Pages

maanantai 18. kesäkuuta 2012

All Inclusive


.Pieni lomamatka-bloggaus. Ei sisällä reseptejä, matkavinkkejä, eikä ravintolasuosituksia. Lukekaa jos jaksatte.

Jos joku on kaivannut, niin kahden viikon blogihiljaisuus johtui lomamatkasta ja sitä edeltäneestä surkean kiireisestä viikosta.

Nyt kotona. Matkalla mukana oli Iso-Hoon pikkupokkari ainoastaan, ja kuviakin otettiin vähänlaisesti, koska lomailin kunnolla kun kerran rupesin, eli ilman nettiä, kännykkää ja lähestulkoon siis myös ilman kameraa. Kuvauksesta menee  viimeisinkin viehätys siinä vaiheessa kun huomaat räpsiväsi kuvat sokkona, kirkkaassa auringossa nimittäin kameran näytössä näkyy tasan ei mitään. Nada.

Olenpa minä kiertänyt jonkin verran maailmaa minäkin; omilla tuunatuilla matkoilla, ystävien luona ympäri maailmaa yöpyen tai rinkkaselässä aikatauluttomasti reissaten, muutamalla ylipitkällä interreilillä, jo alle kouluikäisestä saksan laivoilla, hotelleissa, hosteilleissa, leirintäalueella telttaillen... välillä on budjetti sallinut hillitöntä shoppailua, välillä on laskettu kolikoita ja ihmetelty kumman ottais kun rahat ei riittäneet sekä nakkiin että sämpylään. On toki pakettimatkojakin kokeiltu. Ja onhan sitä tullut ulkomailla asuttuakin ainakin 4 maassa kotimaan lisäksi.

Mutta koskaan koskaan en ollut aikaisemmin ollut All Inclusive - lomalla

Lomakohde oli siis Kreikka ja Kos'in saari..Lomaseurana oma lähiperheeni, eli kaikki sisarukseni perheineen ja vanhempani. Tipalla kuitenkin oli, että pääsimme matkalle mukaan lainkaan. Aina niin terveistä lapsistani Maitotyttö päätti kehittää tiistai-iltana yli 40 asteen kuumeen joka jatkui, jatkui ja jatkui ilman muita oireita. Matkan oli tarkoitus alkaa  perjantaina 10.38 Helsinkiin lähtevällä junalla ja koska Pappa the lääkäri oli palaamassa parin päivän työmatkalta vasta torstai-iltana, päätin raahautua torstaina terveyskeskukseen ihan vaan tsekkaamaan korvat ja kurkun. No siellä alkoikin melkoinen härdelli kun kerrankin alettiin tutkia oikein maan perusteellisesti, otettiin pissanäytettä, joka ei olekaan vaipankantajalta ihan yksinkertainen juttu ja kotia lähtiessä sitten viimeinen lääkäri sanoi, että ei suosittele lähtöä kun ei löydy taudille syytäkään....

Minä sitten yöllä kuitenkin pakkasin, Urho7v:n tavarat omaan laukkuun, olimme päättäneet, että Urhon on ainakin päästävä kauan odotetulle matkalle.Ja uskoin viimeiseen asti, että aamu on kuumeeton. Ei ollut. Vieläkin lähenneltiin 40 astetta. Yöllä oli kuitenkin alkanut sellainen haukkuva yskä, että ajattelin sen olevan sitä laryngiittiä vai mitä se on. Mentiin aamulla sitten vielä verikokeisiin ja käytiin lääkärin puheilla ja lähdettiin allapäin kotia. Matka jäisi. Iso-Hoo lähti viemään vanhempiani ja Urhoa  juna-asemalle ja taisimme kaikki olla vähän kyynel silmäkulmassa.

Sitten soittaa lääkäri. Verinäyte oli puhdas, ei siis bakteeritulehdusta, ei tarvetta pissaviljelylle ja oli konsultoinut kokeneemman  lääkärin kanssa. Kyseessä kuitenkin ilmeisesti vain Laryngiitti, joka kestää muutaman yön yleensä. Kirjoittavat reseptin keuhkoputkea laajentavaa ventolinea ja ja mukaan reilusti kipulääkettä ja "omalääkäri" (pappa siis), niin ei nähnyt mitään syytä miksi ei voi lähteä.

