Pages

maanantai 13. kesäkuuta 2022

SINÄKIN TUNNET NÄMÄ VILLIYRTIT!




Nimittäin nokkosen ja voikukan. Niitä kun kasvaa kaikkialla. Nokkospuskaan ei montaa kertaa tarvitse lapsena keikahtaa, kun sen oppii tuntemaan (ja varomaan), eikä kesä ole oikein täydellinen jos ei ole voikukkaseppelettä sitonut.

Molempia villikasveja pidetään vähän rasittavina (koska nokkosen polte ja voikukkan valloittava leviäminen nurmikolle) rikkaruohoina, mutta itse asiassa, voiko kauniimpaa näkyä olla kuin auringon väreissä hehkuva voikukkaniitty tai upean vihreä nokkonen.

Ja ennen kaikkea, molemmat ovat ihan superravintopitoisia ja monikäyttöisiä. Nokkossämpylät, -letut ja -keitto ovat todellista herkkua ja voikukasta voi käyttää kaiken juuresta kukkaan, ehkä nyt kukkavartta lukuunottamatta.

Keräsin sanomalehteen muutaman kivan tavan käyttää näitä kaikkien käsillä olevia villiyrttejä viime viikolla. Reissun takia jäi tämä teaseri tekemättä viime torstaina, mutta jos reseptit kiinnostaa niin löytyy viime viikon esim Kalevasta ja Turun Sanomista.

Tuossa ensimmäisessä kuvassa komeilee villiyrtti ja vuohenjuustopizza, tällä kertaa siis nokkosesta ja voikukan lehdistä, mutta villiyrttipizzaan sopivat toki kaikki villiyrtit, ketunleivät, suolaheinät ja muut.


Nokkonen on myös erinomaista risotossa. Kuvan risottoon käytin kuivattua nokkosta, siksi väri ei ole niin heleän kirkas kuin tuoretta nokkosta käytettäessä



Vai mitäs sanotte näistä nokkoskuorrutteella kaunistetuista minisuklaamuffineistä? Näitä teen kyllä juhlapöytään, jos meillä joskus jotkut keväiset juhlat ovat. Myös maku mätsää hienosti yhteen.



Entäpä voikukka sitten? Kannattaa ihan ehdottomasti tehdä  nupuista Pohjolan kapriksia. Niitä voi tehdä sekä pikkelöimällä että fermentoimalla, en ole vielä ihan pystynyt päättämään  kumpi tapa on lempparini. Tärkeintä on kerätä nuput oikeaan aikaan. Kun nupussa ei ole vielä YHTÄÄN kukkavartta, eli se on tiukasti kiinnittynyt voikukan ringissä kasvavien lehtien keskelle maanrajaan on aika kerätä tuo tiukka nuppu. Sen alta löytyy usein vielä 3-4 kehittyvää nuppua. Kukkavarren kasvattaneen nupun sisällä on jo voikukan pehmeät terälehdet valmiina, joten olipa nuppu kuinka pieni tahansa, siitä tulee aina pehmeä ja se varteen nupun liittävä mykykohta on lisäksi karvas.
 

Voikukasta keitellään myös ihanaa vegaanihunajaa eli voikukkasiirappia, jolla maustat lätyt ja jätskit ja muut. Mua hymyilyttää joka kerta maistaessani sitä, että miten voi olla näin hunajaista. Mehiläiset jää pian ilman hommia....



Jos et siis ole vielä tutustunut villiyrttien kiehtovaan maailmaan ja hortoiluun, eli niiden keräämiseen, aloitappa näistä kaikkein tutuimmista. Siitä sitten joka alkukesä opettelet tunnistamaan ja käyttämään paria uutta. Suomessa on paljon tosi hyvää kirjallisuutta aiheesta, esim Sami Tallbergin Villiyrtit-kirja on kevään tullen raamattuni. Lisäksi löytyy kaikenlaista villiyrttikurssia ja -kävelyä.

Muista nyt kuitenkin se, että keräät vain sellaisia, jotka varmasti tunnistat. Älä kerää autoteiden varsilta tai tunkioilta, ehkä kannattaa polun varrella pitää myös koirahihnan mittainen turvaetäisyys. Eli kerää puhtaasti, kerää nuorina, kerää vastuullisesti (älä niitä koko kasvua).

Ja käsittele oikein, eli nokkoselle suositellaan esimerkiksi ryöppäystä, koska se herkästi kerää nitraatteja, kasvupaikasta riippuen.

Molemmat sisätävät paljon vitamiineja ja kivennäisaineita ja kuituja, eli kyllä, nokkonen ja auringonkukka kannattaa hyödyntää!




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti