, koska ei halua paistettua kananmunaa jälkiruuaksi. Ilona9v. taas pettyi suunnattomasti, kun huomasi, ettei kyseinen jälkiruoka ollut aivan sitä miltä kuulosti vaan hyvin kyllä niitä muistuttavat persikanpuolikkaat kermavaahtopedillä pääsiäisrakeita ympärilleen ripoteltuna.(ja se idea tuli canelian blogista). Onneksi lapsille- yllätys yllätys- kelpasi chilisuklaa....

Minun kodistani puuttuu  remonttireiska ja apukokki, mutta onneksi on tuo ikioma baarimestari, joka hoiti näpsäkästi ja laadukkaasti drinkit odottaviin käsiin.

Tämän pitkän tarinan päätösresepti on ihana ja lyhyt. Ensimmäinen jälkiruokani oli upea, helppo ja ainakin Iso-Hoo ja Uli sanoivat, että parhaita jälkkäreitä ever.

Ja siis niin helppo.

Lemon Posset ja Mangoa
8:lle

6,6 dl kuohukermaa (ne kuohukermapurkit sattuu olemaan 3,3dl)
2 dl sokeria
1 siivilöity sitruunan mehu.

Tarjoiluun
tuoretta syöntikypsää mangoa
1 lime
mintunlehtiä

Kuumenna kerma ja sokeri kiehuvaksi, koko ajan sekoittaen.
Keitä 2 minuuttia pienellä tulella kok ajan sekoittaen.

Poista liedeltä, lisää sitruunamehu, sekoita ja kaada tarjoiluastioihin.Kannattaa kaataa ensin kasarista kannuun, josta on helppo kaataa siististi. Anna jäähtyä ja jähmettyä viileässä nelisen tuntia. Omani asettuivat kyllä paljon nopeammin uolkona kylmässä.

Pilko mangot kuutioiksi ja lusikoi ne annosten päälle juuri ennen tarjoilua. purista mangojen päälle vielä limeä. Päälle koristeeksi pieni mintunlehti tai vaikka sitruunamelissaa.


Tämä jälkkäri oli itsellekin uusi tuttavuus, johon olin törmännyt kahdesti lyhyen ajan sisällä TV.ssä. Ruokafilosofiaani kuuluu myös, ettei ruokia "harjoitella", niinpä ainoastaan kesärullia olin valmistanut aikaisemmin ja niitäkin täysin eri reseptillä. Jotakin vaaran tunnettahan kotiäitikin kaipaa elämäänsä....

Suosittelen tätä raikasta jälkiruokaa erinomaisen makunsa ja keveän koostumuksensa (kermasta huolimatta), sekä ylihelpon toteuttamisensa vuoksi. Tätä syödään usein myös rapsakoiden ohuiden keksilastujen kanssa, Tykkäsin hirveästi mangosta, mutta voisin kuvitella olevan suloista myös, mansikoiden, vadelmien, raparperin, verigreipin tai kiwin kanssa.

* ai niin, tekopoika tarvinnee selityksen. Kyseessä on Ulin oma termi, jonka hän on niin söpösti kääntänyt espanjasta suomeksi. Sanakirja luultavasti ehdottaisi termille hijo postizo suomalaista vastinetta ottopoika, mutta koska esim tekohampaat ovat dentatura postiza ( sama myös esim tekorinnat) niin loogisestihan silloin hijo postizo on tekopoika. Claro!

Isoolla kirkolla syömäs: Farang

Pääsiäistä edeltävänä lauantaina matkasin illansuussa Helsinkiin sunnuntain ruokavalokuvauskurssia varten. Yövyin ystäväni Virpin perheen luona Vantaan puolella ja olimmekin suunnitelleet, että olisi kiva käydä syömässä jossakin ihanassa paikassa. Minä tietoviisaana pohjalaisena (joka ei ole käynyt ainoassakaan Helsingin ravintolassa), latasin Virpille pitkän toivomuslistan (MuruMottiOloJuuriGajinFarangDemoLuomoFarougeetc), tietäen kyllä, että pöydän saaminen voi olla kiven alla just niistä paikoista joihin eniten mielimme.