Viimeinen mahdollinen juna lähti tunnin kuluttua, apteekissakin vielä käytävä... melkoista hulinaa. Lähestulkoon kaikki tuli matkaan paitsi beauty boxini, eli kännykättömän ja netittömän loman lisäksi vietin myös meikittömän! Dödöä ja hammasharjan sentään kävin ostamassa....

Blue Lagoon Resort oli upea lomakeskus, hyvät isot huoneistot, kauniit istutukset, yliystävällinen henkilökunta, 4 erilaista buffet-ravintolaa. joissa vaihtuvat ruuat, runsaat, hyvänmakuiset, loistava hygieniataso. Olisi ollut iltashowta ja monenmoista aktiviteettia, ne jäivät kyllä meiltä käyttämättä. Lasten kanssa ihanan helppo tankata allasbaarista juomista ja jäätelöä, lounaat toimivat, niin myös lättybaari...eihän siellä piru vie olisi tarvinnut edes kävellä kun pikku sähköavobussit kruisailivat koko ajan kyytiä tarjoten pitkin valtavaa aluetta.

Mutta, mutta....minä ja perheeni taidamme olla sielultamme enemmän reissaajia kuin lomailijoita. Olisimme voineet olla missä tahansa. Kaipaamaan jäin kreikkalaista tunnelmaa ja arkea,  ruokapaikkojen etsintää ja sellaista. VOISIHAN sieltä alueelta tietysti poistua, mutta kuulkaas ei se nyt ole niin yksinkertaista kun kerran on tuollaisen loman varannut. Yhtenä päivänä karkasimme 12 km päähän Tigaki- rannalle, osa meistä ajoi matkan pyörillä (minäkin) ja se oli aika ihanaa ja ihana päivä.Rannalla on ihanaa. Urhokin sai jättisuuren suklaadonitsin.


Lounaalta lähitavernasta on koko matkan lähes ainoa ruokakuva, veljeni marinoidusta mustekala-annoksesta.


Saimme jättää Maitotyön myös isovanhempien hoiviin yhtenä iltana ja otimme bussin kaupungille. Onhan siellä rantakadulla tunnelmaa...


Koska kaupugilla syöntiin oli latautuneet kauheat odotukset, ihan Murphyn lakien mukaan emme onnistuneet ruokapaikan valinnassa kuin keskitasoa heikommin. Onneksi cokis oli sentään söpöliinipulloissa.


Ja kattaus kondiksessa....


Illalisen jälkeen eksyttiin onneksi huippu jätskibaariin.




Kukas tekee suomen ekat Macarons-jädet?

Kai sekin on mainittava, että lomaviikko oli hukean helteinen (helleraja Kreikassa 34), niin, ja koin myös elämäni ensimmäisen maanjäristyksen, juuri sen, 5,8 Richteriä Rodoksella, joka on aika lähellä. Olin huoneessa Maitotytön kanssa, seisoin, kuin maailma alkoi liikkua, luulin ensin että pyörryn ja ehdin ajatella, miten Hiljan käy jos olen oikein kauan tajuttomana....sitten tajusin, että ei tämä olekaan tämä liike pääni sisällä vaan se on maa joka liikkua. Järistys oli sivuttaisuuntaista liikettä, kuin olisi seisonut kiikkerässä veneessä, liike oli hyvin pehmeää, mutta silti voimaa uhkuvaa....jännä tunne kun sen sai kokea näin turvallisesti. Maanjäristysexperttimme Natasisko kertoi, että järistys voi olla siis sivuttaissuuntaista tai ylös alas  -tärinää tai rajuimmillaan sitten molempia. Että sitten jo rytisee.

Mutta loma on aina ihanaa, parhaassa seurassa parassa. Lapset saivat ainakin uida sydämensä kyllyydestä ja Maitotytön kuumekin lakkasi heti kun matkaan päästiin. Lentokoneessa menomatkalla kyllä protestoi koko 3 ja puoli tuntia....niinkuin kauniisti sanottuna.

Kukaan ei myöskään palanut. Kertoimet olivat isoja, niistä huolimatta Urho ja Iso-Hoo ovat ruskeita kuin pavut.

