Pages

torstai 27. elokuuta 2015

MILJOONAHEVONEN 2015


Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Niin, kyllä. Tämä on edelleen ruokablogi. Mutta tänään puhutaan hevosta. Tämä ei olisi MINUN ruokablogini, ellen jakaisi kanssanne elämääni suurempia tapahtumia. Kyllähän niihin aika usein liittyy myös ruoka ja syöminen, usein myös hyvä juoma (joka sinällään voi kohdallani hyvinkin usein tarkoittaa cokista tai maitolasillista).


Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Minä olen ollut hevostyttö pienestä asti. Ensimmäinen täyttämäni siniruutuinen vihko on tallella 7v. itseltäni, se on täynnä hevoskiiltokuvia ja Hevoshullu-lehdestä leikattuja juttuja sekä kirjoittamaani kypsää analyysia hevosenomistajan arjesta: Tekisin itselleni pienen vihannemaan jossa olisi eniteten porkkanoita koska hevoset syö niitä... ja Tiedä että hevosilla voi olla huonoja tapoja esimerkiksi pudottaa ratsastaja selästä, rynnätä pensaikosta pelotellen ihmisiä, kaataa vesi sanko juottajan jalkoiihin niitä on vielä miljoonia honoja tapoja mutta ystävyydellä selviää...


Tämä kuva oli pakko laittaa. Kuvassa Koivusalon tallin TUNTIHEVONEN Grand Ami Vant Ertsenhof, tuttavallisemmin Rami. Belgiasta viime vuonna saapunut 9-vuotias herrasmies. Tallin suurimpia, säkä 176 cm ja sydän täyttä kultaa. AINA korvat höröllä kohti estettä. Mitään pelkäämätön, rohkea ja yhteistyöhaluinen. Vaikka ohjat pitääkin pitää käsissä  Rami kyllä tietää mistä ja koska hypätä. Tarvittaessa lyhentää ja pidentää laukkaa niin, että tätiratsastaja on ihmeissään, minäkö tuon sain aikaan. Oma (ja kaikkien muidenkin tätien) suuri suosikkini. Kuvassa kyydissä ratsastuksenopettajani Tanja Karjalainen, joka silloin kuin ei ratsastanut oli pitämässä rautaista kuria ja postiivista asennetta talli-alueella. Mitä mä yritin tässä sanoa? No hei tajuutteko, Mäkin oon hypänny tuolla KISAHEVOSELLA!!! (estekorkeus taisi olla kyllä puolisen metriä matalampi, mutta ei mainosteta nyt sitä....)

Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Valokuva Valokuvaus Tuulia N


Ei minusta koskaan tullut erinomaisen taitavaa ratsastajaa, mutta hevoset ovat olleet osa elämääni enemmän tai vähemmän koko elämäni. Aina tallille tullessani vedän syvään henkeeni tallin tuoksua; tuota hevosen, lannan, heinän, purun ja nahkaisten varusteiden suloista sekamelska-hajua. Tunnen kuinka murheet kaikkoaa ja jalkani seisovat vankemmin maan pinnalla. Hevosen ja ihmisen yhteistyössä löytyy sellaista herkkyyttä ja voimaa, jota en missään muualla ole kohdannut ja olen onnellinen, että voin edelleen viikottain ammentaa siitä energiaa.


Sää suosi ja katsomo täyttyi
Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Erityisen jännittävää on, kun joskus pääsee haistelemaan myös ratsastuskilpaurheilun värikästä maailmaa. Muistatko, kun lapsena haaveilit karkaavaasi sirkukseen? No vähän samanlainen touhu, tekemisen ilmapiiri, jännitys, pelko, taitojen ihailu ja pieni glamöörikin (niin, mun ei oo koskaan tarvinnut nukkua hevosautossa tai verrytellä hevosta kaatosateessa kuraisella kisapaikalla, tai miettiä millä hitsin ilveellä saan pennit venytettyä kattamaan kilpailuviikonlopun kulut)) kun ratsastajat mittailevat kenttää valkoisissa housuissaan ja pitkävartisissa saappaissaan, löytyy ratsastuskilpailuista.