Virpi onnistu saamaan peruutuspöydän kahdelle Farangista ja olin todella täpinöissäni. Siellä on näemmä viime aikoina käynyt moni muukin, mutta aivan syystä, menkää vaan kaikki muutkin. Oli nautinnollista alusta loppuun. Jopa siihen pisteeseen, että  annokset tuntuivat niin loppuun hiotuilta ja tarjoilu täydellisen tehokkaalta, asiantuntevalta mutta kuitenkin rennolta, että melkein alkoi harmittaa, että eihän tässä saa mistään kiinni, täydellisyyttä täydellidyyden perään. MELKEIN ärsyttävää. Onneksi viimeinen tarjoilija nissetyttö jälkiruoka-astiat pois kerätessään ja pöytää puhdistaessaan siivosi kaikki riisinjyvät syliini. Pelastit päivän!

Aasialaiset maut ovat tuttuja juttuja ja mieluisia, kuitenkin Farang onnistui yllättämään kauniilla esillepanolla sekä yllätyksellisilläkin raaka-aineilla.Valitsimme maistelumenun (59€), sen vasikanposkisen vasikanposken takia ja saimme nauttia visuaalisesta, makuhermoja kutkuttavasta parituntisesta. Paikan akustiikka on kyllä aika mieletön, täyden ravintolasalin puheensorina on lähes huumaava. istuin selkä"yleisöön" päin, (eli naama kohti seinää) kehdatakseni kuvata paremmin ja Virpi joutuikin sanomaan mulle, että "älä huuda! Kaikki katsoo meitä..."

Kerran se maalaanen vaan pääsöö isoolle kirkolle....

CHA PLU LEHTEÄ JA SAVUSTETTUA ANKERIASTA

paahdettua pähkinää, merileväkaviaaria

Pippurikasvin lehti oli uusi, aromaattinen tuttavuus, annos huikaisevan kaunis ja sorminsyötävä, lehdellä suuhun taiteiltu (ihan näppärästi) suupala lupaus suuresta tulevaisuudesta.

HAMACHI SASHIMI VIETNAMILAISITTAIN

aasialaisia yrttejä, mustariisietikka dressing

Keltapyrstöpiikkimakrilli (?) - voiko se olla näin hyvää?

Kaikkia annokset tarjoiltiin aina yhteiseltä vadilta, josta saimme itse annostella omalle lautaselle. Pöytään tuotiin myös kulhollinen riisiä. Annoksia tarjoiltiin aasialaisen tyypillisesti epätasaiseen tahtiin ilman mitään "onko ruokailuvälineesi kello viiden asennossa?"- jäykistelyä. Odottaa emme koskaan joutuneet, tehokas ja huoehtivainen, alati vaihtuva tarjoilijakolonna onnistui tehokkaasta tahdistaan huolimatta luomaan illuusion kiireettömyydestä. Ruokailuvälineinä thaityyliin lusikka ja haarukka. Haarukkaahan on epähienoa pistää suuhun, mutta kyllähän siinä lusikoimisessa totuttelemista on suomitytölle.

PEHMEÄKUORISTA TASKURAPUA

vihreää mangoa, minttua, karamellisoitua pähkinää, vihreä ‘nahm jim’

Ihanan rapsakka, silti keveäkuorteinen pehmeä taskurapu omenaisen vihreän mangon kera. Salaatti täynnä rouskuvaa pintaa, vie kielen mennessään... milläs nyt maistellaan....

RAPEAA POSSUA, PALMUSOKERIKARAMELLIA

haudutettua, rapeaksi paistettua possua, karamellia, riisiviinietikkaa

Todellakin juuri niin hyvää kuin kaikki väittävät. Todellakin. Todellakin. TODELLAKIN.

THAI-ROTI LEIPÄÄ, ‘SOUTHERN STYLE’ CURRYA MORNING GLORY, RAPEAA ”SUOLA&PIPPURI” TOFUA

vesikrassia, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua

Leivälle sai joko  valella tulista currya, jota pystyi pehmentää kookoskermalla, tai kulhoon oli sallittua dipata suoraankin, opasti tarjoilija. Vähä niinkuin seurasta riippuen.

Emme ole kumpikaan  Virpin kanssa mitenkään sinut Tofun kanssa, tai emme ole koskaan saaneet erikoisen hyvää, tässäkin annoksessa parasta oli aromaattinen liemi ja paksoi ja oi korianteria.... Ja iiiiihana kippo.

VASIKANPOSKEA ‘SEREMBAN’

pitkään haudutettua vasikanposkea, aromaattinen chililiemi, minttu-itusalaattia, nuudeleita

Se sulaa suuhun, kuinkas muutenkaan. Upea kookosliemi ja rapsakka salaatti pinnalla innoittivat minua myös pääsiäisen ajan kokkailussa. Pysykää kanavalla, perästä kuuluu...

THAI JASMIINIRIISIÄ ‘HOLA HOLA 3′

thai-tyyliin marinoituja hedelmiä, sokerihernettä, limeä, vanilja-kookoskermalientä, persikka-litsisorbettia

Kuulkaas, se sokeriherne on aika hassunkurisen hyvä tässä jälkkärissä. Kuva ei tee annoksen kauneudella aivan oikeutta. Tarjoilija nimittäin kaatoi kookosliemen annokseen pöydässä ja taisi vähän hulahtaa (HOLAhtaa?). (taisi olla se riisityttö) Mutta oikein inhottava tätä oli syödä. Ihan vaan siksi, että tiesi, että tähän tämä päättyy.

Ruokajuomana läpi menuun joimme kumpainenkin alkoholitonta olutta, koska sovimme, että on kivempi autoilla kotiin ja minä olen niin joviaali ystävä. Vai onko se lojaali se sana jota haen? 

(Note to self:: Karta sivistyssanoja)

Mutta olut on kyllä aasialaisten makujen ystävä. Kertakaikkiaan. Niin olen näemmä minäkin.

Voiko ylenmääräisestä kehumisesta sairastua? Tai lukija saada allergisen kohtauksen? Mutta niinkuin sanoin, paha on lähteä moittimaan kun ei mitään keksi.

Hammastikutkin oli laitettu wc:een puolelle. Inhoan hampaiden kaivelua pöydässä tai käytettyjä tikkuja lautasen reunalla, mutta kun sitä itsekunkin on suoritettava, varsinkin näiden pehmeiksi hautuneiden lihojen yhteydessä, on paikka mitä mainioin. (WC siis).

Olipa hienoa! Haluu takas!

Mämmi ja minä

Mämmin valmistus on kiehtonut minua jo pitkään, se on komeillut to do -listalla blogini alusta asti, mutta vasta nyt, kolmantena pääsiäisenä sain aikaiseksi ryhtyä tuumasta tomeen. Oravan mummolassa muistan sitä mummani tehneen, mutta sittemmin pääsiäismämmit on hankittu kaupasta.

Paikallinen äänitorvi Ilkka-lehtikin julkaisi pääsiäisen alla sopivasti toimittajan mämmikokeilun, lopputulos tuntui olevan kuitenkin melko turhauttava. Valitettavasti myös Herkkusuun todella informatiivinen mämmipostaus ilmestyi vasta omia mämmejä uunista vetäessä, olisin niin ollut fiksumpi mämmintekijä, jos olisin saanut sen ensin lukeakseni. Mämmiä reseptini mukaan tehdessä ja viimeisiä keittelyjä keitellessäni ajattelin oikein, että pitääpä muistaa mainita, että alkää sitte sekoittako muovikauhalla vaan kunnon jämäkällä puukauhalla, sen verran nimittäin tuhtia tavaraa, että muovinen taitaapi napsahtaa poikki herkästi. Reseptini ei nimittäin maininnut mitään mämmin "vahvuudesta". Oli sitten kiva jälkikäteen lukea Herkkusuun opastusta, että mämmin tulisi olla melko vetelää uuniin pantaessa....