Me naiset tyydyimme suojaamaan ihoamme myös vaatetuksin. Rusketus on niin last season! (sanoo kateellinen)


(Ai niin, olen myös unohtanut mainita, että keittiöhöryjäkin ilmestyi jo kuun vaiheessa. Käykää lukemassa raparperirouhuja)

25 kommenttia:

  1. Ai on sitä oltu alkkaroimassa (keskustelupalstoilta opittu lempinimi all inclusivelle) :) Täällä on käsillä se päivä, kun 7 viikon loma kehtaa loppua ja päivän päälle pitäisi ilmiintyä toimipaikalle. Huoh. No, eiköhän se tästä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kesähän on siitä kiva aika, että vaikka olis töissä, ehtii harrastaa lomamaisia asioita siinä sivussa. Kait?

      Uimista, grillausta, pyöräilyä, puutarhanhoitoa, retkeilyä, piknikkiä, mökkeilyä, saunomista, mansikansyöntiä, kalastusta, kesätapahtumia, sukulointia....mitä nyt kukin....

      Poista
  2. Olen ollut kerran all inclusive-lomalla, Turkissa, keskellä ei-mitään.

    Tykkäsin siitä että sai todella pötköttää koko viikon aurinkotuolissa lukemassa, ajattelematta tai suunnittelematta mitään. Ruoka oli erinomaista, ei loppunut kesken ja resortissa oli vielä buffan lisäksi meksikolainen, italialainen ja japanilainen ravintola johon sai tehdä pöytävarauksen 3€:n hintaan.

    Loppuviikosta kärsimätön luonteeni olisi kaivannut vähän jo näkemistä ja tekemistä, mutta olimme keskellä peltoja jossa ainoa "nähtävyys" oli vesihuvipuisto, joten ei siellä olisi mitään nähnyt vaikka olisi halunnut.

    All inclusive-lomat ovat helppoja irtiottoja arjesta, mutta tykkään itsekin enemmän reissailla oman mielen mukaan ja etsiä joka päivä uusia makuelämyksiä uusista ravintoloista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näinhän se on, ja joka kybällä nauttii alkkaroinnista (tua oli huvittava termi!), niin se hänelle suokoon, puolensa on silläkin. Lomailkoon siis kukin valitsemallaan tiellään!

      Poista
  3. Huh, onneksi pääsitte matkaan koko porukka! Ja hyvä, että keskityitte ihan vaan lomailuun, kuvata ja datata ehtii kotimaassakin.

    Mäkään en ole koskaan ollut all inclusive -reissulla, joten tämä oli erinomaisen mielenkiintoista luettavaa, kiitos!

    PS: Rusketus on siis niinQ so 5 minutes ago, hyvä kun suojauduitte kunnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä välillä kaduin, että jätin kameran kotiin....onhan siellä kreikassa aika kuvauksellisia paikkoja ja asioitakin... mutta näin nyt!

      Poista
  4. Olipa teillä seikkailu, maanjäristyksiä ja laryngiittia. Ja mikään ei ole niin kivaa kuin pyöräretki uimarannalle! Mukavaa kun oot taas back:)

    VastaaPoista
  5. Juu, mä vähän epäilin siinä kuumuudessa polkemista, kun kävelykin oli niin hikistä puuhaa, mutta niin se vaan on, että jos ei aivan veren maku suussa polje, niin kyllä pyöräily on viileämpää hommaa, kun käy ihanainen ilmavirta!

    VastaaPoista
  6. Tutulta kuulostaa :). Meidänkin mökkiloma alkoi kaikkien kolmen lapsen käyttämisellä edellisenä iltana lääkärissä ja antibioottien raahaushan siinä oli edessä. Onneksi nämä tuppaavat naurattamaan, jälkikäteen tosin :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja pitäähän se aina välillä vastustaa elämässäkin, osaa sitten nauttia alamäestäkin!...apua, nyt tuli huono vertaus :) , myötätuuli olisi ehkä parempi sanavalinta. ;D

      Poista
  7. Tervetuloa takaisin! Hymyilyttää näin ulkopuolelta kuunneltuna tuo 3,5 tunnin lentoprotestointi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et usko, kuinka äitiäkin hymyilytti, vois sanoa melkein nauratti. Vuorenvarmasti nauratti myös sitä edessä istuvaa setää jonka istuinta Hilja potki aina kun veti henkeä kiljumisen välissä!

