Pages

torstai 28. helmikuuta 2013

Ja mukaan mahtuu aina yksi pastaresepti....



HELPPOEi vaadi kun hiukan pilkkomista ja ainesten sekoittamista. Helpommaksi ei voi paljon mennä tai sitten tämä olis jo helpompaa kuin roiskeläppä pitsan lämmitys.
 NOPEA   Jamie Olivers tekisi luultavasti vartissa, mulla saattoi mennä 20 minuuttia....    
HERKULLINENNo, oli, todentotta. Jos kaikki herkut laitetaan yhteen ja samaan pastaan, mitä siitä voi tulla muutakaan.

Ai niin, ja oli siinä vielä ravintoarvoltaan suositeltava myös, ja riippuu tietenkin hiukan terveellisyyden fanaattisuudesta, mutta eiköhän tämä normisyöjän suosituksiin mahdu.

Nestle pyysi nimittäin edelliset kriteerit täyttävää pääruuan reseptiä, jossa käytetään heidän Maggi Fond cup-tuotteitaan, joita sain läjän testattavaksi. Kyseessä on taas pienimuotoinen kilpailu, mutta tällä kertaa kukaan ei joudu äänestämään ketään, että huokaiskaa helpotuksesta. Sitten piti kehittää myös Nespresso kahvista ja Mövenpickin jäätelöstä jälkiruoka tai -juoma. 

No minä pähkäilin asian näin: tehdään helppo ja ruokaisa pääruoka eli pasta. Laitetaan mukaan hiukan tuoretta eli vihreää paprikaa ja rucolaa, oreganoa ja basilikaa. Osa herkuista saadaan nopeasti purkista; artisokan sydämet ja aurinkokuivatut tomaatit. Pakkasesta otetaan valmiiksi keitetyt jättiravun pyrstöt, jotka tuovat annokseen yhdessä parmankinkun kanssa vähän luxia arkeen tai nostavat aterian vaikka sunnuntailounasvierasruuaksi. Maggi Fond Cup Tomaatti ja yrtit sitoo kokonaisuuden yhteen.Muita mausteita ei mustapippuria lukuunottamatta tarvitse.

Sounds like a plan. (lentokoneen ääniä) 

 

Penneä parhaassa seurassa
(4:lle)

5 dl Penne-kuivapastaa
2kp Maggi Fond Cup Tomaatit&Yrtit
2rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1/2 vihreä paprikaa 
1 dl aurinkokuivattua tomaattia
5-6 artisokansydäntä (säilyketölkki, suolaliemi)
200g jättikatkaravunpyrstöjä (keitettyjä)
5-6 siivua parmankinkkua
kourallinen pinjansiemeniä
kourallinen rucolaa
pikkukourallinen basilikanlehtiä
muutama varsi tuoretta oreganoa
muutama kierros mustapippuria myllystä

tarjoiluun: parmesania ja sitruunanlohkoja sekä ihanan tuoretta rapeakuorista maalaisleipää

Täytä isoin kattilasi vedellä ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon yksi Maggi Fond Cup Tomaatti&Yrtti- liemikuutio ja laadukas kuivapasta. Keitä ohjeen mukaisesti napakan kypsäksi, valuta, mutta jätä n. 1dl keitinlientä talteen.

Pastan kiehuessa sinulla on noin yksitoista minuuttia aikaa toimia.

Ota kaikki aineet esille, ettei käy kuten minulla, että parmankinkku unohtui jääkaappiin. Huomasin vasta kun kaikki ruoka oli jo jaettu lautasille ja aloimme syömään... no lisättiin kinkut- ja lisäys oli erinomainen, mutta virallisista valokuvista se nyt puuttuu.

Kuori ja viipaloi valkosipuli, leikkaa paprika reiluiksi paloiksi. Valuta tomaatit ja piko pienemmiksi, valuta artisokat ja leikkaa kahteen tai neljään osaan. Kaikki palat saavat olla melko reiluja. Nypi valmiiksi kourallinen basilikanlehtiä, rucola ja silppua oregano. Valuta sulaneet jättikatkaravun pyrstöt. Paahda pinjansiement kuumalla pannulla.

Sitten menoksi: Kuumenna oliiviöljy ja miedolla lämmöllä freesaile valkosipulia ja paprikaa, kunnes tuoksut alkavat tuntua nenääsi.Lisää artisokka ja aurinkokuivattu tomaatti. Seuraavaksi pasta ja säästämäsi liemi, lisää mukaan toinen Maggi -kuppi, sekoita ja kuumenna. Lisää jättiravunpyrstöt ja kuumenna. Ota pannu liedeltä, lisää rucola, basilika, oregano, pinjansiemenet ja hiukan pienemmäksi revitty parman kinkku. Pari kierrosta mustapippuria myllystä, lautaselle ja annoksen päälle vähän puristettua sitruunaa ja parmesania. Joko hengästyit?

Ei se mitään, nyt saa käydä pöytään.






 Mikä pikku-Italia Pohjanmaalla!




Jälkiruokaa varten valitsin kaupan pakastealtaasta Mövenpickin ultravaniljaisen vaniljan. Mukaan tarttui myös iso purkki säilöttyjä kirsikoita, ns. hapankirsikoita, ei niitä siirappisia coctailkirsikoita.
Hapankirsikka, vaniljajäätelö, kahvi ja ripaus tummaa suklaata. Jälleen lentokoneen ääniä. 


Kahvikaverin kirsikkapehmis
2:lle

900ml Mövenpickin vaniljajäätelöä
3 dl Lemppari Nespresso-kahviasi (mustaa)
1 dl sokeria
2 dl hapankirsikoita pilkottuna
hiukan tummaa suklaata rouhittuna

Keitä kahvisiirappi. Laita kattilaan kaksi dl kahvia ja 1 dl sokeria, keitä paksuksi siirapiksi, 10-15 minuuttia.(Kahvisiirappi on muuten napattu Sara La Fountainilta, joka jo viime syksynä pisti sitä vähän joka paikkaan).

Valmista pehmis. Laita blenderiin jäätelö ja kylmä kahvi, surauta pehmismäiseksi tanakaksi pirtelöksi. Laita tarjoilupikarin pohjalle puolet kirsikoista, puolet pehmismassasta ja kaada päälle, sekaan sekoittaen siirappi. Koristele rouhitulla suklaalla. Herkutteluun tarvitset pitkävartisen lusikan ja pari paksua pilliä. Ja lapsenvahdin, sillä kuten suudellessa (ja aivastaessa) , tätä syödessäkin menee väkisin silmät kiinni.

Lapselliseen versioon voit käyttää pehmikseen muuten myös maitoa tai kolaa, kahvisiirappi luulen kyllä silti maistuu.


