Kukko eli kana

Mua nauratti tuo alaotsikko Murun keittokirjassa. Mutta niinhän se on, että kanaahan ne meidän kukot kai useimmiten ovat. Kukkoa viinissä eli Coq au vin on yksi ranskalaisia ruokaklassikkoja, jota en ollut valmistanut mies muistiin. Unohtanut täysin, kuinka hyvää voi olla punaviinissä pekonin ja herkkusienten kera hautunut kana. Se nimittäin on tajuttoman hyvää! Ja muunnellakseni klassista rexona-mainosta, ruokapöydässä on aina tilaa klassikolle.

Kauan odotettu ystäväperhe oli tulossa kylään, enkä oikein mitenkään saanut inspiraatiota mitä heille laittaisin. Heillä on aina härän sisäfileet grillissä, monenmoiset salaatit ja lisukkeet ja jotenkin olimme käyneet turhan monta kertaa peräkkäin heillä nautiskelemassa, ja nyt halusin tarjota  vuorostani minä jotakin herkullista. Ei vaan mikään tuntunut miltään, niin kuin en koskaan olisi keksinyt valmistaa ainoatakaan ruokaa. Vielä vierailupäivän aamuna olin ihan, että mitä mitä mitä. Joten otin soffalle pari keittokirjaa mukaan ja aloin selata. No, Murusta, se heti löytyi, Kukkoa viinissä. Tiesin reseptin olevan mainiosti toimiva, onhan Henkka Alén klassisen ranskalaisen keittotaidon paras puolesta puhuja. Ja mies, jonka ruoat ovat maistuneet ja toimineet aina.

Lisäksi pataruoan saisi valmistumaan itsekseen, joten ehtisin ehkä käydä hiukan siivoamaankin. Ja suihkussa. Ja semmoista.

Yhtäkkiä mulla olikin menu valmis. Kolmen keittiön jumalaiset klassikot: Blinit, Kukkoa viinissä ja jälkiruoaksi Tiramisu. Muru tarjosi kukkonsa sitruunapolennan kanssa ja päätin kokeilla senkin.

Kukkoa viinissä ja sitruunapolentaa
6:lle
Resepti Muru-ravintolan keittokirjasta
6 maalaiskanan rintafileetä
suolaa
pippuria
2 rkl vehnäjauhoja
voita paistamiseen
100g pekonia
2 porkkanaa
15 pikkusipulia
1 rasia pieniä herkkusieniä
1 puntti tuoretta timjamia
2 laakerinlehteä
5 dl punaviiniä
5 dl kanalientä
2 rkl persiljasilppua

Mausta kanafileet suolalla ja pippurilla, kääntele ne jauhoissa ja ruskista voissa pannulla. Siirrä pataan.

Hienonna pekoni ja sipuli, kuutioi porkkanat. Ruskista ne kokonaisten sienten kanssa pannulla. Siirrä kasviksetkin pataan,

Lisää pataan timjami, laakerinlehdet, punaviini ja kanaliemi. Hauduta pataan160 asteisessa uunissa 2 tuntia, kunnes kanapalat ovat hajoaan kypsiä. Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa,

Sitruunapolenta

3 dl kanalientä
1 dl polentasuurimoita
1 sitruunan mehu
2 rkl parmesanraastetta
 1 rkl voita
suolaa
valkopippuria

Kuumenna kanaliemi kattilassa ja lisää suurimot kiehuvaan liemeen koko ajan sekoittaen. Vispaa seosta noin 5 minuuttia.

Lisää sitruunamehu, parmesan ja voi. Jatka kypsennystä vielä 5 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile heti.

 On varmaan helpointa käyttää noita paksuja rintafileitä. Perinteisemmin kai käytetään koko kana paloiteltuna ja niinpä minäkin hankin luullisia rintafileitä. Maun takia, you know. Ja itseasiassa keittokirjankin kuvassa törröttää koipi pystyssä. Kanat (pelkät luulliset rintafileet)kypsyvät kuitenkin niin hajoavan meheviksi liemessään, että ne pikkuruiset luut tippuvat sinne kastikkeeseen ja aiheuttavat hiukan vaivaa.  Meillä oli myös ihan väärä punaviini tälle ruoalle, mutta so what. Sipuleja en  myöskään hienontanut, vähän lohkoin vain. Sitruunapolenta komppasi kanaa kukkoa upeasti. Ja melkein parasta oli kun sai imeyttää leipään viimeisetkin kastikkeen rippeet.

Nyt kaikki klassikoiden kimppuun! Niitä kutsutaan tuolla nimellä ihan syystä. Tämä on oiva resepti aloittaa.

Tiesittehän muuten, että Henri Alén ja Tommi Tuominen ovat avaamassa Helsinkiin Finnjävel- nimistä ravintolaa, jossa käydään suomalaisten klassikoiden tai pikemminkin perinneruokien kimppuun? Enää kymmenkunta päivää avajaisiin...