Pages

torstai 25. marraskuuta 2010

Varsinainen kulinarsisti eli parhaat epäonnistumiseni osa 1

Kulinarsisti on henkilö, joka rakastaa itse valmistamiaan ruokia. Tämän hillittömän hauskan määritelmän kuulin ensi kertaa Jaakko Heiniluoman suusta Neljän tähden illallinen -ohjelmassa. No, ettei minua vain kukaan pääse noin nimittelemään -sillä sehän olis synti ja häpiä näillä lakeuksilla olla nuan omahyväänen- niin tässä mun ihania kokkauksia, joista piti tulla bloggauksia, mutta ei sitten tullutkaan. Yleensä ei edes syötävää...

Seuraavat siis arkistojen kätköistä, bloggaamatta jääneet, syystä tai toisesta.


Punajuuri-vuohenjuusto-hasselpähkinäpiirakka

Tämä on mun suosikki numero 1. Törmäsin reseptiin syksyllä netissä ja en millään olisi malttanut odottaa, koska ehtisin kokeilla sitä. Oikein maistoin suussani tämän makuelämyksen... Noudatin kyllä reseptiä turhia säveltämättä, mutta lopputulos oli että Iso-Hoo ja minä väkisin söimme yhdet palat, loput meni (ongelma)jätteidenkäsittelylaitokselle. Enkä minä vielä tänä päivänäkään tiedä mikä meni vikaan.


Famous Crack Dip

Tämä on taas niitä ameriikan kotkotuksia. Ja pakko kokeilla, tottakai, kun kaikkialla niin hehkutettiin.
Olisi kuitenkin pitänyt ymmärtää, että nimi saattaa olla enne. Tuo crack nimittäin viittaa saman nimiseen huumeeseen, johon helposti addiktoituu. Niinkuin siis tähänkin kuulemma jumalaiseen dippiin. Itseasiassa maalaistyttönä, mutta kuitenkin englanninkielentaitoisena tämä ei ollut se päällimmäinen mielikuva, jonka nimestä ensilukemalla sain. Ihmettelin vain kovasti, että onkohan tämä dippi sitten jotenkin vahvan hajuista, kun sillä on noin erikoinen nimi (butt crack = persvako).

Netistä löytyy tuhat ja sata eri veriota, en enää muista omani alkuperää, mutta tämä on siis uunissa valmistettava lämpimänä tarjoiltava dippi, jossa on kananlihaa, aurajuustoa, ranch-salaatinkastiketta ja hot wings kastiketta. Muun muassa. En löytänyt sitten oikein mitään hot wings kastiketta muuta kuin jotain Jim Beam wings kastiketta, ja epäilen, että siitä johtui se hiukan etikkaisen läpitunkeva maku, joka löi läpi. Onneksi olin sitten kutsunut naapuritkin peli-iltaan....


Oodi Leivälle
Oi,  hän niin kaunis on,
juureen tehty, siit ehkä muodot muhkeat vartalon.
Mut' vaik' kuori oli rapea,
oli maku kitkerä, apea...
Syy jauhoissa?
No, ei ainakaan minussa...


Pinaattikeittosämpylät

Nää oli kans hyvännäköiset, mutta edellisestä poiketen myös maukkaat ja pehmoiset. Mutta kuka kehtaa blogata reseptiä: Laita taikinanesteeksi eilisen pinaattikeiton jämät.

Siispä me vaan sitten syötiin ne ja odotellaan seuraavaa pinaattikeittopäivää.



Vihertääkö nämä vähän?



Tämäkin on aika "hyvä". Kuuluisan Pioneeriwomanin Fancy Macaroni. Ei tartte teherä toista kertaa. Kyllä suomalaanen makarooniloora vaan on hyvää!



Voi voi, tämäkin on jäänyt pois. Kokkimitalisti valmistaa kuuluisaa makkarakeittoaan.



Tässä kuvassa vielä kaikki suloiset sormet tallella....

Oliskohan tähän hyvä lopettaa tällä kertaa?
Voin vakuuttaa kuitenkin, että there´s plenty more where these came from!

5 kommenttia:

  1. Voi kun hihittelin täällä postauksellesi! Pakko myöntää että nautin suunnattomasti siitä että joku mielettömän hyvännäköisiä ruokia bloggaava paljastaa välillä myös niitä "ei-menny-niinko-strömssössä"- kokkailuitaan. Kaivatuksi vertaistueksi voisi ehkä kutsua:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos mehevistä muisteloista:)) Meillä kerran tohkeissaan savustettiin kampeloita, niistä tuli kuin viimeisiään veteleviä tiskirättejä. Ei niitä syönyt susikaan, mietin kyllä hetken, että jos ne leivittäisi ja friteeraisi... mutta ei. Onneksi ei ole sitä koiraa, ettei senkään tarvinut.

    VastaaPoista
  3. Hehee, se on hyvä välillä kertoa miten mehevästi on mennyt pieleen! Hihittelin täällä kovasti, kiitos että pidensit elämääni ;)

    VastaaPoista
  4. Jaettu "ilo" on kaksinkertainen ilo....
    :D

    VastaaPoista
  5. hehehe, hymyilin minäkin täällä meleko makiasti:) Mutta sanottakoon, että pinaattikeitto sämpyläpohjanahan on mitä mainiointa kierrätystä!

    VastaaPoista