Pages

torstai 15. elokuuta 2019

LIHALLINEN JUTTU




VAROITUS: Seuraava juttu sisältää lihaa. 

Seuraava juttu sisältää myös runsaasti omia mielipiteitäni, tarkastamattomia totuuksia (vähän niin kuin Trumpilla, en kuitenkaan halua muussa yhteydessä tulla rinnastetuksi kyseiseen henkilöön), mutu-faktoja, että älköön kukaan siteeratko tätä muuta kuin erään ihmisen mielipiteenä. Ehkä korkeintaan esimerkkinä siitä kuinka randomisti ihminen valitsee ismit ja totuudet, joita haluaa noudattaa. 

MUUTOS LIHANSYÖNNISSÄ
Minä olen lihansyöjä. Varmaan kuuluisi sanoa, että sekasyöjä, koska liha lautasellani ei ole ollenkaan pääasia. Yritän muistaa edes yhden viikottaisen kala-aterian ja useana päivänä viikossa, ilman sen kummempaa suunnittelua asian eteen, löytyy lautaselta kasvisruokaa (siis ilman lihaa), pastaa, keittoa, paahdettua tai paistettua vihannesta ja juurekasta. Haluan, ettei asiasta tehdä numeroa.

Kasvisten lisäämistä ruokavalioon helpottaa nykyinen kasvisproteiinien jalostaminen käyttötuotteiksi, vaikka härkikseksi, nyhtökauraksi tai kaurapaloiksi, joilla saa korvattua lihan helposti ja yleensä melko maukkaastikin tutuissa resepteissä. Välillä mietin ruuan prosessointia ja sitä, että onko tälläinen jatkojalostus aina tarpeen, niin paljon puhutaan myös aidosta, puhtaasta ja prosessoimattomasta ruuasta.

Vartin härkäpasta pelastaa arki-illan

Nyt tullaan mutu-tilastoihin. Lihansyönti on edelleen kasvava trendi. Huolimatta vegaaniuden ja kasvissyönnin saamasta suuresta huomiosta, ne eivät edelleenkään ole valtaväestön juttu. 

Liha on vielä edullista ja nopeaa valmistaa, ainakin jauheliha ja broileri. Ja slow food tyyppisessä ruuanlaitossa taas päästään hauduttelemaan ja käyttämään ruhonosat nose-to-tail, mikä on pelkästään positiivinen juttu. Ja ruokaharrastajan märkä uni. Se siis, että on muutakin tarjolla kuin jauhelihaa ja broileria. Suomalainen lihatiski on nykyään ihana.

Ihan vietnamilainen lihasalaatti: vihreys ja aasialainen kastike tekevät siitä napakympin.

Ihan maailmanlaajuisesti lihansyönti on todella kasvava trendi. Elintason noustessa kehittyvissä maissa, esim. Kiinassa, väestö lisää ruokavalioonsa lihaa, joka  on myös nousevan elintason ja keskiluokkaistumisen tunnus. YK ennustaa lihansyönnin kasvavan 74% seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana.

Suuruusluokkia miettiessä ei paljon heivauta lihansyöntipuntarissa minnekään, vaikka kaikki pohjoismaalaiset ryhtyisivät kasvissyöjiksi. Ruotsissa muuten viime vuonna lihansyönti kääntyi laskuun!


Nopeat seesaminaudanlihavartaat ja voi poijat miten ihana kurkkusalaatti. Ihan oikein, jos sillä täyttää puolet lautasesta.
Kyllä minä tiedän ilmastonmuutoksen, kyllä tiedostan eläinten eettisen kohtelun haasteet. Olen kuitenkin maalaistyttö ja eläinten kasvattaminen ravinnoksi ei ole minulle ylipääsemätön asia. Valitsen suomalaista lihaa, juuri sen takia, että tiedän suomalaisen lihankasvatuksen korkeat laatustandardit myös eläinten kohtelua koskien.

Tietoa ja faktoja lihansyönnistä on runsaasti saatavilla. Miten tietoa tulkitsee onkin jo eri juttu.

Tämän jutun ruuat, joiden reseptit ovat tänään sanomalehdissä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä, ovat kaikki naudanlihasta. Naudanlihaa pidetään pahislihoista pahimpana sen kasvatuksen tuottamien kasvihuonepäästöjen takia. Kotimaisessa ruokatuotannossa suurin osa naudanlihasta tulee  lypsylehmistä jotka tuottavat myös oman ruokakulttuurimme tärkeää osatekijää, maitoa.

Jos nyt joku haluaa tähän sanoa, ettei aikuinen ihminen tarvitse maitoa, niin vastaan säpäkästi, ettei tarvitse muuten lapsikaan. Mutta siitä ei päästä mihinkään, että olemme jo kultturiperimältämme maidonjuontikansaa. Minä en sitä vastusta.

Naudat myös pystyvät hyväksi käyttämään ruohoa, jota ihmiset eivät pysty käyttämään ravinnoksi ja laiduntaminen voidaan nähdä myös perinnemaiseman vaalimisena. Naudanlanta on myös lannoittaja niiden kasvien kasvatuksessa. Tämä oli varsin lyhyt puheenvuoro naudanlihan puolesta.

