Oodi perunalle!

Mä oon niin peruna-ihminen! ...ja lisäksi riisi ja pasta, noodeli ja what-not-ihminen, mutta ei seata sitä nyt tähän.

Mä niin rakastan perunaa!

Kohta saa vuoden paras aika, suomalaisen uuden perunan aika. Menee kuulkaa meikäläisellä ohi parsojen ja ravustuskauden ja mansikoidenkin.

Ihan siitä onnesta pari vanhaa perunavinkkiä. Vanhoista perunoista.

Yläkuvassa ihanan rapsakat Hawksmoorin perunat, joiden reseptiin taisin tutustua  Chez Jasun blogin kautta. Hän oli lusikoinut reseptin vaatimat ankanrasvat ankankoipiconfit purkista. Itse otan talteen aina pari kertaa vuodessa rasvat ankkaa paistaessani. Se on kyllä erikoishyvää rasvaa. Jasu käytti timjamia, minä olen näemmä hoidellut homman rosmariinilla. Minä en liioin perunoitani kuori.

Hawksmoorin perunat

1 kg jauhoisia perunoita
5-7 rkl ankanrasvaa
rosmariinin oksia tai timjamia
4 valkosipulinkynttä
sormisuolaa

Pese, kuivaa ja lohko perunat ja esikeitä jättäen ne vielä tuntuvasti napakoiksi ja levitä ne uunivuokaan. Lusikoi sulatettu ankanrasva päälle ja sekoita hyvin.

Paista 220 asteessa noin tunti.  Voit välissä käännellä perunoita, että rapsakoituvat tasaisesti. Vartti ennen valmistusta lisää mukaan valkosipulit hiukan pienistettynä sekä yrtit.

Sormisuolaa ja syö.

Toinen ikisuosikkini on uuniperuna kaikessa simppeliydessään. Ekstra gurmeeta saa, kun suuret jauhoisat perunat kieputetaan  folioon ja heitetään kuumille hiilille. Tämä vaatii aikaa, perunan koosta riippuen vähintäänkin tunnin, mutta peruna saa ihanan aromilisän hiilipaahdosta. Eipä siinä sitten enää kun ristiviillot ja suolaa ja voita. Hiiliksi kelpaa leivinuuni, takka, nuotio, grilli, mikä sulla nyt sattuu olemaan.

Minä tein näitä leivinuunia lämmittäessäni, kun se hiilivaihe siinä kestää niin kauan. Samalla heitin uunimakkarat valurautapannulle ja valkosipulin puolikkaat sekaan.

Saattoipa uuni olla makkaralle hitusen kuuman sorttinen, mutta uskotteko jos sanon, että itseasiassa se on juuri hyvää noin päältä kuivahtaneena.

Huuda hep, jos tykkäät perunasta!