Pages

torstai 31. maaliskuuta 2016

EPAS, TAPAS, SAPAS*



Ensi tiistaina. 5.4 on maku-trilogian toinen ruokaverstas Seinäjoella Itikanmäellä. Ai, jai miten kivaa me ollaan teille keksittykään!

Ensimmäisessä Makuverstas-parissahan tutustuttiin perusmakuihin.


Seinäjoella muokkailimme puolukkaa ja Lappajärvellä tyrniä. Kotoisille, voimakkaille marjoillemme etsittiin uusia mausteita korostamaan tai pehmentämään haluttuja makuominaisuuksia.


Kokeiltiin myös eri rakenteiden vaikutusta makuun: oli mehua, moussea, emulsiota ja kaviaarihelmeä. Ryhmien välillä taisi tulla vähän leikkimielistä kilpailuhenkeäkin, sen verran punaposkisina askarreltiin toimeksiantojen parissa.




Tällä kertaa  Seinäjoella ja Kauhajoella pidettävissä verstaissa mietitään makujen yhdistämistä. Onko kyse tieteestä, taiteesta, intuitiosta vai ammattitaidosta? Mistä sitä oikein tietää, mikä sopii yhteen ja mistä keittiömestarit ammentavat annoksiinsa nuo hienot makuelämykset?

Tuttuun tapaan tutkimusprofessori Anu Hopia avaa meille aluksi ovea teorian maailmaan. Olemme innoissamme myös itse käsityövaiheesta. Käytämme raaka-aineina maakunnan parhaita tarjottavia ja suunnittelemme niistä uusia, yllättäviä ja ennen kaikkea tietenkin herkullisia pieniä suupaloja. Jokainen Seinäjoen Juurella- ravintolassa käynyt tuntee Epakset, Keittiömestari Jani Unkerin eteläpohjalaiset tapakset, joka on eittämättä ravintolan suosituin valikoima alkupaloja. Ja tapas-perinne, kuten kaikki tiedämme, on lähtöisin Espanjasta, jossa pieniä suupaloja nautitaan baareissa viinin kanssa.

Ja ihan vaan sattumalta. IHAN SATTUMALTA, hyvät ystävät, kiinnostuneet ja paikalle saapuvat, Makuverstaassa on tällä kertaa paikalla oma Jani Unkerimme ja Baskien Kulinaarisesta Instituutista nuori sympaattinen keittiömestari Jose Manuel de Torres Arrillo. Tosi jännittävää nähdä, mitä samoista aineksista syntyy ammattilaisten ja meidän ruuasta innostuneiden käsissä.

Luultavasti ainakin paras makuverstas ikinä!

Tervetuloa kaikki siis ensi viikon tiistaina 5.4 mukaan Seinäjoelle tai Kauhajoelle viikkoa myöhemmin keskiviikkona 13.4. Niinkuin ennenkin, tilaisuus on täysin maksuton ja  pääsyvaatimuksena on ainoastaan kiinnostus ruokaan ja ruoanlaittoon. Lisää voit lukea Ruokaverstas- blogista tai Facebook-sivuiltamme. Ennakkoilmoittautumiset tilaisuuteen, niin kauan kuin paikkoja riittää laila.matikainen(at)seamk.fi .

* SAPAS = suomalainen tapas tai SUN omat tapakset!

tiistai 29. maaliskuuta 2016

BEIJINHOS


Beijinho [bej'ʒĩɲu] on portugalia ja tarkoittaa pientä suukkoa. Nämä suukkoset ovat älyttömän suosittuja Brasialiassa monelle tutumpien suklaisten Brigadeirosten ohella. Näistä täytyy antaa kyllä kookosvaroitus, mutta varsinkin -suositus kaikille kookoksen ystäville. Brassit ovat hulluina Doce de leiteen,  siis  siihen kondensoituun maitoon, ja pistävät sitä kaikkialla. Suukkosissakin se on pääraaka-aine kookoksen ohella. Mutta yllättäen nämä eivät olleetkaan mitään överimakeita, vaan sellaisia sopivan kookoksisia.

Koska näitä tarjotaan usein nimenomaan synttäreillä, pääsivät ne meilläkin PikkuveliNuutin synttärimenuta koristamaan. PikkuveliNuutti on ollut aikoinaan vuoden Brasialiassa vaihto-oppilaana ja kun sai valita teeman pääsiäisunnuntain synttäreilleen, se oli empimättä Brasilia. Meille muille aika tuntematon ruokamaana (ja muutenkin), mutta nyt ollaan kuukauden päivät tehty tutkimustyötä, Nude, äitini, isäni ja minä, ja ollaan paljon paljon viisaampia. Mulla on ollut luvussa hyväntuulinen Brassiruokaa* kirja myös, jota suosittelen, jos haluatte vähän uusia tuulia ruuanlaittoon (*Nude sai sen lahjaksi). 

Beijinhon historiaa googlailtiin myös ja parhaat jutut löytyi portugaliksi, joita veljeni sitten mulle tulkkaili. Beijinhot ovat saapuneet Brasiliaan portugalilaisten nunnien matkassa. Niihin saatettiin kätkeä sisälle ylentäviä Herran säkeitä, mutta osaan pistettiinkin jotakin rivouksia. Tämä nunnien huumorintajusta (vai jumalanpilkasta) kertova seikka varsinkin tietysti nauratti minua.



BEIJINHOS
n. 25 karamellia (resepti Brassiruokaa -kirjasta)

400g maitotiivistettä (yksi tölkki, siinä taisi olla hiukan alle)
2 rkl voita
hyppysellinen merisuolaa
200g kookoshiutaleita
kokonaisia neilikoita koristeluun

Pane maitotiiviste, voi, suola ja 150g kookosta paksupohjaiseen kattilaan ja hämmennä keskilämmöllä kunnes seos paksuntuu ja irtoa reunoista, tiivistyy tavallaan sellaiseksi taikinaksi. Kannattaa sekoittaa koko ajan, mulla meinas kookokset ottaa jo aavistuksen väriä. 