Oi miten täydellinen torstai!

tiistai 26. helmikuuta 2013

Sinä senkin vanha banaani! (3x banaaniresepti)


Oltiin vahingossa ostettu iso terttu banaaneja vaikka kotona oli vielä edellisiäkin jäljellä. No sitten ostettiin varmuuden vuoksi vielä banaaneja kun ei muistettu, että ne edelliset ja vielä edellisen edellisetkin oli syömättä. Yhtäkkiä meillä oli sitten läjäpäin ruskeita banaaneja, koska kun ne yhtäkkiä salamannopeasti muuttuvat puoliraaoista tummanruskehtaviksi, ei niitä meillä enää kukaan syö. Väitän kylläkin esimerkinomaisesti, että minä syön, koska ne ovat vielä ihan hyvin syötäviä, paitsi että kyllä ne jää multakin syömättä.

Tummat ja pehmeät,  sisältäkin hiukan sielukkaan ruskeat banskut ovat kuitenkin omiaan monenmoiseen leivontaan, Ettenkö sanoisi parhaimmillaan juuri siihen.

Tässä siis kolme reseptiä seuraavaa kertaa varten kun saat kammottavan mieliteon heittää ruskeita banaaneja jäteastiaan. Unohda se!

Yhteistä kaikille resepteille on, että ne on tosi helppoja, Sekoittaminen käy näppärästi vain puukauhalla, paitsi keskimmäisessä reseptissä surautetaan blenderiä!


Banaanimuffinit

3,5 dl vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
1ti leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl kanelia
3 isoa, ylikypsää banaania survottuna
2 dl sokeria
1 muna
0.75 dl juoksevaa kasvisrasvaa, öljyä tai sulatettua voita

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele iso muffinipelti tai laita koloihin paperiset vuuat.

Sekoita banaanisurvos, sokeri muna ja rasva keskenään. Yhdistä muut kuiva-aineet ensin keskenään ja sekoita sitten taikinan joukkoon,  sekoita kunnes melko sileää (banaanipaukut ei haittaa, jauhosattumat sen sijaan haittaavat).

Annostele vuokaan, taikinasta tulee noin 10 isoa muffinia. Paista 175 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.

****
Seuraavaksi pääsi kokeiluun ihanan Annemin banaanipannarit. Näissä huomio kiinnittyi erityisesti siihen, että jauhoja ei käytetty lainkaan. Aloin kyllä epäillä jossain vaiheessa, että kysymyksessä oli virhe, niin haasteelliseksi koin paistamisen ja kääntämisen nimittäin. Lopulta lisäsin taikinaan kolmannen munan, pysyivät paremmin koossa, mutta alkoivat kyllä maistua enemmän munalta kuin banaanilta. Annemilta en ehtinyt asiasta kysyä, mutta hän varmaan kommenteissa voi valottaa sujuiko paistaminen paremmin kuin minulla?


 Vaniljaiset banaanipannukakut

2 kypsää banaania
 2 munaa
 1 rkl vaniljajauhetta

Surauta kaikki ainekset blenderissä tasaiseksi ja paista pikkulätyiksi nokareessa voita. Tarjoa mustikoiden kanssa. Aika makoisat, aika hyvät.


Ja viimeisimpänä vaan ei mitättömämpänä, vanha kunnon kaverimme Banana Bread. Leipähän tämä makea kakku ei siis varsinaisesti ole, mutta maistuu kyllä ihanalta teekupollisen kanssa, kun sipaiset siivulle vielä hiukan voita.

Banana Bread - Banaani kakku

4 sysikypsää banaania
1 dl voisulaa
2 dl sokeria
1 muna, vatkattuna
1 tl vaniljaa
2 tl kanelia
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
3 3/4 dl vehnäjauhoja

Laita uuni 175 asteeseen.

Survo banaanit ja lisää voisula joukkoon (tai öljy). Sekoita mukaan sokeri, muna ja vanilja. Ripottele sekaan sooda ja suola ja lopuksi jauhot.

Kaada seos voideltuun pitkänomaiseen leipävuokaan. Paista n. tunti  Anna jäähtyä ritilällä, viipaloi ja nauti.




perjantai 22. helmikuuta 2013

Onnen Muru eli täydellinen kypsyys


Viime maanantaina kaksi ruokabloggaajaa käveli lumihiutaleiden leijaillessa hiljenevän Helsingin keskustan läpi kasvoillaan onnellisen typerä hymy. Tiedättehän, sellainen, jota ei yksinkertaisesti saa pyyhittyä kasvoiltaan vaikka tietää näyttävänsä hiukan häiriintyneeltä. Luultavasti, jos olisimme olleet noin Jonnan kanssa noin kaksitoistavuotiata, olisimme myös kulkeneet käsi kädessä hypellen ja laukka-askeleita vaihdellen, nyt tyydyimme askeltamaan kutakuinkin normaalisti, vaikkakin varsin kepeällä jalalla.

Olimme juuri olleet yhdessä Pumkin Jamin Marin kanssa eksklusiivisella neljän tunnin kokkaus-illallisella  maanantaisin suljetusssa ravintola Murussa Henri Alenin vieraana. Tämä ainutlaatuinen tilaisuus meille järjestyi CocoVin reseptikilpailun kautta, jossa te äänestitte minut 8 parhaimman joukkoon, mistä tuomaristo sitten valitsi 4 bloggaajaa, jotka pääsivät kokkaamaan Muruun. (Harmillisesti meitä oli vain 3 sairastapauksen vuoksi).

Ilta oli uskomattoman hieno. Pääsimme kulissien taakse, emme vain kurkistamaan vaan oikeasti kokkaamaan Murun pikkiriikkiseen keittiöön Henkan ohjauksessa. Saimme kuulla monta hienoa tarinaa niin Murusta kuin Henkan omista ruokafilosofioista ja imimme itseemme kymmenittäin erilaisia ruokaan liittyviä vinkkejä ja niksejä. Olemme muuten ainoat "siviilit", jotka keittiössä koskaan ovat ruokaa laittaneet. (No, Masterchefin Niina pääsi käymään siellä toisella tuotantokaudella).

Henkka hurmasi meidät läsnäolollaan ja vaatimattomuudellaan (ja kärsivällisyydellään). Erikoisesti meille suunnitellun menun hän oli rakentanut niin, että pääsimme valmistamaan ja oppimaan hiukan harvinaisempienkin raaka-aineiden käsittelyä; Jättirapuja, fasaania ja latva-artisokkaa esimerkiksi. Murun Sommelier Samuil Angelov oli valinnut annoksiin sopivat viinit, joiden luonnetta Henkka raotti meille myös sanallisesti.



