Pages

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Lammaspita



Valmistin jo näin pre-pääsiäislammasta kun pääsiäisenä revittyä lammasta valmistaa äitini, joten se jää itseltä väliin. Katsoin tuossa juuri Nellen miljoonaa ihanaa lammasreseptiä, nauratti kun minulla on aina vaan tämä yksi ja sama. Mutta koska se on niin ruokafilosofiani vaivattomasti herkullista (filosofiat muuten vaihtuvat aina vähän tuulen suunnan tapaan) kantavia voimia, päädyn siihen uudelleen ja uudelleen. Ja koska varsinaisen reseptin olen postannut aivan ensimmäisinä blogikuukausinani, halusin uudelleen lanseerata sen sivupersoonani Keittiöhöyryjä-blogissa.

Eli siellä makaa resepti ja jääkaapissani makaa reiluhko annos revittyä lammasta, onhan meitä arkisin vain kaksi aikuista syöjää. Maitotytön kunniaksi täytyy kyllä sanoa, että lammas maistui perunamuusiin ja rakuunaporkkanoiden kanssa hälle vallan mahdottoman hyvin.

Siispä ensimmäisenä mieleen tuli pitaleivät.Kuvani ei kyllä tällä kertaa tee maulle oikeutta.

Lammaspita:

kukin syöjä rakensi oman componsa seuraavista saatavilla olleista aineista.

revittyä lampaanlihaa
tomaattia
limeä
korianteria
tsatsikia
jalapenoja
paprikaa
grillattua munakoisoa

Jos olisin käynyt kaupassa buffettiin olisi liitetty myös

punasipuli
hummus

Pitaleipiä kaupasta tai itse tehtynä. Eilen oli kaupan, tänään tein itse. Yllättävän hyviä saa kauoan omistakin, paahtimessa lämmitän, en uunissa.

Pitaleivät

2 1/2 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää loput aineet ja alusta hyvin taikinaksi. anna kohota kaksinkertaiseksi liinalla peitettynä. Jaa taikina 8 osaan ja kauli pitaleiviksi. Kohota vielä 1/2 tuntia
Uuni 250 astetta ja pelli esilämpiämään, sitten vedät leivät leivinpaperilla pellille ja paistat 7-8 minuuttia. Pitojen pitäisi kohota potkupalloiksi uunissa.
Aina ei näin käy ja sekös harmittaa, mutta siis yleensä onnistuu....

Kohti Vorschmackia sitten seuraavaksi!!!!


torstai 29. maaliskuuta 2012

Tonnikalalasagne vuohenjuustolla


Olosuhteiden pakosta tai mitä kaapista löytyy kotiäidin yksinäistä kokkisotaa.: Tonnikalalasagne  vuohenjuustolla.

Kuten kuvasta näkyy, mielestäni lasagnen suurin turmio on kuivuus. Tässä ensikuvassa olisi toki voinut malttaa mielensä ja antaa lasagnen vetäytyä hiukan. Mutta ruoka-aika ei odottele.Eipähän ollut kuivaa.

Tonnikalalasagne vuohenjuustolla

pinaattilasagnelevyjä tarpeeksi käyttämääsi vuokaan, eli yleensä paketista jää ainakin puolet käyttämättä
vuohenjuusto kiekkoja maun mukaan


Tonnikalakastike:
2 prk öljyyn säilöttyä tonnikalaa palana, valutettuna ja hienonnettuna
iso sipuli silputtuna
3 valkosipulinkynttä murskana
2 tölkkiä tomaattimurskaa
vettä
140g purkki tomaattipyrettä
2 dl vihreitä paprikatäytteisiä oliiveja puolitettuna
suolaa
mustapippuria
ripaus sokeria
1/2 sitruunan mehu
kuivattua oreganoa, basilikaa

 Kaada pinnoitettuun kattilaan tai kasariin öljyä tonnikaloista sen verran, että saat sipulit pehmiteltyä.
Lisää kaikki muuta aineet, aina puoli purkkia vettä per kokonainen tomaattimurskapurkki. Mausta ja anna keittyä hiljalleen.


Maitokastike: 
2rkl voita
2 rkl jauhoja
7dl maitoa
pieni purkki raejuustoa
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää

Sulata pinnoitetussa kasarissa voi, sekoita siihen jauhot ja sekoita, mutta älä ruskista. Lisää maito erissä hyvin sekoittaen. Ja anna keittyä 5 min., lisää raejuusto (parempikin juusto käy jos sun kaapistas löytyy).
Mausta varovasti.

Kokoa lasagne asettamalla uunivuuan pohjalle tomaattikastiketta, kerros lasagne levyjä, juustokastiketta, ja taas kaikki alusta, niin monta kertaa kun vuokaan mahtuu. Pinnalle juustokastiketta. (joka minulta alkoi siinä vaiheessa loppua, mikä näkyy villinä aaltoilevina kansilevyinä. Valitse kerroksia tehdessäsi  suosikkivälisi ja vuoraa se vuohenjuustoviipaleilla.

Uuniin 200 astetta 45 min. Jos tulee kuivaa, oli liian vähän kastiketta. Jos tulee keittoa, kastiketta oli liikaa.
Sellaista elämä on. Ei koskaan kohrillansa




keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

10 Hyvän mielen tuojaa



Sattuipas ihanasti. Olen tässä miettinyt kuinka jakaa kanssanne Maitotytön hattuiluvillityksen (huom. ei ole sananmuunnos!), joka  saa äidin  syyn aina hymyyn. Olen reilun viikon tietoisesti myös napsinut kuvia  näistä ihanista tuokioista, silloin kun en myöhästy, tilanteet ovat aika nopeasti usein ohi .

