Rapujuhlakatujuhlat

Koska meidän lyhyellä, 6-vuotiaalla kadulla asuu vain mukavia ihmisiä, järjestämme joka kesä itsellemme katujuhlat. Lisäksi olemme adoptoineet mukaan yhden perheen seuraavalta (paljon pitemmältä) kadulta. Välillä on pystytetty iso katos kääntöpaikalle ja suljettu koko katu, toisinaan linnoittauduttu jonkun terassille tai pihamaalle. Ohjelmassa on aina monenlaisia leikkejä ja pelejä sekä aikuisille, että lapsille, mm. mölkkymestaruus, sekä tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa. Tai no jos ei hyvää juomaa ( joskus on joku tullut kipeäksi) aina välttämättä, niin ainakin paljon juomaa.  Ajankohdaksi on nyttemmin vakinaistunut ensimmäinen lauantai koulujen alettua, eli siis viime lauantai meilläpäin.

Jo viime vuoden juhlissa päätimme, että tänä vuonna pidetään rapujuhlat. Ihan kaikki eivät olleet rapuja koskaan syöneet, mutta ennakkoluulottomasti kaikki lähtivät mukaan. Koska asumme Velkavuorella, kuten asuinaluettamme niin leikkisästi kaupungilla kutsutaan, tyydyimme järjestämään köyhän miehen rapujuhlat, eli saalis löytyi marketin pakastealtaasta. Minun takaa löytyi riittävä määrä rapuveitsiä, joten päädyin organisoimaan juhlien syömäosuuden ja listasin muille heidän tuomisensa. Paikalla oli  12 aikuista ja 8 + 3 lasta, nuo 3 peräänkattottavia eli Maitotyttö & kumppanit muut  9- 4 vuotiaita. Paikkana meidän katettu terassi jonka 12 hengen pöydän ääreen saimme aikuisille rapupöydän ja naapureista tuotiin lapsille sitten pari samanlaista pöytää, jotta hekin saivat oman pitkän pöytänsä.

Katoimme rapupöytään valkoisen paperiliinan, -kaitaliinan  ja -servetit, mutta muuten käytimme oikeita astioita, eli lautaset, keittokulhot, lusikat, rapuveitset, leipälautaset, sormienpesukupit, viini/olutlasit, vesilasit, jalalliset snapsilasit ovat kuvanottovaiheessa vielä pakkasessa.. Lisäksi voita, tilliä, sitruunalohkoja, luostarijuustoa (ruotsalaiseen rapupöytään kuuluu juusto, ja tämä on juuri se oikea maukas kermajuusto, maistuu ihanalta rapuleipien välissä, siis syömiskertojen, ei kerrosleipänä...) Paahtoleivät löytyivät apupöydältä 3 paahtimen vierestä. Katosta oli ripustettu paperilyhtyjä.

Pesukuppiin tietenkin sitruunanlohko ja mustaherukanlehti.

Ja snapsipulloon jääkaulus. Eikö olekin kaunis, ja snapsit pysyvät jääkylminä. Ainut etikettivirhe taitaa olla, että kyllähän tässä Ilmajoen naapurissa pitäisi pullossa lukea Koskenkorva! Sen verran kotiseuturakkaita. Mutta toisaalta, mehän ollaan myös hirrrrrrveen kansainvälisiä...

Pakasterapujen käsittely ja tuoreutus

Ota pakasteravut sulamaan 2 vuorokautta ennen suunniteltua syöntihetkeä.  Vuorokauden jälkeen keitä ravuille tuoreliemi:

Tuoreliemi

6 litraa vettä
2 dl merisuolaa
10 rkl sokeriA
pari punttia tilliä, mielellään kruununtilliä

Kiehautu vesi isosssa kattilassaja keitä n. 10 minuuttia suolan ja sokerin  ja tillin kanssa. Jäähdytä. Kaada liemi kohmeisille ravuille tai sulaneille ravuille, joista olet kaatanut nesteen pois ja anna tuoreutua vielä vuorokausi.