Menu

Paistettuja jättirapuja, Fenkolisalaattia ja spiruliinakreemiä

***
Vuohenjuustolla täytettyä fasaaninrintaa,
 Neulapapu-latva-artisokkapaistosta ja Inkamarja-vinegretteä

***
Mocca-Lucuma pannacotta ja mustaherukkasorbet

Jonna ja Mari pääsivät valmistamaan  alkuruuan. Murulaisten filosofiaan kuuluu, että raaka-aine hankintoja ei keskitetä, vaan hankitaan parasta laatua sieltä kellä sitä on tarjolla. Rautalammen äijältä tulee ravintolaan vaikkapa särkeä ja madetta, taisipa äijän puskissa olla mustaherukoitakin. Kuuleman mukaan erinomaisen vilkkusilmäinen ranskalainen Alex Donier, joka on avannut Hietalahden uudelleen avattuun kauppahalliin Savieurs Club -myymälänsä on yksi luottotoimittajista. Tällä kertaa saimme käyttöömme kilon uskomattomia jättikatkarapuja, jotka oli tuotu Australian rannikon tuntumasta Caledonian kirkkaista vesistä, ja joiden maku Henkan mukaan oli aivan omaa luokkaansa mihinkään muuhun vastaavaan tuotteeseen. Ja olipas muuten myös viimeinen kilo Suomessa, ellei Alex nyt ala sitten tuomaan niitä vakituiseen. Hintakin on äyriäisillä suolainen, kuluttajille viitisen kymppiä. Mutta ainutlaatuinen on makukin! Jonna moneen otteeseen ihmetteli kuoriessaan rapujen pehmeää kuorta verrattuna keskiverto scampeihin.

Saatiin myös erinomaiset vinkit ja ohjeet liekitykseen. Homman hoiti kotiin tyylikkäästi Jonna.
Ekasta satsista tehtiin normiannokset, Henkka kävi sitten paistamassa vielä loput santsiravuiksi, en laskenut, mutta söin ainakin kuusi!


Hups, päälliset unohtuivat....


Hei mitä siinä muuten on?... granaattiomenaa ja mangoa...ei me taidettu mennä koko ajan ihan menun mukaan. Olin kuitenkin niin kiireinen toisaalla, että taisi mennä ohi.

Minä sain valmistaa fasaaninrinnat, leikata taskut ja täyttää ne valmistamallani vuohenjuusto-valkosipuliseoksella ja kiinnittää kääröt parmankinkulla. Lopuksi jauhotin ne psyllium-jauheella, josta tulette takuuvarmasti kuulemaan lisää. Siitä tuli nimittäin parmankinkun kanssa uskomattoman hieno "panerointi", aivan kuin fasaanin rintafileissä olisi ollut ohut, rapeaksi paistettu nahka päällä. Todella hieno tuote.


Paistamiseen, jossa ensin otettiin väri ja maku pannulla ja jota jatkettiin vielä muutama minuutti uunissa, sain hienot ohjeet. Alkuruskistus pannulla (Murussa käytetään muuten peruspinnoitettuja paistinpannuja ja niissä surutta metallisia työvälineitä, kovassa ravintolakäytössä pannuarsenaali uusitaan kuitenkin kuukauden välein) oliiviöljyssä (pääsin muuten maistamaan aivan uskomattoman hienoa ruohonmakuista oliiviöljyä...mikä se nimi nyt olikaan?), sitten pannulle lisättiin voi, timjaminoksia ja valkosipulinkynsiä, pannu kallelleen ja fileitten nopeaa, jatkuvaa valelua voiseoksella lusikan avulla. Ihmekö tulee hyvää.



Näköjään ihmetellessä on unohtunut lopullisten annosten kuvauskin, mutta kaikkein hivelivintä oli, että fileet esille nostessa ja Henkan leikatessa ne kahtia keskeltä, hän tyytyi vaan toteamaan, että Nanna; Täydellinen kypsyys! (ymmärsittekö nyt kaikki, että Michelin tähtikokki sanoi paistamaani fasaaninrintaa TÄYDELLISEKSI kypsyydeltään?) Tokihan asian laita on niin, että vaikka teknisesti taisin olla se toimenpiteet suorittava henkilö, Henri se kuitenkin taisi olla se "henkinen" paistaja. Mutta mä luulen, että tarttui tästä monta oppia taas kotiinkin!

Käsittelin myös neulapavut ja kukin pääsimme opettelemaan artisokan ranskalaisen käsittelyn ja paistoi molemmat sitten pannulla ryöppäyksen jälkeen nopeasti voin kera kiiltäviksi.


Hauskinta oli kuinka taitavasti ja huomaamattomasti Henkka siivosi koko ajan meidän amatöörien jälkiä, samalla ohjaten eteenpäin työvaiheissa, tiskaten siinä sivussa. Hiljaista hetkeä ei keittiössä tainnut myöskään tulla, ehkä puhuimme liikaa, koska jälkiruokakin ilmestyi sitten lopulta salin puolella eteemme kuin taiottuna. Muutenkin meistä pidettiin erinomaista huolta. Vai sanoinko sen jo? En ole koskaan päässyt itse ruokailemaan Muruun, mutta on helppo uskoa Henkkaa hänen kertoessaan, että vaikka ruoka on ensiluokkaista, (parhaimmista raaka-aineista ilman sirkustemppuja valmistettua) se mikä nostaa Murun  omalle tasolleen on Palvelu!

Menu oli siis maultaan uskomattoman upea ja sen kokkaaminen toi aivan uuden merkityksen sanalle oppiminen. Lopuksi Henkka haudutteli meille vielä mainiot Thehuoneen Assamit.
(Onkohan sen vaimolla ja tyttärellä kotona tälläinen palvelu?) Näin pitkälle piti kirjoittaa ennenkuin havahduin mikä on se yksinkertainen sana, joka kuvaa sekä Murua, että Henkkaa: Symppis!

Yöllä junassa kotimatkalla Pohjanmaalle luin kannesta kanteen paljon kehutun  mukaan ostamani Muru-kirjan (jonka tuotto menee muuten hyväntekeväisyyteen: Näkövammaisten keskusliitto ry:lle, opaskoiran kouluttamiseen. Koira on söötti vielä pikkuinen musta labbis, jännäämme läpäiseekö se soveltuvuustestit. Pennun nimi on tietenkin Muru!) Kirjassta löytyy Murun reseptejä, mutta se on rakennettu kuvaamaan myös yhtä vuorokautta ravintolan arjessa. Kirja oli hieno lukukokemus ja siinä oli niin elävästi kuvattu niitä itsellenikin tuttuja fiiliksiä ravintolatyöstä. Kun viimeiset asiakkaat ovat lähteneet, lopputyöt saatu päätökseen ja huomaa, että on syönyt viimeksi 10 tuntia sitten, istahtaa yhteisen pöydän ääreen kollegoiden kanssa kertaamaan päivän fiaskot ja onnistumiset. (Terveisiä kollegat vuosien varrelta, maissa ja merillä!) Kirjasta myös paljastuu, että Henkkakin on ihan vaan ihminen, toisin kuin voisi ehkä tästä tekstistä päätellä.

Kiitos Jonna ja Mari, kun jaoitte kanssani tämän hienon koemuksen. Kiitos CocoVi erinomaisesta palkinnosta ja laadukkaasta tuomaroinnista. ;D Kiitos kaikille jotka äänestitte meitä facebookissa.

Kiitos Henkka, että otit meidät vieraaksesi Muruun.

