Pages

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Fritti-silakka...tai jotain


Viime viikolla tuli vietettyä varsin syvärasvainen kalapäivä. Olin ostanut haukifileen(pitkin hampain, kyllä miessoturin kuuluisi raahata hauet järvestä kotiin ilmaiseksi), joista olin ajatellut pyöräyttää Suolaa&Hunajaa- Jonnan ylistämiä kalapuikkoja, niistä nyt ei sen enempää, paitsi olivat ne kyllä tosi hyviä, mutta öljyni oli taas melko räväkän kuumaa ja paistoväri sen mukainen. Toiset eivät koskaan opi.... Lisäksi olin tosi näppärä kun muokkasin reseptiä korvaamalla korppujauhot hapankorppumurskeella. Murske olisi saanut olla ehkä hiukan paremmin murskattua, ehkä ensi kerralla kokeilen ihan niillä korppujauhoilla. Teen näitä varmaan uudestaankin joskus ja yritän keskittyä hommaan paremmin.

Nyt kaiken keskittymisen vei parikymmentä silakkaa, jotka äitini yllättäen toi minulle. Olivat saanet naapurin kautta 6 kg ihan tuoretta silakkaa joltakin rannikon kalastajalta. Isä oli savustanut yhden satsin uudella savustimella ja loput pakastettiin parinkymmenen silakan erissä.

No, koska mulla oli jo tuota haukeakin varattu, muistin Hesarin ruokatorstain Tikkusilakat ohjeen, jossa silakkafileistä friteerattiin coctailtikkujen nokkaan pikkurullia. Näin mulla olisi sitten kahta eri kalaa, joita voisin dippailla. Ei kun fileoimaan!

Muistan kuinka MasterChefin ekaa tuotantokautta katsoessani naureskelin (kyllä, ivallisesti!), kun eivät osanneet silakkaa fileoida. Luulinpa tuon nimittäin itse osaavani, mutta riekalehdin ainakin 5 silakkaa ennenkuin tajusin lopettaa. Menin sitten googlailemaan, parempia ohjeita, mutta kyllä tekniikkani oli periaatteessa oikea. Ihmettelin, kunnes josskin törmäsin  ihanaan tiedonjyvään: HYVIN TUORETTA SILAKKAA ON ERITTÄIN VAIKEA FILEOIDA, KOSKA SELKÄRANKA EI YKSINKERTAISESTI SUOSTU IRTOAMAAN LIHASTA.  Ja tämä olkoon täten siis minunkin virallinen selitykseni.





Mutta koska ruodollisia silakkafileitä on lähes mahdoton kääriä sievellä rullalle muuta kuin ehkä heinäseipään nokkaan (Pohjanmaalla ovat silakatkin suurempia...), paistoin silakat pitkinä. Frittitaikinanhan olin jo tehnyt. Hyviähän ne olivat, ehkä ruodot tuntuivat nopealla paistolla hiukan enemmän kuin perinteisissä hitaasti paistetuissa ruissilakoissa. Ja hienon säväyksen, joskin ehkä tarpeettoman, saivat silakat kun korvasin valkoviinin samppanjalla, koska valkkaripulloja ei olluta auki, mutta jääkaapissa oli pikku piccolo Piperia. Saattoi kyllä olla viimeinen kerta kun meikäläisen silakat ui samppanjassa. On ne ehkä enemmän piimän kanssa nautittavia!

Tässä vielä käyttämäni frittitaikinan ohje Hesarin Tikkusilakoista:


  • 400 g pienehköjä silakkafileitä
  • 1 tl suolaa
  • Taikina:
  • 1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
  • 1 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl rypsiöljyä
  • vajaa 1 tl suolaa
  • 1 keltuainen
  • Kypsentämiseen:
  • rypsiöljyä
1.Sekoita viini, jauhot, öljy ja suola. Vatkaa keltuainen kevyesti ja lisää taikinaan. Anna taikinan hetken tekeytyä.
2.Levitä silakkafileet nahkapuoli alaspäin voipaperille ja mausta suolalla. Kääri rulliksi ja kiinnitä cocktailtikuilla.
3.Kasta taikinaan ja kypsennä kullanruskeiksi kuumassa ruokaöljyssä. 
Tarjoile kermaviilillä, jonka voit maustaa tillillä ja sitruunalla, sitruunaa sopii myös pusertaa silakoiden päälle.
Oli muuten kuohkea frityyritaikina. Ehkä ensi kerralla samppanjavohveleita. Viisaampi luultavasti joisi samppanjansa.


10 kommenttia:

  1. Heh, sain ihan parhaat naurut tuosta miessoturijutusta:) Et ole muuten ainut tuon silakan fileoinnin kanssa, se on ihan perkuleellisen vaikeaa, kun silakka on tuoretta. Fileoin kyllä siiat ja taimenet, mutta silakka... ei onnistu, ja vaikka millä ohjeilla olen yrittänyt! Pitäisi varmaan löytää jostain joka silakkamestari, joka kädestä pitäen näyttäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta niin se vaan on, kyllä haukea on kamala ostaa kaupasta, ihan kuten puolukkaakin...

      Niiiiin kiva kuulla, että kipuilit kans silakanfileoinnin kanssa

      Poista
  2. Mitä vaan voi friteerata, se on varmaan totta! Mutta samppanja kannattaa kyllä juoda:)

    VastaaPoista
  3. Missähän sellaisia miessotureita on, meillä käydään pari kertaa kesässä kalassa ja takaisin tullaan lähinnä katkenneen siiman kanssa. Jos katson sillai silmät puoliummessa meidän kalatiskin myyjää, alkaiskohan se näyttää soturilta?

    Anna hauelle vielä mahdollisuus, minä tykkäsin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä ne on yhden käden sormilla laskettavissa meilläkin, kun sitä saalista on tullut kotiin asti, kaikkina näinä vuosina. Mutta on meillä paljon niitä vieheitä, vai mitä ne on ja aina uusia ostetaan ja kalastuspakki ja kaikki. Jos siis miessoturini haaveilee kalastuksesta, saan kai minä haaveilla miessoturista?

      Poista
    2. Kuulostaa ihan tasapuoliselta haaveilulta - molempien haaveet voivat toteutua yhtä aikaa. Pari haukea mukanaan se mies alkaa näyttää ihan soturilta ;-)

      Poista
  4. Sama asenne täällä, ikinä en ole pystynyt haukea kaupasta ostamaan (enkä kyllä puolukoitakaan). Mun miessoturi on onneksi joka kerta mökkeillessä oikeasti saanutkin hauen tai pari - harmi vaan kun mökkeillään noin kerran kahdessa vuodessa... Nyt voiskin taas hauki maistua, olisko se sitten mökkikesän vuoro vaikkei kovin lapsiystävällinen mökki olekaan :) (ja nyt kun näin sanoin, niin sitä haukea ei varmaan tästä eespäin enää näy)

    Mua nauratti toteamus että jatkossa silakat piimän kanssa. Kieltämättä tässä yhteydessä ei alkanut tehdä shampanjaa mieli ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin, me joudutaan vielä kuokkia muiden mökeillä, että onhan se vaikiaa ;)

      Poista
  5. Aijai, frittikala on suurta herkkuani :)

    VastaaPoista
  6. suola ja rasva - tuo ikiaikainen pyhä kaksinaisuus!

    VastaaPoista