Pages

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

AINA VAAN PAREMPAA KASVISRUOKAA


Varoitus: erinomaisten reseptien lisäksi sisältää kursiivilla ennen julkaisematonta tunnepitoista materiaalia.

K-ruoka haastoi meidät yhteistyöbloggaajat osallistumaan #kasviskeskiviikkoon ja etsimään siihen inspiraatiota tuoreen K-Ruoka-lehden sivuilta. Tänä keskiviikkona kasvisten pauloissa itseni lisäksi Peggyn Pieni Punainen keittiö. Kurkkaa Peggyn superherkku pokekulho!



Sillä peli on menetetty. En pysty lokeroimaan itseäni lihansyöjäksi. Kyllä, kyllä, nautin edelleen kaikesta liharuuasta, mutta en enää skippaa ravintolan vegeruokalistaosiota (jos sellaista nyt erikseen on enää edes osioitu, lienee sekin vanhanaikaista) ja astun epäröimättä kasviksien varaan menuunsa laatiman ravintolan kynnyksen yli. Tämän päivän kakskymppisille tämä on tietysti päivänselvää, mutta kyllä oma sukupolveni on elänyt ja elää ruokaan suhtautumisessa aika isoa murrosta. Kotihellalla porisevat papu- ja linssikeitot, kotimaiset juurekset ujuttavat tiensä lautaselle yhä useammin ja mitä erilaisimmissa muodoissa (ja kasvissosekeitto on myös Maitotytön herkkua). Munakoiso, kesäkurpitsa, tomaatti, sienet, niistä saa aikaan vaikka mitä. Olen iloinen muutoksesta ja siitä, että nuoremmat ovat oppineet jo aivan erilaiseen ruokatarjontaan. Iloinen täytyy olla myös kasvisvaihtoehtojen määrästä. Ihan huomaamatta kasvikset valtaavat keittiön.

Viikonloppuna kauppaan ilmestyi vuoden ensimmäinen K-Ruoka-lehti ja sehän oli ihan pullollaan kasvisinspiraatiota. Oli pakko ostaa mukaan mulle aivan uusi tuote, kotimainen hernerouhe, josta on poistettu kuoriosa, jolloin se on vatsallekin paljon lempeämpää. Proteiinipitoinen hernerouhe on aika hienoa ja se on ihan liottamatta käyttövalmis. Bonuksena niin nätti vaaleanvihreä väri. Enkä mä tuosta hernerouheesta olisi mitään tiennyt, ellei silmiin olisi sattunut falafel-resepti K-Ruoka-lehdessä.

Olen vähän paininut noiden falafelien kanssa. Söin niitä säännöllisesti jo 80-luvulla Saudeissa, se oli vakio-ostos souk-käynnillä, ellei siis ostettu niitä kokonaisia grillikanoja. Yhtään en silloin tiennyt mitä söin (lihapullia, luulin?), mutta hyvä on aina hyvää. Nyttemmin haaveilen usein ihanista tuoreista falafeleistä, joita olen sittemmin kohdannut hyvin harvoin, mikäänhän ei ole ehkä tässä maailmassa pahempaa kuin kuiva, tiivis ja mitäänsanomattoman makuinen falafel-pyörykkä.

Kuvan falafel-pyöryköillä ei ole mitään yhteyttä tekstissä mainittuihin kuiviin, tiiviisiin ja mitäänsanomattoman makuisiin falafeleihin.
Viime viikolla innostuin myös maniokista. Tein Natasiskoni opastuksella aivan parasta Yuca con mojo- maniokkia, joka sai etsimään muitakin reseptejä. Päädyin tekemään falafelin seuraksi maniokki-ranskiksia uunissa (täytyy pitää pientä rajaa tuossa uppopaistamisessakin, sitä on ollut hiukan liikaa viime aikoina). Paljon on kiinni maustamisesta, maniokki kaipaa aika runsaan suolan ja olisi ollut ihanaa laittaa chiliäkin, mutta uskottelin itselleni siinä vaiheessa vielä lastenikin syövän näitä ranskiksia ilolla, joten käytin paprikaa. Ja kyllä varmaan NORMAALIT HYVINKASVATETUT lapset olisivat syöneetkin. Jukkaan tuli kiva rapea pinta ja pehmeä sisus ja rehellisesti ne olivat minusta 100 x parempia kuin niin hypet bataattiranskalaiset, joita en vain saa onnistumaan. Ne ovat aina ylivetelää mössöä. What’s the secret?

Falafelit onnistuivat yli odotusten tällä K-Ruoka-lehden reseptillä. Tekeminen on tosi nopeaa hernerouheesta, ainekset vaan sekaisin, ei tarvitse yrittää survoa kikherneitä sauvasekoittimella, sitäkin on tehty.