Mä muistan tämän aina!


tiistai 19. helmikuuta 2013

Kunnon makkarasalaatti



Kunnon makkaran syvin olemus aukenee kylmänä. Saksalaistyyppinen makkarasalaatti sitoo yhteen yksinkertaiset raaka-aineet selkeästi tavalla, joka ei jätä maussa toivomisen varaa. Lihaisa, laadukas Kunnon lenkkimakkara tempaa mukaansa vahvan mustaleimaemmentalin, suolakurkku ja punasipuli täydentävät aromikkaalla salaattipedillä lepäävää yhdistelmää ja kaiken kruunaa vahvasti kirpeä, etikkainen kastike. Salaatti ei seuraa karsasta: Sen seuraan sopii yhtä mainiosti rapeakuorinen patonki kuin vahvan rukiinen limppu.  Tarjoile lounassalaattina, salaattibuffetissa tai saunaoluen kaverina.  Varoitus: Salaatin makumaailma saattaa aiheuttaa lievää riippuvaisuutta.




Kunnon makkarasalaatti
3-4:lle

250g Snellmannin Kunnon lenkkimakkaraa
175g mustaleimaemmentalia
1 punasipuli
1 suolakurkku

1 rkl rypsiöljyä
3 rkl valkoista balsamicoa tai valkoviinietikkaa
½  punttia persiljaa
1 tl sokeria
Suolaa ja mustapippuria myllystä

Tarjoiluun sekoitus aromaattisia  pikkulehtisiä salaatteja esim. rucolaa, mitsunaa, pinaattia


Aloita valmistamalla kastike. Sen kuuluu maistua kielellä kirpeän etikkaiselta, joten maistele öljyn ja etikan suhdetta sekoitusvaiheessa, suhde saattaa vaihdella käyttämäsi etikan mukaan.  Sekoita  kastike esim. pienessä kannellisessa purkissa ravistellen yhteen öljy, etikka, silputtu persilja, sokeri, suola ja mustapippuri.

Kuori ja puolita punasipuli ja viipaloi puolikkaat mahdollisimman ohuiksi renkaan puolikkaiksi. Lisää sipulit marinoitumaan  salaatinkastikkeen joukkoon.

Kuori makkara ja leikkaa se pitkiksi tulitikkumaisiksi suikaleiksi. Paloittele juusto samaan tyyliin. Kuutioi suolakurkku pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja kaada salaatinkastike päälle, sekoita. Salaatti saa mielellään marinoitua jääkaapissa, mutta sen voi syödä hetikin.

Tarjolle tuodessasi kokoa salaatin alle iso keko erilaisia salaatinlehtiä ja nostele makkarasalaatti keon päälle. Salaatista valuva kastike maustaa myös salaatinlehdet.




Vaikeintahan tässä salaatinteossa oli pitää pienet pullukat sormet erossa kuvausvaihessa...

Kun lopulta olin löytänyt viimeisenä osallistumisvuorokautena  mainoskamppanjan siivittämänä ei oota myyvistä kaupoista  tätä helmikuun alussa lanseerattua Snellmannin Kunnon makkaralenkkiä, valikoitui reseptiksi tämä perinteisen keskieurooppalaisen makkarasalaatin tyyppinen annos. Näitähän ei hirveästi Suomessa harrasteta, toivottavasti tämän kilpailun myötä resepti saa  vähän nostetta meilläkin. Salaatti on nimittäin rehellisen hyvää.

Resepti osallistuu yhdessä 24 muun ruokabloggarin kanssa Snellmannin uuden lenkin kunniaksi järkestämään makkarareseptihaasteeseen. Käy nappaamassa kilpailusivustolta uusia tuulia makkararepertuaariisi ja tykkää samalla suosikkisi voittoon. Yhteystietosi jättämällä osallistut äänestäjänä arvontaan, jossa mahdollisuus voittaa illalinen kahdelle huippuravintolassa hotelliyöpymisineen. Äänestykseen pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaa.





Snellmannista vielä sen verran, että sehän on 60-vuotias perheyritys Pietarsaaresta. Kunnon lenkkiin kiteytyi heidän makkarafilosofiansa selkeätajuisesti selitettynä näin:

1. Laadukkaat raaka-aineet
Me Snellmanilla haluamme valmistaa kaiken niin hyvin kuin mahdollista ja laadun suhteen emme halua tehdä kompromisseja. Raaka-aineiden on oltava laadukkaita ja puhtaita. Sian- ja naudanlihan tulee ollaeettisesti tuotettua suomalaista lihaa omilta perhetiloiltamme. Kunnon lenkkimakkara sisältää 77 %suomalaista lihaa.

2. Ei kamaraa
Kamaraa eli siannahkaa käytetään yleisesti lihajalosteissa. Siannahka ei sinällään ole epäterveellistä,
kuitenkin makkarasta tulee kuumennettaessa vetisempi, mikä vaikuttaa kielteisesti koostumukseen.
Makkaran maku on myös paljon parempi ilman siannahkaa. Snellmanilla emme käytä
makkaroissamme kamaraa eli siannahkaa, vaan pelkästään kunnon suomalaista sian- ja naudanlihaa.

3. Ei natriumglutamaattia
Natriumglutamaattia käytetään lihajalosteissa ja valmisruuissa vahvistamaan makua. Natriumglutamaatista
ei kuitenkaan ole yksiselitteistä tutkimustietoa. Joillekin ihmisille natriumglutamaatti saattaa
aiheuttaa allergisia oireita. Vaikka se ei olisikaan haitallista, mielestämme oikea maku on parempi kuinmaun vahvistaminen keinotekoisesti. Siksi emme jatkossa käytä natriumglutamaattia missään lihavalmisteissamme.

4 Ei lisättyä fosfaattia
Kunnon lenkkimakkarassa ei ole lisättyä fosfaattia. 
Tuotteet ovat entistäkin terveellisempiä ja lisäaineettomampia, mutta yhtä maukkaita kuin
ruokamakkarat ennen vanhaan. Fosfaatit eivät ole myrkyllisiä, mutta tutkimusten mukaan niiden
lähteellä on merkitystä: elintarvikkeisiin lisätty fosfori on tulosten mukaan haitallisempaa kuin luonnollinen fosfori. Suomalaisen ihmisen fosforinsaanti ylittää ravintosuositukset (600mg/vuorokausi keskimäärin 2-3-kertaisesti.

5. Ei koneellisesti eroteltua lihaa
Snellmanilla emme käytä koneellisesti eroteltua lihaa. Koneellisesti eroteltu liha on leikkuun jälkeen
luista puristamalla irrotettu liha. Emme salli sitä ja uskomme, että kuluttajatkaan eivät pidä siitä.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Har jeg fået dit bud?


(Pakko käyttää ainutlaatuinen tilaisuus: reseptiikkani on käännetty lemppari "kuuma-peruna-suussa"-kielelle eli tanskaksi. Suomalainen versio siis täällä.  Ja aasinsiltana muistutus, että vielä tänään ja huomenna maanantaina 18.2 voit äänestää lempibloggarisi -tai myös minut- Italiaan äänestämällä tämä kastikeversio pohjoismaisessa kastikekamppailussa voittoon! Äänestys on facebookissa. Kiitos!) Ennakkotiedoista poiketen näköjään äänestys jatkuu, aina sunnuntai 24.asti. Päättäisivät jo!

