Olen tainnut mainita maitoperunat tänä kesänä useampaan otteeseen täällä blogissa. Aika monta kertaa olen niitä syönytkin, sillä maitoperunat on justiinsa se herkku, jota valmistan ensimmäisistä käsiini saamista kotimaisista tai oman perunamaan mukuloista.
Maitoperunoita syötiin Oravan mummolassa pitkin kesää. En taida niitä edes tehdä aivan samalla lailla kuin mummolassa aikoinaan tehtiin, muisteltiin juuri äitini kanssa, että maitotoupista taidettiin kaataa aivan vaan kylmää maitua keitettyjen perunoiden päälle, veitsellä vuoltiin perunoiden päälle paksu voisiivu ja pihalta käytiin leikkaamassa muutama sipulinvarsi siihen päälle. Ja tietysti suolaa.
Maitoperunat
Kourallinen (ainakin) uusia perunoita per ruokailija
Maitoa 2 dl per ruokailija
1 uuden sadon sipuli varsineen per ruokailija
lusikallinen voita per ruokailija
ruohosipulisilppua
hyvää suolaa
Pese ja raaputtele tarvittaessa uudet perunat lähes kuorettomiksi. Laita pesun aikana jo keitinvesi kiehumaan, jotta saat lisätä perunat suoraan kiehuvaan veteen. Veteen lisää 1 tl suolaa. Uudet perunat lisätään vanhoista poiketen aina kiehuvaan veteen, jotta niiden entsyymitoiminta saadaan nopeasti lakkaamaan, tähän tarvitaan yli 70 asteen lämpötila. Muuten enstyymit kovettavat perunan. Tämän olen oppinut tätäkin asiaa tutkineelta professori Anu Hopialta (Kemiaa keittiössä, 2008).
Keitä siis perunat kypsiksi, kaada vesi pois, aseta perunoiden päälle astiapyyhe hetkeksi, että ne saavat rauhassa "kuivahtaa".
Lisää kasarin pohjalle voi ja silputtu sipuli (tällä kertaa käytin uusia punasipuleita varsineen), anna pehmetä muutama minuutti, lisää sitten maito ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta perunat lautaselle, kaada päälle kuuma maito. Ripottele päälle suolaa ja sipulinvarret ja halutessasi tai vaihtoehtoisesti ruohosipuli.
Ne ovat myös oman lapsuuteni ihanimpia makumuistoja. Niinkuin myös sekin kun porkkanan sai hakia suoraan penkistä ja se pyyhkäistiin puhtaaksi nurmikkohon. Ja käytiin katkomas raparperinvartaita, joita sitten topattiin hianohon sokerihin.
Maitoperuna reseptillä on ihan pakko osallistua blogaanien omaan kesän ruokahaasteeseen, jonka aiheena on mummola.
Siinä me ny sitte ollahan: minä, Mumma ja Kumpulan Helmi. Soli sitä hyvää aikaa kun emännillä oli viälä kaatit ja kirkolle mentäes pantihin hilakku päähän.
Ja mä saatoon luattaa, että oli aina joku, joka piti kärestä kiinni.
Ihana kirijootus ja itkuksi meni!!! Ja varmahan ei kaikkia nuarempi sukupolovi taira ymmärtää! t.äiti
VastaaPoistaMeillä pohjois-karjalassa uusista perunoista ja keittämättömästä maidosta tehty oli Sipulimaitoa tai suolamaitoa Vanhoista perunoista keittämällä tehty perunamaitoa tai maitoperunaa.
PoistaSipulimaito kuulostaa tutulta munkin korvaan. Toki näillä seuduilla on ollu paljon evakoita, joten voi olla, että on sieltä tullut.
PoistaKiva kirjoitus ja resepti. Maitoperunat onkin ihan uusi tuttavuus minulle. Minun mummut olivat molemmat Karjalasta ja tämä ei tainnut kuulua karjalaismummojen repertuaariin.
VastaaPoistaTosi moni on sanonut, tuolla fb:nkin puoles, ettei tunne maitoperunoota. Mikä tosi hämmentävää, kun mä taas luulin, että KAIKKI niitä syö.
PoistaIhana kirjoitus, mahtava perunaohje ja kaunis kuva sinusta, Mummastasi ja Kumpulan Helmistä!!!
VastaaPoista...jollain uskomattoman kivalla tapaa mulla tuli tästä myös mieleen Armi Ratian elämäkerrasta alku, jossa kerrotaan Armin lapsuudesta ja lapsuusmaisemista, jonka luin pari kesää taaksepäin ("Love Armi" oli kirjan nimi ja kannessa kirjoituskoneen kuva). Suosittelen kesälukemiseksi :)
Olipa hyvä, ettei menny aivan itkuksi tämä homma, kun tämä sun mielleyhtymä oli niin hauska, että aloin ääneen nauraa.
PoistaEi me kyllä Armin kanssa ihan ikätovereita olla ;D !