(Tämän liemen suhteet otin talteen SoupOpera-blogista) Liemen tulisi riittää 50 ravulle, meillä oli 6 kg, eli 6 pakettia  ja tein liemen puolitoistakertaisena.

Rapujuhlakatujuhlien Menu 2012

Juustoinen suppilovahverokeitto

Bataattikookoskeitto

ruisleipä

xxxx

Ravut

Paahtoleipä, voi, tilli, sitruuna

Luostari-juusto

xxx

Luumu.nektariini, raparperi.crumble ja vaniljakastike

Kahvi ja tee

Lapsille grillattiin hodareita heti alkuun sipseineen ja tykötarpeineen. Jälkkäriksi ihana jälkiruokavastaava Kiuru oli leiponut heille kuppikakut.

 Lapsille oli myös tarjolla chilitöntä bataattikeittoa, taisi sitä yksi syödäkin. Lisäksi kaikki lapset olisivat halutessaan saaneet rapuja, siinä vaiheessa vain 10 tikkua laudalla kiinnosti ravunsyöntiä enemmän. Vanhat kunnon pihaleikit! Meidän perheen tämän kesän hitti on ollut juuri tuo mainittu. En itsekään muistanut, että se oli niin hauskaa.

Alkuruuaksi tekaisin suuresta määrästä suppilovahveroita (joita siis oli vielä sopivasti pakkasessa)keiton jonka salaisuuselementit olivat Kipparikalle- ruokakerma, sulatejuusto, sherry ja sokeri. Onnistuin jopa saamaan sen kitkerän takapotkun pois, joka joskus pakastesuppiskeittoihin ilmestyy, ja maistui siis omassanikin ennen kuin aloin tuunauksen. Keitto meni ihan viimeiseen tippaan, vaikka olin tehnyt myös varakeiton, mikäli jollakulla olisi jotakin henkilökohtaista sienien kanssa.

Varakeitto toi vähän väriä elämään. Taisivat sitäkin ottaa kaikki vielä sienikeiton päälle. Oli hyvää. (Kuka sitä nyt omia keittojaan haukkumaan....)

Yhdessä tuumin vihkiydyimme siis ravunsyönnin saloihin. Ja pyrstöt keräsimme  ihaniksi leiviksi. Joille sitten täräytettiin aina snapsit ja ennenkaikkea snapsilaulut, joita olin kopioinut kaikille. Kivoja veisuja löytyi mm. täältä Kannat Kattoon-blogin kautta.
Suosituimmaksi taisi nousta yksinkertainen Jaakko Kullan - melodialla laulettava

Lapin Kulta, Lapin Kulta

Karjala, Karjala

Sininen ja Olvi

Sininen ja Olvi

Koff, Koff, Koff

Koff, Koff,Koff

Se meni niin hienosti jopa kaanonissa, että pahoin pelkään tänään on muutama lapsi lauleskellut sitä koulussa....

Ihana leipä

Harmittaa vietävästi, että illan jälkiruuasta (Kiitos taas ihana Kiuru) ei ole minkäänlaista kuvaa... se maistuu niin ihanalta illan pimetessä.....

Saas nähdä, mitä me ensi vuonna keksitään?

Mutta ystävällisenä kehoituksena, jos ette ole koskaan vielä pitäneet rapujuhlia, niin kannattaa ryhtyä toimeen, ihan vaikka näiden pakasterapujen voimin, niillä meikäläinenkin on juhlinut jo vuosikymmenen. Etiketistä eikä syöntityylistä kannata olla huolissaan, tämä on niin sotkuista puuhaa, johon kuuluu kaikenmoinen imeminen ja ryystäminen, ettei tyylistä kannata kantaa huolta. Etikettiin kuuluu pikkuisen sekin, että kokeneemmat syöjät neuvovat uudempia ja uudemmat rohkeasti ihmettelevät.

En tosin pahastuisi, mikäli joku kutsuisi minut tuoreiden rapujen ääreen. Ihmisellä täytyy olla unelmia. Note to self.: Syödä joskus tuoreita rapuja.