Bolognese alla Nanna

Ingredienser
500g hakket elg kød, eller anden magert hakket kød, 1 løg, 1 rød peber, 1 hvidløg to håndfulde cherrytomater, 1 dåse hakkede tomater , 3 kopper rødvin, 3 dl stærk kød lager eller 1 bouillon terning og 3 kopper vand, 1 dl Heinz chili sauce, 2 selleri stilke, 2 tsk tørret oregano, 2 tsk tørret basilikum, 1 tsk røget paprika, 1/4 tsk cayennepeber, salt, peber olivenolie, 3 spsk små dåse kapers

Tilberedning

1. Ovnen opvarmes til 200 grader Celsius. Skræl løget og skær i terninger, fjern kernen og skær peber frugten i tern, halvér hvidløg og cherrytomater. Arranger grøntsagerne på bagepapir på en bageplade, drys olivenolie over og steg i 20 minutter.
2. Brun hakkekødet med et smule olie på en pande eller i en gryde, hvor du kan forberede hele saucen. Krydr kødet med paprika, cayennepeber, salt og peber.
3. Placer de ristede grøntsager og presset hvidløg enten i en blender eller en skål hvor grøntsager og hvidløg kan mixes med en stavblender til en blød pasta.
4. Føj grøntsagspyrén til kødet, tilføj desuden fint hakkede selleri stilke, hakkede tomater, Heinz chili sauce, rødvin, vand, lager eller bouillon, tørret oregano og basilikum. Lad det simre under låg i mindst en halv time, men flere timers simring gør saucen blot bedre. Hold dog øje med mængden af ​​væske, hvis saucen bliver for tyk kan man roligt fortynde denne med en smule vand. Kontroller smag.
5. Varm panden med et par klatter olivenolie og steg de drænede små kapers indtil de er sprøde. Dræn på papirservietter.
6. Rør din kogte favorit pasta i saucen. For at fuldføre retten drys et lag af vidunderligt sprøde salte kapers på toppen af ​​hver servering… og naturligvis parmesan ost!

MIKÄLI RESEPTI SIIVITTÄÄ MINUT VOITTOON, LUPAAN LAUSUA SEN ULKOA TANSKAKSI VOIMAKKAASTI ELÄYTYEN ESIINTYMISTILAISUUDEN ETEEN SATTUESSA.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Made in Finland


Kuvassa made in Seinäjoki. Tapasin Oulunjärvestä nostetun yksilön kaupan kalatiskillä ja se lähti mukaan kun oli niin pieni ja söpö, justiin yli puolikiloa. Kyselin myös, tiedätte kylla minkä toivossa ilmeisesti LIHAkauppiaalta, että onko se nyt poikamade vai tyttömade ja hän vertaili sitten muihin ja sanoi, että kyllä täällä tuntuis olevan tavaraa sisällä ja niin hän lähti kotiini ja pataani. Siis se made ei lihakauppias. Oli muuten valtavat maitisäkit!  (Edelleen sillä mateella).

Olenhan minä madetta syönyt, mutta en koskaan itse laittanut tai nylkenyt, mitä olen kyllä jo suunnitellut kauan. Nyt oli niin kivan pieni, että ajattelin sopii meille hyvin, ei tartte sitten koko viikkoa syödä. Luin sitten jostakin kalapalstalla, että fileoinnin jälkeen kalasta jää jäljelle 20%! Kuulostaa aika haaskeelta. Kyllä Sauvajyväsen made käytetään paljoon tyynnemmin, nahkoineen päivineen, sääli että tämä madepostaus tuli vasta tänään eetteriin. En nimittäin olisi nylkenyt. Vaikka hetken haaveilin jopa madetutorialikuvista, kyllä ne haaveet haihtui kuin "nyljin" mateeni sillälailla tilkkutyylillä. Ehkä isompi olisi ollut helpompi käsitellä. Kävin myös nopeasti verestämässä mateentekoa Sillä Sipuli ja Ankerias Vipusen arkistoista.

Summa summarum, sain aikaiseksi kuitenkin herkullista keittoa. En muistanutkaan kuinka erikoisen maukas kala made on. Ja fenkolin, valkoviinin, kerman ja voin liitto on jotakin sellaista, joka mateeseen yhditettynä vetää täysin sanattomaksi. Jopa siinä määrin, että olimme puolessa välissä annoksiamme kun IsoHoo kysyi, että etkö sinä tehnytkään tätä maitoon? Olin unohtanut vartavasten ostetun kuohukerman kokonaan keitosta! Ja silti keitto oli ihanan pehmeää....



Madekeitto
ei kovin monta annosta näin pienestä, ja tätä haluaa ottaa santsin

1 made (500g+)
4 kiinteää perunaa
2 sipulia
1 porkkana
1/2 pienestä fenkolista
20cm pala purjoa
vettä
lasillinen kuivaa valkoviiniä (koolla ei väliä)
kokonaisia valkopippureita
laakerinlehti
suolaa
puntti tilliä
30g voita

 Nyljin siis mateen tekemällä viillon niskan ympäri, irrotin nahkaa hiukan veitsellä alkuun, että sain siitä kiinni ja vedin nahkaa pyrstöönpäin nylkien. Avasin mateen vatsan ja poistin sisäelimet, maitit sun muut, mutta säästin maksan, joka siis on aika iso elin noinkin pienellä. Huuhtelin ontelon kylmällä vedellä ja sitten kyllä päädyin leikkaamaan koko pään härskisti irti, kiduksien poisto olisi riittänyt, mutta en jaksanut (tässä vaiheessa olen siis haaskannut jo maitin ja pään poskilihoineen) .
Selkärangan molemmin puolin sitten vedin fileet irti, tein sen niinkuin kala uintiasennossa ja ylhäältä alaspäin, ei ehkä oikea tapa...

Mutta oli jo nälkäkin.

Laitoin perkeet eli oikeastaan vain selkärangan ja kaikki mikä siihen ympärille jäi pyrstöineen kattilaan, ja peitin kylmällä vedellä. Maustoin veden suolalla ja heitin sekaan kymmenkunta valkopippuria sekä kaksi kuorittua sipulia lohkoina ja annoin kiehua vajaan puoli tuntia. Ensimmäiset viisi minuuttia kiehuntaa laitoin sinne myös maksan mukaan ja nostin sitten pois. Siivilöin liemen.

Liemen laitoin takaisin kattilaan ja lisäsin joukkoon valkoviinin, kuoritut, lohkotut perunat, kuutiodun porkkanan ja pilkotun purjon sekä fenkolin. Annoin kiehua kunnes perunat lähes kypsiä, sitten heitin sekaan paloitellut fileet ja keitin vielä  muutaman minuutin kunnes kala kypsyi. Lopuksi sekaan voi, tillisilppu ja paloiteltu maksa.

Paras kalakeittoni tällä vuosikymmenenllä!