Kaada taikina (ja levitä laakeaan) astiaan ja anna jäähtyä viileässä vartti.


Muotoile suukot kostutetuin tai öljytyin käsin n. 20g palloiksi, kierittele kookoksessa (myös isokiteinen sokeri käy) ja pane pallot pieniin leivos tai konvehtivuokiin. Koristele työntämällä keskelle yksi neilikka. Jätin lasten omista neilikat pois.


Beijinhos- suukkoset olivat helppoja ja nopeita valmistaa, taikinaa oikein näppärä pyöritellä. Jostakin netistä luin äidin vinkin, että turkoosinsinisissä leivosvuoissa nämä ovat hienoa tarjottavaa Frozen - synttäreillä. Lumipalloja, nääs,

Ja ilman niitä rivouksia sitten!

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Kukko eli kana


Mua nauratti tuo alaotsikko Murun keittokirjassa. Mutta niinhän se on, että kanaahan ne meidän kukot kai useimmiten ovat. Kukkoa viinissä eli Coq au vin on yksi ranskalaisia ruokaklassikkoja, jota en ollut valmistanut mies muistiin. Unohtanut täysin, kuinka hyvää voi olla punaviinissä pekonin ja herkkusienten kera hautunut kana. Se nimittäin on tajuttoman hyvää! Ja muunnellakseni klassista rexona-mainosta, ruokapöydässä on aina tilaa klassikolle.

Kauan odotettu ystäväperhe oli tulossa kylään, enkä oikein mitenkään saanut inspiraatiota mitä heille laittaisin. Heillä on aina härän sisäfileet grillissä, monenmoiset salaatit ja lisukkeet ja jotenkin olimme käyneet turhan monta kertaa peräkkäin heillä nautiskelemassa, ja nyt halusin tarjota  vuorostani minä jotakin herkullista. Ei vaan mikään tuntunut miltään, niin kuin en koskaan olisi keksinyt valmistaa ainoatakaan ruokaa. Vielä vierailupäivän aamuna olin ihan, että mitä mitä mitä. Joten otin soffalle pari keittokirjaa mukaan ja aloin selata. No, Murusta, se heti löytyi, Kukkoa viinissä. Tiesin reseptin olevan mainiosti toimiva, onhan Henkka Alén klassisen ranskalaisen keittotaidon paras puolesta puhuja. Ja mies, jonka ruoat ovat maistuneet ja toimineet aina.

Lisäksi pataruoan saisi valmistumaan itsekseen, joten ehtisin ehkä käydä hiukan siivoamaankin. Ja suihkussa. Ja semmoista.

Yhtäkkiä mulla olikin menu valmis. Kolmen keittiön jumalaiset klassikot: Blinit, Kukkoa viinissä ja jälkiruoaksi Tiramisu. Muru tarjosi kukkonsa sitruunapolennan kanssa ja päätin kokeilla senkin.


Kukkoa viinissä ja sitruunapolentaa
6:lle
Resepti Muru-ravintolan keittokirjasta
6 maalaiskanan rintafileetä
suolaa
pippuria
2 rkl vehnäjauhoja
voita paistamiseen
100g pekonia
2 porkkanaa
15 pikkusipulia
1 rasia pieniä herkkusieniä
1 puntti tuoretta timjamia
2 laakerinlehteä
5 dl punaviiniä
5 dl kanalientä
2 rkl persiljasilppua

Mausta kanafileet suolalla ja pippurilla, kääntele ne jauhoissa ja ruskista voissa pannulla. Siirrä pataan.

Hienonna pekoni ja sipuli, kuutioi porkkanat. Ruskista ne kokonaisten sienten kanssa pannulla. Siirrä kasviksetkin pataan,

Lisää pataan timjami, laakerinlehdet, punaviini ja kanaliemi. Hauduta pataan160 asteisessa uunissa 2 tuntia, kunnes kanapalat ovat hajoaan kypsiä. Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa,

Sitruunapolenta

3 dl kanalientä
1 dl polentasuurimoita
1 sitruunan mehu
2 rkl parmesanraastetta
 1 rkl voita
suolaa
valkopippuria

Kuumenna kanaliemi kattilassa ja lisää suurimot kiehuvaan liemeen koko ajan sekoittaen. Vispaa seosta noin 5 minuuttia.

Lisää sitruunamehu, parmesan ja voi. Jatka kypsennystä vielä 5 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile heti.



 On varmaan helpointa käyttää noita paksuja rintafileitä. Perinteisemmin kai käytetään koko kana paloiteltuna ja niinpä minäkin hankin luullisia rintafileitä. Maun takia, you know. Ja itseasiassa keittokirjankin kuvassa törröttää koipi pystyssä. Kanat (pelkät luulliset rintafileet)kypsyvät kuitenkin niin hajoavan meheviksi liemessään, että ne pikkuruiset luut tippuvat sinne kastikkeeseen ja aiheuttavat hiukan vaivaa.  Meillä oli myös ihan väärä punaviini tälle ruoalle, mutta so what. Sipuleja en  myöskään hienontanut, vähän lohkoin vain. Sitruunapolenta komppasi kanaa kukkoa upeasti. Ja melkein parasta oli kun sai imeyttää leipään viimeisetkin kastikkeen rippeet.

Nyt kaikki klassikoiden kimppuun! Niitä kutsutaan tuolla nimellä ihan syystä. Tämä on oiva resepti aloittaa.