Erikoiskaluste Ari Pellinen Oy valmisti mittatilausmuurin, tarkasti Veljekset Keskisen Kyläkaupan mallin mukaan. Mahtaako näin komiaa olla missään?
Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Etelä-Pohjanmaan Urheiluratsastajat järjestivät viime vuonna ensimmäistä kertaa Miljoonahevosen 2014  Kyläkauppa Veljekset Keskisen suosiollisella avustuksella. Siitä mitä kaikkea ratsastuskilpailujen järjestämiseen liittyy voit lukea viime vuotisesta postauksestani. Ja kannattaakin lukea, niin saat monipuolisemman kuvan tapahtumasta. Meillä oli niin hauskaa, olin vastuussa talkooväen muonituksesta ja muonateltassa kanssani pyöri 5 muuta kökkäläistä, emme tokikaan yhtä aikaa. Kivaa ja leppoisaa.


Talkooväki oli helppo pongata keltaisissa STAFF-paidoissaan
Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Toki hyvin suoritetusta työstä saa mahdollisuuden toistaa toimi seuraavanakin vuonna. Tänä vuonna tarjosimme ruokailumahdollisuuden myös kilpailijoille sekä yleisö-buffetin. Viime vuoden kahden kanttiiniteltan rivistö vaihtuu viideksi kun aivan loppumetreillä saimme järjestettäväksi myös Hangossa sää- olosuhteiden takia perutun Lähitapiola-Grand Prix viimeisen osakilpailun. Ei mikään pikkujuttu, 2 sarjassa on volvot palkintona ja estekorkeus aina 150 cm asti. Se tarkoitti myös sunnuntain osalle VIP-tarjoilujen järjestämistä.


Ratahenkilöstöllä oli kuumat oltavat...näitä helteitä odoteltiin koko kesä
Mikä mahdollisuus. Mikä kauhuskenaario. Osaanko, pystynkö, selviänkö? En olisi pohjalainen ellen olisi vastannut kaikkiin kysymyksiin myöntävästi. Helevetinmoinen pelko persiissä.

Enhän minä sitä yksin tehnyt, n. 30 eri innostunutta hevosharrastajaa kävi kanttiiniteltassa kanssani pyörittämässä touhua. Sanon vaan, että oli siinäkin vuorotyölistassa tekemistä. Varsinkaan kun ei ole selvännäkijä on haasteellista arvioida ensimmäistä kertaa, mitä on tulossa.


Kuka tunnistaa Tuuri tv-ohjelmata tutun  Tuulan? Tuula ilahdutti meitä päivittäin iloisella elämänasenteellaan ja palvelualttiudellaan. 

Mitäs meillä sitten tarjoiltiin? 

Aamiaista klo 6.30 lähtien: leipää (myös paahdin), leikkelettä, juustoa, tomaattia, kurkkua, keitettyä kananmunaa,jugurttia, tuoremehua, nisua. 



Keittolounasta: makkarakeittoa, jauhelihakeittoa ja gulassia, kukin omana päivänään. Porkkanasosekeittoa, kukkakaali-peruna-kookoskeittoa ja kikherne-kasviskeittoa kasvisversioina sisältäen ruokajuoman ja leivän. Erityiskiitoksia sai muuten lukuisilta tahoilta kuulemma 110% prosenttisen hyvästä kukkakaalikookoskeitosta. Ja punastuttaa.


Vaikka oikealla näkyy myös ruokaa, niin tämä kuva on luultavasti lähinpän mitä koskaan pääsen muotiblogia

Illaksi viriteltiin makkaragrilli ja jättimuurikka, niissä paisteltiin pyttipannua ja nyhtöpossupurilaiset sekä nuo eteläpohjalaisten tapahtumien tunnusmerkit, Atrian käristeet.


Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Kaiken aikaa tarjolla oli tietenkin täytettyjä voileipiä ja sämpylöitä, kahvia, teetä, Berliinin munkkeja ja donitseja. Lauantaina ihana Arja tuli ja paistoi paikan päällä parisataa tuoretta, kotitekoista munkkia, kyllä niitä käytiin kyselemässä vielä sunnuntainakin. Ens vuonna paistetaan sitten kolme päivää.