      Poista
  8. Aivan jännityksellä luin että miten teidän käy ja onneksi hyvin kävi.
    Mä olen myös kerran kokenut maanjäristyksen Sveitsissä, vähän miedomman kuin tuo Rohdoksella jyrännyt, mutta on se jännä tunne miten sitä luulee, että oman pään sisässä heittää, kuvailit sitä juuri niin kuin mäkin sen koin.
    Mä kannatan alkkarilomaa kovan ja hektisen työrupeaman jälkeen, silloin sellainen tuntuu ihanalta. Mutta totta on, että kolmen (syöpöttely)päivän jälkeen sitä alkaa kaivata paikallisia ympärilleen ja niitä natiivien ravintoloita ja nimenomaan sitä suunnittelua, että mitäs ja missäs sitä tänä iltana söis. Mutta anyways on se lomailu ihanaa, onneksi vielä edessä, pitkällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja elämä on ihanaa, niin työnteko kuin lomailukin!

      Poista
  9. Hienoa että pääsitte kaikki lomailemaan! :) Ja kiitos kommentoinnista, se olikin ensimmäinen kommentti blogiini. :D

    Olen muuten blogisi suuri fani. Kirjoituksiasi on mukava lukea ja hyviä reseptejä! :)

    --salla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli kiva nähdä että olit kelpuuttanut mukkin siihen linkkeihisi, vaikka taidan olla kyllä peruskaukana karpista. Mutta eikös se ookkin riikaus, se erilaisuus?

      Poista
  10. Jopa on ollut jännitystä elämässä!! Hertspiukka, kyllä moisten kokemusten myötä on alkkarointi (ihan mahtava sana!) ansaittu :) Kiva kun olet taas bloggailemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... tekis mieli alkaa vakio alkkaroijaksi ihan tuon sanan takia....

      Poista
  11. Kylläpä viikkoon mahtuu. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
    Minäkään en ole alkkaroijia, koska koko loman viehätys on minulle juuri ne uudet jutut - ja ravintolat. Laiskottelu onnistuu minulta oikein hyvin kotioloissakin, valitettavasti myös tiskivuoren vieressä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...mä taas aina ahkeroin kotona...tiskivuoren vieressä!!!! Myös kodinhoitohuoneen puhtaanpyykinvuoren vierusta on erinomainen paikka ahkeralle emännällä. Luulevat vielä yllätysvieraat. että olen aikeissa tehdä asialle jotakin! :D

      Poista
    2. Sinähän oletkin aika nokkela. Sohvalla pötköttely ei ole yhtään noin hyvin naamioitua laiskottelua, jota teilläpäin siis kutsutaan ahkeroinniksi ;-)

      Poista
  12. Onneksi pääsitte sitten lähtemään,vaikka hilkulla oli.Voin ihan kuvitella sitä pettymystä,joka ensin tuntui,kun luulitte,että matka jää tekemättä.En ole koskaan ollut all-inclusive lomalla,mutta monet tutut ovat,ja olen saanut käsityksen,että niistä ei paljon poistuta yleensä,koska niissä on melkein kaikki tarvittava.Kätevää varmaankin lapsiperheen kannalta.Olen kokenut täällä muutaman maanjäristyksen,juuri noissa luvuissa,onneksi ei sen pahempia ja onneksi ei teidänkään reissulla pahempi järistys ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se paha paikka; aina voidaan mennä lomalle oman ydinperheen kanssa, mutta tälläisiä lomia, jossa on kaikki omat sisarukset lapsineen ei kyllä kykene järjestämään usein, jos edes koskaan enää....

      Onneksi siis lopulta päästiin kokemaan alkkarointineen järistyksineen kaikkineen!

      Poista
  13. Täällä yksi toinen reissaava lomalainen, jolta jäi kännykkä kotiin. Siellä se varmaan nököttää kotona tiski- tai sohvapöydällä, mutta kaipa sitä selviää pari viikkoa hyvin ilmankin... Ihana reportaasi, pienoisista alun vastoinkäymisistä huolimatta.

    T. toinen nou-nou-alkkaaja (miten ihmisen pitäisi muka itse pystyä säännöstellä syötävän ruoan määrä?! Koska on sopiva hetki lopettaa ja kuinka monta kertaa päivässä on jo liikaa? Kysyn vaan.)

    ps. Keittiöhöyryily oli myös kivaa luettavaa! Niin kuin aina ennenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittän hyvä pointti alkkaroimiseen: siis koska kuuna päivänä minäkään olen pystynyt ruuasta kieltäytyä?... ja kaikkea pitää maistaa....eihän tuollainen voi hyvin päättyä...

      Poista