Suomen kielen, kotivaristen, pullataikinoiden ja vanhojen traktorien ystävä mainio blogiystävä Kotiharmi, laittoi tämän haasteen minulle:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa  (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).


Tässä omani satunnaisessa järjestyksessä, juuri nyt:






1 Maitotytön hattuiluvillitys


2. Kevään haju ulkona.

3. Lisääntynyt valo, joka helpottaa ruokakuvausta.




4. Perjantain ratsastustunti = pään nollaus

5. Blogiystävät ja kaikki ihanat kommentit, jotka kertovat, että joku lukee blogiani.



6 Pohojammaan murre

7. Jääkapissa sulava lampaanpaisti


8. Kasvimaa, jonka  multa on jo kokonaan näkyvissä nurmikon lumilautoista huolimatta.

9.Pääsiäisenä "kotiin" kokoontuvat sisarukset.



10. Karmia kasa toissapäivänä kirjastosta haettuja keittokirjoja, mm. ihanainen löytö ja inspiraatio  Savustuskirja.

Tällä kertaa jaan haasteen eteenpäin blogeille joiden pitäjät ovat kaikki sukulaisiani (kriteeri sekin!) paitsi Mia, joka on ystäväni laivatyöajoilta. Taitava kortintekijäaskartelijaleipuri superserkkuni (suvussa jo toisessa polvessa kulkeutuva kuriositeetti: sisarukset naineet veljekset, joten minulla on kolme kaksinpuolista serkkua, äitilläni taitaa olla kymmenkunta) Pienen puuhastelun parista, Himoliikkuja, triathlonille treenaava, eläinrakas, kuvittaja, omakotitalon remppaajaserkku Jaanaba (sekä remonttiblogi että liikuntapäiväkirja) , Superlahjakas  härmäläisen aito piirrostaituri Meeriserkku Meerin meiningeistä ja Mian ihanaa arkirealismia toisella kotimaisella på Vardagskaos hos Fru F. Apua, tässä vasta 4! No, isäni on luvannut perustaa blogin "Vaimoni keittiössä" kunhan malttaa jäädä eläkkeelle. Tässä etukäteishaaste!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Back to school -nostalgiaa, siis hernekeittoa



Onhan se erikoisen hyvää, savustetusta sianpotkasta tai joulukinkun rippeistä keitetty hernekeitto.
Purkkihernekeittokin, pikkuisen tuunattuna, on hyvää.

Mutta joku kohta jossakin minulla on varmaan vinksallaan, kun Kauhavan koululaitoksen ruuissa useamman vuoden eläneenä vieläkin muistelen lämmöllä sitä erinomaista hernekeittoa. Siinä oli jauhelihaa ja se oli tosi, tosi vetistä. Ja listallani siis hernekeitoista parhainta!


No sitäpä ei oikein muuten saa kuin itse tekemällä. Muutenkin hernekeitto on helpoista helpoin laitettava, kunhan vaan muistat laittaa herneet yön yli likoamaan ja jaksat sitten muutaman tunnin rakkaudella keitellä.

Hernekeitto - vetinen versio jauhelihalla
6.:lle

250g kuivattuja herneitä
400g jauhelihaa
1 iso sipuli silputtuna
2 l vettä +++++ tarpeen mukaan
3 rkl sinappia
suolaa tarpeeksi
maustepippuria jauhettuna

Huuhdo herneet ja laita ne kylmään veteen likoamaan yön yli huoneenlämpöön.
Seuraavana päivänä, ruskista jauheliha, mausta se suolalla ja maustepippurilla ja kuullota mukana hetken sipulia.
Lisää valutetu herneet ja vesi ja anna kiehua pari tuntia hiljoilleen. Lisää vettä jos tarpeen halutun koostumuksen aikaan saamiseksi. Tämä mun keittoni on siis todella vetistä, jäähtyessään se sitten jo jämähti hyvin paksuksi, eli seuraavan päivän lämmitykseen lisäsin taas vettä. Mausta keitto sinapilla ja suolalla.


Gurmeekeitto tarjoillaan juustonäkkärin ja piimälasillisen kanssa, myös maito käy.

Apua, melkein unohdin! Keittoannokseen kuuluu lisätä sitten vielä syödessä se kolmiopalajuusto!


Sitä vaan en ole koskaan tajunnut, että miksi sen ainoan ruuan kanssa, jonka kanssa tulee ehdottomasti tarjoilla näkkileipää, tarjottiin viikon pehmeäleipäannos?

..they were messing with our minds...

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Chili sin chili


Arjen vaihtoehtokokkailusarja jatkuu  nopealla tex-mex tyylisellä pataruualla, jolle kauan haeskelin nimeä, kunnes tajusin että sehän on se mitä se on: chili sin chili (sin = ilman, suom.huom.). Nopeuspuolesta vastaa pitkään haudutettavan lihaan sijaan  arjen kuningas jauheliha ja con muuttui siniksi lasten takia. Onneksi tuollekin asialle löytyi pikakorjaus meidän vanhempien annoksiin, kun löin pöytään säilyketölkillisen jalapeñoviipaleita. Kun annoksen vielä kruunasi tuoreella korianterilla niin ei hassumpaa pötyä pöydässä alta puolentunnin.