Ohjeesta pitäisi tulla 24 kpl, mutta sain aikaan vain 16, eli 4 :lle aikuiselle laskee helposti melkein tuplat, ainakin 1 ½ x taikina. Enkä tehnyt mitään isoja, normi lihapullan kokoisia. Taikina tuntui aika ”heikolta” ja kaikkiin ennakkotapauksiin nojaten olin melko varma, että paistaessa nämä hajoavat tuhansiksi atomeiksi, mutta kuinkas kävikään? Parhaita ikinä. Laitoin paistinpannuun ehkä pari senttiä öljyä, hivutin pyörykän kerrallaan (sitä mukaan kun muotoilin niitä) varovasti pannuun ja annoin tiristä koskematta kunnes alapuoli sai väriä ja wau, ne oli ihan helppo kääntää, ne jotenkin kiinteytyivät siinä, niin että rapea kuori piti ne kasassa ja sisältö oli ihanan pehmeää. Maustaa voisin hiukan ronskimminkin, jos aikuisväestölle suuntaisin, lehtipersiljan sijaan käytin korianteria, mikä tietenkin enemmän kuin bueno. Jos taikina tuntuu mahdottoman vetiseltä, niin lisää hiukan kaurajauhoa. Ai niin, kai huomioitte, että nämä ovat gluteenittomiakin tuon kaurajauhon ansiosta.


Falafelit nautin (luit oikein, yksikössä, Maitotyttö oli juuri kuulemma vetänyt laavulla kaksi hyvin käristettyä makkaraa ja Urheilijapoika Urho kunnostautui rohkeasti syömällä 2 pitaleipää pelkällä voilla. Kyllä on jerkkua reisissä! IsoHoo oli television ääressä hiihtämässä soffalta käsin ja ilmeisesti jännitykseltään- ja olihan niillä laavulla mukana 4 makkaran paketti- ei ehtinyt syömään. Myöhemmin kun katseli keittiön sunnuntai-päivän kokkailujen jälkiä, tuumasi, että sä et varmaan laittaisi ruokaa ollenkaan, ellet saisi kuvata ja kirjoittaa siitä.  No sano: Kenelle laittaisin?)salaatin ja tomaatin kanssa pitaleivän välissä. Tein jugurtista ja tahinista kastikkeen, jonne sopi dipata myös maniokkiranskalaisia. Löysin myös jugurttihyllyltä uuden tuttavuuden, 2 dl Pirkka turkkilaisen laktoosittoman jugurtin. Olen aina ostanut niitä partaäijänkuvaisia pönttöjä, mutta siinä pienemmässäkin on joskus vähän liikaa. Tämä oli sopiva koko.


MANIOKKIRANSKALAISET UUNISSA
4:lle
2 maniokkia (n.1200 g)
öljyä, suolaa, paprikaa (valkosipulijauhetta, pippuria, savupaprikaa, chiliä…)

Pätki maniokki ranskiksen pituisiin paloihin ja kuori (ohje). Upota kuorittuasi heti kylmään veteen tummumisen estämiseksi. Leikkaa pätkät sormen paksuisiksi tikuiksi. Laita kylmään veteen kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna porista n. 10 min napakoiksi. Älä keitä ylikypsiksi, kokeile välillä.

Huuhdo ranskalaiset keittämisen jälkeen kylmässä vedessä ja kieritä sitten öljyssä ja mausteissa. Asettele väljästi leivinpaperille ja paahda kiertoilmauunin 200° kaunis väri ja rapea pinta.

JUGURTTIKASTIKE FALAFELEILLE JA MANIOKKIRANEILLE

2 rkl sitruunamehua
1 tl tahinia
suolaa, pippuria

Sekoita kaikki ainekset.

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoan kanssa.

22 kommenttia:

  1. Onpa mehevän näköisiä falafejä! olen tehnyt itse pari kertaa ja aina ovat jotenkin kuivia.. täytyy kokeilla uudelleen, kun tykkään niistä kuitenkin tosi paljon tai ottaa Jonnan vinkistä vaarin ja hakea Fafasista pakkaseen kilon säkki falafelejä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne ei varmaan saa olla liian tiiviitä. Kyllä mä olen onnistunut tekemään huonojakin, mutta nämä onnistuivat!

      Poista
  2. Äitini on tuumannut jokusen kerran, että maailmassa ei ole mitään pahempaa kuin kuiva pulla! Ehkä kuitenkin kuiva falafel menee senkin yli :D Meheviä sellaisia saa luvattoman huonosti mistään, joten kai se on ryhdyttävä itse tekemään niitä. En ole minäkään ennen osannut hernerouhetta ostaa, joten kokeiltava sitäkin. Vielä vinkki bataattiranskalaisiin, joita tein ekan kerran pari viikkoa sitten ja onnistuin kertalaakista saamaan tosi rapeita. Eli pyöräytä raa'at bataattitikut mausteiden lisäksi maissitärkkelyksessä ennen uuniin laittoa siten, että ne ovat yltä päältä jauhossa. Sitten kuumaan uuniin (225) riittävän pitkäksi ajaksi, pari käännöstä kypsymisen aikana, niin jo pitäisi tulla rapeaa. Ei toki samaa kuin friteerauksessa, mutta ei myöskään lötköjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä annan bataatille vielä yhden mahiksen...muistelinkin, nähneen reseptejä jossa niiden pintaa tulee jotain, en vaan muistanut mitä.

      ja henk kohtaisesti oon sitä mieltä, että kuiva pulla on vielä valovuosien päässä kuivasta falafelista. Pullan voi aina pelastaa kastamalla sitä johonkin.

      Poista
  3. Enpä olekaan tehnyt hernerouheesta näitä, mutta tuo kikherneiden tunkeminen sauvasekoittimella on kyllä tuttu juttu :D

    VastaaPoista
  4. ah nam! pitää tehdä näitä kotonakin, paketti Erkin hernerouhetta on ootellut kaapissa jo hyvän tovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuote oli tosi positiivinen ylläri! Ja nopeuttaa falafelien tekoa...mä ikään muista kikherneitä liotella.... ja maullisesti myös täysillä meni. Hyvä Erkki!

      Poista
  5. Näyttääpä mehukkailta falafelejä. Just tuskailin eilen kädessäni purkki kikherneitä ja kun en vieläkään omista sauvasekointint. Rouhe vois olla vastaus mun kasvispyöryköille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt hankit kyllä oman bamixin!

      Poista
    2. Olen niin ulkona sekoittimista, että nyt pitää kysäistä. Oisko se Bamix niinku sellainen bestis merkiltään, jos hankkisin sauvasekoittimen.

      Poista
    3. No Bamix on ikivanha sveitsiläinen laatutuote. Jo mummallani oli aikoinaan sellainen. Mä luulin pitkään, että sauvasekoittimen nimi on bamix. Merkistä riippumatta aina puhuttiin bamixista. Mainostavat, että ainoa sauvasekoitin mitä sun tarttee ostaa loppuelämäkses.

      Ylipäänsä ei kannata sortua halpiksiin, olen monesti sen tehnyt, koska sorrun aina halpiksiin (no, toiset rakastuvat renttuihin), mutta aina mä saan poltettua niiden tehottomat moottorit kun teen jotain heavy dutyä!

      Viime syksynä sain oman bamixin ja oon happy!

      Poista
  6. OI oi noita pullia voisin syödä heti ja ainakin ykdeksän :D, kiitos kivasta ja lennokkaasta postauksesta, varmasti rohkaisee useampaa kokeilemaan näitä kasvisherkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin minäkin, siksi varoitin määrästä. Ne on ihania suoraan pannulta. Ja maniokkiranskalaiset on kyllä oikein sipsikaljavegaanin unelma! Kiitos Sari

      Poista
  7. Hitsi, pitää varmaan lähtee hakemaan hernerouhetta ym noita sun tilbehöörejä. Näitä on paha nälkäisenä katsella.. :-)

    VastaaPoista
  8. Herneestä oliskin kiva kokeilla tuollaisia kasvispyöryköitä. Falafeleista muuten,kun taas olet Helsingissä,niin käväisepä JustVegessä Kalliossa,takuulla eivät ole siellä kuivia käppäröitä vaan todella hyviä,ja just tehtyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Maitotytön kummityttö asuukin Kalliossa...

      Poista
  9. Herkullisen näköisiä pyöryköitä, täytyy kokeilla! Ja maniokkiranskikset vaikuttavat myös kokeilemisen arvoisilta. Komppaan Jaelia, Just Vegen falafelit ovat ihania. <3

    VastaaPoista
  10. Pitääkin kokeilla näitä, jos kerrankin saisi siis falafelit pysymään koossa (mä en niin tajua miksei se ikinä onnistu mulla kun ohjeissa on niin upeita kuvia, useampaa ohjetta on siis kokeiltu).

    Mutta siis tuo kursivoitu teksti, miten tuttua se onkaan! Mä vielä aina kehun että meidän lapset syö monipuolisesti kasviksia ja muutakin, mutta silti se on aina just tota. "Mikset sä äiti vois tehdä vaan niitä muutamia ruokia mistä me tykätään?" Nii-in, miksen. Vastaukseksi ei kuulemma kelpaa se(kään) että pää hajoaisi jos aina pitäisi tehdä niitä viittä kuutta ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistuminen on mahdollista, olen elävä esimerkki.

      Puhun falafeleistä, en lapsenkasvatuksesta,

      Poista