Muistutuksena kaikille lukijoille, että teillä on maanantaihin 18.2.2013 aikaa käydä äänestämässä sitä mun jauhelihakastiketta Heinzin kilpailussa. Se valittiin siis edustamaan Suomea. Nyt on facebook äänestys käynnissä maaotteluhengessä ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia vastaan, 19.2 kilpailu huipentuu Via Napoli -ravintelissa Malmössä, jossa italialiset kokit kokkaavat ja sämpläävät kastikkeet. Jotenkin yhdistämällä tuomareiden mielipide ja facebook äänestys, saadaan selville voittaja. 

Joten annappa äänesi!

torstai 14. helmikuuta 2013

Klementiinikakku


Olen niin onnellinen, että törmäsin tähän kakkureseptiin. Se on erilainen, mehevä, helppotekoinen,  jauhottomana vastaus  myös gluteenittomiin tarjoiluihin, säilyvä ja muuntautumiskykyinen. Se on Nigellan. Eli siis takuuvarma yhdistelmä helppoutta ja herkkuutta.

Ja on tää mun mielestä aika erikoinenkin.

Klementiinikakku

375g klementiinejä kuorineen
6 kananmunaa
225g sokeria
250g mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta

Laita kokonaiset klementiinit kuorineen päivineen kattilaan ja peitä kylmällä vedellä. Lämmitä kiehuvaksi ja anna porista hiljalleen 2 tuntia. Valuta vesi pois kattilasta ja kun mandariinit ovat jäähtyneet halkaise jokainen ja poista mahdolliset siemenet (ei taida kyllä olla yleensä ) ja se keskustan valkoinen heitula. Heitä hedelmät kuorineen ja lihoineen kaikkineen blenderiin ja hurauta tasaiseksi soseeksi.

Sitte voit laittaa kaikki muut aineet soseeseen yhtäaikaa ja hurauttaa taikinaksi.

Laita taikina voideltuun kakkuvuokaan (tavallinen pyöreä kakunpohjavuoka käy hyvin) ja paista tunnin verran 190 asteessa. Vanha jekku, eli puhtaana kakusta pistettäessä ulos tuleva puutikku kertoo kakun kypsyneen. Anna kakun jäähtyä rauhassa ja kumoa vasta jäähtyneenä vuuasta.

Minä pursottelin kakun päälle hiukan sitruunamehu/tomusokeritahnaa. Kakun voi tarjoilla vaikka sitruunankuorella maustetun ranskankermanokareen kanssa tai kuten minä tein, yllättävän hyvällä menestyksellä, sekoituksella sulatettuja ja sokeroituja pakastemarjoja (mansikka, vadelma, puna- ja mustaherukka).


Kakku onnistuu myös sitruunasta limestä, appelsiinista, verigreipistä jne.

Kannattaa kokeilla!


Kakkua tarjoiltiin siis Maitotytön 2v. synttäreillä, 3 kakun juhlissa. Ruusukakusta ja Puuha-Petestä kerroinkin jo aikaisemmin.

Pieni dokumentaatio vielä itselle muistiin ja muille inspiraatioksi muista tarjoiluista.
Synttärit olivat  Kummit/sukusynttärit, ei kaksivuotiaitten kokoontumisajot, vaikka lapsiakin oli.

Aikuisille kahvia, lapsille omatekoista raparperi-punaherukkamehua. Kolmen kakun lisäksi Mumma leipoi muumipipareita, joita kiireessä vähän koristelin.


Suolaisena palan tein voitaikinavohveleita parin lisukkeen kanssa. Tämä Sillä Sipuli- blogista nappaamani ohje oli todella mainio tarjottava. Ihan tavallisesta kaulitusta voitaikinasta otetaan piparimuotilla sydämenmuotoisia paloja, jotka sitten paistetaan vohveliraudan välissä. Naapurin rauta vielä lainaan oman lisäksi, niin paisto käy kahvipöytään ajantasaisesti. Lisänä oli katkarapu- avokado- korianteri-salsaa ja kylmäsavupossuranskankermaseosjutskaa.


Harvoin on tämä tyttö hämillään, mutta  onnittelulaulu (jota on sittemmin laulettu päivittäin ja joka kulkee Maitotytön suussa nimellä Avaa Ovi -laulakaas mielessänne paljon Onnea vaan, kyllä ne sanat siellä on...) sai Hiljan hetkeksi etten sanoisi hiljaiseksi.


Synttärit oli ihanat ja paljon tuli LAHLOJA. Loppuillasta kaikki lahjat voitti kuitenkin Elli-serkun kainalo...


Ai niin Thaimaan makuja Keittiöhöyryissä ilmestyi juuri!

tiistai 12. helmikuuta 2013

So it goes....



JOS minä asuisin perheineni  Helsingissä, (tai jossakin Espoo/Vantaa seudulla, jotka kaikki ovat täältä meiltäpäin katsottuna yhtä suurta Kirkkonummea), niin kyllä ainakin yhtenä talvisena lauantaipäivänä pakkaisin perheeni mukaan ja mentäsiin luistelemaan ja pulkkamäkeen Teurastamon piha-alueella. Ilmaisen huvin jälkeen maistuisi varmasti lauantaibrunssi (10-15) Kellohalli-ravintolassa.

Tai voitaisiin mennä sunnuntainakin, sillä luistelemaan saa mennä ihan koska tahansa ja paistaa eväsmakkarat piha-alueen yhteiskäytössä olevassa grilli- ja pizzauunissa. Ajatus tuntui niin mainiolta, että hetken jo toivoin olevani kaupunkilaisperheenäiti....

Onneksi maalaisperheenkin (vaikka kyllähän minä itse asiassa asun kaupungissa, vieläpä yhdessä Suomen kasvuvoimaisimmista, mikäli propagandaan on uskominen) äiti sai tilaisuuden tutustua tähän Teurastamon alueeseen yhtenä perjantai-iltana kera kourallisen muita bloggareita.

Teurastamonalue Sörnäisissa on siin oikeasti vanha kaupungin teurastamoalue joka toimi 90-luvun alkuvuosille asti. Nyt siitä kehitetään huimaa vauhtia aivan upeaa kokonaisuutta, paikkaa jonka ravintoloissa ja ruokakulttuuriin (ja muihinkin aiheisiin) liittyvissä tapahtumissa kaupunkilaisten soisi viihtyvän. Alueella toimii jo joitain ravintoloita, kuten kyseisenä iltana illallistamme isännöinyt  Antto Melasniemen Kellohalli ja vaikka tuorepastaa valmistava Pasta Factory. Tilat ovat rouheat, on korkeaa kattoa, punaista tiiltä, tehdasmaisuus vai pitäisikö sanoa teurastamomaisuus, on säilytetty juuri sillä oikealla tavalla (kuvittelin olevani Nykissä). Helsingin kaupunki kunnostaa tilat ensin sähköjen ja viemäröintien ja muun peruskauran osalta kuntoon, että tiloihin tuleville yrittäjille jää vain oman paikan pintasisustus.

