Pages

lauantai 2. huhtikuuta 2016

FEIJOADA JA TYKÖTARPEET



Feijoada'a [fejʒuˈadɐ]  varmaan voisi nimittää Brasilian kansallisruoaksi.  Lihaisa papupata lienee saanut alkunsa orjien heittäessä papupadan sekaan muiden hyljeksimät lihanpalat hautumaan ja keskustelimmekin syödessä siitä, että tämä nykyinen, hyvin lihaisa version on alunperin ollut varsin papuisa. Meistä 12 aikuisesta syöjästä 3 oli syönyt feijoadaa aikaisemmin, alkuperämaassa ainoastaan PikkuveliNuutti, jonka tasavuosisynttäreiden kunniaksi me nämä brasilialaiset syömingit järjestimmekin. Sankarin toivomuksesta.


Yllättävintä tässä oli (minulle siis), että feijoada on todella, todella herkullista.Ihan asteikon yläpäässä. Uskoin sen toki olevan maistuvaa, mutta ylitti odotukset. Nude kertoi oman versiomme tuoksuvan ainakin täsmälleen oikealta, hiukan savuiselta, ja myös maun tuovan muistot Brasilianvuodelta mieleen. Onnistuimme siis. Keitosta edelsi aikamoinen ruljanssi kun googlasilimme ohjeita, joita on tasan yhtä monta erilaista kuin niitä löytyy ja jahtasimme raaka-aineita. Isäni, äitini , PikkuveliNuutti  ja minä teimme viikkoja tutkimustyötä ja jahtasimme raaka-aineita, joten oli kiva kun lopputulos onnistui. 

Isäni otto mulle kuvan feijoafan aineksista. Juomat ei kyllä kuulu. 



Minä suunnittelin juhlien menun, hiukan synttärisankarin toiveiden vastaisestikin, Nude kun olis halunnut pelkän lihapadan oheisineen, ei alkuruokaa tai jälkkäriä, koska ei niitä kuulemma Brasiliassakaan tämän ruoan kanssa ollut. Pidin pääni ja poikkesimme vähän kaavasta, olihan nämä nyt juhlat kuitenkin. Ruokajuomaksi yritin metsästää brasilialaista olutta (haloo, eikö sitä todellakaan ole tällä hetkellä?), mutta sitä ei sitten löytynyt ja tilasimme cittariin 6 pulloa Guarana-limonaadia, sitä kuulemma nautitaan yleisesti, vanhat ja nuoret, ruoan kanssa Brasiliassa.  Ja itseasiassa ruokajuomakin oli nimenomaan sankarin pyynnöstä, minä vain sooloilin sen oluen perässä. Sekin, Guarana-limpsa siis, oli yllättävän hyvää, maistui niin aikuisille kuin lapsille, mutta en kuitenkaan ehkäs suosittele jatkuvaan käyttöön, guarana taitaa olla aika piristävää...


Perinteisesti tämä ei ole tuhtiutensa puolesta mikään illallisruoka vaan brasilialaisten tärkein yhteinen ruokahetki on lauantain lounas, jolla juuri usein tarjotaan feijoadaa. Feijoadan kanssa tarjotaan riisiä, farofaa, ja paistettuja vihreitä, salsaa ja appelsiininlohkoja.

FAROFA on sipulin ja valkosipulin, joskus myös pekonin kanssa pannulla paistettua maniokkijauhoa, jonka hiukan korppujauhomaista olemusta ripotellaan Feijoadan (ja muidenkin ruokien) pinnalle. Tässä meille kävi pieni vipa. Järvenpäässä on brasilialainen  verkkokauppa, josta tilasimme eksoottisempia tarvikkeita (palmunsydämet, naudan kuivalihan, mustapavut ja farofan), Olisimme halunneet ihan maniokkijauhoa ja valmistaa lisäkkeen itse, mutta sieltä lähetettiin pussillinen valmiiksi maustettua farofa-seosta, joka maistui, pussista päin aika esanssiselta. Ihme kyllä, feijoadan päälle se kuitenkin sopi aivan hyvin, eikä maku tuntunut teolliselta.

RIISI on kanssa hiukan ongelmallinen. Se kun on brasiliassa aika irtonaista, mutta silti ei mitään Uncle Ben'sin par boiledia. Päädyimme lopuksi kuitenkin basmatiin. Riisinkeiton taito on myös brasseissa oma lajinsa, perinteisesti tyttö oli valmis naimakauppoihin kun masteroi sen. Riisi kuullotetaan aina ensin öljyssä, sen jälkeen me valmistimme sen riisinkeittimessä.