Chili sin chili
4:lle
250g naudan jauhelihaa
1 rkl öjyä
1 iso porkkana
i iso sipuli
2-3 kynttä valkosipulia
1/2 punainen paprika
2 purkkia tomaattimurskaa tai iso tetra paseerattua (1/2l)
vettä
1 säilyketölkki kidneypapuja
mausteena suolaa, mustapippuria, jeeraa, (cayennea myös jos saa olla tulista)

tarjoiluun
korianteria tuoreena
jalapeñoviipaleita

Ruskista jauheliha. Kuori ja pilko porkkana ja sipulit sekä pilkottu paprika ja lisää muhimaan pannulle pariksi, kolmeksi minuutiksi. mausta seos. Lisää pataan tomaattimurska ja aina puoli purkkia vettä per käytetty tomaattimurska, huuhdellen sillä viimeisetkin rippeer tölkistä. Lisää myös valutetut ja huuhdellut pavut. Anna kiehua hiljalleen 15-20 minuuttia. Ripottele päälle runsaasti tuoretta korianteria ja jalapeñoviipaleita ja nauti vaikka basmatiriisin ja pitaleivän kera.


Tuosta talvikauden korianteritaistelusta vielä; tiedättehän kun ne ei kestä yhtään pakkasta, paleltuvat kauppamatkalla ja sitten kotona nuukahtavat ja litsaantuvat herkimmin kaikista yrteistä. Kävin yksi päivä kaupassa, jossa en yleensä käy ja ostin sieltä korianteria, suomalaista ei ollut saatavilla vaan tämä oli Keniasta asti. No kuitenkin, se oli leikattu  sellaiseen läpinäkyvään muoviseen kolmionmalliseen kannelliseen muoviboksiin sillälailla väljästi. Se säilyi jääkaapissa paljon kauemmin kuin yleensä. Säästin muovirasian ja seuraavalla kerralla kun toin korianteripuskan kaupasta, leikkasin varret irti ja laitoin säilöön laatikkoon ja tosi hyvin kesti. Huom. siis ei silputa tietenkään, sitähän se ei kestä.

Yksi kesän ykkösasia  mitä odotan on omat korianterit kasvimaaltani. Jee!!!!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Paluu suomalaiseen arkeen: maksakastike


Suomen maaperällähän tässä on koko ajan oltu, mutta postaukset ovat olleet nyt yhtä pekingin ankkaa ja bossämiä, dahlia ja paistettua riisiä. Hyvää, ihanaa ja tervetullutta, mutta kyllähän meilläkin kuitenkin syödään suomalaista perinteistä kotiruokaa useana päivänä viikossa. En jaksa syödä viikko toisensa perään samoja ruokalajeja kotiruuastakaan, siksi yritän saada sinne nakkikeiton ja makarooniloodan sekaan jotakin vaihtelua.

Maksakastike on ehdoton tälläinen harvemmin kokattava kotiruoka, mutta sitten kun sitä tekee maistuu se sitäkin paremmalta.

Tällä kertaa valmistin lisukkeeksi rakuunaporkkanoita, mutta niistä tulikin salviaporkkanoita kun otin maustekaapista väärän purkin kouraani. Laiskana emäntänä en jaksanut valmistaa muusia ja keitetyt perunatkaan eivät inspiroineet, mutta keksin kokeilla perunalunta, jota en ole aikaisemmin valmistanut, enkä ehkä syönytkään. Keittiöni vähiten käytetty härveli on nimeltään SpätzleWunder, eräänlainen prässi siis, varmaan hyvin perunapuristinta muistuttuva, mistä se ajatus sitten lähtikin.

Kuorineen keitetyt (isot!)perunat yksi kerrallaan kuorimattomina prässiin ja tiukka puristus lautasen päällä, ja noin vain perunalumi leijaili lautaselle, kuoret jäivät puristimeen. Omiini en lisännyt mitään muuta kun kastikkeen päälle, silti voisin vannoa, että peruna maistui lähes voiselta, eli jotakin lisäarvoa tapa perunaan toi. Täältä suositellaan kokeilemaan. Kaunistakin on, ja juhlavaa. No ehkä ei juuri maksakatikkeen kanssa...

Jonka tein seuraavasti...muistaakseni....

Maksakastike

400g naudanmaksaa
sipuli
1 maustekurkku
3 rkl voita
2rkl vehnäjauhoja
kuumaa vettä
1-2 rkl tomaattipyrettä tai ketsuppia
2 dl ruokakermaa
10 maustepippuria
hiven valkopippuria
suolaa

Putsaa maksa poistamalla kalvot ja mahdolliset suonikohdat, pilko suupaloiksi. Ruskista voissa (1rkl)pannulla ja nosta pannulta lautaselle osottamaan. Pilko tai raasta ,mikäli vihaat sipulinpaloja, sipuli hakkeluksi, lisää pannulle loppu voi ja pehmittele sipulia muutama minuutti miedommalla lämmöllä. Lisää maksa sipulin joukkoon, ripottele päälle jauhot ja anna vielä hiukan jauhojenkin ottaa väriä. Kaada päälle puolisen litraa kuumaa vettä, ja sekoittele vinkeästi, jotta saat kastikkeesta siloisen. Lisää loput mausteet ja kerma kurkkua lukuunottamatta ja keittele hiljalleen vartin verran. Lisää pikottu maustekurkku, tarkista suola ja tarjoile perunan, puolukkasurvoksen ja rakuuna salviaporkkanoiden kanssa. Esimerkiksi.

