ELÄVIEN RAPUJEN KÄSITTELY

Vuosikausia olen pitänyt rapujuhlia turvautuen kiinalaisiin tai espanjalaisiin pakasterapuihin. Noiden juhlien tunnelmaa ja elämyksellisyyttä ei pidä lainkaan väheksymän, sitäpaitsi ne ovat kaikkien kukkaron ulottuvilla, laatikollisen rapuja kun saa (reilusti) alta kahdenkympin.

Silti olen haaveillut kotimaisista tuoreista ravuista. Että kerran pääsisi käsittelemään, maistamaan ja juhlimaan noiden veijarien kanssa (tai ehkä paremminkin kustannuksella). Hintaviahan nuo pirulaiset ovat, vaikka niitä saa kyllä nykyään tilattua kauppoihinkin. Mulla kun ei ole ollut ketään ravustaja-ystävää, jolta olisin saanut hommattua saksiniekkoja.

Peräedellä-Juhan, näiden vähäjärvisten lakeuksien armoitetumman kalamiehen kanssa asiasta on ollut monesti juttua ja nyt vihdoin ajoituksemme menivät yhteen. Mitään ei luvannut, mutta 88 rapua meille sitten tuli eräänä torstai-iltana. Ja käsittelyohjeet.

Maitotyttö oli aivan tohkeissaan uusista lemmmikeistämme, eikä epäröinyt tutkia rapuja kun olin näyttänyt kuinka niitä käsitellään ja nostetaan. Saksien puolelta ei kannata mennä sörkkimään, saksessa on takertuva väkänen, jonka sormesta irrottaminen saa kyllä aikaan reiän. Kohta meillä oli tupa täynnä pieniä likkoja ihmettelemässä miltä se rapu näyttää, nimiäkin piti tietysti keksiä. Maitotyttö otti pienessä märällä sanomalehdellä ja lehdillä sisustetussa laatikossa yhden mukaansa mummolaankin. Se oli juuri se samainen, jonka nähtyään Urho13v kysyi, että eikös  rapu ookkin seuraeläin (itse asiassa rapu on erakko). Siinä vaiheessa aloin epäillä onnistuukohan suunnittelemani rapujen keittopuuhat lainkaan.

Kuvassa Scooda Loo, Auts ja joku niiden kaveri

Perjantaina suihkuttelin ravut viileällä vedellä yksitellen (tämän olisi voinut varmasti tehdä huuhtelemalla koko konkkaronkka muutamalla huuhteluveden vaihdolla myös kimpassa), ja ovat ne melko terhakoita tapauksia, viileä vesi niitä selvästi virkisti. Lopuksi laitoin Juhan ohjeiden mukaan ravut kädenlämpöiseen veteen. En ole varma tehdäänkö tämä siksi, etteivät kylmät ravut jäähdytä keitinvettä vai yksinkertaisesti siksi, että lämmin vesi selvästi lamauttaa ja rauhoittaa ja ne oli helppo nostaa poreilevaan kattilaan. Mulla oli rapujen suuren määrän takia 2 isoa kattilaa, toisessa 6 litraa, toisessa reilu 4 litraa vettä kiehumassa. Nostelin ravut reippaasti kiehuvaan veteen n. 10 ravun erissä  ja pidin huolen, että ne painuivat kokonaan uppeluksiin. Odotin, että vesi kiehuu varmasti ennen seuraavan erän lisäystä. Kun ravut olivat kaikki kattilassa kiehutin niitä n. 5 min. Punainen väri vaihtuu aika nopeasti, mutta ravun tietää olevan kypsä kun takaruumiin taipuisan pyrstökilven ja keskiruumiin selkäpanssarin väliin ilmestyy muutaman millin rako.

Ravunkeittoliemeen sain Juhalta hyvin samanlaisen ohjeen kuin netistä kaivamani Heikki Tavelan ohje, josta tiesi vinkata taas Hopian Anu. 

Aloita rapujen valmistus edellisenä päivänä.

Kotimaisten rapujen keitto-ohje Heikki Tavelan malliin

Varaa 12-15 rapua pääruoaksi per henkilö.

