OLIPA KERRAN JOULU: PIKKUJOULU RAVINTOLA C:SSÄ

 

LUUKKU 16

Avaan nyt eilisen luukun, koska eilen oli pikkujoulu, josta nyt kerron. 

Työporukan pikkujoulukohteeksi valikoitui Tampere ja siellä Ravintola C, jonne jo pitkään tehnyt mieli. Kävimme alkuun Milavidan museossa tutustumassa 1800-luvun kosmpoliittien joulunviettoon ja kävelimme sieltä joulutorin ja kauniisti valaistin Tampereen halki  ravintolaan illalliselle.

En aio käydä ruokia pala palalta läpi, lukuisten komponenttien kanssa  olisi pitänyt muistikirjaa.Mutta nauttikaa kuvakavalkaadista.

Keittiön tervehdystriossa maistui mm. ankkatartartar ja Pyhäjärven made.

Herkullista leipää piti ja sai santsata. Ruisleivän juuri on Maija Silvennoisen vanhasta sukujuuresta, josta palan ravintola sai avautuessaan. Myös nimellä "vain patonkia" markkinoitu vaalea leipä oli huippu, ihana hapanjuuren maku.

Tämä rapuvanukas Näsijärven muikun mädillä oli yksi illan kauneimmista. Annokset toi pöytään nuori, supliikki kokkiherra, jonka kädet oli pakko ikuistaa aloituskuvaan, niin mukavan rennosti hän nojaili aina leikkuulautaan annokset esitellessään. Kotimaisia raaka-aineita on käytetty annoksissa hienosti hyväksi, kuten myös luonnonantimia; kuusta, mäntyä, voikukkaa, mesiangervoa, pihlajanmarjaa, joitain mainitakseni. Tämänkin annoksessa oli käytetty Garum- kastiketta (vanha roomalainen fermentoitu kalakastike) ja saimme hienon selvityksen sen historiasta ja heidän  valmistustavastaan. Myös monesta annoksesta löytyi myös mielnkiintoinen öljy, esim viikunanlehtiöljy oli ennenkokematon.

Tämä jo puoliksi lusikoitu mitättömän näköinen annos oli jonkinmoinen väliruoka, hokkaidokurpitsasta valmistettu keitto, joka kyllä ansaitsee makumaailmaltaan erikoismainninnan. Erinomaisen ihana.

Pyhäjärven kuha, erittäin fresh,  vei kielen kuten tuo valkoinen palsternakkapyreekin. Ja voikastike! 

Lihaisampi pääruoka oli peuran filettä sekä tuolla fermontoidun kiinankaalin alla ylikypsä entrecote, joka oli koko aterian komponenteista ainoa, joka ei sytyttänyt, se oli yksinkertaisesti vain mauton.

Meistä osa nautti puolikkaan viinipaketin ja osa alkoholittoman ja kiinnostuneina haistelimme ja kuuntelimme (!) toistemme laseja. Sommelier vaikutti pätevältä ja oli hieno huomata kuinka alkoholiton vaihtoehto toisti viinpaketin ominaisuuksia kunkin ruuan kohdalla, juuri aina samaa tanniinisuutta, herukkaisuutta, marjaisuutta, makeutta ja hapokkuutta kuin annokselle valittu viinikin.

Kiitos myös upeata tyrniyrityksestä. Se on minulle vaan henk. koht vaikea raaka-aine saada alas, ja sitä on aina listoilla fine dining paikoissa. Tällä kertaa annoksen terva sai minut luulemaan jo syöväni jälkiruuaksi pekonia.

Teeannoksen kanssa saimme vielä suussasulavat lusikkaleivät.

Minä käyn hyvissä ravintoloissa mielelläni, mutta oikeasti erittäin harvoin, siksi nämä kerrat ovat minulle aina kovien odotusten takaisia.

Ravintola C:n miljöö ja kokonaisuus on eleetön ja hillitty, lähes kuivahko. Kauemmin istuskellessa huomaat ravintolalle suunnitellun lasitaiteen katosta pöytiin, tekstiilit, annoksien mukaan vaihtuvien aterimien tyylin. Melkein tunsin asiakkaana olevani liiankin räiskyvä, vaikka yritin käyttäytyä, koska huomasimme, että minun lautaselleni laitettiin aina mielenosoituksellisesti pienin leipäpala.

Mutta jos pikkujoulujen kuuluu olla irtaantuminen arjesta työkavereiden kanssa, niin kaikki kriteerit erinomaiselle nautiskelulle täyttyivät miellyttävässä ja tärkeässä seurassa.

Menun linja piti yllä tasaisesti korkeaa tasoa, komponenttien lipsumatta ja toi sopivasti uutta pohdintaa ja puheenaihetta raaka-aineiden käsittelystä.Ja nuoren kokkiherran kanssa sai sopivasti rentouttaa juttua, mutta hänellä olikin ilmajokinen morsian, eli oli tottunut eteläpohjalaisiin akkoihin. Terveisiä anopille Ilmajoelle!

Kun etsit erityistä paikkaa erityiselle illalliselle, Ravintola C kilpailee suomalaisten huippuravintoloiden kärkikastissa. 

Lisäksi Tampereella, opiskelukaupungissani, hurmasi Milavidan museo. 

Ja Tampere. Tiätty. Pitäisi käydä useammin.

BTW... Piste keskellä kuvaa on Jupiter!