Pages

torstai 15. kesäkuuta 2017

ROSVOPAISTIN TEKO-OHJEET JAOSSA


Juhannus tulossa.
Miten olis vanha kunnon rosvopaisti?

Tänään torstaina vinkit rosvopaistiin löytyvät Lännen Median tuottamina maakuntalehtien teemasivuilta. Ihan itte oon teille väsännyt. Siis AamulehtiForssan LehtiHämeen SanomatIlkkaKainuun SanomatKalevaKeskipohjanmaaLapin KansaPohjalainenPohjolan SanomatSatakunnan Kansa  ja Turun Sanomat.

Se kuulkaa kummasti hitsaa juhannuksenviettooporukan yhteen kun aamusella aloitetaan kuopan kaivuulla.



Ja sitten mallaillaan, vuorataan tiilillä tai kivillä puille tulipesä maan uumeniin.


Luvassa on tuntikaupalla nuotion roihua.  Ihan pakko on jossakin vaiheessa valmistaa ruuanvalmistusruokaa.


Lihat kapaloidaan moninkerroin odottamaan laskemista uunin kuumaan syleilyyn.


Viisaammilta, kuten vaikka Appi-ukolta kysellään välillä neuvoa.


Ja pitkän päivän päätteeksi voi posse kokoontua  ihanalle aterialle. Mehevä, hajoavaksi kypsynyt liha syodään yksinkertaisten tykötarpeiden kera. 


Nautitaan hartaasti yhteisestä saavutuksesta, makuelämyksestä, joka on siinä kohtaa parasta ikinä. Kaiken sen nuotiolla kyykistelyn jälkeen vaivansa väärtti.



Pysähdytään ihailemaan Juhannusyötä. Sitä, jota ei oikein yöksi raaski kutsua. Kun meillä on se valo. 

Lopuksi kömmitään aittaan vattan viereen maata. Ellei olla ruispellolla kirmaamassa juhannustaikoja tehden. 

Itte valittisin sen helpomman tien. Siis 7 yrttiä tyynyn alla. Ja ehkä jonkun allergialääkkeen.


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

MAAILMAN TUOREIN PARSA


Ystävät ovat parhaita. Eilen istuttiin ensin hevosen selkään ja sitten saunan lauteille ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt kasvokkain 16 vuoteen. Kuinka voi aika mennä näin nopeaan? Ja vaikka mitä negatiivista sanotaan somessa räpäläämisestä, uskallan silti kiittää facebookkia monen yhteyden säilymisestä ja monen uudelleen löytämisestä.

Ruokabloggaajalla on vielä aivan erikoinen soft spot ystäville, jotka hemmottelevat ruokasaaliilla. Voi Raija (ja Raijan maa-artisokat!), voi Hilkka, voi Heli, kuinka monta kertaa olette kiikuttaneet mulle koiratreeneistä suppilovahveroita tai vinkanneet paikasta (ja plääh, sitten Heli alkoikin syödä sieniä itse :) ) Ja Elina ja korvasienet. <3

Te ootte kultaa! Kiitos.

Mutta että sain siinä katsoa kun Sanna napsautti parsat poikki omalta maaltaan ja ojensi sylillisen noita lyijykynän hoikkuusia tankoja mun syliin, puraisin heti yhtä, että maistuuko ne oikeasti tuoreeltaan mansikalta.

Sitten ajoin 6 km kotiin. Sytytin bastardin ja  20 minuutin kuluttua parsasylillinen paahtui ritilällä. Ihan vähän aikaa vaan.



MAAILMAN TUOREIN PARSA

Syötävän kokoinen nippu vastanostettua parsaa
oliiviöljyä
sitruunaa
parmesania
sormisuolaa,

Tämä on taas niitä reseptejä, joihin on turha kirjoittaa määriä. Laitat sopivasti. Ja jos parsa on tuoretta, katso että muutkin aineet ovat ensiluokkalaisia, käytä esim. vain sellaista oliiviöljyä, jota olisit valmis lapioimaan lusikalla suuhun ihan itsekseenkin. Sitä vehreän ruohon makuista.

Eli grillaa parsat kevyesti /paahda uunilla/pannulla. Pirskottele päälle öljyä, purista sitruuna ja raasta tuoreeltaan parmesani. Viimeistele sormisuolalla.

And this, my friend, this we call an aspargus heaven!



lauantai 10. kesäkuuta 2017

CHILES TOREADOS


Ooh cielo, miten yksinkertainen voi olla hyvää! Tasan, vain ja ainoastaan 3 raaka-ainetta. Suola, soija ja Pimientos de Padrón.


Pimientos de Padrón pikkuisia mietoja (chili)paprikoita saa taas hyvin kaupasta. Ne ovat perinteinen espanjalainen tapas, paahdetaan öljyssä pannulla ja sitten vaan sormisuolaa päälle ja suuhun. Sanotaan, että joka 10. chili voi olla tulinen, siksi näitä markkinoidaan  myös venäläisenä rulettina. Ja ovat ihania.