Tiesittehän muuten, että Henri Alén ja Tommi Tuominen ovat avaamassa Helsinkiin Finnjävel- nimistä ravintolaa, jossa käydään suomalaisten klassikoiden tai pikemminkin perinneruokien kimppuun? Enää kymmenkunta päivää avajaisiin...

torstai 24. maaliskuuta 2016

KANAKORMA


Rakastan kokata  intialaista, sitä, kun talon täyttää mausteiset tuoksut. Sitten rakastan myös sitä, että intialaiseen ateriaan kuuluu leipä, toisin kuin vaikka aasialaiseen.  Harmistuksekseni naan-leipäni onnistuu joskus, toisinaan uunista tulee enemmänkin tunnbrödiä muistuttavaa näkkäriä. Mutta armahdan itseäni ja ostan usein niitä kaupan puolivalmiita naan-leipiä. Niilläkin pääsee mukavasti tunnelmaan. Ja nopeasti.


Korma on intialaisista curryistä se, joka koetaan kaikkein miedoimmaksi. Mikään ei kuitenkaan estä lisäämästä chiliä ja tekemästä siitä voimakkaampaa. Mieto curry ei todellakaan tarkoita mautonta. Korman maustepaletti on tosi upea ja monivivahteinen ja koska poltetta ei välttämättä ole, herkistyy makuaistikin nauttimaan aivan eri lailla.

Toinen korman tunnuksista on kermaisuus. Reseptin alkuperästä riippuen se saadaan aikaan jugurtilla, kookosmaidolla tai vaikka ihan sillä kermalla. Mun ykkösvaihtoehdoksi kallistuu useimmiten jugurtti, kerman miellän jotenkin niin hirveän länsimaiseksi. Mun tämänkertainen kanakorma resepti on toteutettu Apetinan sivustolle, josta tämä kanakorma- reseptikin löytyy, ja siitä lähti idea perustaa kermaisuus neutraaliin mutta pehmeään tuorejuustoon. Ja sehän oli kuulkaas niin kun se olis tätä reseptiä varten kehitetty. Siis se tuorejuusto.

Meillä pääsiäisenä syödään 2 kertaa lammasta, kerran paahtopaistina ja kerran mun all time favouriteä, nyhtölammasta eli revittyä lammasta. Pyhiin mahtuu myös hillittömät brasilialaishenkiset bakkenaalit pikkuveljen tasavuosien kunniaksi.
Koko ajan syödään. Jees! Välillä täytyy vähän keventää, kalaa ja kasvista repertuaariin. Ja kun haluaa vähän eri makumaailmaa, niin tämä kanakorma on hyvä. Versioni on muutenkin helpotettu, mennään valmiiksi jauhetuilla mausteilla. Todistettavasti niistäkin maku irtoaa.

Hyvää pääsiäisenaikaa kaikille!





Yhteistyössä Apetina.com

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Vain 3 aineksen pääsiäiskakku!



Kuulostaako vähän helpolta jos sanon, että tässä mun pääsiäiskakussa on tasan 3 raaka-ainetta:on valkosuklaata, on munia, on tuorejuustoa. Ei muuta. Kakku on sienimäisen kohokasmaisen keveä ja pehmeä ja ihanasti pääsiäistipun keltainen. Ohjeen näin viime viikolla jossakin FB- videossa, ja googlaimella tästä japanilaisesta juustokakusta löytyi ohje sun toinenkin. En vain itse ollut törmännyt aiemmin.


Yksinkertaiset raaka-aineet, joo kyllä, eivät silti tarkoita, että kakku olisi hyvin yksinkertainen tehdä. Ei vaikeakaan, mutta on tässä pari käyrää nostattavaa vaihetta, valkuaiset vaahdotetaan erikseen, suklaa sulatetaan hauteessa ja vuoka vuorataan leivinpaperilla, sillä lailla, että reunat tulevat reilusti vuoan yli. Ohjeet pitää lukea tarkasti, että huomaa, että kakku kypsyy (vesihauteessa) ensin yhdessä lämpötilassa vartin, sitten vähän alemmassa toisen ja lopuksi vielä sammutetun uunin jälkilämmössä kolmannen. 

Mutta ei silti, kyllä te onnistuitte, kun minäkin kerran onnistuin.


 Kolmen aineen japanilainen juustokakku

6 munaa
250 g valkosuklaata
250 g tuorejuustoa

Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Ota 20cm irtopohjavuoka, lvuoraa pohjaleivinpaperilla. Laita myös reunaa kiertämään leivinpaperi niin, että paperi nousee reilusti laitojen yli (Ei oo helppoa).

Laita paloiteltu suklaa sulamaan kasariin vesihauteeseen. Kaksi kattilaa siis päällekkäin, alempaan vesi, kuumenna kiehuvaksi, sammuta liesi ja sekoita suklaa sulaksi.

Ota kattila pois vesihauteesta ja sekoita sula suklaa kulhossa tuorejuustoon sileäksi massaksi (suosittelen vatkaimen käyttöä). Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuaiset taikinaan.

Vatkaa valkuaiset erikseen vaahdoksi, niin, että saat aikaan pysyviä huippuja (tästä ei tule ihan niin kiiltävää kuin marengista kun ei ole sokeria). Kääntele sitten valkuaisvaahto mukaan, aina 1/3 kerralla.

Kaada varovasti vuokaan, katso, että paperi on hyvin ja kopauta kerran pöytää vasten, että ilmakuplat putoaa pohjalle (mitähän taikauskoa tämäkin...). Laita vuoka sitten isomman vuoan sisälle , john kaadat kiehuvaa vettä, vuoka paistuu siis vesihauteessa. (veden ei tarvitse yltää vuoan yläreunaan, puoliväliin on ok).

