Aina ei voi voittaa....

...ja minä en voita koskaan. Mitään. Mutta kaikkeen tottuu....

Iloisesti yllättynyt ja onnellinen ja varsin otettu olen kuitenkin siitä, että hyvät lukijani, ystäväni ja (suuri) sukuni äänestitte suklaapistaasikipposeni 10 parhaan joukkoon (sijalle 5) kaikkien osallistuneiden joukosta Pauligin Makuparit kutsukilpailussa, ja näin annokseni pääsi raadin eteen valmistettavaksi ja maistettavaksi. Tällä kertaa voiton vei kauniilla taideteoksellaan Decapitated Food - blogin omenaleivos.  Onnea ja ihanaa palkintomatkaa Kööpenhaminaan ja Nomaan!

Liemessä-blogin Jenni oli paikan päällä kuvaamassa arvostelutilaisuudessa ja kertoo oman suosikkinsa ja pari muuta "yllättäjää" :) .

Mun on tähän pakko vielä mainita, että pari viikkoa kilpailun alkamisesta Anna-lehdessä oli pieni maininta ruokamaailman trendeistä. Vapaasti muistellen se meni kutakuinkin näin:" ...olitpa Barcelonalisessa tapas24 ravintolassa tai brooklyniläisessä  bistrossa (?) muodikkainta on tällä hetkellä oliiviöljyn, tumman suklaan ja suolan yhdistäminen..." tai jotakin sinnepäin. So me! Vähäkö olin ylpeä, että täällä vaan ihan tietämättäni maailman trendien kärjessä....


Mutta niinkuin sanottu, kovasti, kovasti kiitoksia kaikille äänestäneille!! Ootta ihania!

Muokataan hiukan vielä tekstiä, eli lisään tähän loppuun raadin arvostelun, jonka juuri sain.


Poikkeava tarjoiluratkaisu on visuaalisesti omalaatuinen ja kiinnostava. Paulig Kenya on täydellinen kahvivalinta tälle jälkiruoalle, muut kahvit eivät välttämättä olisi sopineet niin hyvin.  Pistaasikipponen herätti raadissa keskustelua suolan käytöstä jälkiruoassa, ratkaisu on erittäin luova ja onnistunut. Raati toivoi jälkiruoalle kuitenkin pehmeämpää rakennetta, joka ehkä saavutettaisiin vähemmällä rasvalla. Myös tarinaa olisi voinut kehittää pidemmälle, jälkiruoan luomisesta olisi mielellään lukenut enemmänkin. Tässä makuparissa seurataan viimeisimpiä trendejä kiinnostavalla tavalla raaka-aineiden ja tarjoiluratkaisun suhteen. 


Todella mukava, että lähettivät palautetta arvioinnista! Ja uskomatonta, että "trendikkyyteni! huomattiin myös. Ainut mikä harmittaa on tuo tarinan puute...olisin kyllä voinut tarinoida vaikka mitä, mutta en ymmärtänyt tehtävänannossa tätä tarina-osiota. Muistan vain, että piti kuvailla annostaan.  Olisi tästä tarinaakin tullut pappani suolan laittamisesta kahviin  asti...


No joka tapauksessa, alusta loppuun saakka upeasti toteutettu kilpailu, oli sangen hienoa olla mukana!