Tämä kuva on ollut Ilkka-lehdessä joskus seitkytluvun alussa, ikävä että ei oo värikuva, muistan tuon krimpleenihamehenkin mumman päällä, se oli kirkkahan vaaleansininen ja raidat oli tummia.
Nostalgiaa... ja ikävä tuli noita aikoja! Lisäisin listaasi vielä perunalooran, jota äiti teki leivontapäivän päätteeksi ja tetenkin äidin tekemän maailman parhaan leipäjuuston. Muistatko sen vakiojuuston Edam 4 kg tanko? Kiitos kivasta kirjoituksesta! Muistan ainakin kolme eri versiota mummolan maitoperunoista. T. Mimma
VastaaPoistaJoo, nyt muistan juusto kun sanoot. Ja sitten kun pappa toi joskus kirkolta sitä palavikinkkua.
PoistaEipä kestä kiitellä, näitä pitää välis muistella, että muistaas paremmin! Rakkaita aikoja ja rakkaita ihimisiä, koko mummolan väki.
Niin ja vielä tuosta kuvasta. Meitä nauratti kovasti lehtijuttu, jossa toimittaja kirjoitti emännän kutomisesta eli villasukkaa siinä kudottiin toimittajan mukaan. No aika kookas oli sukaksi, mutta Helmi kutoi siinä Annelille ruskeaa villatakkia. T. Mimma
VastaaPoistajos Oravas oli toimittajan miälestä niin isookenkääsiä....
PoistaAwesome kirjoitus, two thumbs up!! (Outola)
VastaaPoistaFor real?
Poista:)
Kyllä Karjalaiseenkin perinteeseen kuuluu maitoperunat, tehtiin vaan vähän eri tavalla. Perunat keitetään lohkoina vähässä vedessä, lisätään sipulia tai sipulinvarsia, maitoa ja reilusti voita. Kiehautetaan. Aivan samat aineet ja hyvää on.
VastaaPoistaJa toistan viimeiset sanat. Ja hyvää on!
PoistaEn oo tämmöstäkään herkkua koskaan syöny mutta tarttee kokeilla jahka omat perunat on nostettavissa. Niitä kun ei sitte tartte ku pyöräyttää vedessä ni jo ovat puhtaita.
VastaaPoistaHei, suomalaista perinnettä sinne bordeeauxuttelun keskelle!
PoistaMummolas perunat pestiin justiin sillä lailla. Perunat maasta sankoon ja päälle vettä, sitten sellainen puunoksasta (kuusesta?) tehty nuija jossa oli alahalla oksanpätlät , jotka nousi ylöspäin.
Sillä muutma pyöräys ja tosi puhdasta tuli.
Nykyään hermot menöö kun kaupan perunoota yrittää jynssätä.
Juha teki meille viime kesänä perunanpesumelan (eikä ny mitään melavitsejä tähän sitte), jolla noita omia pottuja on puhtaaksi pyöräytelty. Siinä keittiö naulakossa kyllä roikkuu tuo kuvailemasi oksavispilä, jota täytynee testata pesuhommissa seuraavalla kerralla.
PoistaMyös mummulassani Pohojos-Pohojanmaalla syötiin usein maitopottuja. Lähes samalla reseptillä mentiin, mutta pottujen kaikkea keittovettä ei kaadettu pois ja maito kaadettiin ihan kylmänä lähes kypsien perunoitten päälle. En ole varma, lisäsikö mummuni tilliä, mutta itse teen niin. Maitopottujen kanssa syötiin ruisleippää, (tanko)gotlermakkarraa ja pallojuustua. Molemmat leivänpäälliset veistettiin rouvisti puukolla . Myös sillileipä maistuu tämän keitoksen kumppanina mainiolta. terv. Maarit
VastaaPoistaVoi olla, että Oravaskin välillä tehtiin just nuan. Ja sillileipä maistuu varmasti mainiolta tämän kans.
PoistaMahtava tuo lapsuuskuva. Sen verran savolainen olen, että maitopotaatit puistattaa. Tytär joutui jokunen vuosi sitten mummolan reissulla suvun matriarkan luo syömään ja lautaselle ladottiin maitoperunoita. Nikotellen meni kuulemma alas, siinä ei uskaltanut kursailla... Piimävellillä on minuakin uhkailtu :D
VastaaPoistaIhanaa, että maakunnilla on omat herkkunsa ja ne edelleen elävää perinnettä!