Vettä 10-15 litraa per 100 rapua, rapujen koosta riippuen

ohje 10 litralle vettä (tällä kertaa 88 ravulle):

10 l vettä

400 g karkeaa merisuolaa (n. 20 ruokalusikallista)

10 palasokeria 

0,5 l kotimaista lageria (tässä Saimaan juomatehdas)

3x2 nippua (kruunu)tilliä

Kuumenn vesi kiehuvaksi, lisää merisuola, palasokeri ja olut. Sido 2 tillinippua kimpuksi, vaikka kaksinkerroin, niin se mahtuu hyvin kattilaan ja saat sen nostettua pois. Lisää siis tilli ja anna kiehua 5 min.

Poista tilli.

Lisää ravut max 10 kpl erissä ja varmista, että vesi kiehuu ennen uutta erää. Kun kaikki ravut ovat kattilassa lisää uusi tillikimppu ja anna rapujen kiehua vielä n. 5- 7 min. Rapu on kypsä kun sen pyrstöpanssari irtoaa kiinnityskohdastaan selkäpanssaristaan parin millin verran.

Rapujen käsittelyssä hygienia on erittäin tärkeää. Ravut on jäähdytettävä omassa liemessään mahdollisimman nopeasti, noin tunnissa. Vaihda veteen vielä kerran uusi tilli ja laita kattila sitten kylmään veteen vaikka keittiön pesualtaaseen vaihtaen veden aina sen lämmettyä. Kattilaan voi laittaa myös puhtaisiin muovipusseihin käärittyjä kylmäkalleja. 

Laita jäähtyneet ravut liemineen jääkaappiin. Poista tilli, koska se limaantuu nopeasti vedessä. Ravut ovat parhaillaan seuraavana päivänä valmistuksesta.

Rapujen tarjoilu

Nosta ravut pihdeillä liemestä ja asettele vadeille kauniisti tillien kera. Varaa rapuleipien tekoa varten paahtoleipää (tykkään, että pöydän vieressä on pari paahdinta, niin leipä on aina tuoreeltaan paahtimesta), voita, silputtua tilliä ja sitruunalohkoja. Tällä kertaa pöydässä oli myös majoneesia (Hellman's luomumajoneesi oli erittäin hyvää) ja se nousikin kaikkien suosikiksi rapujen ja leivän väliin. Laivalla olen oppinut myös ruotsalaisen tavan tarjota juustonsiivuja rapujen kera, alunperin se on kai kuminajuustoa, meillä Port Salut.

Juomaksi sopii erityisesti vesi, kivennäisvesi olut tai kylmä valkoviini (meillä chablis) ja jääkylmää snapsia jääkylmistä snapsilaseista pitää olla myös. Tykkään kaadella semmosia puolikkaita 2 cl napseja, on helppo juoda. Meillä oli tällä kertaa sitruunavodkaa. Taisin juoda 4 kun maistui niin hyvältä leipien kanssa, enkäpä muista pitkään aikaan, että olisi viina noin keveästi humpsahtanut päähän. Ehkä se oli se ravunsyöntitunnelma.

Meillä on aina syöty ravut pääruuaksi, mutta kun määrä oli epävarmaa, niin tällä kertaa aloitimme ravuilla ja siirryimme sitten pihvin kautta omenaiseen jälkiruokaan. Menun löydät edellisestä postauksestani.

Kattauksessa on usein teemana punainen ja valkoinen. Varaa paljon lautasliinoja ja kullekin syöjälle myös vesikuppi, sitruunansiivulla tai mustaherukanlehdellä. Rapuveitsi on hyvä olemassa, siinä olevan reiän avulla on näppärä katkaista saksien kärjet ja muutenkin se soveltuu tietenkin erikoistyökaluna parhaiten tehtävään, eli rapulihojen irroitukseen.

Sotkua, maiskuttelua, ryystöä ja snapsilauluja, sellaistakin on rapujuhlat. Ravustuskausi jatkuu vielä koko lokakuun, joten vielä ehtii  hyvinkin rapujuhlat pitää. Kalenterit esille ja kaverit kylään!