Pages

torstai 20. tammikuuta 2022

LEIPÄJUTTUJA

 


Kyllä se on leipä. Resepteistä rakkain ja tarjottavista tutuin ja turvallisin. Aterian täydentäjänä tai  yhtenä pääruoka-aineena, aina yhtä rakas. Olen ihan hulluna leipään. Maukas ja hapan ruisleipä on osa identiteettiäni, mutta en kyllä vastusta rapeakuorista, sisältä pilvenpehmeää valkoistakaan. Jokaiselle leivälle on aikansa ja paikkansa.

Tykkään valtavasti thairuuasta, mutta sydämeni itkee hirveästi leivätöntä pöytää. Skandinaavi ja eurooppolainen keittiö esittelee jo melkoisen leipärepertuaarin, puhumattakaan intialaisesta valikoimasta. Ja kyllä, lasken latinalaisen keittiön tortillatkin leiväksi. Olen hirviän avarakatseinen.

Leipärakkaudesta huolimatta olen kunnostautunut varsinaisena leipäjuuren tappajana (toinen murhanhimonkohteeni on huonekasvit). Unelma elää, mutten varsinaisesti koskaan ole päässyt sellaiseen juurileivontaflowhun. Sitä odotellessa voin harjoitella juuretonta leivän leipomista. 

Tänään on tuottamaani Lännen Median sisältöä taas useissa lehdissä(Turun Sanomat (Turku), Kaleva (Oulu), Ilkka-Pohjalainen (Seinäjoki/Vaasa), Lapin Kansa (Rovaniemi), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma) ja Forssan Lehti (Forssa). Otsikoin jutun Leipää, leipää, enemmän leipää, se varmaankin kertoo jo kaiken olennaisen. Toivottavasti innostut kokeilemaan jotain resepteistä.

Laitan vielä tähän huomion, että jos vaihtelet jauholajeja keskenään (enemmän kuin sallittua soveltaa), muistathan, ettei eri laadut mene yksi yhteen. Jos korvaat vaikka 1 dl tavallista vehnäjauhoa speltillä tms, tulee taikinasta turhan tiukka, koska speltti kaipaa enemmän nestettä, jne. Yksi poikkeus eli hiivaleipäjauho ja vehnäjauho ovat korvattavissa 1:1 toistensa kanssa.


Pehmeät ruisruudut on kiva resepti. Se on sämpylämäisen pehmeä, silti selvästi rukiinen ja taikina painellaan vaan uunipellille. Mulle tulee tästä leivästä muistot sekareikäleivästä.


- Eikoo pahtoleipää? on meidän lasten yleisin leipäaiheinen kysymys. No kyllä sitä pakkaa aina olemaan, se säilyy hyvin ja paahtimen kautta tuntuu aina tuoreelta. Oiva perusta myös kaikille lämppäreille ja kerrosleiville.

Ei sen teko oo vaikeaa itsekään, tulee ihan Ankkalinna - fiilis kun se kohoaa hienosti yli vuoan reunojen. Muista antaa leivälle aina aikaa kohota. Silloin kehittyy niin tekstuuri kuin makukin. Tässä leivässä on revitelty hieman siemenillä ja kaurahiutaleilla, oisko se jotenkin terveellisempää?


Nuo ihanat kuplat tässä mun helpossa artesaanileivässä kielivät pitkästä kohotuksesta. Tämän leivän teossa on vain vettä, suolaa, jauhoja ja hiivaa. Niinkin yksinkertaista voi leipä (ja elämä) olla.


Kakkosjutussa jaan pari leipäistä ruokaa. Fattoush-salaatti tulee Lähi-idästä ja featuroi rapeaksi paistettuja pitakolmioita, mielellään ihanan happaman sitruunaisella sumakilla maustettuna. Ihan parasta nojatulimatkailua muuten, valmistaa ja syödä tämmöinen täällä talvituiskujen keskellä.



Isohoo ihastui leipämuruspagettiin. Siinä vasta simppelin maukas resepti.

Molemmat näistä ruuista kelpuuttavat raaka-aineekseen myös muutaman päivän vanhan leivän, mikä suureksi bonukseksi laskettakoon.

Ei sitten muuta kuin kädet taikinaan!

4 kommenttia:

  1. Ei ole lukuoikeutta noihin lehtiin, mutta tunnustaudun vastapaistetun leivän ja laadukkaan juuston ystäväksi. Valitettavasti näin vanhemmiten on vähän joutunut karsimaan noita mielitekojaan kun kaikki nykyisin näkyy heti vyötäröllä...

    VastaaPoista
  2. Vastapaistettu leipä on ihanaa:) Täällä oli aina suomalaisia hapankorppuja, kunnes muutama kuukausi sitten sen maahantuonti loppui, ja me kaikki suomalaiset täällä suremme sitä,mutta onneksi esim. ruisruutuja on helppo tehdä, ja niitä teenkin aina välillä kun tulee ruisleipähimo:) Hyvää viikonlopun jatkoa Nanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael! Meidänkin pelastaja aikoinaan saudeissa oli Finn Crisp!

      Poista