KUTITUS, KIRUTUS, KUALEMA

Kuva Tanja Ryhänen

Seinäjoella sijaitsee Törnävän vanha piirimielisairaala. Tiedätte sen paikan, jota käytettiin kaikenlaisissa yhteyksissä kun puhuttiin jonkun ihmisen epäasiallisesta käytöksestä: - Mä jourun kohta Törnävälle teidän takia. - Onkohan tua karaannu Törnävältä? tai     -Törnävälle tuallaaset pitääs viärä.

Olin jo pitkälle aikuunen, kun vasta tajusin, että muualla päin Suomea Törnävä ei tarkoita juurikaan mitään, vaan eipä minullekaan Kellokoski mitään tarkoittanut.

Törnävän sairaalan alue on rakennuksineen ja puistoineen yksi Seinäjoen kauneimpia. Se rakennettiin piirimielisairaalaksi 1920-luvulla ja sen ajan mukaan rautaporttien sisällä oli asunnot myös työntekijöille ja heidän perheilleen. Parhaimmillaan 40-60-luvuilla alueella asui n. 100 lapsen tiivis yhteisö, joiden muistoja on kerätty kirjaksi Piirin lapset kertovat - Elämä Törnävän sairaalan yhteisössä 1930-1970-luvuilla.

Sairaalan potilaat saivat liikkua alueella vapaasti ja usein he tekivät töitä henkilökunnan perheissä vaikkapa lastenhoitajina. Porttien sisältä löytyi mm. luistinrata ja urheilukentät. Lapset kasvoivat tiivissä yhteisössä jossa oli tilaa ja lupa temmeltää.

Kuva Tanja Ryhänen

Seuralassa, alueella toimivassa vanhassa juhla-talossa Seinäjoen Kansan Näyttämö esittää tänä kesänä koko perheen näytelmää Valtakiven arvoitus. Se kertoo piirin lasten leikeistä yhtenä kesäisenä iltapäivänä. Astrid Lindgrenin Mestarietsivä Kalle Blomqvistin innoittamana lapset leikkivät Ruusujen sotaa. Reilun tunnin esitys tarjoaa intiimissä tilassa vauhtia, aikakauden musiikkia ja huumoria lämminhenkisesti. Näytelmä sijoituu 50-luvulle aikaan, jolloin hullu oli aivan normaali nimitys ja kaikki tiesivät mitä se tarkoitti, vähän niinkuin neekerinpusu.

Maitotyttöön näytelmä teki lähtemättömän vaikutuksen, kyseli vielä kotonakin, että voiko purkan syönnistä oikiasti tulla hulluksi.

Kuva Tanja Ryhänen

 Näytelmä oli ihana tapa tarjota omille lapsille myös kurkistus leikkimiseen, sellaiseen, jossa mielikuvitus korvaa lelut ja vehkeet. Tuohon jo uhanalaiseen pihaleikkien maailmaan, jossa tylsyys täytetään ihanilla ja vähän hassuillakin tempauksilla, eikä 6- vuotias unohdu katselemaan LPS-videoita äidin kännykästä.

Parasta olivat myös solvaukset.Eikä tätä äitiä haittaasi yhtään jos meidänkin takapihalta kuuluus tänä kesänä lasten kiljunta - Kutitus, kirutus, kualema!

Mutta käykääpä itte kattomas. Näytöksiä on vielä reilusti jäljellä. 

KE 26.7 KLO 18         TI 1.8 KLO 18       KE 9.8 KLO 18
TO 29.7 KLO 18         KE 2.8 KLO 18     PE 11.8 KLO18
LA 29.7 KLO 14         TO 3.8 KLO 18     LA 12.8 KLO 14
SU 30.7 KLO 14         TI 8.8 KLO 18       SU 13.8 KLO 14

Näytelmä esitetään sisätiloissa, siispä koko perhe katsomaan, niin tulee tänä kylmänä kesänä edes annos kulttuuria.

Käsikirjoitus: Juulia Soidinaho Ohjaus, sovitus, lavastus: Tero Heinämäki Rooleissa Krista Putkonen-Örn, Eeva Kurssi, Jarmo Ikola  Muusikko: Emmi- Ida Kempas  Puvustus: Mari Kela Tuotanto: Kulttuuriyhdistys KoHo

Kuva Tanja Ryhäne

Tiesittäkö muuten, että minäkin olen pikkuisen hullu piirin lapsi? Asuin vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa alueella yhden kesän isäni suorittaessa jotakin harjoittelujaksoaan. Tarkkaa vuotta en muista, olin kuitenkin alta kouluikäinen, saattanut olla jopa -73. Muistan silti alueelta elävästi puiden ympäröimän viileän varjoisan ja viihtyisän ankkalammen. Ja sen kuinka kerran katettiin pöytään niitä kahvikuppeja, jossa oli auringonkukan kuvia. Ja sen kerran kun tultiin Oravan mummolasta pissasin autossa housuihin siinä rautatiesillan kohdalla kun en pystyny enää pirättää. Vai oliko se sittenkin Niko, mun pikkuveli?

Toinen hyvä syy käydä katsomassa näytelmä, oli nähdä Espoossa vaikuttava ystäväni Krista pitkästa aikaa näyttämöllä. Ja se olikin hyvä syy!

Törnävän sairaalan alueella järjestettävästä kulttuurikuusta lisätietoa