Tunne itsesi monipuolisesti raaka-aineita kotiruuassa käyttäväksi perheenäidiksi. (...isäksi, sinkuksi, vanhaksipojaksi tai vaikka nuoreksipariksi elämäntilanteesta riippuen) Mun on oltava  tua äiti.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Pekingin ankkaa matalan aidan taktiikalla


Alussa oli ankka pakasteessa ja lopussa hirviän tyytyväinen emäntä/kokki ja onnelliset vieraat.

En ole koskaan laittanut ankkaa millään tavalla, ja aika harvoin syönytkään. Ravintolassa syömäni ankat ovat olleet tasaisen onnettomia, joten mitään himoa ankan tekemiseen ei ole päässyt syntymään. Tarjontakin on täälläpäin melko onnetonta, raaka-aineen siis, joten sieltäkään ei ole inspiraatiota tullut. Nyt inspiraatio kuitenkin ilmaantui saksalaisen tarjousankan muodossa (jonka kävi kotiinsa hairaamassa samana päivänä myös blogikaverini Campasimpukka).

Ja jostakin se tuli, pakkomielteisen kiihkeä ajatus valmistaa Pekingin ankkaa. Minulla ei ollut operaatiosta minkäänlaista hajuakaan, mutta nyt voin kertoa tutkimusteni perusteella, että hommasta on tehty sitten mielenkiintoisen hankala. Näin tiivistettynä valmistukseen voit varata noin vuorokauden: välillä ankanruhoa roikutetaan katosta narun päässä, kaltataan nahkaa upottamalla kuumaan veteen ja ellet asu tuulisella ja kuivalla arolla, jossa roikotat ankkaa, tulee sinun laittaa sen viereen puhallin, tai sen puutteessa hoitaa homma käsiföönillä.  Nahalle keitetään myös dippaus lientä jne... monenlaista, reseptistä riippuen. Olin jo lannistua, mutta onneksi eksyin myös vanhojen kunnon Nigella Lawsonin ja Jamie Oliverin sivuille. (linkeissä ko reseptit) Jamien ohjeessa oli hiukan enemmän variaatiota, mutta Nigella oli taas yksinkertaistanut homman äärimmilleen, tuikkasi ankan sellaisenaan maustamatta uuniin huomattavan pitkällä paistoajalla 4-5h. Ja se oli siinä.

Ääripäitten ohjeissa oli ristiriitaa enemmän kuin laki sallii, mutta koska rakastan Nigellan lampaanvalmistustapaa, joka sekin on suuri yksinkertaistus ja saa aikaan paremman lopputuotteen kuin konsanaan (olen saanut) millään valkosipulinkynnenupotuksilla ja kermakahvilla valeluilla, valinta oli lopulta selvä. Eli vaihtoehtojen edessä päätin empimättä kiivetä yli matalammasta aidasta ja soveltaa tv-kokkien reseptejä, voihan sitä kiipeilykokemuksen karttuessa myöhemmin kiivetä vaikka sen Kiinanmuurin yli.

Pekingin ankka (superhelppo)

1 ankka (omani noin 2,5 kg, unohdin katsoa, mutta vaklasin Campasimpukan ankan painon)
suolaa, pippuria, viismaustetta
inkiväärin juurakon palanen

vapaaehtoinen valeluliemi loppuhuipennukseen:
siirappia 1/2 dl
soijaa 2 rkl
2rkl vodkaa tai kossua


tarjoiluun: 
pekingin ankka- lettuja/leipiä (ohje alempana)
kurkkua
kevätsipulia
Hoi Sin -kastiketta (löytyy marketin eksotiikkahyllystä lasipurkissa, esim Blue Dragon)

Sulata ankka hitaasti jääkaapissa. (vuorokausi) Kuivaa ankka huolellisesti talouspaperilla kaikkialta, sisältä ja ulkoa. Hiero ankan nahkaan suolaa ja pippuria, myös sisälle. Raasta inkivääri ja hiero sitä ankan sisälle ja jätä raaste sinne. Jos sinulla on viismaustetta( sis. kiinanpippuri, tähtianis, inkiväärí, kaneli fenkoli, muistaakseni), hiero myös sitä ankan pintaan.



Äiti toi minulle jonkun eksoottisemman pussin, jonka jauhoin Iso-Hoon kahvimyllyssä (anteeksi, mutta et ole käyttänyt sitä vuosiin...)Siinä oli lisäksi esim kuivattua appelsiinia. Tuoteseloste sanoi myös, että kuminaa, mutta vannon, että se oli kyllä fenkolia, jota ei taas mainittu (...kiinalainen käännösvirhe?)

Aseta ankka ritilän päälle  rinta ylöspäin ja ankan alle uuninpelti, jonne rasva voi valua. Nahka ei rapeudu, mikäli kaveri lilluu rasvassa vuuan pohjalla, ja nahkan rapeus onkin kaiken a ja o.

Paista ankkaa 170 asteessa 4 tuntia, mikäli nahka ei vaikuta kyllin rapealta, sudi vielä valelulientä ankan pintaan ja nosta lämpö vartiksi 220 asteeseen. (oi joi, ja tämä oli vaaran paikka, Ankkani oli aivan ihanan näköinen, kunnes tein tämän, mutta olin vääntänytkin uunin 250 ? ja palaneen haju ei vielä ehtinyt tulla, mutta menetin nahasta ehkä neljänneksen karrelle palamisena, oma vika.)