Aivan himskatin paljon työstään innostuneen oloinen, Helsingin ruokakulttuuriristrategian vetäjä Ville Relander kierrätti meitä alueen puolivalmiissakin tiloissa ja saimme tavata muutaman innostuneen yrittäjänkin. Paikalla oli mm. B-Smokeryn edustaja, joka kertoi 7 kaverin ravintolahankkeesta- hiukan uhkarohkeastakin- koska kellään ei varsinaisesti ole ravintola-alan kokemusta. Idea on alun alkaen lähtenyt ravintolapäiväistä ja pojat uskovat lujasti ribseihin ja nyhtöpossuun, se paras hampurilainenkin on kehittelyssä. Konstailematonta, rehtiä, herkullista.
Ville kertoi myös  Ho's Food ravintolasta, jonka kiinalaisperheen kunnianhimoinen tavoite on tuoda Suomeen kiinalaisempaa ja parempaa kiinalaisempaa kuin mihin meillä on totuttu. ( Tästä ravintolasta puhuttaessa minun päässäni kyllä löi tyhjää...vasta kotona, esitettä selaillessani tajusin ravintolan nimen kirjoitusasun, minä luulin koko ajan puhuttavan Horse Foodista....aivan pikkuisen ihmettelin nimivalintaa.) Niinkin eksoottisiin tiloihin, kuin vanhaan verenvaluttamoon on aika piankin avautumassa paikka nimeltä Flavour Studio, vähän tuollainen opetus/tapahtumakeittiö tyyppinen tila, jonka toiminnasta vastaa tyypit A21 coctailbaarin ja Diningin takana. Melko jännittävät visiot oli tälläkin porukalla.



Mutta kuten sanoin, alueelta löytyy jo toimiviakin yrityksiä, ja yksi näistä on Ravintola Kellohalli. Kellohalli tarjoaa ensiluokkaisista raaka-aineista ensiluokkaisesti valmistettua ruokaa. Ruoka tarjotaan seurueelle suurista yhteisvadeista trendikkään kotoisesti ja jotta annokset pysyvät myös erittäin kohtuullisissa hinnoissa, on niistä karsittu kaikki krumeluuri ja herneenversot pois, keskitytty  makuun.

Ja makua en pääse moittimaan illan aikana meille tarjotuista annoksista. Juuri sitä mitä ravintola lupasi. Kaikkea en ehtinyt kuvailla vatien kiertäessä, ja olosuhteetkin olivat kuvaukseen hämärät, eikä oranssi pöydänpinta auttanut asiaa, mutta jotain sentään tuli ikuistettua.



 Alkuruuaksi maistelimme silakoita espanjalaiseen tapaan, kanamaksapateeta sienichutneyn kera sekä punajuuri-fenkoli-tilli-salaattia. Suosikkiani on mahdoton nimetä.


 Väliruokana haukipiirakka riesling-liemellä.


Pääruokana ihanan tuhti karitsanpotkapata. Lisukkeina pääruuille perunamuusi, papuja ja vihreää salaattia.


Ja yksinkertaisesti kielen mennessään vievää hevosta hapankaalipedillä (ravintolan itse kasvattamista kaaleista tehtyä).


Jälkiruuaksi juustoja, jotka tällä kertaa ulkomaisia, koska, ravintolan ideologian ollessa tarjoamme parasta,  laadukkaiden suomalaisten juustojen saatavuus sydäntalvella ei ole aivan ongelmatonta.



Kruununa ihanaa sitruunamarenkipiirakkaa.



Aterian aloitimme muuten Vindirektin Kim Moliisin samppanjatastingillä. Pääsimme vertailemaan 3 samppanjaa hiukan tuntemattomimmilta pientuottajilta, kaikki löytyvät Alkon valikoimista. Kohtuuhintainen Jacquesson sopii jopa varastointiin. Täysin kuiva -non dose  Bonnaire  ei sisällä lainkaan sokeria, mikäli oli taas uutta oppia itselle. siis että sellaistakin on. Tai että erinomaiseksi ruokasamppanjaksi kuivailtu Pannier valmistetaan pelkästään tummista rypäleistä. Kyllähän tälläistä tarinointia olisi kuunnellut pitempääkin.(Tuli mieleen aivan erinomaiset viinimestarimme aikoinaan Finjetiltä, ja kuinkas ollakkaan yhteystietosivuilta löytyikin vanha tuttu, Kumlinin Jukka.) Samppanjoista en millään pysty nimeämään edes suosikkiani. Omaan pöytääni kelpuuttaisin jokaisen.



Koska ruoka oli erinomaista, miljöö ainutlaatunen ja seurakin mitä parhainta  on iltaa erinomaisesti emännöineelle Jonnalle lausuttava kiitos, myös välitettäväksi eteenpäin muillekin. Kiitos!

Hauskasta illasta on kerrottu myös ainakin Vatsasekaisin Kilinkolin,  Sillä Sipuli, Dinner4u2 ja Lumo Lifestyle blogeissa.

Ensi lauantaina 17.2 Teurastamon piha-alue on muuten annettu ravintolapäiväläisten käyttöön, mahdollisuus siis maistaa monta yhdellä iskulla. Maaliskuussa on paikalla ainakin Maalaistentori, jossa pientuottajat myivät tuotteitaan. Teurastamon sivuja kannattaa varmasti seurata tapahtumia ja avautuvia ravintoloita silmällä pitäen. Paikallahan on ollu ainakin esim keittiökirppis! Joten luultavammin ne keksivät jotakin muutakin hauskaa!

Lycka till, koko kompleksi!

...ai niin, ja papukaijamerkki ensimmäiselle joka ymmärtää otsikon viittauksen. Oikein täällä odotan...

torstai 7. helmikuuta 2013

Tiristetyn kapriksen endiivisalaatti


Oikiasti kylläkin Jamie'n 30 minute meals -lisukesalaatti, mutta ohje oli niin koukuttava - kuten oli makukin - että kokeiluun meni.

Salaatti on ihanan suolaisen, karvaankirpeän etikkaisen rapsakka. Suomessa suositaan noin niinkun streotyyppisesti aika makeita ja raskaita salaatinkastikkeita, mutta muhun kyllä on aina vedonnut tämä keskieurooppalaisen tyyppinen etikkaisuus. Usein syön salaattini myös ilman kastiketta.

Salaatinkastike ei oo mulle siis mikään ongelma. Tai sitten on, mistä suunnasta sitä nyt katsoo. Tässä salaatissa kastikkeella on tasavahva osa trion muiden (kapris, endiivi) osapuolien kanssa. Sitäpaitsi, mikään salaatti jonka saa syödä sormin ei voi olla huono. Kunhan muistat, että endiivi on melko karvaan makuinen, sen takiahan ne belgialaiset haudutteleekin sen kinkun ja valkosoossin kanssa.

Minä kyllä sanon, että koukuttava maku, tämän kastikkeen ja ihanien öljyssä paahdettujen kapristen kera.

