SE OIKEA RUNEBERGINTORTTU

 

Nooo...eipäs nyt liiotella! Tämä runebergintorttu ei ole sen oikeampi tai aidoimpi kuin muutkaan, sanotaan nyt vaikka, että se kuitenkin osallistuu sarjaan klassinen runebergintorttu (olen hymyillyt itsekseni jo muutaman päivän runebergintortun oikeinkirjoituksen muistisäännölle: runebergintorttu on herkullinen leivonnainen, Runebergin torttuun en sen sijaan hevillä koskisi).

Mahtavaa postata kerrankin oikeana päivänä, vaikka tietysti olette kaikki jo tehneet omat ruuneperinne, mutta jos, ette niin tämä resepti on toimiva. Nappasin sen taikinaosuuden Otavan Kotiruoka- kirjasta, josta on otettu tie kuinka monia kymmeniä (ainakin yli 50) painosta ja jonka yksi tekijä on muuten Urhon yläasteajan rehtori Kaisa Isotalo.

Mulla on nyt pari vuotta ollut 12 runebergintortun pelti ja annos pitää tuplata sen täyttämiseksi. Vähän onnistuin näistäkin tekemään eri korkuisisa ja eri suuntaan kallellaan olevia aivan kuten ennen. Mutta taikina oli hyvä!

Runebergintorttu

6 kpl

150 g voita

1 1/2 dl sokeria

2 munaa

1 dl jauhettua mantelia

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl piparkakunmuruja ja korppujauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 dl kermaa

kostutus:

1 dl kuumaa vettä

2 rkl sokeria

2 rkl punssia tai mantelilikööriä

tai

1/4 tl karvasmanteliaromia

(voit käyttää myös pelkkää omenamehua, jos haluat neutraalit, lapsille maistuvat tortut)

koristeluun:

1 dl tomusokeria

n.1/2 rkl vettä

vadelmahilloa tai marmeladia

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.Lisää kerma.

Yhdistä loput kuivat aineet ja sekoita nopeasti seokseen.

Lusikoi voideltuihin runebergintorttumuotteihin, tai muffinssivuokaan. Myös muumimukilla saa aikaan erinomaisen tortun.

Paista 15 min 200 asteessa.

Anna jäähtyä. Sekoita kostutusaineet. Dippaa nopeasti jokainen torttu liemeen (molemmista päistä). Tämäkin onnistuu hyvin muumimukissa.

Sekoita tomusokeri veden kanssa tahnaksi ja pistä pursotuspussiin. Pursota rinkulat tahnaa torttujen pinnalle (muffinipellillä pohjasta tulee yläpuoli) ja täytä rinkulat vadelmamarmeladilla tai -hillolla.

Koska en ole Strömsöstä kotoisin (vaikka moniin teihin lukijoihin verrattuna toki verrattain lähellä, olisko vajaa 100 km?), niin nytkin yksi tortuistani otti ja jumittui kiinni syvään  peltiin ja sitä irrottaessa repeytyi. Kostutin kuitenkin senkin ja se holaisi aikalailla kostuketta, kun pinta oli rikki ja se aivan meinas hajota käsiin kun aloin syödä sitä (toki koristelin kuitenkin) niin löin sen siihen vadelmahillopurkkiin, josta olin viimeiset hillot lusikoinut tortun pinnalle. Tuosta purkista se oli mainion helppo syödä! Maistui niin hyvälle.

Eli vuoden päästä saatan kehitellä jonkun söpiksen purkkiversion tai triflen, runebergintortun syöminen kun on aina ollut pikkasen ongelmallista. Muuten meen näillä klassisilla, vaikka netissä on ollut kaikkia kivoja versiota. Mutta jonkunhan täytyy nämä perinteiset syödä!

Vähän kutkuttaa runeberginkakku tai juustokakku, Runebergin keksit, Runebergin kääretorttu jossa pitkät palat nostetaan torttumaisesti pystyyn koristeltaviksi leivoksiksi tai minimuffinipellillä tehdyt pienet Runebergin suupalat.

Ja yksi on myös kokematta, nimittäin punssilla maustettu runebergintorttu, kun ei tänäkään vuonna viinakaappiimme ollut punssipulloa eksynyt.

Olis jo ens vuosi...