Taisit jjuuri inspiroida mut piimävellin tekoon! ;)
PoistaOkei, liekö tämä joku Pohjanmaan-juttu? Isoäiti (kotoisin Oulusta) teki hieman vastaavaa, mutta kermaan. Meillä tosin laitettiin kunnon siivu voita, silputtua tilliä ja kermaa (purkki sopii hyvin isommalle perunamäärälle, kahdelle hengelle laitan n. puoli purkkia) ja kypsät, valutetut mutta kuumat perunat päälle. Pyöräytettiin lusikalla pari kertaa, jotta voi sulaa ja kaikki perunat saavat "osansa" ja aivan loistavaa ruokaa on! Tänne Tampereelle on meidän perheeseen tuo vakiintunut uusien perunoiden kaveriksi, sillin tai grilliruoan kanssa tuota tarjotaan. Ja jos perunoita ruoan jälkeen jää, ovat ne kylmänäkin oiva välipala liemessään! :)
VastaaPoistaNo, kyllähän se melko rasvaista oli se meidänkin maito, kun tuli suoraan omasta navetasta.
PoistaIhanaa kun tästä on näin monia variaatioita.
Pidetään maitoperunat hengissä!
<3 oot sää vaan niin ihku :-)
VastaaPoistaTai ainakin maitoperunat on!
PoistaPakko kai on tälle kesälle yhet maitopotut tehä! Näyttävät jo niin hyvälle. Meillä ei maitopotuissa ollut tilliä, vain maitoa, sipulia ja pottuja. Yksinkertaista ja hyvää, kun potut on priimaa.
VastaaPoistaJuu, kuule perunan laadusta riitti mun papallani keskusteltavaa ympäri vuoden ja se olikin sitten tärkiä asia!
PoistaHieno kirjoitus - mummot ovat kädestä pitämistä varten. Tämähän on vähän kuin yksinkertaistettu versio kesäkeitosta - en sano köyhän miehen versio, koska Pohjanmaalla ei olla tunnetusti köyhiä eikä kipiöitä.
VastaaPoistaOlen helpottunut, että osallistujia tulee kisaan. Olin ihan kauhuissani, että minun aiheeni takia perinne katkeaa.
Olipa tosiaan hyvä! ;D
PoistaJonna, aihehan on loistava...ja vielä puolitoistakuukautta aikaa jäljellä.
Syran!
VastaaPoistaVoi ie <3
VastaaPoistaAliisa
justihi nii...
PoistaMoi
VastaaPoistaILOs kiva tietää Helmin sukunimi. Olisko Ylilehto?
//Sari
Taipale. Ja mummani oli Anni Polvi.
PoistaMaitopärinät. Meillä laitettiin pienet uudet pestyt pärinät kiehuvaan täysmaitoon, lisättiin reilusti suolaa, hakattua ruohosipulia ja tilliä. Ja kunnolla meijerivoita. Tikulla koitettiin kun pärinät olivat sopivan pehmeitä. Oli hyvää myös seuraavana päivänä. Isoissa taloissa piiat pesivät pärinät saavissa jaloillaan ja maitopärinät keitettiin takassa isossa rautapadassa.
VastaaPoistaMiten kiehtova ruokatarina tämäkin!
PoistaOlin joskus takamuinoin palvelutalon keittiössä töissä ja kerran tein maitoperunoita dementiayksikön päivälliseksi. Asiakkaat eivät ruokajia tunnistaneet, vaan keittiöön tuli viesti että kalakeitto oli varsin hyvää - paitsi että siitä oli jäänyt pääraaka-aine pois...
VastaaPoistaNyt kyllä epäilen rikkinäinen puhelin efektiä, eli HOITAJAT ei oo tunnistaneet ruokalajia... Yhtakaikki, hauska tarina!
PoistaEn tiedä miksi mutta muistui oman lapsuuden kesät mieleen mummolassa ja sieltä esiin paistoi juurikin maitoperunakeitto, ja lähin sitä googlailemaan. mummoni menehtyi jo 2019, mutta reseptiä lukiessa nousi hän taas mieleen.
VastaaPoistamummoni oli pohjanmaalta, jossa ilmeisesti maitoperunakeitto yleisempi asia. en tiedä olisiko venäjän karjalasta evakoitunut mummini tiennyt myös reseptin, kun hän menehtyi jo 2008
kiitos postauksesta, ehkä voisin itsekin tehdä maitoperunakeittoa ja katsoa tykkäänkö siitä yhä yhtä paljon niin kuin ennen
t. 2004 syntynyt
Pottumaitoa tarjottiin Kuhmon mummolassa ja äitikin teki sitä. Hyvää ja ehdottomasti ruisleivän kanssa. Vaihteeksi sitten laitettiin torniolaisen isän lempiruokaa kun oli uusia perunoita:voikastepottuja! Siinä kastetaan perunoita voisulassa jossa oli sipulia ja joskus myös tilliä. Kumpikin ruoka on tosi hyvää. Pitääkin joskus keittää itselleni perunamaitoa. Mies on venäläinen ja hänestä maitoon keitetyt keitot ovat outoja. Häneltä olen oppinut keittämään herkullisia venäläisiä ja ukrainalaisia keittoja. Hän tykkää voikastepotuista ja ne ovatkin hyviä.
VastaaPoistaTerveisin Minou muilta mailta, tosi kiva blogi sinulla.