Kun ankka on valmis, nosta se leikkuukaudalle ja avaa rintakehä ja kaivale haarukalla repien hajoava liha tarjoilulautaselle. Ota myös kaikki ihana nahka tarkasti talteen ja suikaloi se  tarjoiluvadille. Liha on ihanaa, eikä yhtään kuivaa, mutta voit vielä lusikoida hiukan ankanrasvaa siihen päälle.


Tässä kohti näyttää himpun verran pahalta, mutta karstat vaan veks...

Vasemmalla nahkasuikaleet, oikealla liha

 Tarjoile siis ankka kiinalaisten lettusten,  pitkittäin suikaloidun kurkun ja kevätsipulin kanssa. Lätty lautaselle. Päälle lihaa JA NAHKAA!, kurkkua ja kevätsipulia sekä teelusikallinen Hoi sin -kastiketta (Jamiella myös itsetehdyn luumukastikkeen ohje - kiinnostavaa...)



Sitten vielä operaatio lätyt tai kiinalaiset pannukakut. Löysin 2 hyvin toisistaan poikkeavaa ohjetta, ja tein varmuudeksi molemmat.



Ohje 1 Pekingin Ankan kuoriletut
28 kpl (jos kaikki onnistuvat)

440g vehnäjauhoja
3dl kiehuvaa vettä
1 tl suolaa
sesamöljyä

Sekoita kiehuva vesi jauhosuolaseokseen ensin haarukalla, sitten käsin vaivaten pöydällä ainakin 10 minuuttia. Taikina on ensin todella kuivaa murua, mutta kyllä siitä lopuksi taikinapallo tulee. Anna levätä 20 min. kostean keittiöpyyhkeen alla. Ja sitten se mielenkiintoinen tekniikka, jonka takia minun oli aivan pakko tehdä näitä.


Jaa taikina kahtia ja leivo pötköksi, leikkaa pötkö 14 osaan.

Muotoile pötkö palloksi, minä kyllä päädyin käyttämään leikattua palaa sellaisenaan. Tarvitset aina kaksi palaa kerralla, pidä muut kostean liinan alla, etteivät kuivu. Aseta toinen pala työpöydälle ja dippaa toisen palan toinen puoli sesamöljyyn.

Aseta toinen pala pöydällä olevan päälle niin, että öljy jää väliin.

Paina taikinapaloja ensin sormin vähän litteämmäksi ja sitten kaulinta apuna käyttäen  kauli noin kahvikupin aluslautasen kokoinen läpyskä. Pulikka on tässä hyvä, sillä on tärkeää, ettet paina  kaulitessasi lätyn reunoja "kiinni". Paista kuivalla pannulla, mediumkuumalla, molemmin puolin muutamat ruskeat pilkut. Anna jäähtyä minuutti, ja sitten - ever so gently- etsi reunasta liitoskohta ja revi lettuset varovatsi irti toisistaan, nyt sinulla on niitä kaksi. Toimii! Melkein aina ainakin.
 Nämä voi tehdä jo edellisenä päivänä jääkaappiin , kunhan höyrytät ne sitten enne tarjoilua. Juu, tähän hommaan on just se bambukori. Mutta sen puutteessa, keinot keksitään:

Paistinpannu, roiskesuoja ja syvä kattilankansi = höyrytin a'la Nanna

Ohje 2 Pekingin Ankka letut
20 kpl

1, 25 dl jauhoja
2 rkl maissijauhoja (no maizenaa...)
3/4 dl vettä
3/4 dl maitoa
2 munaa
1 rkl sesamöljyä
voita

Vispilöi kaikki ainekset tasaiseksi ja anna seistä 15 min. Paista teflonpannulla, josssa aavistus voita/rasvaa, taas niitä asetinkokoisia lettuja. Eli pienellä kauhalla taikina pannulle ja samantien levität taikinan mahdollisimman ohueksi ympyräksi käyttäen apuna kauhasi alapuolta. Paista molemmin puolin kalpeahkoja lettuja.


Nuo ekat maistuivat freshinä hyviltä, mutta sain ne aika sitkeiksi höyryttämällä, en ole varma mikä meni vikaan. Nämä lättytaikinatyyppiset olivat helppoja ja hyviä ja tällä kokemuksella suosittelenkin niitä, vaikka tuo ekojen tekotapa on vinkeä. Mutta ellet ole kiinalainen kokenut lätyntekijä, nämä toiset saattavat olla parempi valinta. Tulipahan testattua.

Kutsuin syömään oman väen lisäksi lisää omaa väkeä, eli isäni (äiti oli AFS meetingissä), pikkuveliNuutin, Nuutinminnan ja Elli4v:n.

Ai, että me tykättiin kaikki!



Juomana olut, maito, CC Zero ja Gewurtstraminer.



Kun tarjoilulautanen tyhjeni, haettiin keittiön puolelta vielä useaan otteeseen lihoja "runkopaloista".


Oli todella herkullista sorminsyötävää taas.Kaikki meni. Seuraavalla kerralla kun ankkoja on tarjolla ostan 2, nehän sopii vierekkäin uuniin. Ja teen kiinalaisen alkukeiton.


Jällkkärin tein omasta päästä. Rapeat siansiivut ovat kiehtova yhdistelmä vaniljajäätelön kanssa.


Ei vaiskaan, on ne banaaneja.

Mutta minultahan voi odottaa mitä tahansa... Isäkin tuumas kotia lätiessään, että, no, luetaan sitten blogista mitä tuli syötyä....