VIHREÄT ovat erilaisia vihreitä kasviksia, käytimme lehtikaalta ja pinaattia, mutta myös vaikka mangoldi tai rucola käy. Vihreät freesaillaan pannulla öljyssä sipulin ja valkosipulinkera ja siinä se. Maailman helpoin lisäke. Toki suolaa ja pippuria.


APPELSIINI on perinteinen osa feijoadaa. Kullekin syöjälle lohkotaan appelsiini ja siivuja nautitaan sekä välillä keventämään tuhtia vaikutelmaa, mutta vähän myös aterian päätteeksi. Oli muuten appelsiini paikallaan!



SALSA. Hiukan etikkainen salsa  oli myös hyvä lisuke raikastamassa kokonaisuutta:
200g murskattua tomaattia
nippu silputtuja kevätsipuleita
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
kourallinen lehtipersiljasilppua
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
 2 punaista chiliä silputtunsuolaa ja mustaa pippuria

Ja kaikki ainekset sekaisin kulhoon. Me teimme tietenkin tupla-annoksen, paitsi kevätsipuleita ei lisätty enempää.


Mutta sitten päivän päätähteen, feijoadaan. Ymmärsimme ohjeista, että lihapuoli on hyvin vapaavalintaista. Feijoada Completa on ruoka johon pistetään aivan kaikki ruhon osat silmistä saparoon ja se usein tarjoillaankin eri lihat omista kulhoistaan. Pääasiallisesti siihen kuitenkin laitetaan erilaisia possunlihoja, savustettuna, suolattuna,kuivattuna, makkarana, luullisena(ribsit) jne. Usein myös naudan kuivalihaa, jota mekin tilasimme brassikaupasta. Me jätimme sorkat ja  korvat ja sellaiset pois tällä kertaa. Niistähän ei varsinaisesti niin syötävää tule, lähinnä keitosta paksuntavaa gelatiinia. 

Ylimmäisen padankeittäjän arvonimen sai äitini, joka lauantai-aamulla heräsi varhain padan keittoon. Laitan alle reseptin  äitini omin sanoin. Kursiivit omia huomautuksiani. Pata keitettiin 10 litran kattilassa, mutta tuotiin pöytään vähän pienemmässä ja nätimmässä padassa.


FEIJOADA
n. 20:lle

1 kg mustia papuja

1/2 kg kuivalihaa carne seca (pala)
1/2 kg kuivattua possinkinkkua (pala)
1/2 kg tuoretta kasleria
oliiviöljyä
4 isoa sipulia
2 kokonaista valkosipulia
suolaa
savustettuja porsaan ribsejä 2x 20 cm pala
 380 g raakachorizo tavallinen
380 g raaka chorizo yrtti
 300g paketti pieniä kuivattuja salamimakkaroita
1 savustettu sianpotka
140 g  savupekonia
vettä
8 laakerinlehteä
2 tlk tomaattimurskaa


"Kilo mustia papuja likoon edellisiltan ilman kantta. Meillä oli meksikolaisia vieraita myös ja Mirna, tottunut pavunkäyttäjä, kävi pavut läpi yksitellen !, sanoi, että joukossa on aina kivi tai kaksi. Ja niin myös tälläkertaa, yksi löytyi. Kilo kuivaa lihaa pilkottu suupaloiksi ja likoon edellisiltana kylmään. Kuiva liha puoli kiloa brassilihaa carne seca ja puoli kiloa Lidlin kuivalihaa suupaloiksi pienittyinä.

Aamulla leikkasin puoli kiloa tuoretta kasleria suupaloiksi, ruskistin ne oliiviöljyssä, siivutin 4 isoa sipulia ja 2 kokonaista valkosipulimöykkyä. 

Lihojen ruskistuksen jälkeen otin lihat kattilaan ja ruskistin sipulit ensin, lisäsin hiukan suolaa sipuleille ja lisäsin valkosipulit. Hauduttelin 2 min. ja panin pataan lihojen sekaan sekä lisäsin kaikki muut lihat ja keittelin tunnin puolitoista.

Muita lihoja siis kaslerin lisäksi ne valutetut liotetut kuivalihat, savustetut ribsit leikattuina erilleen (yht. 2 Ribsipalaa noin20 cm kumpikin) 380 g paketti chorizo makkaroita, yrtti ja tavallisia, siis paketti kumpaakin. Pieni paketti salamimakkaroita ehkä 300g, ja savupotka, savupekonia ruskistettuna ja paloina yksi paketti 140g. vettä kunnolla jotta lihat peittyy ja 8 laakerinlehteä. Osan murskasin osan jätin ehjäksi.