Paista 170 asteessa 15 min. Käännä sitten 160 asteeseen, paista toiset 15 min. Käännä uuni pois päältä ja jätä kakku uuniin vielä vartiksi. Ota pois ja anna jäähtyä. Irrota vasta jäähtynyt kakku vuoasta.  Laita kakku vielä pariksi tuntia viilenemään jääkaappiin.

Koristele valmis kakku tomusokerilla ja pääsiäisenä tietysti pienillä munilla. Kesällä luonnonkukat olisvat upeita.



Ja  kaikkien huulilla pitäisi nyt olla kysymys: Miltä se maistui? (inhoan aina kun joku tekee jotain eikä sitten kerro, että oliko hyvää ...)

No, minäpä kerron. Maistui ihan munalle. Ei millään huonolla tavalla vaan tosiaan sillä lailla keveän soufleemaisesti. Erilaisesta rakenteesta ja erilaisuudesta pisteet. Eikä ollut myöskään tippaakaan makea, vaan yllättävän neutraali. Joten minäkin, vaikken sokerihiiri olekaan, päädyin syömään kakun kakkua runsaan suklaakastikkeen kera ja se sopi tähän todella hienosti. Voisin kuvitella myös jonkun lemon curdin maistuvan, samoin minkä tahansa kombinaation kotimaisia marjoja. Ihan yksin vähän blunt.



Ja kyllä tämä söpöyspisteetkin ansaitsee, vai mitä ?

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Pikku herkkupiiras pääsiäiseen



Pääsiäinen, ihan parasta aikaa. Miettikää nyt, kuinka monta mahdollisuutta yhteisille aterioille! Omassa perheessäni pääsiäiseen kuuluu pitkät pyhät vapaata koulusta, töistä ja harrastuksista. Lähiperhe kokoontuu Seinäjoelle, ei tarvitse lähteä edes matkustamaan. Kunhan nauttii pääsiäisperinteistä, trullittelusta, valakioista  ja hyvästä ruoasta. Oi mämmi, oi nyhtölammas, oi ihanat yhteiset (meluisat) ateriat!


Sekin on ihanaa, että pitkiin pyhiin voi keksiä monenlaista menuta. Lankalauantain trullittelun lumoissa ei ehdi pekonipastaa tai keittoa kummempaa ja illalla pääsiäisvalakialla maistuu käriste. Pääsiäissunnuntait istutaan sitten herkutellen pitkän kaavan mukaan. Ja vielä pitkäperjantaillekin saa ruuat suunnitella.

Päädyin tekemään tälläisiä pikkupiiraita, jotka sopivat lehteviksi alkupaloiksi salaattipedillä, tai ihan vaan juhlavimmiksi sormisyötäviksi illalla. Brunssille myös oikein passelit. Blogiringin ja Atrian Kulinaarikamppiksessa saimme vapaat kädet suunnitella jotakin vähän juhlavampaa Atria Kulinaari - leikkeistä. Atrian Kylmäsavukinkku on mun lemppari nykyään leivänkin päällä (ihanan ohuella leikkeellä saa leivälle paljon makua), joten se valikoitui raaka-aineeksi tähänkin. Uutuus Liekitetty Porsaanfile sopii myös tähän hienosti savuisalla klangillaan.


Juhlavan ja hienon makuisen tarjottavan valmistus ei tarvitse olla vaikeaa ja monimutkaista, vaikka  parhaat suupalat joskus antavat niin ymmärtääkin. Käytin pohjana valmiita voitaikinalevyjä, jotka helpottavat hommaa suuresti. Saa keskittyä näpertelyyn. Paritin kylmäsavukinkun punahomejuustolla, joka on tällä hetkellä superlempparini, mutta tähän sopii kyllä juusto kuin juusto, kova tai pehmeä. Paina vaan juustokuutiot ihan pohjalle, ne mielellään sieltä sulaessaan lähtevät pulppuamaan. Se ei haittaa, murustele sitten vaan ylisulanut, jäähtynyt juusto takaisin piiraiden päälle.
Yrttiöljy tuo särmää ja raikastaa koko piirakan.


Kylmäsavukinkku - punahomejuustopiiraat
4-6:lle

100g Atria Kulinaari Ohuen Ohut Kylmäsavukinkku
150g punahomejuustoa
 6 kpl /500g voitaikinalevyjä
 2 rkl pinjansiemeniä
lisäksi esim. hunajamelonipaloja, kirsikkatomaatteja, parsannuppuja

Yrttiöljy
1 dl pippurilla maustettua oliiviöljyä
½ ruukkua basilikaa
½ ruukkua lehtipersiljaa
½ ruukkua rucolaa
1 valkosipulinkynsi
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa

Ota voitaikinalevyistä muotilla 12 ympyrää ja aseta ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pilko juusto 12 osaan ja paina palanen keskelle jokaista voitaikina-pyörylää. Painele osaan pyörylöitä parsannuppu, osaan halkaistu kirsikkatomaatti tai molemmat. Paista uunin keskitasossa 225 asteessa 15–17 minuuttia.

Valmista yrttiöljy sekoittamalla kaikki ainekset sauvasekoittimella sileäksi.

Kiepauta kunkin paistetun piiraan päälle siivu tai kaksi ohuen ohuita kylmäsavukinkkuviipaleita. Voit kietaista kinkun sisään myös meloniviipaleen. Viimeistele piiraat nokottamalle päälle yrttiöljy ja kuivalla pannulla paahdetut pinjansiemenet.  Rapistele piiraiden päälle myös uuninpellille valunut rapeaksi paistunut juusto. Tarjoile salaatin ja meloninlohkojen kanssa alkupalana tai juhlavana pikkuruokana.