Kaiken huippu oli kuitenkin pikkuveliNuutti, josta vaimonsa kertoi seuraavasti:

Heille on tulossa vieraita ja siskon blogiakin oli käytetty inspiraation lähteenä, NuutinMinna oli ehdottanut täytettyjä chilejä. Johon Nuutti: " No eihön noita voi IHMISILLE tarjota...!"

Perhe on paras. Ja rakkain.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Pika Bo ssäm


Ensimmäinen sana suomea, loput koreaa.

Jos tykkäät mehevästä possusta, rapsakasta suutuntumasta, helposta, sormiruuasta ja aasialaisesta klängistä, tämä saattaa olla sun juttu. Bo ssäm on siis perusolemukseltaan pitkään haudutettua rikkirevittyä possua, joka kääräistään salaatinlehteen lisukkeiden kanssa. Lisukkeena voi olla kimchiä, sipulia, riisiä, kastikkeita, oikeasti melkein mitä vaan aasialaiseen tyyliin sopivaa.
Ankerias Vipunen ehti viime viikolla jo tehdä oman Bo ssäminsä, näyttivät ja kuulostivat herkuilta, ja huomattavasti ortodoksisemmin valmistetuilta kuin nämä omani.

Mutta nämä olikin pika bo ssämit! Oma inspiraationi löytyi MeNaiset 2/2012 numerosta, jossa Minka Björck kokkasi Tomi-siipalleen  nätä alkupalaksi. Jos Michelin maininnat ravintoloilleen saavuttanut ravintoloitsijapariskunta uskaltaa oikoa mutkia, miksen siis minäkin. Kimchi vaihtui Mummon kurkkuihin ja pitkään haudutettu possu pikapaistettuihin kylkisiivuihin.  Pariskunnan ohjeessa oli kastikkeena chilillä maustettua majoneesia ja jätin sen kokonaan pois, kun en jotenkin osannut mieltää sitä tähän kaikkeen. Saattaa olla tietysti hyvääkin, itse en ole niin suuri majon käyttäjä muutenkaan. Hyvää tuli silti. Erinomaisen hyvää.


Kaikki sorminsyötävähän on ylipäätäänkin parempaa kuin samat asiat haarukan varressa....

Pika Bo ssäm
2:lle

200g possunkylkeä siivuina (ihan siis sitä marketin raitalihaa)
suolaa, pippuria
salaatinlehtiä

lisukkeet:
mummon kurkkuja (tai kimchiä)
tuoretta korianteria
kevätsipulia silputtuna
punaista chiliä viipaleina

Paista possunkyljet rapeiksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuten pekoninkin kanssa, kannattaa aloittaa kylmältä pannulta paisto ja lopuksi vasta lisäät boforttia, että varmistat rapsakkuuden. Irrota salaatinlehdet kerästä, asettele lehdelle kylkiviipaleita lisukkeineen ja tuikkaa suuhun. Minulla oli salaattina jääsalaattia, ja se nyt ei oikein ehkä soveltunut tähän parhaiten malliltaan, testaa itse oma salaattilaatusi.

Mummon kurkut
1 kurkku viipaleina
2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
3 rkl väkiviinaetikkaa

Laita kaikki ainekset kannelliseen kulhoon, hölskyttele ja pane jääkaappiin maustumaan hetkoseksi.



Tätä ei tarvitse yrittää kääntää miksikään kääröksi, tee siitä vain tacomainen kouru. Oikein ihania ovat esim. alkupaloina, eivät liian täyttäviä, mutta kivoja kun haluat tarjota vieraillesi jotain uutta.
En minä ainakaan ollut viime vuonna Bo ssämeistä kuullutkaan. Täytyy myöntää, että vuosi sitten tein jotakin salaatinlehteen käärittävää kun minulla ei yllättäen ollutkaan vietnamilaisten kevät/kesä rullien kuoria.

Seuraava rikkirevitty possusatsi pääsee muuten viherpedille pötköttämään!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Korvapuustia ja muutakin pullaa


Meillä asuu pullantuoksuinen äiti aina silloin kun kaapista löytyy vanhaa maitoa. Harvoin pullaa tulee leivottua tuoreeseen maitoon. Toisaalta meillä on kyllä aika usein vanhaa maitoa, siitä saatetaan kyllä tehdä myös lättyjä, ressua aka kropsua aka uunipannaria, tai vaikka sämpylöitä. Syntiähän on vain sen pois kaataminen, mutta välillä tällä äidillä on pitkiä syntisiäkin jaksoja.

Ihanan pullantuoksun lisäksi parasta leivonnassa on  "yleisön" reaktio; pulla pelastaa päivän kuin päivän yhdeltä sun toiselta. Ja kehut tietysti pelastavat oman päiväni. Viimeksi NaapurinUlla meinasi, että korvapuustini ovat jopa parempia kuin hänen anoppinsa leipomat, joka ilmeisesti piti kärkisijaa pullanleivontarankinglistallaan...


Korvapuustit ovat pullasta se muoto, jota useimmiten harrastan ja mielestäni alan saada aikaan jo kelpo otoksia. Tuollaisia kotoisen pikkuisia, pehmeitä, mutta reunakiekuroiltaan hiukan rapsakoita. Sitäpaitsi kotona tehtyjä korvapuusteja voi syödä useampana päivänä, ei vain supertuoreeltaan, kuten joitakin pullalajeja.

