Arjen vaihtoehtokokkailusarja jatkuu nopealla tex-mex tyylisellä pataruualla, jolle kauan haeskelin nimeä, kunnes tajusin että sehän on se mitä se on: chili sin chili (sin = ilman, suom.huom.). Nopeuspuolesta vastaa pitkään haudutettavan lihaan sijaan arjen kuningas jauheliha ja con muuttui siniksi lasten takia. Onneksi tuollekin asialle löytyi pikakorjaus meidän vanhempien annoksiin, kun löin pöytään säilyketölkillisen jalapeñoviipaleita. Kun annoksen vielä kruunasi tuoreella korianterilla niin ei hassumpaa pötyä pöydässä alta puolentunnin.
Chili sin chili
4:lle
250g naudan jauhelihaa
1 rkl öjyä
1 iso porkkana
i iso sipuli
2-3 kynttä valkosipulia
1/2 punainen paprika
2 purkkia tomaattimurskaa tai iso tetra paseerattua (1/2l)
vettä
1 säilyketölkki kidneypapuja
mausteena suolaa, mustapippuria, jeeraa, (cayennea myös jos saa olla tulista)
tarjoiluun
korianteria tuoreena
jalapeñoviipaleita
Ruskista jauheliha. Kuori ja pilko porkkana ja sipulit sekä pilkottu paprika ja lisää muhimaan pannulle pariksi, kolmeksi minuutiksi. mausta seos. Lisää pataan tomaattimurska ja aina puoli purkkia vettä per käytetty tomaattimurska, huuhdellen sillä viimeisetkin rippeer tölkistä. Lisää myös valutetut ja huuhdellut pavut. Anna kiehua hiljalleen 15-20 minuuttia. Ripottele päälle runsaasti tuoretta korianteria ja jalapeñoviipaleita ja nauti vaikka basmatiriisin ja pitaleivän kera.
Tuosta talvikauden korianteritaistelusta vielä; tiedättehän kun ne ei kestä yhtään pakkasta, paleltuvat kauppamatkalla ja sitten kotona nuukahtavat ja litsaantuvat herkimmin kaikista yrteistä. Kävin yksi päivä kaupassa, jossa en yleensä käy ja ostin sieltä korianteria, suomalaista ei ollut saatavilla vaan tämä oli Keniasta asti. No kuitenkin, se oli leikattu sellaiseen läpinäkyvään muoviseen kolmionmalliseen kannelliseen muoviboksiin sillälailla väljästi. Se säilyi jääkaapissa paljon kauemmin kuin yleensä. Säästin muovirasian ja seuraavalla kerralla kun toin korianteripuskan kaupasta, leikkasin varret irti ja laitoin säilöön laatikkoon ja tosi hyvin kesti. Huom. siis ei silputa tietenkään, sitähän se ei kestä.
Yksi kesän ykkösasia mitä odotan on omat korianterit kasvimaaltani. Jee!!!!
Kyllä, korianteri on huikeantuoksuista herkkua ja vaikea säilytettävä. Jääkaappi ei oikein toimi, joskus ruukun laittaminen vesilasiin tai istuttaminen multaan auttavat, joskus ei. Jos kaupasta löytyy tuuhea puska, niin laitan usein osan pakkaseen ja käytän sellaisiin ruokiin, jossa pakkasessa vähän kärsinyt ulkonäkö ei haittaa. Pakkaseen päätyy yleensä myös osa parvekkeen korianterisadosta. Kaupasta korianterin ja basilikan kotiinkantoa helpottaa hieman kankaiseen kassiin kääriminen.
VastaaPoistaTäällä talven kylmin aika oli yrttien kannalta hankala, kaupoissa oli lähinnä kuvailemasi kaltaisia yrttipaketteja kaukaa ja vielä kauempaa. Nyt iloitsen taas isosti parvekepuutarhasta ja mietin, voiko sen kuskata suksiboksissa kesäkuun alussa kotiin...
...riippunee suksien määrästä.... kai ne yrtit vois myös trimmata lyhyeksi matkaa varten?
PoistaNe rasiat ovat kuin pieniä ruumisarkkuja, sanoi poikanen kerran. Olen joskus niissä ostanut rosmariinia, silloin kun meillä ei sitä vielä kasvanut kotona.
VastaaPoistaMikä kuvaus, mutta aika naulan kantaan kyllä! <3 poikaset!
PoistaNo kyllä taas tuli nälkä!
VastaaPoistaMä myös odotan oman kasvihuoneen ja -maan yrttejä. Se upea tunne kun hakee pihalta suoraan yrtit ruokaan. Ne tuoksut, ne maut :)
Ja se ihana vapaus kun niitä voi käyttää aivan "tuhlaillen", ei tarvitse tietää kauppareissulla, että mitä yrttiä tulee tarvitsemaan, eikä ostaa kalliita kotia varuuksi pilaantumaan. Talvi, niin paljon kun siitä tykkäänkin, on kyllä yrttistressin aikaa!
PoistaMä kuljetin kovimmilla pakkasella yrtit ja salaattipuskat kotiin tunkemalla puskat rinnuksiin untuvatakin alle. Suoritin tämän salaperäisen operaation kaupan tuulikaapissa (yritin ettei kovin moni näkis). Mutta ne muovikääreet on ärsyttäviä, puskista tulee niin liukkaita että väkisin meinaavat tipahtaa takin alta, kerran tippuikin rappukäytävässä ja naapurin ilme oli jokseenkin huvittunut.
VastaaPoistaMutta oon siis niin onnellinen, että tulee kevät!
PS. Mua ärsytti joskus suunnattomasti kun Chili con/sin carne/chili kirjotetaan aina tollai chili eikä chile, mutta sitten jossain vaiheessa tajusin hoksata, että eihän toi nimi ookkaa epsanjaa, vaan ameriiikkaa.
No oot ollu näky, hihihi....otan yhteyttä jos tarvin salakuljettajaa joskus.
PoistaTageistä löytyy sekä meksikolainen, että tex-mex, mutta en mä nyt tätä tosissani meksikolaiseksi väitä. Seinäjokelainenkin on lähempänä....
LUPAAN (maustepippurisokeriviilin syönnin lisäksi), että sitten kun blogistani löytyy postaus ja resepti sille aidolle tavaralle, sen nimi on Chile con carne!
Näen silmissäni vain Riikan ja takin alta putoavat yrttipuskat. Nanna, pahoittelen, että näiden kommenttien lukemisen jälkeen kaikki vähänkin fiksut kommentit hävisi mun päästä ja korjautui Riikasta yrttipuskineen.
VastaaPoistaFiksut kommentit? Jonnalta?
Poista:D :D :D :D :D
Nyt olisin tsempannut ;-)
PoistaHeim mä teen tota samaa ilman jauhelihasta ja ilman chiliä :). Porkkanakaan en oo tajunnu laittaa, mutta täytyy ens kerralla kokeilla.
VastaaPoistaMiten te korianterinviljelijät ootte saaneet puskat kasvamaan kunnolla? Mulla puskista ei oo tietoakaan vaan ovat jääneet sellaisiksi haituloiksi. Liian vähän valoa ja lämpöä?
Ja tuli vielä mieleen, että Riikan kuljetustavan inspiroimanahan vois ens talveks ommella jostain vanhasta untsikasta yrttien kuljetuskassin :)
Ihana idea; yrttikassit!
VastaaPoistaEn ole sisätiloissa koskaan saanut mitään yrttiä kasvamaan kunnolla, mutta korianteri viihtyy todella hyvin avomaalla. Siemenet vaan multaan, itääkin tosi nopiasti.