Klementiinikakku

Olen niin onnellinen, että törmäsin tähän kakkureseptiin. Se on erilainen, mehevä, helppotekoinen,  jauhottomana vastaus  myös gluteenittomiin tarjoiluihin, säilyvä ja muuntautumiskykyinen. Se on Nigellan. Eli siis takuuvarma yhdistelmä helppoutta ja herkkuutta.

Ja on tää mun mielestä aika erikoinenkin.

Klementiinikakku

375g klementiinejä kuorineen
6 kananmunaa
225g sokeria
250g mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta

Laita kokonaiset klementiinit kuorineen päivineen kattilaan ja peitä kylmällä vedellä. Lämmitä kiehuvaksi ja anna porista hiljalleen 2 tuntia. Valuta vesi pois kattilasta ja kun mandariinit ovat jäähtyneet halkaise jokainen ja poista mahdolliset siemenet (ei taida kyllä olla yleensä ) ja se keskustan valkoinen heitula. Heitä hedelmät kuorineen ja lihoineen kaikkineen blenderiin ja hurauta tasaiseksi soseeksi.

Sitte voit laittaa kaikki muut aineet soseeseen yhtäaikaa ja hurauttaa taikinaksi.

Laita taikina voideltuun kakkuvuokaan (tavallinen pyöreä kakunpohjavuoka käy hyvin) ja paista tunnin verran 190 asteessa. Vanha jekku, eli puhtaana kakusta pistettäessä ulos tuleva puutikku kertoo kakun kypsyneen. Anna kakun jäähtyä rauhassa ja kumoa vasta jäähtyneenä vuuasta.

Minä pursottelin kakun päälle hiukan sitruunamehu/tomusokeritahnaa. Kakun voi tarjoilla vaikka sitruunankuorella maustetun ranskankermanokareen kanssa tai kuten minä tein, yllättävän hyvällä menestyksellä, sekoituksella sulatettuja ja sokeroituja pakastemarjoja (mansikka, vadelma, puna- ja mustaherukka).


Kakku onnistuu myös sitruunasta limestä, appelsiinista, verigreipistä jne.

Kannattaa kokeilla!


Kakkua tarjoiltiin siis Maitotytön 2v. synttäreillä, 3 kakun juhlissa. Ruusukakusta ja Puuha-Petestä kerroinkin jo aikaisemmin.

Pieni dokumentaatio vielä itselle muistiin ja muille inspiraatioksi muista tarjoiluista.
Synttärit olivat  Kummit/sukusynttärit, ei kaksivuotiaitten kokoontumisajot, vaikka lapsiakin oli.

Aikuisille kahvia, lapsille omatekoista raparperi-punaherukkamehua. Kolmen kakun lisäksi Mumma leipoi muumipipareita, joita kiireessä vähän koristelin.

Suolaisena palan tein voitaikinavohveleita parin lisukkeen kanssa. Tämä Sillä Sipuli- blogista nappaamani ohje oli todella mainio tarjottava. Ihan tavallisesta kaulitusta voitaikinasta otetaan piparimuotilla sydämenmuotoisia paloja, jotka sitten paistetaan vohveliraudan välissä. Naapurin rauta vielä lainaan oman lisäksi, niin paisto käy kahvipöytään ajantasaisesti. Lisänä oli katkarapu- avokado- korianteri-salsaa ja kylmäsavupossuranskankermaseosjutskaa.

Harvoin on tämä tyttö hämillään, mutta  onnittelulaulu (jota on sittemmin laulettu päivittäin ja joka kulkee Maitotytön suussa nimellä Avaa Ovi -laulakaas mielessänne paljon Onnea vaan, kyllä ne sanat siellä on...) sai Hiljan hetkeksi etten sanoisi hiljaiseksi.

Synttärit oli ihanat ja paljon tuli LAHLOJA. Loppuillasta kaikki lahjat voitti kuitenkin Elli-serkun kainalo...

Ai niin Thaimaan makuja Keittiöhöyryissä ilmestyi juuri!