Perinteinen kotimämmi 
(ohje Rantasen mämmi-ja leipämallaspussista)

2,5 l poreilevaa (ei kiehuvaa) vettä (60-70 astetta)
500g mämmimaltaita
750g ruisjauhoja
0,5-1 dl siirappia (tai paljon enemmän,,,maista!)
n 1/4 tl suolaa
n. 1rkl jauhettua pomeranssinkuorta

Lisää 1 l poreilevaa vettä 100 g maltaita ja 150g ruisjauhoja. Sekoita tasaiseksi puuroksi
 ja ripottele seoksen päälle hieman jauhoja kuortumisen estämiseksi. peitä paksulla liinalla ja imellytä seosta lämpimässä paikassa pari tuntia. Minulla jäi yön yli, mutta eipä tuo tuntunu ainakaan haittaavan.

Sekoita taas hyvin ja lisää seokseen 0,5 dl poreilevaa vettä, 100g maltaita ja 150g jauhoja. sekoita ja imellytä kuten aiemmin.

jatka samaan tapaan noin tunnin välein kunnes kaikki vesi, maltaat ja jauhot on käytetty. Lisää suola, siirappi ja jauhettu pomeranssinkuori. Maistele, ja lisää tarvittaessa siirappia, itse laitoin ainakin 2 dl. Sekoita huolellisesti.

Keitä seosta reippaasti hämmentäen 15 minuuttia. Tässä vaiheessa seos saisi ilmeisesti olla paljon vetelämpää kuin mitä omani oli, eli olisi pitänyt lisätä varmaan vettä. Laita jäähtynyt seos paistoastioihin. Täytä n. 2/3 osa täyteen, mämmi kuohuu uunissa. Minä ostin  kaupasta noita pahvisia leipävuokia, kun mämmiroveita ei tunnu mistään löytyvän. En myös huomannut, että seos olisi pitnyt jäähdyttää ennen uuniin laittoa ja kysymys kuuluukin miksi? En kyllä jäähdyttänyt.

Paistetaan nelisen tuntia 125 asteessa.Voitele siirappivedellä ennen uuniin laittoa ehkäistäksesi kuortumisen. En uskaltanut vielä leivinuunin kanssa alkaa kokeilemaan, ehkä ensi vuonna sitten.

Anna mämmin tekeentyä 3-4 päivää jääkaapissa ennen syöntiä. Mämmi sopii myös pakastettavaksi.

Tarjoile perinteisesti sokerin ja kerman kanssa tai nauti rasvattoman maidon kanssa kuten minä. Tai epäperinteisesti vaniljakastikkeella. Ilkka lehti vinkkasi myös appelsiinihillosta tai mallasviskistä, joten kun kaupasta löytyi mallasviskillä maustettua appelsiinimarmeladia, pääsi se koristamaan omaa mämmiannostani. Toimii kyllä.

Ja miltäs se mämmi sitten maistui.?

No mämmi tuoksui ja maistui ihan siltä itseltään, elikkä mämmiltä. Rakenteeseen en ollut täysin tyytyväinen, mämmini oli lusikan seisottaja malliyksilö.

Todelliseen testiin mämmini joutui tänään, kun vei mukanani roveen kotiini pääsiäisaterialle, jossa tiesin olevan jälkiruokana mämmiä. Pidimme sitten 3 mämmin makutestin 15 hengen voimin.

