Siirappinen sesam-kana

Oikeasti tämän kuuluisi olla Hunajainen sesam-kana, mutta kas, hän oli lähettänyt miehensä ruokaostoksille kauppalapun kanssa, jossa oli unohtanut mainita hunajan ja ei ole kyennyt parinkymmenen vuoden miehensäkouluttamiskokemuksestaan huolimatta siirtämään mainitulle henkilölle alkeellisimpiakaan telepaattisia kykyjä. Puhelimen mukana kuljettaminenhan on sitäpaitsi aivan yliarvostettua ja osoitus vain pahasta teleriippuvuudesta.

Näistä yllämainituista syistä Iso-Hoon kauppareissusta muodostui myös sangen pitkä, hän nimittäin etsi Bamboo shoots- säilyketölkkiä elektroniikka- ja viihdeosastolta, koska olin kirjoittany kauppalappuun: -Bamboo shoots, säilyketölkki, lasten videoiden vieressä. Ehkä tarkoitin sitä hyllyä ruokaosastolla siinä lasten piirrettyjä suoltavan tv-nurkkauksen vieressä. EHKÄ. "Ja mitä helkkaria nää bambusuutit ylipäätään on?" No, olisit kysynyt sieltä elektroniikkaosastolta!

Alkuperäinen resepti on Very Culinary- blogista, jossa kanaa laitetaan ameriikkalaisten ihmepadassa eli crock potissa, joka löytyy siis joka taloudesta ja on iso pata, jossa on sähköjohto, joka pannaan pistokkeeseen ja sitten ruokia haudutellaan pitkään ja hartaasti miedolla lämmöllä. Crock potissa viedään mukana myös ruoka "potluck" lunchille tai dinnereille, vaikkapa kirkonmenojen jälkeen. Näin näissä jenkkien nyyttäreissä tarjoillaan lämmin ruoka lämpinä, niin että sulakkeet vaan paukkuu kymmenien jatkojohtojen kuormittamana.

Koska viime aikoina olen ollut aistivinani erilaisten revittyjen, suussa sulavien lihojen pienimuotoisen villityksen blogistaniassa (ja jokaista lukiessani olen kuolannut...) ajattelin, että tälläinen revitty kana saadaan kyllä aikaiseksi tavallisessakin padassa miedossa lämmössä. Rohkeasti vaihdoin siis puuttuvan hunajan vaaleaan siirappiin (rohkeutta todellakin vaati siirapin hurja määrä). Hyvää tuli. Lisäksi tässä hyödynnetään ihanasti koipireisipaloja, josta löytyy broiskun maukkaimmat lihat, mutta ellei ole järsijätyyppiä, kuten minäkään en ole, ei ehkä nauti siitä luun ja rustojen kaluamisesta, yleensä kun se kananlihakin hiukan vielä on luissa kiinni. No tässä ei ole.

Ja tuohon kun vähän haarukalla tökkää, niin kaikki hajoaa....

Siirappinen sesam-kana

6 marinoimatonta koipi-reisipalaa
suolaa ja pippuria
2,5 dl vaaleaa siirappia tai hunajaa
1,25 dl soijakastiketta
1 iso sipuli hienonnettina
075 dl ketsuppia
2 rkl öljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punainen mieto chili (ruoka ei ole sitten yhtään tulista) tai kuivattuja rkl
2rkl maissijauhoa
vettä.
sesaminsiemeniä

Suolaa ja pippuroi kanapalat ja asettele ne uunipataan (huom patamalli, ei laakea uunivuoka jossa pääsevät kuivumaan).
Sekoita yhteen siirappi, soija, sipuli, ketsuppi, valkosipuli ja chili. Kaada kanojen päälle ja pukkaa 150 asteeseen n. 3 tunniksi. Kansi päällä hela tiden.

Kun kana on valmista poista lihat padasta ja nouki hajoavan lihan seasta luut ja rustot, ja minä otin myös suurimman osan nahkaa, koska se ei tässä rapsakoitunut. Se kyllä maistui aika ihanalta, hetken jo ajattelin paistaa riekaleet rapeiksi pannulla. Revi kahdella haarukalla liha pienksi, nosta tarjoilukulhoon.

Nosta pata liedelle, sekoita maissijauho kupilliseen vettä, ja kaada paistoliemen sekaan. ja kiehauta sakeaksi, lisää vettä jos menee liian sakeaksi. Siivilöi kastike. Kaada kastiketta kanapalojen päälle ja ripottele (paahdettuja) sesaminsiemeniä koko komeuden päälle. Myös pilkotut kevätsipulit, sopivat koristeeksi.

Mikäli tämä näyttää kuivalta, kuva valehtelee. Liha oli todella pehmeää ja tuo ruskea on sitä ihanaa siirappimaista makua, joka ympäröi koko kanan.

 Tarjoillaan  basmatiriisin kanssa. 

Näitä ylistämiäni  maailmankaikkeudessa hajoavia lihoja olen itse tehnyt esimerkiksi lampaasta ja possusta.
Ihanan kuuloisesti ovat onnistuneet esimerkiksi Soppaa ja Silmukoita, Sauvajyvänen hirvestä ja villisiasta , Kivistössä ja vaikkapa Ankerias Vipunen vietnamilaistyyliin. Ja tosi moni muukin, nämä juolahtivat nyt etsimättä mieleen.

En muuten yhtään odota kevään tuloa. On se niin helppoa pistää poika näin talvikeleillä jäähylle....

Idols-ohjelman jälkeen laitoin Urho7v:tä nukkumaan. Urho7v on innokkaasti laulellut viikon verran myös 13v Robinin Frontside Ollieta. Nukutuskeskustelu käytiin jotakuinkin näin:

- Äiti, miksi mä en voi olla kuuluisa?
- No, ne kuuluisat ihmiset on ollu yleensä tosi ahkeria ja harjoitelleet niitä taitojaan tosi paljon, että niistä on tullut niin hyviä...
- (edelleen) Miksi musta ei vois tulla kuuluisa?
- (kannustavast)i No, voihan susta tulla. (mutta hiukan toppuutellen) mutta ei se kuuluisuus oo välttämättä aina kauhian mukavaa koska...
- (keskeyttää-ja tämä on suora lainaus)" ai kun ei saa kulkea kylänraitilla rauhassa kun fanit pörrää perässä?"

Tsiiisus! 7v!