Ja mitä jäljelle jää? No, oman koekeittiöni perusteella ei montakaan murua. Muut Kulinaarikamppis reseptit löytyvät täältä. Ja Atrian Kokkaamosta paljon paljon lisää inspiraatiota ruoanlaittoon.


Yhteistyössä Atria Kulinaari

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Mämmiterapiaa


Pakko myöntää, että jos helppoudesta puhutaan, niin kyllä se mämmiropposen ostaminen kaupasta on vaivatonta. Ja hyväksyttävääkin, vähän kuin hernekeitto. Einesten suomalaiskansallinen top kolmonen taitaa olla: hernekeitto, maksalaatikko ja mämmi. Osta vaan kaupasta, niin muutkin ostavat. Kuka niitä nyt kotona tekee?

Joku tekee. Minäkin.  Ehkä 50 % kerroista ostan hernekeittoni purkissa ja 50 % valmistan itse (joulukinkun jälkimainingeissa). Kotona tehty vaan on upean hyvää ja vaiva palkitaan useimmiten erinomaisella maulla (maksalaatikossani on vielä vähän sanomista) ja sillä selittämättömällä ikiaikaisella tunteella; minä onnistuin, minä osasin, minä pystyin.

Mämmiä olen tehnyt kerran aikaisemmin sitten lapsuuden, jolloin mummolan mämmi tuli aina omasta uunista. Mämmistä tuli oikein hyvää, vaikka taisinkin tehdä liian paksun taikinan, eikä imeltäminen onnistunut ihan kaikkien sääntöjen mukaan.


Mämmin tekemiseen tulee varata aikaa. Jos aloitat nyt pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna (muista myös rairuoho), on mämmi pääsiäisenä parhaimmillaan. Tarvitset nimittäin aikaa mämmin imellyttämiseen. Sen voi tehdä kahden päivän taktiikalla. Tai yön ja seuraavan päivän taktiikalla, mikäli olet todella mämmiterapian tarpeessa. Sitä mieli kummasti fokusoituu ja asiat loksahtavat oikeaan perspektiiviin, kun heräilee läpi yön tunnin kahden välein lisäämään ruisjauhoja ja mämmimaltaita aihioon. Kun hetken aikaa mieltäsi polttavin kiperin kysymys on se, pysyykö seoksen lämpötila oikeana imeltymisen kannalta, sitä unohtaa maalliset asiat kuten odottavan laskupinon, autossa ilmenneen jarruvian, flunssaisen lapsen ja mitäs ruokaa tekisin huomiseksi. Ihanan terapeuttista!

Käytin nyt sitten mämmin imellyttämiseen yön yli ihan digilämpömittaria ja sähköuunia. Ihanteellisin lämpötila imeltymiselle on 60–70 asteen välillä. Siinä se hiljalleen tummeni ja jos ei nyt aivan hirveän makoisalle maistunut, niin ainakin alkoi maistua mämmille. Onneksi on siirappi.


Mämmi
2,5-3 l 60–70 asteista vettä
500 g mämmimaltaita
750 g ruisjauhoja
0,5-1 dl siirappia
n 1/4 tl suolaa
n. 1rkl jauhettua pomeranssinkuorta

Lisää veteen 100 g maltaita ja 150 g ruisjauhoja. Sekoita tasaiseksi puuroksi ja ripottele seoksen päälle hieman jauhoja kuortumisen estämiseksi. Peitä kannella, asenna digilämpömittari ja pistä pariksi tunniksi uuniin imeltymään. Katso, että uunin lämpötila pysyy noin 60-70 asteessa.

Sekoita taas hyvin ja lisää 150 g jauhoja ja 100 g maltaita, pinnalle ruisjauhoja ja takaisin uuniin tunniksi pariksi. Jatka näin kunnes kaikki jauhot on käytetty.

Viimeisten imeltymistuntien jälkeen lisää suola, siirappi ja jauhettu pomeranssinkuori. Seoksen tulisi olla aika vellimäistä, tummaa ja mämmiä maultaan jo muistuttavaa. Keitä seosta 15 min. koko ajan sekoittaen.

Jäähdytä seos kylmäksi, esim. ulkona. Laita paistoastioihin (itse käytin pahvisia leipävuokia, paitsi tuohon yhteen keraamista) ja jätä astiat hieman vajaiksi, mämmi nimittäin kiehuu ja kuplii kypsyessään. Lisää pinnalle sokerivettä kuorettumisen ehkäisemiseksi.

Paista 4 tuntia 124 asteessa. Anna vetäytyä 3-4 päivään jääkaapin viileydessä ennen tarjoilua.

K-Ruoka sivuilla on taas hyvät ja selkeät ohjeet mämmin valmistukseen ja tosi paljon muita kivoja mämmiherkkuja, jollei tämä pääsiäispöydän must maistu sellaisenaan.


Ja vielä, rakkahin Joulupukki. Tiedän että on hiukan aikaista, eteenkin minun iässäni, lähestyä sinua jo ennen pääsiäistä. Mutta jos lupaan olla koko vuoden tosi kiltti, niin tuothan minulle ensi vuonna oikeita tuokkosia mämmintekoa varten, kun en koskaan muista niitä itse ajoissa hankkia. Niitä valmistaa ainakin Pro Puu Lahdessa. Ja oletan, että myös Joulupukin paja?

Kaupallisessa yhteistyössä K- ruoan kanssa. 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

GINI - BLINI



Että sellaasia sitten tuli. Gini -blinejä. Täälä Etelä-Pohjanmaalla on kyllä aistittavissa pientä ginisyyttä ilmapiirissä, mistä lie johtuu?

Itseasiassa kaikki lähti siitä kun olin kutsunut ystäväperheen ruokakylään ja hoksasin, että nyt olis hyvä hetki paistaa edes yhdet (isot) blinit jälkiruoaksi. Koko blinikausi kun on mennyt tänä vuonna ohi. Ja kyllähän niitä nyt kerta vuoteen on saatava. Pakkasessa oli iso purkki Lappajärveläistä siianmätiä. Asia oli sillä selvä.