Elonkerjuuta mukaellen: "Täs' ommeirän pitkäp pöytä..."

Cittarissa lauantaina ostoksilla olimme sortuneet "testivoittaja" mämmiin,  lisäksi meillä oli  puolta halvempaa Kymppimämmiä, jonka muistelen olleen aiemmin perheemme suosikkeja. 

Tuo ylläoleva Aallon mämmi oli parasta mämmiä, jota olen koskaan syönyt! se oli hiukan vaaleampaa ja aika lievää, sopivan makeaa, jotenkin kuohkeaa. TODELLA hyvää! Kaikkien mielestä, paitsi äitini joka tykkäsi kaikista mämmeistä.

Minun mämmini oli kuulemma kans tosi hyvää, kunnes maistoin Ylöjärveläistä Aallon mämmiä, joka vei jalat alta. Mutta Kymppimämmi hävisi selkeästi omalleni. Se oli yhtä jäykkää, mutta maultaan tosi kitkerää ja suutuntumakin oli karkeampi. Eli hieno hopeamitali! Ja ens vuonna haastetaan Aalto vähän  notkeammalla mämmillä!

Tänään syötiin siis äitini valmistamaa revittyä lammasta. 

Uunilohkojen, tabouleh'n, tsatsikin ja pita leipien kera.

Jännänä herkkuna oli tekopoika Uliseksen  Ensenadasta Meksikosta enonsa maatilalta tuoma  punaviini. Etiketti on serkkupoikansa suunnittelema.

Eteläpohjalaista trullimuotia 2012: trendien huipulla, ängri bööts- kulmakarvat!

Ja siitä lampahasta tuli vielä...

.
....Lammaspitsaa. Sauvajyvänen oli pyöräyttänut inspiroivasti hirvipitsan, josta sain pakkomielteen pyöräyttää itse lammaspitsan. Olin edellisenä päivänä tehnyt lammaspitoja, pitaleivän taikinan olin tehnyt tuplana, mutta en kuitenkaan ollut tehnyt siitä kuin yksinkertaisen määrän leipiä, eli 8. Loput taikinasta vietti yön yli jääkaapissa, mikä ei todellakaan ollut tehnyt sille huonoa. Tuli valtavan onnistunut pohja.

Päälle päätyi tomaattikastiketta, emmental-mozzarella raastetta, revittyä lammasta, paprikaa, vihreitä paprikatäytteisiä oliivehja, kaprista, jalapeñosiivuja, pepperonimakkaraa.

Paisto 250 uunissa . Alta 10 min. Ottaa pois ennenkuin palaa.

...Vorschmackkia.

Vähän sovellellen, tällä kertaa  tällä lailla, ainesosien suhteita määrittivät kaapista löytyvät ainemäärät.:


Vorschmack

350 g kypsää lammasta
350 g kypsää possua (tähteeksi jäänyttä grillikylkeä)
1 iso sipuli
3 valkosipulinkýnttä
100g anjovista
140g tomaattipyrettä
3 dl kuohukermaa
hiukan valkopippuria

Jauha lammas ja possua tasaiseksi massaksi joko lihamyllyllä tai "tehosekoittimella". (minulla on sellainen pieni moulinex jolla onnistuu tämmöset).  Seuraavaksi jauha sipulit ja anjovikset samassa leikkurissa tahnaksi. Sekoita molemmat massat yhteen, lisää tomaattipyre ja kerma ja mausta hiukan vielä valkopippurilla.

Laita massa sopivankokoiseen uunivuokaan ja paista kolme tuntia 150 asteessa. Peitä foliolla, mikäli alkaa ruskistua liikaa Tarjoile, uuniperunoiden, kapriksen ja punajuurien kera.

