All Inclusive

.Pieni lomamatka-bloggaus. Ei sisällä reseptejä, matkavinkkejä, eikä ravintolasuosituksia. Lukekaa jos jaksatte.

Jos joku on kaivannut, niin kahden viikon blogihiljaisuus johtui lomamatkasta ja sitä edeltäneestä surkean kiireisestä viikosta.

Nyt kotona. Matkalla mukana oli Iso-Hoon pikkupokkari ainoastaan, ja kuviakin otettiin vähänlaisesti, koska lomailin kunnolla kun kerran rupesin, eli ilman nettiä, kännykkää ja lähestulkoon siis myös ilman kameraa. Kuvauksesta menee  viimeisinkin viehätys siinä vaiheessa kun huomaat räpsiväsi kuvat sokkona, kirkkaassa auringossa nimittäin kameran näytössä näkyy tasan ei mitään. Nada.

Olenpa minä kiertänyt jonkin verran maailmaa minäkin; omilla tuunatuilla matkoilla, ystävien luona ympäri maailmaa yöpyen tai rinkkaselässä aikatauluttomasti reissaten, muutamalla ylipitkällä interreilillä, jo alle kouluikäisestä saksan laivoilla, hotelleissa, hosteilleissa, leirintäalueella telttaillen... välillä on budjetti sallinut hillitöntä shoppailua, välillä on laskettu kolikoita ja ihmetelty kumman ottais kun rahat ei riittäneet sekä nakkiin että sämpylään. On toki pakettimatkojakin kokeiltu. Ja onhan sitä tullut ulkomailla asuttuakin ainakin 4 maassa kotimaan lisäksi.

Mutta koskaan koskaan en ollut aikaisemmin ollut All Inclusive - lomalla

Lomakohde oli siis Kreikka ja Kos'in saari..Lomaseurana oma lähiperheeni, eli kaikki sisarukseni perheineen ja vanhempani. Tipalla kuitenkin oli, että pääsimme matkalle mukaan lainkaan. Aina niin terveistä lapsistani Maitotyttö päätti kehittää tiistai-iltana yli 40 asteen kuumeen joka jatkui, jatkui ja jatkui ilman muita oireita. Matkan oli tarkoitus alkaa  perjantaina 10.38 Helsinkiin lähtevällä junalla ja koska Pappa the lääkäri oli palaamassa parin päivän työmatkalta vasta torstai-iltana, päätin raahautua torstaina terveyskeskukseen ihan vaan tsekkaamaan korvat ja kurkun. No siellä alkoikin melkoinen härdelli kun kerrankin alettiin tutkia oikein maan perusteellisesti, otettiin pissanäytettä, joka ei olekaan vaipankantajalta ihan yksinkertainen juttu ja kotia lähtiessä sitten viimeinen lääkäri sanoi, että ei suosittele lähtöä kun ei löydy taudille syytäkään....

Minä sitten yöllä kuitenkin pakkasin, Urho7v:n tavarat omaan laukkuun, olimme päättäneet, että Urhon on ainakin päästävä kauan odotetulle matkalle.Ja uskoin viimeiseen asti, että aamu on kuumeeton. Ei ollut. Vieläkin lähenneltiin 40 astetta. Yöllä oli kuitenkin alkanut sellainen haukkuva yskä, että ajattelin sen olevan sitä laryngiittiä vai mitä se on. Mentiin aamulla sitten vielä verikokeisiin ja käytiin lääkärin puheilla ja lähdettiin allapäin kotia. Matka jäisi. Iso-Hoo lähti viemään vanhempiani ja Urhoa  juna-asemalle ja taisimme kaikki olla vähän kyynel silmäkulmassa.

Sitten soittaa lääkäri. Verinäyte oli puhdas, ei siis bakteeritulehdusta, ei tarvetta pissaviljelylle ja oli konsultoinut kokeneemman  lääkärin kanssa. Kyseessä kuitenkin ilmeisesti vain Laryngiitti, joka kestää muutaman yön yleensä. Kirjoittavat reseptin keuhkoputkea laajentavaa ventolinea ja ja mukaan reilusti kipulääkettä ja "omalääkäri" (pappa siis), niin ei nähnyt mitään syytä miksi ei voi lähteä.