Etsin luottoreseptini sijaan jotain nopeampaa, koska se yön yli taikinan hapattaminen oli liian myöhäistä lauantai-aamuna. Inspiraatio löytyi HS:n vanhasta kunnon Ruokatorstai-raamatusta, jota innostuin muutenkin sitten selaamaan. 

Tein blinit siis tattariblinien ohjeella, jossa kohdassa 4 neuvotaan: " rikasta makua halutessasi viinatilkalla" . Ainesosaluettelo määrittelee viinan vielä kirkkaaksi. No, ei tullut mieleenikään laittaa vaikka valkoista rommia, lähinnä ajattelin votkaa, kossua, kunnes silmäni pysähtyivät ginipulloon...no mikä ettei...kai sillä katajanmarjalla yhdet blinit maustaa...


Missä määrin  gini sitten blinejä jalosti? En voi väittää, että pystyin sen maun sieltä erottamaan, mutta sen voin sanoa, että hyvin hyviä ja hyvin aromaattisia näistä tuli. Kaupassa käydessäni muistin vielä lukeneeni jostain, että markkinoille on tullut valmista kirkastettua voita, vähän epäillen suunnistin tutkimaan voihyllyä ja niin vaan, siellähän oli Jokilaakson Ghee, kirkastettu voi. Vaikka voin kirkastaminen itse ei olekaan mitään rakettitiedettä niin ajan ollessa kortilla oli ihana napata valmis paketti ja käyttää voin kirkastamisaika vaikka eteisen kenkävuoren järjestämiseen, että vieraiden kengätkin löytävät paikkansa. Lisäksi ei tarvitse arpoa kuinka paljon sitä voita tarvitsee ja pahimmassa tapauksessa kesken blininpaiston aloittaa kirkastus uudelleen voin loppuessa.

Koska sitä  voita menee ja sitä tarvitaan, että blinit olisivat juuri niin päältä rapeita ja sisältä kuohkeita kuin ne parhaillaan ovat.  Ja se paisto oikeasti onnistuu vasta kirkastetulla voilla. Muu on käryyttämistä.Tuon gheen toivottaa muuten tervetulleeksi myös keittiöni intialainen osasto.



Gini-blinit
taikinasta tuli n. 12 kpl aika isoa bliniä

5 dl vettä
1/4 pakettia hiivaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
 5 dl tattarijauhoja
1 1/2 dl kiehuvaa maitoa
2 keltuaista
2 valkuaista
1/2 dl giniä

paistamiseen kirkastettua voita eli gheetä

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri ja tattarijauho. Jätä taikina kohoamaan liinalla peitettynä 2 tunniksi.

Sekoita kohonneeseen taikinaan kuuma maito ja keltuaiset. Nostata vielä 3-4 tuntia.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto taikinan joukkoon. Lisää gini. Seisota taikinaa vielä hetki ennen paistoa.

Paista taikinasta miedolla lämmöllä kirkastetussa voissa paksuja blinejä. Anna alapinnan kuortua, valuta sitten blini päälle sulaa gheetä ja käännä. Voissa ei voi säästellä.

Jos teet isommalle porukalle, eikä blinejä pääse syömään suoraan pannusta (tai siis pannusta lautaselle) laita uuni 100 asteeseen ja blinit ritilän päälle, jotta pysyvät lämpinä. Itse paistoin 3 pannulla kerralla.


Meillä tarjoiltiin blinit maailman parhaan lähimädin, silputun punasipulin ja smetanan kanssa. Lisäksi katoin hunajaa ja venäläisiä suolakurkkuja. Enkä kaivannut mitään muuta.


Juomakin osui nappiin, Riesling pärjää aina rasvaisen ja rapean blinin, mädin, smetanan ja sipulin melko vaativalle yhdistelmälle.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

VIIKINKIRAKKAUTTA (ja viikinkihääkakku)


Olipa kerran rakastuneet. Ja ovat toki edelleen, koska vasta menivät naimisiin. Ja koska rakkautta ja onnellisia tarinoita ei koskaan ole liikaa, haluan jakaa tarinan teidän kanssanne.

Arin kosinnasta löytyy superhellyttävät kuvat viime kesänä Himoksella Linkin Parkin  konsertista. Pariskunta ei tiennyt tulevansa kuvatuksi ja salaa otettu kuvasarja päätyi Soundtrooper Magazineen (kuviin tästä, mulla tulee tippa linssiin kun katson niitä; kaksi ihmistä väenpaljouden keskellä ja silti heitä on tuossa hetkessä vain he kaksi), jossa kuvan rakastuneita kuulutettiin, juttua pyydettiin jakamaan, jotta kuvien pariskunta löytyisi. Some- maailma näytti voimansa vain vuorokaudessa ja Ari ja Satu saivat kutsun palata viikonlopuksi hifistelemään Himokselle.

Mitenkäs minä tähän juttuun liityn? No, Ari on yksi Urho 11v:n pikaluisteluvalmentajista.  Pariskunta päätti pitää intiimit, omannäköisensä häät ja päätyi molempia kiehtovaan viikinkiteemaan. Häät olivat ihanasti mietitty, ruoka (rosvopaisti ja uuniperuna) tarjoiltiin päreiltä, iso osa vieraistakin oli teeman mukaisesti pukeutunut. Häistä on ihania  ulkona jätkänkynttilöiden loimussa otettuja kuvia vieraista ja  siitä kun sulhanen talutti turkiksiin kääriytyneen morsiamen islannihevosen selässä paikalle.