Liha-perunalaatikko 2.0. Runsaasti kasviksia!
Minä en ole valmis kokonaan luopumaan lihansyönnistä, vähentämään kyllä, jopa radikaalisti. Nautin häpeilemättä kunnon pihvistä tai hajoavan pehmeäksi haudutetusta lihapadasta, broilerin valmistuksen nopeudesta (ja siitä, että lapset syö sitä satavarmasti).

Lihaakin voi syödä ajatuksella, epäekologisesti tai ekologisemmin. Itse 

  • käytän paljon riistaa
  • liha ei ole jokapäiväistä leipää
  • pienennän liharuokiin käyttämääni lihamäärää
  • lisään kasvisten määrää liharuuissa ja niiden lisukkeena
  • käytän kotimaista lihaa
  • kiinnitän huomiota ruokahävikkiin 
Olkoon lihasyöntini motto: vähemmän ja laadukkaammin.

Ja se, että herkutella voi muutenkin kun liha-aterialla.
Vaikka punaherukalla täytetyllä marenkirullalla.
Niin hyvää!

Lähes yhtä sekopäisen hyvää kuin tämä lihavartaalla sörkitty juttu lihansyöntimielipiteistäni. Siis sekopäinen. Ei hyvä sillä lailla kun haluaisin, looginen ja perusteleva, mutta ehkä kuitenkin ajatuksia herättävä.

Marenkirullankin ohje päivän sanomalehdissä.

Am-muu!












12 kommenttia:

  1. Uusimmassa Tiede-lehdessä oli hyvä juttu otsikollla ”planetaarinen ruokavalio”. Tosi mielenkiintoinen ja kertoi myös hyvin mitä eroja eri lihoissa on hiilijalanjäljen kannalta esim. naudanlihan tuotanto-olosuhteet vaikuttavat paljon. Jos saat käsiisi niin kannattaa lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä etsiä käsiini. Kiitti vinkistä, Jenni!

      Poista
  2. Mä olen ihan samoilla linjoilla. Vaikka tykkään lihasta, yritän olla valveutunut kuluttaja. Varsinkin kokolihan kohdalla ehdottomasti kotimaista makkaroiden tms. kohdalla on poikkeuksia. Yhden kohdan lisäisin sun ekologisemmin listaan: mahdollisuuksien mukaan luomua. Vuosikaudet on ostettu karitsa luomuna, välillä myös possu. Nauta ei ole luomua, mutta se on yleensä tilalta, jonka tiedämme ja jonne pääsee vaikka taputtelemaan sonneja. Ja toki olen yrittänyt lisätä kasvis- ja kalaruokia ruokavaliossa, ja nykyään ruokavalioon kuuluukin erilaisia palkokasveja paljon enemmän kuin aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, asioita kannattaa ajatella ja tiedostaa ja toimia sitten sen mukaan. Luomu on hyvä, luomulihankasvatuksen säädöksiin pitäis itse tutustua ja tehdä vähän vertailuja, kuinka paljon ne poikkeavat standardikasvatuksesta Suomessa. Ettei LUOMU -leima jää pelkäksi autuaaksi tekeväksi.

      Poista
  3. Kiitos ja aamen. Olet todella rohkea kirjoittaessasi naudanlihan syömisen puolesta :)
    Minua ärsyttää suunnattomasti se, että vegaanit (todellisuudessa noin 1% koko väestöstä) pitävät uskonnostaan sellaista meteliä ikään kuin heitä olisi 99% kaikista suomalaisista. Suomalaisesta naudanlihasta pitää erityisesti vouhkata ikään kuin se olisi koko maapallon tuho. Sen sijaan kukaan ei pukahdakaan niistä Intian lähes 300.000.000 naudasta (siellä on keskimäärin 85 nautaa jokaisella neliökilometrillä) jotka tupruttelevat ilmoille metaania ilman, että niistä naudoista saisi edes maitoa, saati sitten lihaa. On suorastaan absurdin infantiili ajatus, että suomalaiset pelastavat maailman luopumalla lihansyönnistä.
    Somen p***amyrskyä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en minä varsinaisesti itseäni tunne erityisen rohkeaksi, mutta se on kyllä totta, että lihansyöjän äänet tuntuvat hukkuvan kaiken muun alle.
      Eniten haluan vastustaa kaikenlaista fanaattisuutta.
      Tuo sun Intia esimerkki on kyllä mainio :).
      Vaikka tuossa kirjoituksessa sanoinkin, että vaikka kaikki pohjoismaat luopuisivat lihansyönnistä, se ei paljon merkkaa tässä kokonaisuudessa, en silti ole sitä mieltä, että mitään ei kannata tehdä. Uskon, että jokainen pienikin teko/valinta on kuitenkin merkittävä. Tai tekemisen arvoinen.

      ...ja mun blogini lukijat on niin kilttejä ihmisiä, etten sen kummemmin odottele sonnanlevittelyä, toisaalta se voisi piristää tätä harvinaiseksi käynyttä kommentointia.