Taikinani on sormituntumalla tehtyä, melkoisen löysää ja pehmeää. Yleensä katselen kulloisenkin jauhopussin kyljestä vielä, että kuinkas paljon sokeria ja rasvaa laitetaankaan.

Koti ja keittiö 1-2/2012 antoi reseptin mantelipullasarviin, ja tein yhden satsin niitä samasta  taikinasta.


Mantelipullat

pullataikinaa
voita, mantelimassaa

Kaulitse pullataikinasta ison ruokalautasen kokoinen ympyrä ja ajele se taikinapyörällä 12 kolmionmalliseen osaan. Laita kunkin palan leveämpään päähän pala mantelimassaa ja pikku kimpale voita. Pyöritä rullalle leveästä kapeaan päähän ja anna kohota liinan alla, voitele munalla ja ripottele päälle mantelilastuja tai raesokeria. Paista 220 asteessa n. 10 minuuttia. Siivilöi tomusokeria pinnalle jäähtyneisiin pulliin ennen tarjoilua.



Sitäpaitsi, kuka sanoo , ettei pullalla pääse pitkälle?

Urho 7v. ainakin hiihti sunnuntaina pullan voimalla voittoon Kuperkeikkahiihdoissa, joihin osallistui yli 700 lasta, kaikki saivat mitalin kaulaan ja iloisen mielen.

Tänään ilmestyi sitten paikallislehti, jossa oli kaikkien hiihtäjien ajat, 2004 poikien sarjassa oli 45 osallistujaa ja meillä pompittiin kattoon ja takaisin kun listan ykkösenä komeili Urhon nimi.




Mietaan sukua... (paitsi väärä pitäjä ja huomattavasti lyhyemmät pituusgeenit. mutta noin niinkun kollektiivisesti suomalaisena...).

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Hauska tutustua, Herra Hirssi!


En ole niitä kovimpia puuronkeittelijöitä. Jotenkin se leipä huutaa minulle aamuisin aina pussista ja päälliset säestää jääkaapissa siihen tahtiin, ettei puurolla ole mitään mahdollisuuksia. Maitotyttö saa kyllä aamu- ja iltapuuronsa (apua, jauheista) ja Urho7v useimpina aamuina annoksen 4 viljan puuroa mikrossa tehtynä. Iso-Hoo ei puuroon koske, paitsi valkoisiin puuroihin kuten riisipuuro tai mannapuuro, joka maistuu tietysti myös vispipuuron punaisena. Välillä haaveilen ohra- tai ruis(puolukka)puurosta, mutta eivätpä nuo unelmoimalla pöutään ilmesty.

Siksi olikin kivaa, että kaupan poistuvien tuotteiden valikoimasta (-30%) hyppäsi kärryyni pussillinen hirssipuuroa. Kun se oli aikansa huilannut kaapissa, sain puuroa jopa valmistettua aamiaispöytään itselleni ja lapsille. Hirssisuurimot olivat minulle ennestään tuttuja vain Yrjölän puurosta, jota joskus hauduttelin viikottain kymmenen  litran kattilallisen uunissa parinkin vuoden ajan. Koiraihmisille kyseinen puuro lieneekin tuttu, sen on lanseerannut jo edesmennyt, arvostettu koiravaikuttaja, rottweilerharrastaja ja elintarvikealan lehtori J.A.U Yrjölä, edellisestä linkistä voitte lukea hänen ajatuksiaan koirien ruokinnasta, puuronkin resepti sieltä löytyy.

Mutta nyt ensimmäistä kertaa omaan suuhun; ja onpahan muuten pikainen puuro!



Hirssipuuro

2dl hirssihiutaleita
4dl vettä
ripaus suolaa

Keittele hiutaleita, vettä ja suolaa 3 minuutin ajan

Tarjoile esim. perinteiseen puurotyyliin marjojen tai hillon kanssa. Pussin tarjoiluehdotus ehdotti kuitenkin,kaveriksi pilkottuja banaania ja pähkinöitä, ja kun molempia löytyi, tein oman annokseni niistä.

Ja kyllä meinasin ihan pyllylleni pyllähtää, olipahan sen verran maullaan. Ja se hirssipuuro itsessään, sehän maistuu ihan pähkinältä, jopa ilman pähkinää. Ihastuttava ja yllättävä maku.

Että kiitos kun kävit aamiaispöydässämme ja tervetuloa toistekkin, Herra Hirssi (päädyin maskuliiniin googlattuani hirssiä ja opittuani että niitä on monenmoisia lajikkeita, useimmiten kyllä hyvin pieniä viljakasveja, mutta on olemassa myös maissinkokoista neekerihirssiä, mikä minua suuresti huvitti, koska olen koko ikäni syönyt myös neekerinpusuja, anteeksi nyt vain poliittis-lingvistisesti epäkorrekti lähestymistapani).





Näitä voi myös heitellä hiutaleina paljaaltaan jugurtin tai viilin päälle. Paitsi että viilin päälle ei voi, koska siihen kuuluu laittaa suolaa, sanon minä.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Jiaozi, Dim Sum, Won Ton, Chinese Dumplings vai mitä nyyttejä?


Jotakin noista  yritin tehdä ja tätä juttua voisikin pitää varoittavana esimerkkinä perin juurin säälittävästä kokkaamisesta, jossa kaikki mikä voi mennä vikaan, menee vikaan.