Minä sain kunnian osallistua pitoihin hääkakun tekemällä. Pariskunnalla oli vahvasti teema mietittynä, ensimmäinen malli oli upea kerroskakku, jossa miekka seisoi pystyssä. Tajusin heti, etteivät taitoni riitä ja ehdotin miekan mallista jättikakkua, jossa ruusuköynnös kiertyy terän ympärille.


Ison  vaaleen viikinkipäällikön sylissä kakkukin näyttää pieneltä

Tilasin sulhaselta aluslaudan. Pohjassa käytin suklaisia vetopohjia, väliin vatkattua kermaa ja pariskunnan keräämistä luonnonvadelmista keittämäni hillo. Kakun kostutin laktoosittomalla maitokaakaojuomalla, se oli mielestäni hyvä keksintö. Hain tarvikkeet loppuviikosta, täytin vetopohjat 3 väliä, 4 pohjaa korkeuteen perjantai-iltana ja jätin kosteutumaan ulos. Lauantai-aamulla (ei yhtään ennemmin sitten) alkoi vision toteutus. Sommittelin yksinkertaiset kaavat kakusta laudalle ja leikkasin kakun niiden mukaan.



Valmiit kakkupalat laudalla kuorrutin voikreemillä (voita ja tomusokeria) sileäksi. 

Kuvien ottaminen jäi taas. Juuri ja juuri sain kakun klo 15 valmiiksi. Tässä kuvassa ihanasti autenttiset making-of - sotkut. Vähän rajasin pahimpia pois tuolta kädensijan yläpuolelta....

Seuraavaksi jännittävä kaulintaosuus. Yhtäjaksoinen teräosuus oli aika haastava, mutta nuavvaan, sekin tehtiin. Koko kakulla oli pituutta 1,5 metriä. Eihän tämä mikään autenttinen look alike viikinkimiekka ole, mutta oma näkemys teemaan sopivasta jättimiekasta. Huomatkaa punottu kädensija ja hopeamaalilla maalatut koristeet. SF ei viittaa Suomi-Filmiin, vaan löytyvät riimuaakkosista, siis S ja A. Veriuraakin yritin painella terän keskelle.



Aivan superavun sain Urho11v:n toiselta valmentajalta Anssilta, joka tarjoutui askartelemaan ruusut kakkuun. Kiitos Anssi, noutaja olis tullut jos olisin vielä niitä viime tingassa itse väsäillyt (koska tunnetusti aikataulussani löytyy ainoastaan viime tipan hetkiä...). Tämäkin todistanee, että pikaluistelu on herkkä laji, jos miettii näitä  meidän hyvinkin herkkiä ja romanttisia valmentajia! (vrt Arin yltiöromanttinen kosinta ja Anssin harrastus ruusujen väkertäjänä). Onneksi Etelä-Pohjanmaalla on myös naisia joissa jyllää vanha kunnon roo-roo...Anssi-rukkakin joutui tekemään ruusut uudestaan vielä perjantaina kun ensimmäinen erä oli mielestäni väärän värisiä. (Toivottavasti arvostit, Satu...).



Että sellainen kakku tuli tehtyä. Vierailta tuli palautetta, että kakku oli paitsi yllättävän näköinen, myös herkullisen makuinen ja sopivan kostunut. Maku taitaa mennä kyllä luonnonvadelmien piikkiin!

Kaikkea sitä nyt on siis tullut kokeiltua, hääkakun tekokin. Älkää nyt alkako kovin tilauksia lähettää, kyllä minun rutiinilla nämä on niin hidastekoisia ja ulkonäössäkin täytyy varautua tiettyyn käsityöläisleimaan. Noin niinkun nätisti sanottuna.

Summa summarum, kuitenkin, Komiahan tästä tuli. Enkä eres yrittäny tavallista!

Onnea, rakkautta, tahtoa ja pitkää ikää avioliitollenne, onnelliset!





perjantai 11. maaliskuuta 2016

Keitetyt kermaperunat



Minä en harrasta kermaperunoita. Vaikka ei sitä kyllä nykyisestä takamuksestani voi päätellä. Tiedän vaan kertakaikkiaan parempiakin tapoja valmistaa perunaa. Valkosipuliperunanikin ovat poikkeuksetta kermattomia.

Varmaan sen 10 vuotta sitten kun ihana Tina Nordström oli kokkiohjelmien kuningatar muistan hänen sorautelleen hyrmaavaa skånelaista (?) kurkkuärräänsä pippuroidessaan (lite salt och peppaR!) perunagRatiinia, jota hän hämmensi liedellä kattilassa ennen uuniin panoa.

Pitkät on tuumaustauot minulla, mutta nyt vihdoin tartuin reseptiin kun tuli aika valmistaa kermaperunoita. Asia olisi saattanut mennä helpomminkin, ellen olisi päättänyt valmistaa niitä heti 9: stä kilosta perunaa. Oli siinä ensin kuorimista, sitten siivuttamista ja lopulta 10 l kattilassa pariin otteeseen keittämistä. Tässä nyt teille ihan mitätön 1,5 kg ohje...


Tina Nordströmin perunagratiini
6:lle

1,5 kg jauhoisia perunoita
1/2 purjo
3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
5 dl vispikermaa
5 dl maitoa
2 tl suolaa
valko- tai mustapippuria myllystä

Kuori ja viipaloi perunat ohuelti. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet ja siivuta purjo ohuiksi puolirenkaiksi. 

Kuullota  sipuleita oliiviöljyssä kattilanpohjalla hetken, mutta älä anna niiden saada yhtään väriä. Lisää kerma ja maito ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunasiivut ja suolaa ja pippuroi seos reilusti, perunat tarvitsevat paljon suolaa.

