Pages

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Hirvikebab

 
Kotitekoisen kebabin laitto on jäänyt minulta kokonaan väliin. Pakkohan tuollainen virhe on korjata, kun meinattuakin on tullut vasta viitisen vuotta. Uutta sytykettä sain palooni, kun tänä keväänä törmäsin blogeissa pariinkin otteeseen hirvikebabbiin (nyt en vain enää tietenkääm muista/löydä kun tämän yhden). Ja Sipulassakin pullisteltiin asian tiimoilta (melko ruokahalua herättävästi).
 
No kyllä sitä pullistella osataan meilläkin.
 
Jonsei tämä ole pullistelua, niin ei sitten mikään.
 
Tarjosin kebabia omalle ja sisatusteni perheille pääsiäisen aikaan, noin niinkun vähän rennonpana  ruokana. Resepti on iso; 2kg jauhelihaa, josta tuli 3 kebablihapötkälettä. Lisukkeista jätin pois tällä kertaa punaisen kebabkastikkeen, jonka virkaa toimitti pöytään nostettu srirachapullo. Jugurtista, fetasta ja valkosipulista tuli mainio valkoinen kastike. Sitten sekoitin vadille raastettua kaalta ja porkkanaa, asettelin reunoille pieniä tomaattia. pepperoneja, suippoparikaa  ja punasipulia.
 
 
Hirvikebab
(tästä annoksesta riittää lihaa varmaan 25:een kebabiin)
 
2 kg hirven jauhelihaa
1 paketti pekonia
4 rkl öljyä 
1 rkl savupaprikaa
2 rkl rouhittua mustapippuria
1 rkl suolaa
 
Laita kaikki ainekset yleiskoneeseen (pilko raaka pekoni, joka oli hetken mielijohde-lisäys, hirvenliha kun on niin vähärasvaista) ja anna koneen käydä varttitunti. Näin saat massasta hyvin ilmatonta, lähes tahnamaista, jolloin siitä tulee uunissa kebabmöhkäle murekkeen sijaan. Muotoile massasta 3-4 käsivarren (naisen) paksuista tiukkaa pötköä ja kiedo ne jämäkästi folioon. Tuplafolioon. Paista kebabpötköjä 100 asteessa 4 tuntia ja anna mielellään tekeentyä jääkaapissa (jäähdytä ensin) vaikka yön yli.
 
Vuole kebabista joko juustohöylällä tai terävällä veitsellä ohuita lastuja, levitä ne uuninpellille ja ota niihin vähän väriä kuumassa uunissa. 225 astetta, ehkä viisi minuuttia.
 

 
Sitten vaan kokoamaan annoksia ihanaisten itse leivottujen pitaleipien väliin. Koska jos kebabin jaksaa tehdä itse, niin kyllä jaksaa pitatkin. Pitaleipäohje täällä. Kannattaa kokeilla myös täysjyväpitoja, niiden maku on aivan huippu, mutta eivät ehkä kohoa aivan niin hyvin.
 
Ja jos pötkäleitä jää niin se on helppo pakastaa ja siitä voi sitten höylätä kebablastuja heti puolikohmeisenakin!
 
Hyviä kotikebabbeja kaikille!
 

 
 
 
 

9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No joo , tämä oli taas niitä postauksia, että ei paljon mallailtu kuvia kun äkkiä vaan piti saada ruoka pöytään ja siitä se sitten lähti hupenemaan... muutamia kuvia räpsitty jossakin välissä. Että PAREMMALTAkin vois näyttää ajatuksen kanssa. Mutta tässä olikin maku ja tilaisuus edellä.

      Poista
  2. Mites noi pitaleivät, jos niitä pitää paistaa paljon ja jonkun verran etukäteen, lässähtääkö ne, pitäisikö ne saada suoraan uunista lautaselle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se mitään haittaa jos ne lässähtää vähän tai vaikka kokonaan, se ilmatasku on sielä kuitenkin!

      Poista
  3. Minä olen ihan avoimesti kateellinen sinun pakastimellesi, koska sieltähän tuo liha varmaan taas on. Josko teidän perheeseen yksi ottotytärkin mahtuisi? Siis ihan vaan hirvestysaikaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. annoskateudesta olen kuullut, mutta että pakastinkateus.....
      Täytyy kysyä jos iskä sulle joskus laittaa mun mukana paketin, oot ennenkin ehdotellut jo tätä adoptiota... mutta meillä ei oo enää tyhjiä paikkoja ruokapöydässä!

      Poista
    2. Jokuhan teiltä on aina reissussa, et jos sillai lainapaikalle?

      Poista
  4. Pakko kokeilla, ehkä lampaasta. Ei vaikuta niin vaikeellekaan.
    Mutta minkäslaista vatkainta siihen yleiskoneeseen laitetaan? Taikinakoukku vai K?

    VastaaPoista
  5. Taikinakoukku tai sekoittaja. Ei vispilä.

    VastaaPoista