Lipstikasta liperit

Kyllä luovuus on välillä tuskallista. Kattojuhliin on suunniteltu tässä keväällä pikku purtavaa sun toista, hiukan heikohkolla menestyksellä.

Kiitos vaan, tiedän, että sinä söisit.

Söisit muuten näitäkin. Ja sen vaan sanon, että jokaisissa kattojuhlissa tulisi olla jotakin, jossa on juustoa ja pekonia. Ettei tule pelkästä juomisesta se seuraavan päivän morkkis. Näillä kyllä rypyt oikenee naamasta kun naamasta. Ja ovat sitäpaitsi mielettömän hyviä. Eivät mikään uusi keksintö, paitsi tuo salakavala lipstikkalisäys, nm. minne-laitan-kaiken- tän-lipstikan. Jaa, olisinhan voinut pökätä tietysti kaveriksi raparperiakin, nm sama-ongelma...

Juustoliperit

Kotijuustoa
lipstikkaa
pekonia

Leikkaa juustosta pieniä kolmioita. Aseta jokaiselle kolmiolle lipstikanlehti. Kierrä jokaisen kolmion ja lehden ympärille  pekoninsiivu. ensin ylöspäin sojottavan kolmion yli vaakatasossa, sitten koukkaus keskeltä alhaalta takaa eteen ja yläreunasta käännä pekoninsiivun alle reuna. No ei tuosta mitään ymmärrä, mutta helppoa joka tapauksessa, kääri miten käärit. Oma tapani saa grillatessa aikaan valuvan juustoilmiön, josta tulee hiukan mieleen papin liperit!

Grillaa pekoni rapsakaksi. Tarjoile kuumana tai nämä maistuvat ihanilta vielä kylminäkin.

Tämän villin makupalan kruunaa  MustaKatti, puolikuiva Gato Negro- valkoviini, jota ennemmin jälkkäreille ja marjajutuille pullonkyljessä suositellaan. Mutta kuulkaa huurteisen kylmänä se ihanasti taittaa pekonin rasvaisuutta ja nostaa lipstikan omaperäisen maun esiin. Ja kaikkihan tietävät juuston olevan valkkarin ystävä.

Tämä resepti osallistuu Oivapari reseptikilpailun viimeiseen koitokseen.

Viinin toimitti Pernod-Ricard