Rakuunat saattelivat voittajat palkintojen jakoon
Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Vip-kutsuvierasteltassa (jonne oli ilmoittautunut 60 henkeä) oli tarjolla asiaan kuuluvasti Pares Baltan kuohu-, puna ja valkoviini sekä antipastopöytä, joka sisälsi naudanpaahtopaistia, suolakurkkuja,  siivutettua kalkkunanrintaa ja viinirypäleitä, saaristolaisleipää, basilikavoita, kirsikkatomaatticouscousia, marinoituja oliiveja, kuutioitua polaria ja viinirypäleitä, balsamico-feta-vihersalaattia mansikoilla ja vadelmilla. Jälkiruokana kahvia ja minisacherleivokset.


Vip- vieraista huolehtivat Vip- emäntä, kauniit tarjoilijat ja Kilpailujen johtaja 
Kyläkaupan ravintoloiden suosiollisella avustuksella (tässäkin asiassa) meillä oli tietenkin käytössä oikeat lasit, lautaset ja aterimet.


Miljoonahevosessa kisattiin sunnuntain GP-luokan lisäksi mm. Suomenhevosten oma luokka ja useita ponien cup-finaaleja sekä joukkue-SM. Kuvassa E-Purin Maija Pellikka - Tosi-Romeo, joka toimi ratahenkilöston koordinoijana, ja ennätti vielä itsekin useaan otteeseen starttaamaan.
Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Pitkän viikonlopun teemana olikin roudaus: milloin tosiaan lastattiin pakettiauton tai maasturin takaosa täyteen astioita, välillä haettiin tavaroita Keskisen kylmä- ja pakkasvarastoista, sitten jo taas piti hakea ruokapuodin puolelta jotakin. Nyt sekin on nähty kun  Keskisen ravintolatoimien vastaava Kari ja minä puikkelehditaan työntäen kylmävaunuja läpi koko Keskisen huikean suuren parkkipaikan. 


Voittajan on helppo hymyillä

Omalta kohdaltani suurin työ oli tehty ennen kisoja. Suunnitelmat siitä mitä tarjotaan ja paljonko niitä tarvitaan ja mitä varusteita teltassa tarvitaan  ja mistä saan työväen. Jokaisen kauhan, veitsen tai leikkuulaudan puuttumisen syypää tulisin olemaan minä. Lopulta keittiötarvikkeista uupui vain purkinavaaja ja juustohöylä, jotka oli helppo hakea Kyläkaupan tavarapuodista. Mitä voi toteuttaa ja mitä kannattaa toteuttaa. Monissa laskutoimituksissa olin onnistunut nappiin, muistaakseni aamiaiselle tarkoitettuja lautasia jäi kaksi kappaletta. Haastavin oli keittojen osuus. Kysymykseen monelle? ei kukaan osannut vastata muuten kuin että joo, monelle! Minullahan oli keittojen valmistukseen yksi induktio ja yksi kahden levyn keraaminen liesi ja laskin, että 15-20 litran kattilalla pystyisin tuottamaan peräkkäisellä keittämisellä 400 annosta päivässä. Määrässä oli lopulta hiukan liikaa, ensi vuonna olen siis viisaampi.

Taustalla näkyy lehdistöteltta sekä kolme buffetin viidestä keihäänkärjestä. Oli se komia rivi. Tässä hypätään jonkun aamun ekoja luokkia.
Valokuva Valokuvaus Tuulia N


Kyllähän se kylymää kun tilaa 150 kiloa kuorittua perunalohkoa ja vastaavan määrän lihaa ja makkarakuutiota. Ja 1200 keittolautasta. Tarkoitus oli kuitenkin toimia myös tuottavasti. Mutta niinkuin sanoin kaikille kyselijöille, jotka katselivat keittojen valmistusta ja kyselivät -Kuinka sä osaat? kuinka sä tiärät? tai kuinka sä teet tuan, niin mun vastaus kuuluu yksinkertaisesti, että ROHKIASTI. Ei siinä muu auta.