Mutta että meksikolaiset menivät tämänkin tekemään vielä paremmin! Meksikossa nimittäin löytyy ruokalaji Chiles Toreados, eli härkätaistelijan chilit. Reseptistä löytyy variaatioita, osaan tulee suikaloitua sipulia ja chilitkin saatetaan suikaloida. Yhteistä on kuitenkin chilien maustaminen runsaalla soijalla. Minä luotan tietenkin tekopoikamme Uliseksen perheen reseptiin. Siinä kokonaiset chilit paahdetaan ja lopuksi leikataan niihin viillot ja loiskutellaan soijaa päälle. Kannasta kiinni ja suuhun, siemenineen kaikkineen.


Torear-verbi tarkoittaa härkätaistelun lisäksi myös kaikenlaista muuta härnäämistä ja provosointia ja kyllähän nämä pienet vihreät makuhermoja kutkuttaakin. Nämä voisi kyllä kääntää vaikka härnäyschileiksikin. Ja nyt salaisuus ja inspiraatio teille rohkeimmat: Oikeasti Meksikossa näitä ei tehdä mistään padroneista vaan jalapeñoista tai vihreistä serranoista. Ja kun chilit nautitaan siemenineen, on kyllä koukuttavan tulista luvassa.

Aion itse kokeilla aitoon tyyliin heti kun törmään meirän kaupoissa taas tuoreisiin jalapeñoihin. 



Lykkäsin valurautapannun lihangrillauksen välissä Bastard- grilliini, joka oli tähänkin oiva peli. Aina kannattaa kokata ulkona kuin suinkin voi!


CHILES TOREADOS

Pimientos de Padrón -chilejä tai tuoreita jalapeñoja /serranochilejä autenttiseen Meksikon malliin.
sormisuolaa
soijaa
öljyä tai voita paistamiseen

Kuumenna valurautapannu/parila grillissä tai hellalla ja lorauta sille vähän öljyä tai nokare voita. Grillaa chilit kokonaisina, kantoineen päivineen, kunnes kuori saa väriä ja kuplii hiukan.

Vedä chileihin pitkittäisviillot ja avaa hiukan. Siemenet saa jäädä sisään. Loiskuttele päälle soijaa ja ripottele sormisuolaa.

Käsittämättömän hyvä lisuke grillatulle naudan tai porsaanlihalle!
Ja kasvissyöjälle.
Ja punkulle.
Oluelle.
Colalle.




Bastard- grilli on saatu testikäyttöön maahantuojalta. 



maanantai 5. kesäkuuta 2017

KOREALAISET LEHTIKAALIPANNUKAKUT JA KOREAN RUOKARAKKAUS



Kaupallinen Yhteistyö Fine Foods.

Tässä blogissa vilahtaa tämän tästä korealaisia reseptejä. Niinkuin moni muukin maa-ruokarakkauteni (vaikka Meksiko ja Intia - miten muuten kokkailen niin hirveän harvoin intialaista nykyään, täytyypä terästäytyä!), ihastus korealaiseen keittotaitoon on tullut perheeni kautta vähän kaukaa kiertäen. 

Aivan 2000-luvun alussa olimme Iso-Hoon kanssa melkein kuukauden verran aika ainutlaatuisella matkalla Bangladeshissa, jossa vanhempani olivat silloin töissä, isäni maailmanpankin rahoittamassa terveydenhuollon kehittämisprojektissa, äitini ensin kotirouvaillen ja myöhemmin Iso-Britannian suurlähetystön sairaanhoitajana.

Pääkaupunki Dhaka on huumaavaan kuuma, meluinen, haiseva ja joka neliösentiltään täynnä ihmisiä. Voi sitä longyi- lannevaatteissaan riksoja polkevien miesten määrää kaduilla. Koko aikana emme nähneet ainuttakaan jolla olisi ollut tavalliset housut jaloissaan (Tämä fakta on tietysti hyvin oleellinen tämän ruokatarinan osalta...). Miettikää Bangkokin liikennettä, jos siellä olette käyneet, Dhakan liikenteeseen verrattuna se tuntuu sunnuntai- ajelulta puistossa. 

Omalta parvekkeelta saattoi seurata avoviemärien paskavirtaa, lehmiä tai lampaan teurastusta. Paras oli kerran kun  taitava kauppias-huilisti tuli koreineen kaupustelemaan, toki tuollainen hieno huilu oli saatava, kirmasimme alas valitsemaan tuliaishuiluja...no ne korit oli kyllä täynnä käärmeitä, ei ensimmäisenä  tullut mieleen, että kas, käärmeenlumoojapa se siinä!

Mutta myös kadulla asuvia perheitä ja lapsia, käsittämätön köyhyys, likaisuus. Ja me valkoiset muukalaiset, joita estottomasti tuijotettiin, tökittiin tultiin kättelemään ja valokuvattiin eläintarhassa. Vierellä olisi olleet ne apinatkin...

