Pages

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Maku! Maku! Maku!


Ruokaverstas-projekti pääsee oikein kunnolla käyntiin ensi viikolla kun ensimmäinen oikea työpaja näkee päivänvalon. Kevään työpajojen teemaksi nousi maku. On ollut tosi hienoa olla mukana suunnittelemassa niitä ja välillä tosi hurjaakin kyytiä, aivoja on joutunut verrytellä vähän joka suuntaan kun kavereina ovat olleet kemisti ja elintarvikeinsinööri.

Mutta voi kuinka paljon olen jo oppinut!Ja luultavasti vielä paljon enemmän, jotakin mitä en edes vielä ole kaikkea tajunnut. Hienoimpia juttuja koko ruokaverstaassa on että siinä kokoontuu yhteen niin monipuolinen asiantuntijaverkosto; Elintarvikealan yrittäjät, tutkijat, opiskelijat ja ruokaharrastajat. Niin, me ruokaharrastajatkin ollaan jonkun sortin asiantuntijoita omalla alallemme, jossa pätevyydeksi riittää rakkaus ruokaan ja ruuanlaittoon.



Mausta se sitten kaikki alkaa. Tutkimusprofessori, Molegyyligastronomia -blogistakin tuttu Anu Hopia valmistaa teoriosuuden, jolle lähdemme rakentamaan. Pääsemme myös maistamaan kaikki eri perusmaut ja sekin on minusta tosi mielenkiintoista, en ole sitä koskaan näin systemaattisesti tehnyt. Keittiömestari Jani Unkeri avaa myös makujen muokkaamisen saloja.

Sitten onkin aika ryhtyä tositoimiin, haluamme verstaissa, nimensä mukaisesti, tarjota mahdollisuuden päästä tekemääm itse mahdollisimman paljon. Pääraaka-aineena on tällä kertaa hieno metsiemme puolukka, jonka tuttu maku kätkee kuorensa alla monenlaisia vivahteita. Suurin osa suomalaisista on oppinut sitä rakastamaan. Nyt lähdemme muokkaamaan sen makua ja toivomme löytävämme uusia käyttökelpoisia yhdistelmiä. Testaamme myös, kuinka rakenne vaikuttaa makuun, valmistamme mehua, geeliä, emulsiota ja vaahtoa.

Ja sitten maistellaan, keskustellaan, arvostellaan.

Sanoinko jo, että olen ihan innoissani, eilisen testipäivänkin johdosta. Testasimme rakenteita ja ja sain esimerkiksi noista puolukkakuulista (geeli) jo aivan valtavan vision jälkiruuasta...miettikää, rapsakkaa marenkia, puolukkakaviaaria, vähän peikkovaahtoa ( ja mitä se on, no sen kuulette paikan päällä).
Kävi myös ilmi, että en osaa käyttää sifonia, vaikka Laila olikin sitä lainalle hakiessaan vakuuttanut Nannan kyllä osaavan. Mitä luuloja ihmisistä minulla onkaan!

Sitäpaitsi, nyt osaan ja monta muutakin juttua. Osaan taarata. Tai osasin ennenkin, mutta nyt minulla on toiminnolle suomenkielinen verbi. Ilmeisesti hyvin tuttu monilla eri aloilla, mutta ei kyllä omillani. Järkytyin myös kahvia keittäessäni, kun kysyin paljonko laitan kahvia ja minulle ilmoitettiin grammamäärä, ja se todellakin mitattiin vaa'alla... että elintarvikelabrassa ei niin hirveän suurpiirteisiä olla...

Siksi meidän ruokaverstaamme tulevatkin olemaan ihan menestyksiä kun lyödään monta päätä yhteen. Luovat, tieteelliset, kekseliäät, asiantuntevat ja mitä niitä päitä nyt onkaan. Ai niin se yksi hullun kiintiöpaikka...Vai meniköhän se jo? (kun meikäläinen pestattiin?)


Ruokaverstas  tiistaina 26.1. 2016 klo 18.00
Vaasante 1 C, SEINÄJOKI, SeAMK laboratoriot (Foodwest -talo)
Tilaisuus on maksuton.

Tervetuloa!

Lisää Ruokaverstaasta blogissa ja facebookissa.

5 kommenttia:

  1. mää ny jään seuraamaan että minkälaista Hestonbluumenthaalia sieltä sun keittiöstäs alkaa nyt tulvimaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän miettinyt josko tuunaisin Igorin kanan jotenkin siihen tyyliin, että kastike olisi geelimäisinä pikku kuutiona ja itse kana vaahdotettaisiin sen ympärille...

      Poista
  2. Mäkin olen kerran tehnyt tuollaisia.Ja ostin vielä sellaisen letkun ja ruiskun ,enkä ole sen jälkeen kyllä niitä käyttänyt;D
    http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2012/03/molekyyliasiaa-oppimassa.html

    VastaaPoista
  3. Mahtava projekti Nanna sulla menossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin Jael! Ei minunkaan kokkaustyylini varmaan tästä suurpiirteisyydestä kovin tule muuttumaan, mutta tuo tieto ja uuden oppiminen, se se vasta on koukuttavaa.

      Poista