Pages

tiistai 27. lokakuuta 2015

E. Ekblom


E. Ekblom on Ravintola Turussa, Aurajoen rannalla. Ja tämä, hyvät lukijat, on lokakuisen Turku-trilogiani päätösosa. Se kertoo E.Ekblomista Food&Fun2015 aikana, mutta ei sisällä annoskuvia, koska ravintolassa oli niin surkean pimeää. Ja lisäksi istuimme, ehkä pimeimmässä nurkassa. Niin pimeässä, että sekä  (ihan tavallinen)kamerani, että puhelimeni sanoutuivat täysin irti yhteistyöstä. Meillä oli kyllä suora näköyhteys valaistuun Aurajoen rantaan, joten paikkamme oli suorastaan romanttinen. Ruokabloggaajan päässä kai heittää pahasti kun alkaa toivoa ravintolan iltavalaistuksessa valkoista, melko kirkasta valaistusta....

Viiniravintola E. Ekblom kuuluu VoiVeljien Turkulaiseen ravintolaryppääseen Paninin ja (ylistetyn!)Smörin lisäksi. Se haluaa olla kansankuppila, kantabaari, olohuone ja keittiö. Tästä halujen kirjosta saattaa johtua, että jutellessani turkulaisten kanssa, kukaan ei profiloinut sitä erityisen korkeatasoiseksi ruokapaikaksi. Minä näin kaiken ensimmäistä kertaa, ilman odotuspaineita ja viihdyin miljöössä hyvästä palvelusta(joka ei kyllä kantanut aivan loppuun asti) nauttien. Kurkin tietysti myös ravintolan normimenuun ja se kuulosti minusta oikein houkuttelevalta ja lisäksi kohtuuhintaiselta.

Alussa oli herkkudrinkki eli lakkaroska.
Lauantain myöhäiskattauksessa saimme nauttia nuoren islantilaisen keittiömestari Kári Þorsteinssonin 4 ruokalajin menuun. Keittiön tervehdyksen jälkeen Kári saapuikin jokaisen annoksen  aikana/välissä ja jälkeen keskustelemaan ruuasta (ja elämästä), meidän ja meistä seuraavan kahden hengen seurueenkanssa:välissä oli sohvanpätkä, jolle hirmupitkä Kari tykkäsi istahtaa. Oli todella mukavaa - ei,se on aivan understatement- olimme todella otettuja, että  Kárilla oli näin paljon aikaa meille, se teki hyvästä menusta entistäkin spesiaalimman. Ja se on kummallista minne juttu lähtee kun se oikein pyrähtää lentoon. Kuulimme mm.Kárin mielipiteitä hevosenlihansyönnistä. Tiedättehän, islanninhevoset. Olikohan tuo nyt aivan poliittisesti korrekti puheenaihe? Kári tempaisi takataskustaan yhden vitsinkin kun puhuimme puuttoman saaren asukkaiden "metsänpelosta". Se meni jotenkin niin, että mitä islantilainen tekee, jos huomaa olevansa eksyksissä? -Nousee seisomaan. 

Totuuden nimessä myönnettävä, ettemme siskon kanssa aivan tajunneet vitsiä, mutta nauroimme niinkuin olisimme ymmärtäneet, sillä islantilainen nuori keittiömestari oli kertakaikkisen sympaattinen tuttavuus. Saattoi olla, että jopa niin helposti lähestyttävä, että uskaltauduin antamaan rakentavaa palautetta yhdessä annoksessa olevista paahdetuista kokonaisista kevätsipuleista, joiden maku oli top, mutta pitkä säikeinen tekstuuri teki syömisen tosi hankalaksi.En toki moittinut, kunhan vaan mainitsin. Kostoksi meille lingvisteille herra opetti Skyrin oikeaoppisen lausumisen.


Menu
Graavattua Islannin nieriää, maa-artisokkaa ja tillimajoneesia
III
Ylikypsää porsaanposkea, grillattua sydänsalaattia ja bataattimelassia
III
Glaseerattua poron ulkofileetä, selleripekoni-pyreetä ja tummaa omenakastiketta
III
Skyr- valkosuklaamousse ja mustikka


Sen sipulin lisäksi menussa ei ollut moitteen sanaa. Tykkään jotenkin allekirjoittaa tuon yhteispohjoismaisen ruuanlaittofilosofian, josta saimme nauttia jo edellisiltana Kaskiksessa. Raaka-aineet tarjoillaan niitä kunnioittaen, yksinkertaisista annoksista lötyy aina kuitenkin joku juju, jota joutuu miettiä ja maistella.

Ja koska siellä E. Ekblomin salissa (tai oliko tuo nyt sitä baariosastoa, jossa istuimme) oli niin pimeää, pääsin keittiöön ottamaan muutaman kuvan. 


