Pages

perjantai 30. lokakuuta 2015

Tapas silakan ja söi sen (tapas-silakka)


Tämä rusinainen ja pinjansiemeninen silakkatapas on tarina siitä, kuinka mennyttä ei saa takaisin, kuinka parhaita hetkiä ei koskaan voi toistaa, kuinka tätä hetkeä pitäisi osata arvostaa sen itsensä ja ainutlaatuisuutensa takia.

Tarina vähän siitäkin, kuinka aika kultaa muistot.

Tai yksinkertaisesti tarina siitä, kuinka kadotin tämän h**vetin reseptin!

Eletään 90-luvun alkua, ehkä vuotta -93 tai -94. Minulla on synttärit, kuten joka vuosi itsenäisyyspäivän aikaan (...miten merkillistä!), edellisiltana olen ollut muistaakseni ratsastusseuran pikkujouluissa. Lunta on paljon, muistan sen siitä että tehtiin KankaanMinnan kanssa voltteja lumisiin ojiin. Tietääkseni en ole koskaan osannut tehdä voltteja (aika kultaa muistot?).

Seuraavana päivänä olen kutsunut syömään KankaanMinnan lisäksi toisen ystäväni, KakonMerjan ja äitini. En ainakaan muista, että muita. IsoHoo varmaan merillä. Minulla ei ole mitään mielikuvaa mitä oikeasti tein ruuaksi, paitsi yhden ruokalajin muistan. Ja hauskinta on, että sen muistavat myös molemmat ystäväni ja äitini, Ollaan sitä ateriaa usein oikein kaiholla muisteltu. Ainut ongelma on, että tätä merkillisen hyvää ja kummallisen mieleenpainuvaa ateriaa ei kukaan muista tarkasti. Kaikki muistavat rusinat, pinjansiemenet, koska ne piti tehdä kahdesti kun poltin ensimmäisen satsin ja niiden omituisen yhdistämisen sardiineihin. Reseptin olin nähnyt jossakin aamuteeveessä. Tai mikä lie Tänään kotona?

Se kuulosti niin mielettömän absurdilta silloin, tölkkisardiinit, rusinat ja pinjansiemenet, lähes syömäkelvottomalta ja sitten se osoittautuikin vuoden parhaaksi ruokalöydöksi.



Mä olen niin miljoona kertaa googlaillut reseptiä, vaikka millä kielellä. Kun en vaan muista, kuinka se tehtiin. Oliko ne sardiinit uunissa? Oliko ne tomaattiliemessä? Miten voi unohtaa täydellisen? Vai oliko se vaan se hetki?( äiti, 2 tyttöystävää ja pieni krapula...vähän epäilen...)

Tiedän nykyään, että rusinat ja pinjansiemenet juurikin tuoreisiin sardiineihin yhdistettynä on ihan yleinen kompo tuolla välimeren maissa. Ihan sellainen pastakin on. Mutta ei, ei niistä mikään ole SE resepti. Mitä ihmettä siinä oli?

Epätoivoissani olen sitä yrittänyt jäljittää. Ei tämäkään ole SE resepti, mutta pirun hyvä silakka-tapas tuoreesta silakasta tehtynä. Nämä maut vaan menee yhteen. Minna ja Merja, mennäänkö tällä?



Silakka- rusina tapas
10:lle tapaspöydässä

1 rkl öljyä
1 fenkoli
2 valkosipulinkynttä
2 dl Sun Maid luomurusinoita
½ dl omenaviinietikkaa
1 tl suolaa
2dl pinjansiemeniä
400g silakkafileitä
vehnäjauhoja leivittämiseen (n. 3dl)
suolaa, mustapippuria
öljyä paistamiseen
1 dl silputtua lehtipersiljaa

Poista fenkolista uloimmat lehdet ja kova kanta. Siivuta se sitten mahdollisimman ohueksi. Kuori ja hienonna valkosipuli. 

Kuumenna öljy ja pehmittele miedolla lämmöllä fenkolinsiivuja yhdessä valkosipulin kanssa.  Lisää rusinat, omenaviinietikka ja suola, jatka hauduttamista vielä 5 min.

Sillä aikaa paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla.

Suolaa ja pippuroi silakkafileet ja kääntele ne vehnäjauhoissa. Paista öljyssä paistinpannulla molemmin puolin kypsäksi.

Yhdistä pinjansiemenet ja rusina-fenkoliseos.


Nostele silakat tarjoiluvadille vierekkäin ja nostele rusina-fenkoli-pinjansiemenseosta lusikallinen kunkin silakan päälle. Viimeistele lehtipersiljalla.

Osallistun reseptillä Sun Maid -reseptihaasteeseen, jossa SINÄ pääset äänestämään lempireseptiäsi alempaa kuvaa klikkaamalla. Minä sain ilmaiset rusinat.




2 kommenttia:

  1. Ai hitsi miten maistuva resepti! Miten minusta tuntuu että voisin ihan aamupalaksi vetäistä tuon herkkulautasen! Onnea kisaan Nanna ja hyvää pyhäinpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa voisin sanoa eräiden tofu-clubista!

      Hyvät kekrit sinnekkin!

      Poista