Lauantai-aamun ensimmäistä luokkaa hypättiin sumun keskellä
Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Minkä kokoluokan tapahtumasta puhumme? Kilpailuun osallistui 378 ratsukkoa liki tuhannessa startissa kolmen päivän aikana. Kökkäporukkaa ja erilaisia toimihenkilöitä pyöri paikalla päivittäin lähelle sata. Tilapäiskarsinoita oli paikan päälle tilattu ja pystetty 230. Jumalainen kesäsää suosi koko viikonlopun,  katsomo oli ääriään myöten täynnä ja kilpailupäivät pitkiä. Esimerkiksi lauantaina ensimmäinen startti oli kello 7.30, viimeisen luokan palkintojenjako 23.00. Sanomattakin on selvää, että kentälle oli varustauduttu myös valoilla. Uskon, että yleisölle ilmainen tapahtuma sai mukaan uutta katsojakuntaa. Paikalle saapui myös virolaisten esteratsastajien parhaimmistoa. 


Illalla oli jo sytytettävä valot
Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Oli siinä tekemistä. Ihan kaikilla. Radalla, talli-alueella, verkassa, tuomaritornissa, kansliassa, kuulutuksessa, kunnostuksessa, palkintojen jaossa, expoalueella, Animagi-eläinsairaalassa, ambulanssissa (no onneksi ei ollut oikeasti)...Kenttää kunnostettiin ja huollettiin pitkälle aamun tunteihin.


Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Ja tietenkin kaikki söivät.

Kiitos oman vastuualueeni eli buffetin puolen korvaamattomille työntekijöille, tiedätte ketä olette; jokainen makkaranpaistaja, kahvinkeittäjä, VIP-tarjoilija, leiväntekijä, asiakaspalvelija, tavaranhakija olitte tärkeitä. Kaikkia en uskalla mainita nimeltä, koska luultavasti unohtaisin yhden ja häpeäisin lopun elämääni. Silti: Annis ja Aila, me suunniteltiin se sisus torstaina, vaikka otti koville, se toimi. Kiitos Aila työvuorovastaavan tehtävästä. Kiitos Pave tilausavusta ja tukkurikuskina toimimisesta. Kiitos Riina aamiaisen pyörityksestä, Kiitos Merja lihatilausten koordinoinnista. Kiitos lumimies roudauksesta. Kiitos rakas ystäväni Virpi, joka tulit Helsingistä asti kökkimään oikeaksi kädekseni ja olit se, joka uskalsi tarttua myös kauhanvarteen. Myönnän, teit yhden satsin sitä kehuttua kukkakaaliperunakeittoa.

Hitsi. Mä voisin liittää postaukseen kaikki Tuulian yli 6000 kuvaa kisoista. Joku luuli, että me ruokabloggarit ollaan kovia kuvaamaan....
Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Ja kyllä sieltä satulasta miehiäkin löytyy.
Valokuva Valokuvaus Tuulia N
Tämä kuva valikoitui jo muurinkin takia
Valokuva Valokuvaus Tuulia N


Valokuva Valokuvaus Tuulia N

Valokuva Valokuvaus Tuulia N


Kiitos kaikki yhteistyökumppanit ja Kyläkaupan upea porukka!

Kiitos E-PUR, annoitte mulle niin vapaat kädet (viimeistä kertaa?), oli helppo toimia. Uskallan kiittää myös blogissani E-PURin puolesta (taas menee vapaiden käsien piikkiin) kaikkia muiden ratsastusseurojen jäseniä, jotka olitte kökkimässä upeassa tapahtumassa ja autoitte sen onnistumisessa.

Ai niin, kiitos Nanne kun veit mun ja peräkärryn kotiin sunnuntai-illalla kello 23.00. En väitä että mut olis unohrettu...

Mites mä ny sanoonkaan? Kivaa ja leppoosaa.

Nuavvaan. Järjestettihin kisat.

Tapahtuman valokuvauksesta ja tämänkin postauksen lähes kaikista kuvista vastasi Valokuvaus Tuulia N.