Olen kyllä tietoinen, että otsikkoni sujuva kiina ei ole synonyymiluettelo, vaan nuo ovat kaikki jokseenkin eri asioita, paitsi Jiaozi on kyllä kiinalainen nyytti elikkä sopii Chinese Dumplingin alle.
Ihailen aina noita nyssykkä reseptejä ja kaikki alkoikin tästä. Mutta nuo Won Ton kuoret eivät ole kauhean saatavilla olevaa tavaraa täälä lakeuksilla ja myös siksi koska yllytyshulluus aina vetoa minuun, takerruin lauseeseen  can attempt your own withChinese Jiaozi dough , eli voit YRITTÄÄ (luen niin paljon rivien välistä...)kokeilla tehdä kuoritaikinankin itse.  Ja niin hän yrittää sitten.



Tosin taikina onnistui itse asiassa loistavasti. Katsokaa kuinka se suhahtaa pastakoneeni läpi. Mikäli taikina (nämä on pastataikinan määreitä, mutta oletan, että pätevät tässäkin) on liian kuivaa, reunat repeilevät ja mikäli liian löysää alkavat reunat aaltoilla. Oli ihanan silkkistä ja helppo käsitellä. Mutta virhe numero yksi oli, ettät taisin kaulia sen liian ohueksi, ykköselle asti, luulen, että kaikki olisi ollut paljon helpompaa millin paksummalla taikinalla.

Jiaozi taikina

5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä, hiukan vajaa
1/4 tl suolaa

Sekoita jauhot ja suola ja lisää vesi pikkuhiljaa ja vaivaa käsin kimmoisaksi taikinapalloksi. Anna taikinan levätä kelmuun käärittynä 20 min. viileässä. Voit  leipoa sen  taikinan pötköksi ja jakaa sen 40 pieneen palleroon, jotka kaulit pyöreiksi, tai ajella taikinaa pastakoneen läpi ja ottaa muotilla taikinasta ympyröitä.

Virhe numero 2: En omista hyvää muottia ja ympyröiden teko oli vaikeaa, kun muotti ei leikannut reunoja irti kunnolla.


Jiaozi täytteet

Katkarapu

300g katkarapuja (virhe 3? mulla oli kypsiä, ohje kysyi raakoja)
nippu ruohosipulia
2 rkl kalakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
1 limen mehu

Silppua ensin ruohosipuli, aja sitten täyte massaksi tehosekoittimessa tai jossakin silppurissa. Virhe 4: täytemassa on aivan liian nestemäistä. Puristelen sitä kuivemmaksi kun nostelen täytettä taikinalle.

Poro

100 g kylmäsavupororouhetta
1 dl silputtua kiinankaalta
 1 sipuli aivan pienenä hakkeena
2 siivua inkivääriä silputtuna
Ja hei - tänne olis pitäny olla BAMBUN VERSOJA
 1 valkosipulin kynsi puristettuna
1 tl soijakastiketta

Yhdistä aineet massaksi. Virhe 5: ei kannata alkaa keksiä itte mitään Reindeer goes China - täytteitä vaikka jääkaapis kuinka olis kylmäsavupororouhetta, joka sinänsä on herkkua... mutta inkiväärin kanssa..? Nou, nou.

Asettele taikinaympyrälle kullekin pallukka täytettä.


 Virhe 6: Ei pingispallon kokoista vaan hyvin mini.

Ja sitten nykäisemään nyyttejä. Virhe 7 tulee yllättävän nopeasti: olisi kannattanut tutustua tekniikkaan paremmin. Nyt seitinohut taikina, suuri määrä joko märkää täytettä tai melko rouheaa tekevät hommasta kuin Samuli Edelmanin uusimman elokuvan (ja onhan siinä se Cruisekin).
No joka tapauksessa, jos pääset tähän asti, niin kastele reunat, painele tiiviisti yhteen, niin, että ilmaa ei jäisi nyytin sisään.

Seuraava kuva kertoo karun kohtalon revenneistä ja paikatuista ja muuten vaan susirumista nyyteistä.


Kierretään puukkoa haavassa, eli sama väreissä.


Keitä nyssyköitä kiehuvassa vedessä 3-4 minuuttia. Tähän on olemassa myös sellainen veikeä, lisää kylmää vettä 3 kertaa ja aina nosta kiehumispisteeseen- metodi, mutta aloin olla jo vähän väsynyt tässä vaiheessa. Nostele valmiit reikäkauhalla kuivumaan. Ei päällekkäin, tarttuvat kiinni. Virhe 8.


Tarjoile höyryävän kuumat dumplingit dipin kanssa.

Kiinalainen dippi dumplingeille

5cm pätkä inkivääriä hienonnettuna
 1 rkl soijakastiketta
2 rkl riisiviiniä tai kuivaa sherryä
 1tl sesamöljyä

Koska Jiaozit olivat tässä vaiheessa niin hirveän näköisiä päätin vielä paistaa niihin rapean pinnan kuumassa öljyssä pannulla. Niinkin voi tehdä.


Mutta ehkä kuitenkin molemmilta puolin. Virhe 9.




Olis kiva tähän loppuun laittaa, että ulkonäöstään huolimatta maistuivat herkullisilta, mutta eihän se niin mennyt. Katkistäyte oli hyvänmakuista joo, mutta ihme rakeista. Ja se poro, no sanotaanko näin, että pitäkää ne porot kaukana Kiinasta! Eikä tua dippikään mitään pelastanut.

Ja jotta saadaan tästäkin täyden kympin suoritus: Älä sekoita mustavalko- ja värikuvia samaan postaukseen. Ei niin hirmu tyylikästä. Virhe 10.