Täytyy todeta , että moneen repes mun revitty lammas tänä vuonna, kun sitä rupesin jo ennen pääsiäistä testaamaan. Kerran syötiin siis lammassalaattina granaattiomenan ja mintun kanssa, lytättyjen pottujen ja tsatsikin kera, sitten tehtiin lammaspitoja, pitsaa ja vorscmackkia. Appivanhemmat olivat vielä paistaneet sitä perunamuusin kera kun olin ruokakuvauskurssilla  viime pyhänä. Varsinainen viis kalaa ja kaks leipää siis.

Vai oliko se toisinpäin?

Liemessä valokuvauksen kanssa

Tieto lisää tuskaa.

Silti sunnuntaina-iltana istuin junassa matkalla kotiin Helsingistä tuskin nahoissani pysyen. Aivot hyrräsivät vielä ylikierroksilla ja inspiraatiopykälät pongahtelivat yli asteikon. Olin nähnyt valon. (Se oli myös selitetty, havainnollistettu sekä perusteltu minulle...)

Sain viettää sunnuntain ihanassa seurassa valloittavien uusien tuttavuuksien seurassa tutustumassa asiaan, joka kiehtoo päivä päivältä enemmän. Jonka edessä nöyrästi tunnustan pienuuteni, mutta joka silti  raottaa minulle ovea, tarjoten väläyksen kehityksen polusta.

Liemessä Jenni Häyrinen opasti meitä koko päivän kärsivällisesti ruokakuvauksen saloihin. Tuntuu, että tässä tapauksessa kohtasi ideaalikokoonpano; me taitojemme kehittämistä janoavat ruokabloggaajat ja Jenni, joka itsekin ruokabloggaajana ja hienon kehityskaaren läpikäyneenä tuntui tietävän juurikin tarkasti mitä olimme vailla.

Hyvästi automaattiasetukset, tervetuloa manuaalimaailma! Mitäpä minä polo tiesin ennen valkotasapainon mittaamisesta, kapalaudoista tai hitsi vie, että on sellaisia kamerajalustoja, joiden putki kääntyy vaakatasoon niin, että voit ottaa kuvan halutessasi suoraan ylhäältäpäin, ilman kaahimista. Tai että ruuan voi kyllä asettaa lattiallekkin kuvaamista varten. Tai, että se jalusta ylipäätään on aiheellista käyttää.

Välillä vähän kokkailtiin ja sitten stailattiin, sommiteltiin kuva jo ennen ruuan esille laittoa (mitattiin niitä valkotasapainojakin...) ja vaikka nyt lähes tulkoon jostakin syystä suollankin tekstiä lähes kirjakielellä, niin paikanpäällä joutuivat muut kyllä välillä (koko ajan) todistamaan pohjalaisen kiroilua....

Mutta nyt ei sitten mitää paineita tännepäin. Pikkuhilaa sulattelen oppejani ja alan soveltaa niitä. Vielä ajatustyön automatiikka toiminnasta puuttuu, aikaa kuluu tuhottomasti kun jokaista säätöä on ajateltava niin voimallisesti. Eli luultavasti vieläkin räiskitään kuvia kuten ennenkin - tai siis ei automatiikkalla enää- mutta ehkä välillä ehtii keskittyä myös kuvaamiseen. Ja onhan nuota vanhoja kuviakin vielä odottamassa muutama postausta. Ajalta jolloin olin vielä viaton ja naivi valokuvaaja...

Ja jotta välineitäkin vois vähän syyttää, niin molemmat objektiivinikin on taidettu tarkoittaa muihin hommiin.
Tässä postauksessa näkyvät harjoituskuvani otin omaan runkooni kiinnitetyllä lainalinssillä, niin pääsin säätämään aukkoakin enemmän.

Pakko kehua kun on kehun paikka; Kurssi oli hyvä ja Jenni oli nainen paikallaan.(Jennin kuvia) Kiitos paljon. Ja kiitos myös Maalaisille. Tuli ihanat tutut lisää.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, Kiitos omalle isälle sponsoroinnista.