KUPPIPERUNAT

Kuppiperunat on tosi rakas, sillä nimiä löytyy  myös pickalakan, doppalakan, pickaveeton, lakaveton, pikaveton, lakaveetu, dobban pääröna, lakadob...

Tässä vähän pidetty FB-gallupia ja IG-tutkimusta ja osalle tämä juttu kahvikupista syötävistä, tai sinne dippailtavista (no ei tietenkään kahvin kanssa!) varhaisperunoista on aivan nevöhööd osastoa, toisissa se taas herättää ihanat nostalgiset lapsuusmuistot ja meistä parhaimmat ovat vieneet perinnnettä eteenpäin omalle jälkikasvulle.

Selvää maantieteellistä jakaumaa on ilmassa. Itä-Suomesta ei ole hirveästi näiden perään huhuiltu, mutta jossain tuolla Keminmaalla ja pohjoisessa tuntuu olevan voimakasta vetoa näihin perunoihin ja toinen vahva alue sijaitsee tässä Pohjanmaan rannikolla, kuten rannikkomurteisista nimistäkin saattaa päätellä.

Minä, joka olen kotoisin täältä perinteiseltä maitoperuna-alueelta, en ollut ikinä kuullutkaan kuppiperunoista, ennen kuin @anu.hopia mulle näistä kertoi joitain vuosia sitten. Kyseessä on siis Anun lapsuusherkku Keminmaalta. Heti kyllä osasin kuvitella, että nämähän on lapsellisen hyviä. Niinkuin ovatkin. 

NÄIN VALMISTAT KUPPIPERUNAT

Ota kullekin syöjälle kahvikuppi. Koska mulla ei ole mitään ihania vanhoja arabioita (mä niin näen kuppiperunat siinä kupissa, jossa kiertää useassa rivissä keltaiset isot pallot...) tai ruusukuppeja, niin oikaisin heti modernisti ja otin muumimukit käyttöön. Lätkäiseppä kupin pohjalle reilu nokare voita ja silppua kaveriksi kesäsipulia varsineen. Nosta päälle vastakeitetyt uudet perunat ja kaada lopuksi kuumaa perunoiden keitinvettä kupin pohjalle, ehkä 1/3. Tähän Anu korjas, että on aivan liikaa, ennemmin 1-2 rkl /kuppi. Ei liikaa siksi, ettei tuu vetisiä. Saahan tuohon varmaan suolaakin ripsauttaa, jollei keitinvedessä tarpeeksi. 

 Mä niin näen kesäpäivänä tenavat vieri vieres istumas tuvan portahilla, oma kuppi käres. Taitaa toimia tänäkin päivänä!