Viimeinen mahdollinen juna lähti tunnin kuluttua, apteekissakin vielä käytävä... melkoista hulinaa. Lähestulkoon kaikki tuli matkaan paitsi beauty boxini, eli kännykättömän ja netittömän loman lisäksi vietin myös meikittömän! Dödöä ja hammasharjan sentään kävin ostamassa....

Blue Lagoon Resort oli upea lomakeskus, hyvät isot huoneistot, kauniit istutukset, yliystävällinen henkilökunta, 4 erilaista buffet-ravintolaa. joissa vaihtuvat ruuat, runsaat, hyvänmakuiset, loistava hygieniataso. Olisi ollut iltashowta ja monenmoista aktiviteettia, ne jäivät kyllä meiltä käyttämättä. Lasten kanssa ihanan helppo tankata allasbaarista juomista ja jäätelöä, lounaat toimivat, niin myös lättybaari...eihän siellä piru vie olisi tarvinnut edes kävellä kun pikku sähköavobussit kruisailivat koko ajan kyytiä tarjoten pitkin valtavaa aluetta.

Mutta, mutta....minä ja perheeni taidamme olla sielultamme enemmän reissaajia kuin lomailijoita. Olisimme voineet olla missä tahansa. Kaipaamaan jäin kreikkalaista tunnelmaa ja arkea,  ruokapaikkojen etsintää ja sellaista. VOISIHAN sieltä alueelta tietysti poistua, mutta kuulkaas ei se nyt ole niin yksinkertaista kun kerran on tuollaisen loman varannut. Yhtenä päivänä karkasimme 12 km päähän Tigaki- rannalle, osa meistä ajoi matkan pyörillä (minäkin) ja se oli aika ihanaa ja ihana päivä.Rannalla on ihanaa. Urhokin sai jättisuuren suklaadonitsin.

Lounaalta lähitavernasta on koko matkan lähes ainoa ruokakuva, veljeni marinoidusta mustekala-annoksesta.

Saimme jättää Maitotyön myös isovanhempien hoiviin yhtenä iltana ja otimme bussin kaupungille. Onhan siellä rantakadulla tunnelmaa...

Koska kaupugilla syöntiin oli latautuneet kauheat odotukset, ihan Murphyn lakien mukaan emme onnistuneet ruokapaikan valinnassa kuin keskitasoa heikommin. Onneksi cokis oli sentään söpöliinipulloissa.

Ja kattaus kondiksessa....

Illalisen jälkeen eksyttiin onneksi huippu jätskibaariin.

Kukas tekee suomen ekat Macarons-jädet?

Kai sekin on mainittava, että lomaviikko oli hukean helteinen (helleraja Kreikassa 34), niin, ja koin myös elämäni ensimmäisen maanjäristyksen, juuri sen, 5,8 Richteriä Rodoksella, joka on aika lähellä. Olin huoneessa Maitotytön kanssa, seisoin, kuin maailma alkoi liikkua, luulin ensin että pyörryn ja ehdin ajatella, miten Hiljan käy jos olen oikein kauan tajuttomana....sitten tajusin, että ei tämä olekaan tämä liike pääni sisällä vaan se on maa joka liikkua. Järistys oli sivuttaisuuntaista liikettä, kuin olisi seisonut kiikkerässä veneessä, liike oli hyvin pehmeää, mutta silti voimaa uhkuvaa....jännä tunne kun sen sai kokea näin turvallisesti. Maanjäristysexperttimme Natasisko kertoi, että järistys voi olla siis sivuttaissuuntaista tai ylös alas  -tärinää tai rajuimmillaan sitten molempia. Että sitten jo rytisee.

Mutta loma on aina ihanaa, parhaassa seurassa parassa. Lapset saivat ainakin uida sydämensä kyllyydestä ja Maitotytön kuumekin lakkasi heti kun matkaan päästiin. Lentokoneessa menomatkalla kyllä protestoi koko 3 ja puoli tuntia....niinkuin kauniisti sanottuna.

Kukaan ei myöskään palanut. Kertoimet olivat isoja, niistä huolimatta Urho ja Iso-Hoo ovat ruskeita kuin pavut.

Me naiset tyydyimme suojaamaan ihoamme myös vaatetuksin. Rusketus on niin last season! (sanoo kateellinen)

(Ai niin, olen myös unohtanut mainita, että keittiöhöryjäkin ilmestyi jo kuun vaiheessa. Käykää lukemassa raparperirouhuja)