Keittele seosta sekoitellen (ymmärrettävästi maito palaa helposti pohjaan, paitsi onhan meillä nykyään Kiehu!) kunnes se saostuu paksun täyteläiseksi. Muistan Tinan puhuneen jotain tärkkelyksen liukenemisesta, joten sekoittelu edesauttaa varmaan myös sitä ja koostumuksesta tulee hyvin kermainen.

Laita sitten seos voideltuu uunivuokaan ja anna paistua 180 asteessa vielä 30 - 40 minuuttia.



Tina  muuten väittää, että tämä on hänen kaikkien aikojen suosituin reseptinsä. Enempää ei kai mun tarvitse kehua? 

torstai 3. maaliskuuta 2016

Vaihtelua arkiruokaan!



Kun arkiruoasta on kyse, on avainsanana nopeus ja helppous. Kaupassa ostoksia kiireellä haaliessa tai ruoanlaittoblockin yllättäessä (tiedäthän, kun ei tuu mieleen ainuttakaan reseptiä mitä vois tehdä siihen hätään) tuntuu, että avainsana vois olla myös kyllästyminen. Tarttee uutta verta arkiruokarepertuaariin.

Tänään Lännen Median ruokatorstai -sivustoilla suurimmissa maakuntalehdissä löytyy omat  ehdotukseni pikaisiin arkiruokiin. Liputan edelleen ihan arjessa perinteisille suomalaisille kotiruoille, keitoille, kastikkeille ja laatikoille sekä nopeille wokeille
ja pikaisille pastoille.

Yläkuvan värikkään kana-vuohenjuustopannun parasta antia ovat ihanat kasvikset.

Lohipastan maustaa uudelleen fenkoli ja jugurtti.



Yhden pellin tekniikalla valmistuu uunissa makoisat kasvislantit ja hunajaglaseerattu lohi.



Ja supersuursuosikkini on naudanliha ja parsakaali pikapaistettuna. Niin yksinkertaista. Niin nopeaa. Ja absoluuttisen herkullista!


Tsekkaa siis reseptit tänään torstaina 3.3  (Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan SanomatIlkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti).

Herkullista arkiruokaa teidänkin perheelle!



tiistai 1. maaliskuuta 2016

Sulvan Kestikievarin viikinkipidot


Sulvan kylässä, jossakin Vaasan ja Laihian välisuunnalla sijaitsee Sulvan Kestikievari, jossa vietetään Pohjolan villeimpiä viikinkipitoja. Been there, done that. Ja vielä muistankin kaiken.

Ihan suunnittelematta helmikuusta kehkeytyi viimmoisen päälle viikinkikuukausi. Ensin ystävämme kutsui meidät juhlistamaan viisikymppisiään villeissä viikinkipidoissa, sitten sain kunnian leipoa viikinkihäihin valtavan viikinkimiekka- hääkakun ja pisteenä sen iin päälle Urho11v. matkusti Heerenveeniin, Hollantiin, edustamaan Suomea nuorten epävirallisissa Euroopan mestaruuskisoissa eli Viking Race'issä.


Äidin urheiluperinteisiin (ja vartalolle) sopii paremmin edustaminen ruoan ja juoman ympärillä pyörivässä juhlinnassa. Pidot olivatkin mitä parhaimmat. Lumipyryisessä helmikuun illassa illan isäntä ja juhlakalu oli järjestänyt meille linja-autokyydityksen Seinäjoelta Sulvaan ja takaisin. Aperitiivit pysähdyttiin nappaamaan Kyrö Distilleryssä.

Sulvassa saavuimme idylliseen ja ihanan lumiseen vaippaan kietoutuneeseen pohjalaiseen pihapiiriin. Vanha kunnostettu pohjalainen hirsitalo tarjoaa monenlaista kokous- ja pitopalvelua, josta nämä viikinkipidot taitavat olla hillittömimmät ja suosituimmat. Näin se käy:

Kullekin osallistujalle oli katettu kypärä, sarvella tai ilman ja viikinkitunika, joka suojasi juhlavaatteita tarjoilijan präiskytellessä viiniä peltituoppeihin. Käsin syödessä sitä tarvittiin myös omien käsien pyyhkimiseen. Eikä kukaan hullu tietenkään omaan tunikaansa käsiään pyyhi vaan rennosti vierustoverin selkämykseen. Kestikievarin isäntä kävi läpi viikinkietiketin, jotta osasimme käyttäytyä. Välillä kajautettettiin isännän johdolla ilmoille karmeita viikinkihuutoja ja omaakin ohjelmaa oli , onnittelupuheita ja sellaista. 


Pöytään kannettiin pitkät laudat, joissa kuudelle hengelle aina kilon kimpaleet ylikypsää possua, härkää, kanaa ja lohta, sekä 2 kiloa aivan mielettömiä ribsejä. Lisäksi jokaiselle oli muhkea uuniperuna ja kastikkeeksi kipoissa aiolia. Lautaseksi oli katettu tortillalätty ja aseeksi kullekin morapuukko. Peltimukin viereiseen snapsilasiin kaadettiin vielä viikingin verta. Vai olisko ollu vastustajan.Ateria päätettiin jäätelöön, sitä ei nyt ihan saanut kauhakaupalla kaapia, mutta eipä olisi masuun mahtunutkaan.


Jotenkin tämä barbaarinen syöntitapa sai juhlakansan vallan riehaantumaan. Kestikievarin isäntä haki välillä kitaran ja lauloi ja kertoi hauskoja juttuja. Ja olihan meillä itselläkin tietenkin hauskat jutut. Ainakin omasta mielestä.

Sanalla sanoen melkoista ilonpitoa. Eikä nälkäiseksi jäänyt kukaan! 


Kiitos vaan Kari ikimuistoisita pidoista! Ja onnea seuravalle vuosisadan puoliskalle!