Yo Yo Yo ! /jou, jou jou/

Etelä-Pohjanmaalla oli miesmuistiin kylmin ja sateisin lakkiaispäivä. Ihan hyvä, sillä kakut säilyi yön hyvin terassilla! Jos nyt jotakin hyvää pitää etsiä....

Meidän pienellä seitsemän tuvan streetillä juhlittiin ensimmäistä kertaa ylioppilaita ja heti kahden perheen voimin. Minäkin sain luvan osallistua tuon vastapäisen naapurin juhliin pyöräyttämällä sinne täyte- ja voileipäkakut.

Tuollaisen yo-lakkikakun  tein ensimmäiseksi kakuksi, loput olivat sitten perinteisempiä mansikkasurvostäytteisiä  kermakakkuja sokerimassasta väännetyn lakkikoristeen kera.

Voileipäkakkua tarvitsi tehdä vain yhtä sortimenttia eli lihatäyttöistä. En nyt jaksa avautua resepteistä sen enempää muuta kuin sen, että kyllä se kylmäsavukinkku tekee täytteestä erinomaisen.

Kuvailu oli vähän kiireistä siinä aamun tohinoissa, ennen kakkujen koristelua oli jo ehditty käydä Urho-ekaluokkalaisen kevätjuhlassa kello 8. Kiireisissä tunnelmissa aamulla koko perhe lähti hyiseen säähän ilman takkeja.(niistähän on vain vaivaa :-riisu/pue/minne laitan) Vähänkö arvasimme, että sisälle ei ollut pääsyä ennen lipunnostoa ja suvivirttä (lauloin kovaa)! Urho 7v oli vielä (juhla)shortsit yllä... Hrrrrr...

Niin vain kohmeiset sormet taipuivat kumminkin kanteleen kielille notkeasti, kun Urho juhlissa soitti ihan yksin reippaasti Pienen pieni veturi. Likat oli sanoneet, että vähänkö Urho soittaa hyvin! (Kaikki on suhteellista...) Mutta niinhän se on, soittajat saa aina kaikki naiset!

Voiko muuten kakkutehtailusta saada jännetuppitulehduksen? Noin niinkun oudokseltaan. Pikkuusen pakottaa oikiata rannetta....

Onneksi onnittelukorteissa sai tällä kertaa edes kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Eetu Ylioppilas