Vasemmalla siis vieraileva keittiömestari Kári Þorsteinssonin ja oikealla Ekblomin oma, oikea (ja näkeehän tuon päällekkin, jotta sympaattinen) keittiömestari, Jaakko Kinnunen. Eli nyt paikalliset, ellette ole puoleen vuoteen käyneet Ekblomissa, niin käykääpä maistelemassa Vappuna aloittaneen Jaakonkin menu.  Viimeksi Jaakko on kokkaillut helsinkiläisessä Spis'sä.

Serviisi oli siltä illalta jo valitettavasti ohi, enkä saanut yhtään annoskuvaa.

Paitsi tämän, jonka Kári sitten mulle kuvanottoa varten valmisti. 


Tuli syötyä sitten tuplajälkkäri.

Kiitos Ekblomin pojat, (en muuten tavannut ravintolassa ainuttakaan naispuolista henkilökunnan jäsentä?) tulen varmasti toistekkin,testaamaan normaalimenun. Lisäksi VoiVeljien tarjonnasta on myös Smör vielä käymättä.On tässä elämässä siis vielä Turussakin hyvää syötävää jäljellä.

Koska lupasin tämän olevan Turku-trilogian päätösosan on klousattava vielä jäljellä oleva reilu vuorokausi.

Ekblomin jälkeen pyöräilimme siskoni kanssa siis kämpille Marttiin, koska olemme köyhiä sisaruksia, emmekä osaa "bailata"( Ellei nyt lasketa Natasiskoni 20-vuotista salsaharrastusta.)

Aamulla nautin siskoni hemmotteluaamiaisen ja lähdimme katsastamaan siskoni uutta asuntoa seuraavaan taloon. Sieltä johdonmukaisesti matka jatkui Ikeaan, jossa sitten pähkäilimme uusia huonekaluja, ehkä jotain tarvitsee myös ei maallisen maamonan kerääjä muuttaessaan yksiöstä kolmioon. No sen verran ainakin, ettei kaiu.

Syötiin Ikean lihapullat.

Bussilla takaisin kaupunkiin, käytiin nappaamassa vihersmoothieta ja poljettiin kämpille.Sisko kysyi soitetaanko vielä ravintolat läpi peruutusten toivossa. Ei jaksa, otetaan torkut. Heräsin hiukan ennen kello 21.00. pahoittelin, ettemme huomanneet napata  kaupungilta tullessamme take away- sushia. Jatkoin unia.

Aamulla juna vei minut kotiin sopivasti korvapuustipäiväksi leipomaan perheelle. Ja kaikki turkulaiset jatkoivat elämäänsä onnellisina sen loppuun asti.




6 kommenttia:

  1. Niin mitenkä se skyr sitten oikein lausutaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no vähän kuin skotlantia puhuva kuuma peruna suussa. Näytetään sulle ppualentoista viikon päästä.

      Poista
  2. E. Ekblom on ehdottomasti korkeatasoinen ruokapaikka. Jäin oikein miettimään asiaa, kun mainitsit, ettei turkulaiset välttämättä miellä sitä sellaiseksi. Mutta ei turkulaiset sitä kyllä kansankuppilaksikaan miellä. Sellainen on 100 metrin päässä oleva Ale-pub ja näissä on toivottavasti himpun verran eroa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mullekin sellainen fiilis jäi. Ehkä pitäis sanoman, että turkulaisittain harmittavan aliarvostettu. Mutta itte he itseään netissä kansankuppilaksi luonnehtivat. Ja se on ehkä vähän ristiriidassa tyylikkään viinibaarin ja hyvän ruuan kanssa. Kun ne usein tosiaan mielletään noiksi Ale-pubeiksi...

      Poista
  3. Mä olin veljen kanssa myös siinä lauantain myöhemmässä kattauksessa. Ruuan maussa ei tosiaan mitään valittamista ja sen illan perusteella voisin hyvin syödä siellä myös uudestaan (olin aikaisemmin käynyt siellä vain juomassa). Serviisin taso tosin vaihteli aika ikävästi. Sitä islantilaista jamppaa en huomannut ollenkaan. Taisin olla vain sen verran kännissä.

    Sen sijaan, että olisin fillaroinut, kävelin sieltä myös Marttiin ;)

    Smöriä voin suositella lämpimästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olisin voinu kävellä, kun sisko valitti, että pyöräilen niin hitaasti...mutta kaupunkipyöräily on vähän maalaiselle pelottavaa.

      Hitsi, toivottavasti me ei omittu Jamppaa! Se oli varmaan se sohva kun siinä sai istuskella!

      Ja Smöriä odotan innolla!

      Poista