Pages
▼
tiistai 23. marraskuuta 2010
Kana Biryani ja jälkiruoka-maat
Biryani on tuolta Intian suunnalta erityisesti häihin ja muihin suuriin juhlatilaisuuksiin valmistettava riisipohjainen ruoka, jota voi tehdä esim. kana-, kala- ja lammasversiona. Niinpä se sopi paremmin kuin hyvin 5 teemamaan juhlamenumme pääruuaksi. Meidän perheellemme biryani ei ole tuttu Intiasta tai Pakistanista vaan Bangladeshista.
Bangladeshilainen biryani on melko raskasta ja rasvaista ruokaa, mutta tällä äitini käyttämällä reseptillä ei sellaista tunnetta tullut. Biryanin valmisti siis juhlaamme äitini, mutta minun sallittaneen se tähän blogata kun isänikään ei ole vielä aloittanut omaa ruokablogiaan, jonka nimeksi tullee monimielisesti "Vaimoni keittiössä"...
Kanabiryani
6 hengen annos
600g kanaa isoina paloina, luulla ja ilman
2 isoa sipulia viipaloituna
2 chiliä pituussuuntaan suikaloituna
5 dl basmatiriisiä
1 iso tomaatti pilkottuna
10-15 oksaa tuoretta korianteria
5 oksaa tuoretta minttua
1 valkosipulinkynsi
1 cm pätkä inkivääriä
3 tl suolaa
3-4 neilikkaa
2 kardemumman siementä
1 laakerinlehti
1 pieni kanelitanko
2,5dl maustamatonta jugurttia
2 rkl voita (mielellään kirkastettua)
Kuumenna voi ja freesaa laakerilehti, neilikat kardemumma ja kaneli.
Lisää sipulit, chilit ja jatkaa freesausta miedolla lämmöllä kunnes sipulit kullankeltaisia.
Lisää raastettu inkivääri ja valkosipuli ja paista kunnes rasva erottuu. Lisäää tomaatti ja paista vielä 1 minuutti.
Lisää kananpalat, suola, ja jugurtti ja paista minuutin verran.
Lisää hienonnettu minttu ja korianteri. Laita astiaan kansi päälle ja anna kiehua hiljalleen kunnes kastike paksuuntuu.
Keitä riisi eri astiassa ohjeen mukaan, mutta jätä se vähän kovaksi vielä.
Laita kana ja riisi sekaisin uunivuokaan. Peitä tiukasti vaikka foliolla kuivumisen estämiseksi ja anna hautua uunissa tarjoiluhetkeen asti. (Ja kunnes kana on kypsää)
Näitä erilaisia biryani reseptejä on miljoonaa , toiset hyvinkin monimutkaisia. Tämä resepti on hyvin simppeli, silti maku oli hyvä ja syvä. Mausteissa olimme varmasti runsaskätisempiä ja niin voit olla sinäkin. Chilit jätimme tällä kertaa pois kokonaan kun meillä on tämä 3-7 vuotiaitten serkusten iskuryhmä 4 kpl. Eniten varmaan pitää varoa, ettei ruuasta tule liian kuivaa. Tällä kertaa oli hyvää näin.
Jälkkärit
Kuten saatatte muistaa jälkiruuaksi oli
Tete de Moine, Vacherin Fabourgeois ja Appenzeller eli sveitsiläinen juustolajitelma, viikunoita ja omenahilloa. Hillo oli ihanaa, äitini tekemää, viikunat tuoreina jokseenkin puisevia, olisi ehkä kannattunut tehdä niistä jotain kompottia tai grillata uunissa. Näin haisevat juustothan sitä vastoin voivat olla ainoastaan herkullisia. Voi sisko parkaa joka kuljetti ne junassa Turusta asti, haju nimittäin tunkeutui todella intensiivisesti suojana olleen muovipussin läpi. Sisko oli paikallisbussissa jopa kokenut tarpeelliseksi sanoa, että en se ole minä joka haisen...
Tuo Tete de Moine on se ympyräjuusto, johon on erillinen sellainen pyöröhöylä jota emme kukaan omista. Päädyimme siis tekemään valmiit annokset, siivut eivät kyllä nyt ole järin kauniit.
Niin ja teemamaa oli siis tietysti Sveitsi.
Olimme ennakoineet tässä vaiheessa eittämättä kohtaamamme ähkytilan ja viimeisenä olikin Keniaa edustava simppeli päätös eli Päiväntasaajan hedelmät. Ihan ilman mitään turhia kommervenkkejä hedelmäsalaatiksi pilkottua tuoretta papaijaa, ananasta, mangoa, kiivihedelmiä, päärynää, banaania, klementiiniä, viinirypäleitä ja ananaskirsikkaa. Kuviakaan ei enää muistettu ostaa tässä vaiheessa.
Aterian kanssa oli tarjolla jotakin hyvää viiniä, joka ei raskautetussa tilassa olevalle jäänyt nyt mieleen syystä, että sitä ei nauttinut Mutta niin hyvää kuitenkin, että syönnin jälkeen itse sankari asettui ruokalevolle nahkasohvalle, muiden tyytyessä hiukan askeettisempaan lepoasentoon.
Herranjumala mikä lepoasento, hieno.
VastaaPoistaOot sää kyllä aikamoinen keittiövirtuoosi, kiitos tästä(kin) reseptistä. Aion tehdä kalaversiona. =)
Ruokaohjeet ja -kuvat olivat kiinnostavia, mutta huomion vei kyllä tuo lepokuva, kerro ihmeessä mistä päästä siihen asetutaan ja miten siitä tullaan pois, romahdetaanko vaan lattialle? :))
VastaaPoistaIhqut terqut Potelle! =)
VastaaPoistaterquin Salmi (terqqui myös Laurilta)
Miten ihmeessä tuosta noustaan ylös itseään loukkaamatta ? :D
VastaaPoista... asennon purkaminen on jotakuinkin romahduksen kaltainen operaatio, en ole sitä tarkemmin koskaan analysoinut, kai siinä itse kukin ottaa jotenkin käsillä vastaan. Ei ole kukaan ainakaan koskaan loukkaantunut, vaikka joskus ollaa n oltu jopa alkomahoolin vaikutuksen alaisena.
VastaaPoistaTempun olen nähnyt vuosia sitten Sirkus Finlandiassa, missä pellet laittoivat vapaaehtoiset tähän asentoon (tapahtuu tuolien avulla ja lopuksi tuolit sitten nypittiin alta yksitellen pois), ja arvaatte kai kenen piti heti saada kokeilla kotona...
Pote the great rottweiler kiittää terkuista! Te kuulostatte vähän teineiltä... vanhat akat!:D
jos muuten viikunat on puisia niin ne on raakoja ja ne on aina raakoja kaupassa.. niiden pitäisi olla tosi makeita..
VastaaPoista