Endiivisalaatti tiristetyillä kapriksilla

2 belgialaista endiiviä eli salaattisikuri
2 punasikuria tai muutama retiisi (mulla ei ollut näitä, salaatti olisi kuvassa vielä kauniimpi jos olisi)

kourallinen pieniä kapriksia (ei niitä varrellisia)

1 puntti basilikaa
4 anjovisfilettä tai sardellia öljyssä
1 tl Dijon-sinappia
2 rkl maustamatonta jugurttia
3 rkl punaviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria
vettä
oliiviöljyä

Trimmaa endiivien päät ja ripottele irronneet lehdykät tarjoilulautaselle (tai viipaloi retiisit). Nypi basilikapuskasta lehdet ja ripottele pienimmät endiivien päälle.

Laita suuurimmat lehdet jonkun sortin blenderiin tai korkeaan astiaan missä voit huoletta huristella bamixillä yhdessä anjovisten (ja loraus niiden öljyä) sinapin, jukurtin, punaviinietikan, ja valkosipulin kanssa. Lisää saman verran oliiviöljyä ja pikku loraus vettä ja huristele kastike sileäksi. Tarkista suola ja pippuri ja happoisuus. Laita vihreä kastike söpöön pikku kannuun ja aseta jääkaappiin odottelemaan.

Paistinpannulle sitten loraus oliiviöljyä ja paistat kourallisen  valutettuja kapriksia rapsakoiksi. Ne ikään kuin vähän räjähtävät auki. Valuta kaprikset taalouspaperin päällä ja ripottele salaatin päälle.

Salaatin viimeistelee päälle valutettu viileä kastike.

Toimii.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Kohti Pohjanmaan -vai oliko se Pohjoismaiden?- parasta jauhelihakastiketta

 
Pasta Bolognese on maailman parasta. Äitini tekemä varsinkin. Toissijaisesti oma tekemäni. Kastike on molemmilla periaatteessa sama, se minkä äitini oppi tekemään Sveitsissä 70-luvun alussa. Luulen, että omani pohjassa on useammin reilusti punaviiniä ja äitini kuivayrtitosuutta hallinnoi oregano, kun minä taas kallistun enemmän basilikan suuntaan. Äitini myös puristaa valkosipulinkynnet mukaan vasta viimeistelyvaiheessa. Mutta niin hyvää, niin takuuvarmaa, kaikille maistuvaa.

Heinz lähetti minulle yllärikorin tarvikkeilla, joita saattaisin tarvita jauhelihakastikkeen teossa. Sipulia, valkosipulia, mausteita (mm. timjami -NOT!)ja Heinzin perusketsuppia ja Chilikastiketta. Mukana kehoitus osallistua naamakirjassa kilpailuun pohjosmaiden parhaasta jauhelihakastikkeesta. Koska tuomareina yleisön lisäksi oli italialaisen ravintolan henkilökunta ja voittona matka Bolognaan, annoin itseni rohkeasti olettaa, että kyse on nimenomaan pastakastikkeesta eikä suomalaisten ikisuosikista, perunoiden kanssa syötävästä jauhelihakastikkeesta elikkäs murusoosista, joka- korjatkaa, mikäli olen väärässä- on sinänsä aivan oma tarinansa ja suomalaisten ikisuosikkikotiruoka.

Meillä siis kokataan jauhelihakastiketta, pastan kera, mukaillen ikiaikaista bolognese-reseptiä. Tähän kisaan otin kumminkin askeleen vielä rohkeammin eteenpäin, hylkäämättä bolognesen makumaailmaa, yritin tuoda mukaan jotakin mikä tekisi kastikkeesta ja sen tomaattisuudesta vieläkin vahvemman, vieläkin intensiivisemmän.

Salaisiksi aseiksi valikoituivat lopulta hyvin rasvaton, tumman robusti hirvenjauheliha, uunissa paahdettu kasvispohja ja  sen loppusilauksena annoksen päälle ripoteltavat rapeiksi paistetut kaprikset.

Onko jo vesi kielellä? Hyvä.


Punainen, paahdettu jauhelihakastike (Ragu alla Nanna)

500g hirven jauhelihaa, tai muuta vähärasvaista jauhelihaa
1 sipuli
1 punainen paprika
1 valkosipuli
kaksi kourallista kirsikkatomaatteja
1 tlk tomaattimurskaa
3 dl punaviiniä
3dl vahvaa lihalientä TAI 1 lihaliemifondikuutio ja 3 dl vettä
1dl Heinzin Chilikastikketta
2 varsisellerin vartta
 2tl kuivattua oreganoa
2tl kuivattua basilikaa
1 tl savupaprikajauhetta
1/4 tl cayenneä
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
3 rkl pieniä säilöttyjä kapriksia


1.Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori ja lohko sipuli, poista parikan sisus ja lohko paprika, puolita kuorimaton valkosipuli sekä kirsikkatomaatit. Asettele kasvikset leivinpaperin päälle uunipellille, pirskota päälle oliiviöljyä ja paahda 20 min.

2. Ruskista ja murustele jauheliha pannulla tai padassa, jossa voit valmistaa koko kastikkeen, tilkassa öljyä.
Mausta valmis jauheliha paprikajauheella, cayennellä, suolalla ja mustaippurilla.

3. Pistä paahdetut kasvikset ja purista valkosipulinkynsistä sisukset joko tehosekoittimeen tai kulhoon, jossa voit ajaa kasvikset sauvasekoittimella pehmeäksi tahnaksi.

4. Lisää jauhelihan joukkoon pataan paahdettu kasvispyre, pieneksi pilkotut sellerinvarret, tomaattimurska, Heinzin chilikastike, punaviini, vesi ja fondi tai lihaliemi sekä kuivattu oregano ja basilika. Anna hautua kannen alla vähintään puoli tuntia, mutta useamman tunnin hauduttelu vain parantaa kastiketta. Pidä kuitenkin huoli nesteen määrästä, voit huoletta jatkaa kastiketta vedellä, mikäli paksunee liikaa. Tarkista maku.


5. Lämmitä muutama loraus oliiviöljyä paistinpannulla ja paista pienet valutetut kaprikset kunnes rapeita. Valuta talouspaperin päällä.


6. Sekoita kastikkeen joukkoon keittämääsi lempipastaa. Viimeistele annos ripottelemalla ihanan suolaisen rapeat kaprikset annoksen päälle... ja tietenkin parmesania!



Höyryävän kuuma pasta-annos ilahdutti tomaattisuudellaan ja pienellä chilisellä takapotkullaan. Jamien salaattireseptistä napattu kaprisvinkki on hauska ekstralisä tarjoiluun niin maun, suutuntuman kuin ulkonäön suhteenkin. Meillä kastike upposi koko perheelle papasta kaksivuotiaaseen, vaikka epäilinkin välillä sen olevan lasten maulle liian voimakasta. Mutta ei. Kun osat on kohdallaan, ne on kohdallaan.

jälkiteksti 12.2: Reseptini valittiin Suomen edustajaksi. Voit käydä Facessa äänestämässä muiden Pohjoismaiden edustajat kumoon. Aikaa on 18.2 saakka. 19.2 Malmössä Italialaiset kokit kokkaavat reseptit läpi ja pistävät järjestykseen. Näihin tuloksiin lisätään sitten Face äänestyksen tulokset ja jotenkin saadaan voittaja selville. 
Äänestys näköjään jatkuu su 24.02 asti