Ruokamuistot ovat tärkeä osa tätäkin matkaa. Tuoreet hedelmät ja vihannekset, kalat ja äyriäiset torilla tai ihanan Shadonan (vanhempieni nuori kotiapulainen, joka usein otti yhteen kirpakan äitini kanssa, mutta Shadona teki silti aina oman päänsä mukaan) lounaat. Aah, ne korianteri porkkanat! Ja supermiljoonakaupunki Dhakassa riitti  muuten edullisia ravintoloita. Siellä oikeastaan taisin eka kerran ihastua naan-leipään, Keniassa intialaiset kun söivät aina chapati- leipää.

Missähän vaiheessa mä pääsen jutussani Koreaan? Parasta hypätä suoraan sinne. Dhakassa oli nimittäin jostain syystä todella paljon korealaisia ravintoloita ja niistä tuli suosikkejamme. Muistan ruuasta hyvät maut ja mausteet ja sen suurimman ihanuuden, että suurissa pöydissä oli keskellä aina joku grilli tai paistokivi, missä ruokaa porukalla kypsenneltiin tai vähintään siihen kannettiin joku hot pot jaettavaksi. Kimchiä vedeltiin mennen tullen, vaikkei yhtään tajuttu mitä se on. Näin jälkijunassa vasta tajuaa, että siellähän mä jo söin sitä ja tätä. Muistan myös ruokaintoilija isäni lukemassa ruokalistaa ja ehdottelemassa yhteiseen pöytään tilattavaksi lehmän satakertaa tai pötsiä  tai jonkun kivipiirasta, varpaita tai muuta yhtä houkuttelevaa. Kuinka monta miljoonaa asiaa ja tapahtumaa olen elämässäni unohtanut, mutta muistan vieläkin tuon hiukan rähjäisen ja arkisen korealaisen perheravintolan pyöreän pöydän jossa istuimme, pystyn palauttamaan mieleen jopa istumajärjestyksen, tarjoilijan sinapinkeltaisen paidan ja tavan kuinka isäni piteli pitkää ja kapeaa ruokalistaa ja äitini tiuskauksen, että tuollaista ei kyllä tähän pöytään tilata.

Niinkuin sanoin, hiukan kaukaa ja kiertäen löysin korealaisen keittiön, mutta siitä asti mun sydän on kaivannut korealaista ruokaa, korvat ja mieli olleet avoinna uusille resepteille ja korealaisille ruokakokemuksille. Onneksi nykyään korealainen makumaailma on helppo luoda myös kotikeittiössä.

Pinnaltaan rapeat ja sisältä koukuttavan tuliset korealaiset pannukakut hurmaavat tulisen aasialaisen ruoan ystävät. Lehtikaali on kuin kotonaan korealaisen chilitahnan kanssa ja vastaa yhdessä riisijauhojen kanssa ihanan rapsakasta rakenteesta. Näistä ei pysty pitämään näppejään erossa!

Tämä on muuten mainio resepti, jos sinne kotiin on tullut ostettua se Gochujang- chilitahna, mistä oon jo pari vuotta vouhkannut. Lisää korealaisia makuja saa resepteihin ujutettua helposti käyttämällä noita valmiskastikkeita ja marinadeja... ja loput tulee varmasti käytettyä kesän myötä vaikka grilliribsien sivelyyn. No joo, kukkakaalin jos ei liha maistu. Lehtikaalipannukakut ainakin on kasvisruokavalion tulisemmalle puolelle nappi valinta. 


Korealaiset lehtikaalipannukakut Kaeil -Jangtteok
4:lle

1 muna
3 dl kylmää vettä
2 tl Sempio Gochujang – korealainen chilitahna
2 dl vehnäjauhoja
2 dl riisijauhoja
2 kevätsipulia hienonnettuna
1 keltasipuli hienonnettuna
1 punainen chili, ilman siemeniä hienonnettuna
1 vihreä chili, ilman siemeniä hienonnettuna
80 g ruodittua ja hienonnettua lehtikaalta

neutraalia öljyä paistamiseen

tarjoiluun

0,5 dl majoneesia
2 rkl CJ Korealainen Bulgogi marinadi- ja grillauskastike
240 g (2 tlk) Wang Kimchi – Korealainen kaalivalmiste

Vatkaa kananmuna rikki ja lisää kylmä vesi ja Gochujang-tahna. Sekoita mukaan vehnä- ja riisijauhot. Lisää sileään taikinaan sipulit, chilit ja lehtikaali, sekoita.

Kuumenna reilusti öljyä paistinpannulla ja nostele kauhalla taikinakokkareita pannulle, paina hiukan litteämmäksi. Paista molemmin puolin keskilämmöllä kauniin värisiksi ja rapeiksi. Nosta valmiit talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy imeytyy siihen.

Sekoita Bulgogi marinadi- ja grillauskastike majoneesiin ja tarjoile se kuumien pannukakkujen kanssa, kastiketta voi valuttaa pannukakkujen päälle myös sellaisenaan. Pannukakut maistuvat erikoisen hyviltä Kimchin kanssa. Koska Kimchi, se on aina erikoisen, erityisen hyvää!


Lisää reseptejä kannattaa käydä kurkkimassa Fine Foods'in sivuilta!

Kaupallinen yhteistyö Fine Foods