Paella (superherkullinen)

Kuinka sitä aina unohtaakaan miten herkkua paella on? Ja sitä paitsi, sehän on yhden kipon ateria, eli keittiössä ei saa aikaan edes suurta sotkua, mitä nyt pari leikkuulautaa ja veistä voi sotkea.

Osaksi ehkä paellan herkullisuus perustuukin siihen, ettei sitä tule tehtyä liian usein. Parasta paellaa olen syönyt, yllätys, yllätys, Michiganissa vaihto-oppilasvuotenani, jossa Bilbaosta vaihtariksi saapunut pikkuruinen Ivan Gonzales Péon (voi missähän sinäkin olet?), sitä valmisti. Saattoi olla, että olimme siinä vaiheessa niin kurkkuamme myöten täynnä hampurilaisia ja tacoja, että lähes tulkoon mikään ei koskaan ole maistunut niin hyvältä.

Alkuperäisen paellan lähteille pääsin taannoin kuin vietin kesä kuumalla 6 viikkoa Valenciassa. Asuin ystävieni, sisarusten Felin ja Rosan luona ja välillä sunnuntaisin sitten heidän muukin perheensä saapui syömään sisarusten talolle ja silloin syötiin tietenkin paellaa. Ja tehtiin muutama kannullinen raikkaan kylmää sangriaa. Yllättäen paella olikin noutoruokaa, eli paellapannullinen haettiin pannuineen päivineen jostakin paella(?)-ravintolasta. Etukäteen ilmoitettiin henkilömäärä ja minkä tyyppistä paellaa haluttiin, paellapannun sai sitten palauttaa seuraavalla kerralla paellaa haettaessa. Yllättäen niitä unohtuneita paellapannuja sitten lojui keittiön nurkassa välillä useampikin kappale.

Oma pannuni on ihan vaan jostain halpatavaratalosta ostettu, varmaan soppeli noin 6-8 hengelle. Koska pannu on iso, käytän sitä kaasugrillissäni. Poistan parila osan, laitan ritilän keskelle , sen päälle pannun ja käytän sitten kahta keskimmäistä poltinta (yht. 4 poltinta. Maustekaapissani oli sisareni Turusta Lähi-idän kaupasta tuomaa paella maustetta, joskus olen sitä ostanut jostain
Etelä-Suomen cittaristakin. Pieni pahvirasia, jossa maustepusseja.
Voit korvata sen seoksella 1 tl savupaprika, 1/2 tl sahramia ja1/2 tl cayenneä.

Tästä tuli aivan jumalattoman herkullista, vaikka teinkin vähän niin kuin helpotetun version, ilman luullisia kanapaloja tai mitenkään erikoisia mereneläviä tai muutenkaan autenttisia reseptejä. Ja marketista löytyvistä aineksista.

Paella Nannan tyyliin
5-6:lle
3 rkl oliiviöljyä(tai tarpeen mukaan enemmän)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 chorizo- raakamakkaraa (esim saarioisten)
400g  kananrintafileitä
hiukan vehnäjauhoja (ei pakollinen)
1 pussi (180g) paprika-chili katkarapuja (Pirkka-pakaste)
1  paprika
500g (arborio)riisiä
2,5 dl kuorittuja tuoreita herneitä (tai pakasteesta)
4 dl kuivaa valkoviiniä
1,5 -2 l kuumaa kanalientä
1pussi paellamaustetta (lue teksti) tai korvaavat mausteet
suolaa, mustapippuria
Tarjoiluun sitruunanlohkoja ja hienonnettua silopersiljaa.

Leikkaa kanat reiluiksi lohkoiksi, ripottele suolaa päälle ja kierittele vehnäjauhoissa. Kuumenna öljy paellapannulla ja ruskista hiukan kananpaloja. Puserra myös chorizomakkara pikkupulliksi pannulle. Siirrä ainekset niiden ruskistuttua pois pannulta sivuun ja lisää miedommalle lämmölle hienonnettu sipuli ja valkosipuli pariksi minuutiksi pehmenemään, sitten paloiteltu paprika. Seuraavaksi kaada mukaan maustepussi tai mausteet (savupaprika, sahrami ja cayenne) ja riisit heti perään. Sekoittele. Riisien muututtua läpikuultaviksi, possauta mukaan valkoviini ja palauta kanat ja chorizo pannuun.

Kaada pannu täyteen  kuumaa kanalientä ja anna muhia sekoittamatta 20 minuuttia. Lisää aina lientä jos alkaa näyttää kuivalta.

20 minuutin päästä  sekoita mukaan herneet ja sulatetut katkaravut, anna muhia vielä hetki, jotta riisit ovat sopivan kypsät. Päälle sitten persiljasilppua, sivuille sitruunalohkot ja pannu pöytään.

Hyvän vaalean leivän ja espanjalaisen valkoviinin kera terassilla hellesäässä parhaassa seurassa nautittuna syömistä ei tahtonut pystyä lopettamaan.