      Poista
  4. Hienoa, kiitos! Muistelin juuri puhelimessa siskoni kanssa "Utunaa", pienen maatilan lehmälauman pomoa. Porukka huolehti kesäisin hyvin rantojen ruohikoista. Lautasillehan ne kai lopppujen lopuksi päätyivät, kai. Niin se oli muinoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravan mummolassa oli parressa rivissä 18 lehmää, yhdessä pitkässä rivissä kymmenkunta ja loput vastakkain navetan takanurkassa. Muistan kuinka opettelin nimiä. Omena, Rusina, Ulpukka...
      Joskus sai mennä "kettaan" (eli siis karsinaan) harjaamaan vasikoita, mutta siellä ei saanut olla kovin riuskaotteinen, koska ne olivat vähän säikkyjä ja yrittivät heleposti mennä airan yli. Ja se vasikan karhia kieli!
      Kun laitan silmäni kiinni, näen justihin sen 70-luvun navetan, haistan sen ja kuulen lypsykoneen tsykyttävän pumppausäänen.
      Asiahan ei tähän mitenkään kuulu, mutta pakko mainita, että kun olin Maitotyttöä synnyttämässä, eikä Likka meinannu oikein mahtua mun ahtaasta synnytyskanavasta maailmaan ja esiin otettiin tuo paljon peloteltu imukuppi, en nähnyt toimia toki kun olin vähän sekaisin siinä ehkä kivusta, mutta muuistan vieläkin ne imukupin-käyttöäänet, jotka muistuttivat erehdyttävästi lypsykonetta, kun sitä kytketään utareisiin ja otetaan pois. Ken tietää, tietää mistä puhun. (Eikä sitä imukuppisynnytystä tarvitse pelätä, hyvä apu se oli siinä vaiheessa ja tervetullut).
      Anteeksi Mummeli, vähän kauas jouduttiin lihansyönnistä, mutta elämä on.

      Poista
  5. Minulla on samansuuntaisia ajatuksia, jotka rehellisyyden nimissä jäävät joskus ajatuksen tasolle. Määrällisesti mekin nykyään syömme vähemmän lihaa kuin aiemmin, pääosin sen takia, että olemme nyt kahden hengen talous ja välillä ruoan teko kuitataan salaatilla ja aikaisemmin käytetty yhden hengen annos riittääkin nyt kahdelle, niin lihan kuin kalankin suhteen, jos niitä syödään. Minusta vegaanisuudesta, ilmastoasioista tai eläinten kohtelusta ei mitenkään meuhkata liikaa tai tuputeta, enkä (ehkä yksinkertaisuuttani) syyllisty, jos valintojani arvostellaan, ei se minua toisaalta haittaa vähän syyllistyäkin tai nolostua toisinaan, ihan varmasti voisin koko tässä asiassa toimia paremmin. Esimerkiksi omien nuorten valinnat ovat järjestään fiksuja ja vailla fanaattisuutta, minun kanttini kestää oppia heiltä tai ainakin kuunnella ja kokeilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että ei ilmastoasioista, vegaanisuudesta, eläinten kohtelusta puhuta liikaa, kyllä niistä täytyy puhua ja valistaa. Mutta joskus tässäkin ehkä sanoma ja mittasuhteet vääristyvät.
      Mutta varmasti meidän lapsemme tulevat olemaan monessa asioissa fiksumpia juuri sen takia, että näistä asioista puhutaan. Asioilla on häilyväisiä rajoja, ja joskus legendat lähtevät lentoon ja vaikuttamaan myös ilman totuuspohjaa.
      En tiedä, kyllä olen kumminkin vähän sitä mieltä, että lihapaketin kylkiäisenä peritään tänä päivänä pieni syyllisyysvero. Tai voin olla ihan väärässäkin, ehkä kaikki eivät ajattele näitä asioita ollenkaan. Syödään lihaa kun on aina syöty. Minä haluan syödä lihaa, mutta hiukan ekologisemmalla ja arvostavammalla otteella kuin aikaisemmin.
      On tämä kyllä niin, että mitä enemmän selitän, sitä sekavammaksi tämä menee!

      Poista
    2. Nimenomaan, ajattelu on hyvä alku ja pienet askeleet ja se, ettei esim sano nuorille (tai lapsille) sitä mitä meidän sukupolvi on usein saanut kuulla, että _niin kauan kun minun pöydässäni syöt_ jne. Aina pitää voida kysyä, miettiä, kokeilla ja kyseenalaistaa. Emme mekään halunneet nuorina kuulla että et sinä mitään mistään ymmärrä. Eikä tämä kummunnut sinun kirjoittamastasi, vaan yleisesti.

      Poista
  6. hieno juttu lihasta. Olen lihantuottaja ja myös lihansyöjä.Käytämme omaa sonninlihaa ja myös lampaanlihaa ,sekin omaa kasvatettua. Vaikka lihaa on pakastimessa tarjolla emme kuitenkaan laita sitä joka päivä .Kasvikset ja broilerinliha on niitä kiireisen aikataulun pelastajia.
    Tuo marenkirulla on niin herkullista että täytyy mennä puskaan.

    VastaaPoista