TOIVETORTILLA, I LOVE YOU!

Unelmatorttuhan se siinä! Voi olla, että googleoptimointi ei koskaan tätä ihanan unelmatortun reseptiä löydä tällä otsikolla. Mutta eihän mulla ole muuta vaihtoehtoa, kun kuulette tämän suloisen tarinan, joka minulta on jäänyt vallan kertomatta siitä, miksi Maitotyttö9v. istui pöydän ääressä syömässä tätä, aivan liian pitkästa aikaa leipomaani unelmatorttua ja huokasi syvään sanoen: "Toivetortilla. I love you!".

Siitä on aikaa. Sanoisin, että viisi vuotta ainakin. Mikä tarkoittaa, että Maitotyttö oli silloin neljän ikäinen, saattoipa olla kyllä vasta kolmevuotias, hän kun oli hyvin selväsanainen tyttö pienestä pitäen toisin kuin isoveljensä, joka puhui kaks-

kolmevuotiaana lähinnä vain tiikerien, leopardien ja muiden kissaeläinten kielellä (ja näköjään on nyt murkkuiässä tavoittanut tuon saman  murinan ja karjahtelun kombinaation...).

Minä olin leiponut unelmatorttua varmaan ensimmäisen kerran Maitotytön elinaikana ja annas olla, että se unelmatorttu oli Maitotytönkin mielestä parasta ikinä. No eihän sitä nyt passaa koko torttua kerralla syödä, oli vaikka kuinka hyvää. Käärin unelmatortun takaisin käärinliinoihinsa (mikä hieno aasinsilta pääsiäiseen) ja lupasin, että saa lisää seuraavana päivänä kun iskä on hakenut päiväkodista.

Minä taisin tulla illalla Tampereelta luennolta ja kotona laskeutui portaita itkuinen tyttö ja turhautunut isä.

"Mitä sä oot luvannu tälle lapselle? Se on päiväkodista tulosta asti itkeny, että äiti lupas, äiti lupas, enkä minä ymmärrä mitä se haluaa?"

" Äiti, äiti, mä haluan, että sä teet sitä toivetortillaa!"

" Toivetortillaa?... Toivetortillaa?". Muistan, että pääni löi ihan tyhjää. Mitä ihmeen toivetortillaa?

"Sä sanoit, että kun mä tuun päiväkodista, niin sä annat mulle taas sitä toivetortillaa!"

Tästä yhteydestä lamppu syttyi vihdoin päässäni ja tajusin itkun ja pahan olon aiheuttajan (tai sen puutehan sen aiheutti).

Siis TOIVETORTILLA eli UNELMATORTTU.

Same same.

Tällä kertaa unelmatortun leivonnan laukaisi ihanat kuvat Facessa ja niinpä nappasin reseptin syyllisen blogista eli Terhin keittiössä.

Unelmatorttu aka toivetortilla

4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

täyte
150 g voita
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 kananmunan keltuainen

Vaahdota kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja lisää siivilän läpi varovasti taikinaan.
Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista noin 200 asteessa viisi minuuttia.

Sokeroi leivinpaperi ja kumoa uunista tullut pohja sille. Irrota varovasti päällimmäiseksi jäävä paperi.

Vaahdota huoneen lämpöinen voi ja sokeri kunnes sinulla on valkoista kremeä. Lisää joukkoon keltuainen sekä vaniljasokeri voimakkaasti vatkaten.

Levitä täyte torttulevyn pinnalle. Kääri torttu rullalle käyttäen leivinpaperia apuna. Kääri torttu lopuksi leivinpaperiin ja sanomalehteen (perinne Oravan mummolasta) tai keittiöliinaan. Anna tekeytyä viileässä muutamia tunteja.

Herkuttele toivetortillalla leikkamalla se sopivan paksuihin paloihin ja syömällä ne.