Miljoonahevonen 2015
Facebook- sivut 
Kyläkauppa Veljekset Keskinen






18 kommenttia:

  1. Hei! Minäkin olin siellä lauantaina katsomassa kilpailuja, kun olisin tiennyt, että olit niissä teltoissa niin olisin tullut tervehtimään.

    VastaaPoista
  2. Voi hyvän tähden, siellä on oltu oikein isoilla kierroksilla! Upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin. Kierrokset nousi siinä pikkuhiljaa kun mentiin kohti kilpailuja. Mutta on se aika komiaa olla mukana tälläisessä porukassa.

      Poista
  3. Siis vau, mikä tapahtuma ja mikä työmäärä. Huippusuoritus, pohjalainen supernainen olet!

    VastaaPoista
  4. Melkein kyyneleet valuu silmistä, kun luen postausta. Suuret ja pienet tapahtumat on tehty juuri tuosta, osallistumisen halusta, talkoohengestä. Mahtavat tarjoilut ja upeat kuvat! Tapahtuman hieno henki välittyy kuvista ja tekstistäsi. Olen myös heppatytto, eli ehkä siksikin aihe sydäntä lähellä.

    Upeaa työtä Nanna ja koko talkooporukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista sanoista. Talkoohenki, kökkä, se on tosiaan jotakin, jota jokaisen pitäisi päästä kokemaan. Kukin laittaa taitonsa ja työpanoksensa yhteiseen hyvään. Eihän siitä voi tulla kun pirun hyvä mieli!

      Poista
  5. Hengästyttää sun puolesta! Mutta oikeassa olet, yhdessä on hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa lauantai-iltaa (saavuin paikalle torstai-aamuna peräkärryineni) kävelin ja pyörin vain edestakaisin (aivan jossain tilassa) osaamatta tarttua enää mihinkään toimeen. Onneksi siinä vaiheessa kaikilla oli toimenkuvat hallussa, eikä mun enää tarvinnutkaan kun kävellä edestakaisin. Tosin aivot raksutti seuraavan päivän vip-tarjoilujen valmistusta, joka osimoilleen piti tehdä yhtaikaa kuin keittojen keittäminen. Joo, kyllä muakin hengästytti. Mutta yhdessä on niin hyvä! Oikiat ihmiset oikeilla paikoilla ja niin vaan pyöri meirän pikku "catering". Ja mä luulen, että kaikilla oli vielä mukavaa. Ainakin ittellä oli. Leppoosa nyt on ehkä liiottelua.

      Poista
  6. VIPis oli hyvät tarjottavat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sekin jännitti. Ja kokkaustilat asetti aikamoiset rajoitukset tarjoilulle. Mutta oon tyytyväinen. Kyllä meidän VIP oli laadukas VIP.

      Poista
  7. Sä olet ollut taas niin ahkera:) Ja komeat hepat:) Olen entinen heppatyttö,viimeksi ratsastanut Venezuelassa,nyyh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, että meillä on ollut asiasta puhetta ennenkin.

      Poista
  8. Kiitos myös täältä VIPin tarjoiluista. Hyvää oli. :) Erityisesti kirsikkatomaatticouscous ja polar-viinirypälesalaatti oli nannaa. :D Mitäköhän polaria käytit, jos itsekkin joskus tuota tekisi jonkin kyytipojaksi? :) Kiitos vielä kerran. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, kiitos. Nyt en muista Polaria, mutta ei ainakaan mitään vähärasvaista eikä mietoa, saattoi olla ihan se perus tai se leppäsavukin oli hyvää.

      Poista
  9. Tämä on mielenkiintoinen ratsastuslaji myös. Itselle ravilaji on tutumpi kun isän raviharrastuksen kautta olen päässyt tutustumaan. Montetarvikkeet, kisat ja vedonlyönnitkin ovat tulleet tutuksi. Mukavan leppoisilta näyttää nuo esteratsastustapahtumat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, leppoisaa ja leppoisaa...kyllä esteratsastu on henkeäsalpaavan jännitävä laji...ilmapiiri toki kioissa hieno ja leppoonen.

      Poista