Sitten lisäsin valutetut pavut ja keittelin kannen alla pari tuntia kunnes pavut pehmeitä. Brasiliassa tämänkin ruoan valmistukseen käytetään useimmiten painekattilaa, mikä nopeuttaa valmistusta.

Viimeiseksi lisäsin 2 purkkia tomaattimurskaa ja keittelin 2-3 tuntia, kunnes potka hajosi. Poistin potkan nahan ja luut sekä ribsien luut.

Ja siinä se oli. Ei tarvinnut lisätä suolaa."

Ja siinä se todellakin oli, herkullinen tuoksuava Feijoada. Lämmin suositus.  Ja sinulle nyt tutkimustyömme tuloksena tämä testattu reseptimme, jolla saat aikaan hyvin autenttisen makuisen Feijoadan. Ihana viikonlopun ruoka!





Laitetaan loppuun vielä koko menu:

xxx
&
xxx
Feijoada
Farofa
Paistetut Vihreät
Salsa
Riisi
Appelsiini-lohkot
xxx
Nega Maluca, Hullun naisen kakku
xxx 
ruokajuomana Guarana-limonadi








23 kommenttia:

  1. Ihanat juhlat, epäilemättä!
    Lihapata lisukkeineen kuulostaa hullun tuhdilta, mutta hyvältä tietenkin. Ei lakeuksilla mitään keskinkertaista tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuhtia se olikin. Mutta ei vaan voinut lopettaa syömistä. ..ja tämähän oli tietysti keskinkertaista parempaa huomattavasti, koska kauhan varressa oli oikeasti ÄITINI!

      Poista
  2. Eroja on: Meksikossa papupataan vähän lihaa, Brasiliassa lihapataan vähän papuja. Kertoo myös Brasilian voimakkaasta lihaperinteestä.
    Mutta taivaallisen maukasta ...
    Maistamaan päässyt ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää tähän vielä lisät, että teksissä lukee, kolme maistanut aikaisemmin, joista yksi paikan päällä, että Ulises on myös syönyt tätä Riiossa. Eli 2 paikan päällä. Ja Natasisko Turussa, edesmenneessä brassiravintolassa, mikäsenniminyt olikaan, Bossa kenties?

      Poista
  3. No nyt tuli komea menu! Kun englanniksi tämä ruokalaji selitetään sanoilla "black bean & meat stew", ainakin brassiruokana sanan meat pitäisi olla ensimmäisenä ja ISOLLA :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja aivan samaa mieltä. Meat and black bean stew....

      Poista
  4. Pitkään haudutetut lihapadat ovat parhaita! Feijoda on kuitenkin tavanomaista lihapataa maukkaampaa, kun on montaa sorttia lihaa. Mahtavat juhlat teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Ja tavallaan myös yksinkertaisia valmistaa...ja ainakin tarjoilun suhteen, ei oo niin sekunnilleen valmistuhetkestä syöntihetki. Kivaa oli, vaikka jouduin poistumaankin hyvissä ajoin, kun Maitotyttö poti mahakipua.

      Poista
  5. Lihansyöjä(kanansyöjä)kautena olin Helsingin Arbiksessa yhdistetyllä espanjan-ja kokkaamisen 4-osaisessa kurssilla,jossa joka kerta (se oli aina lauantaina ,ja monta tuntia) kokkasimme jonkun latinomaan keittiöstä herkkuja. Brasilia oli yksi niistä maista ,ja teimme silloin sitä,ja kokkaamisessioissa sai puhua vain espanjaa...Hienot kekkerit teillä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis me tehtiin siellä feioadaa..

      Poista
    2. Sä oot kyllä aina ollu aktiivinen osallistumaan kaikkeen!

      Poista
  6. Tosi mukavaa, kun kokoonnutte yhteen juhlistaaksenne milloin mitäkin, kuten nyt Nuutin synttäreitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja kaikille on aina itsestäänselvää, että juhlat pyörii syömisen ympärillä. Mun perhe <3

      Poista
  7. Oi, oi komiat juhlat ja mahtava lihapata lisukkeineen. :-) Katselin juuri vähän aikaa sitten Jamie Oliverin versiota Feijoadasta ja nyt teidän versiota, niin alkaa täälläkin ajatus padasta kutkuttaa. Pitää olla vain iso porukka padan äärellä. :-)

    VastaaPoista
  8. Mä sain Madcookissa aikanaan feijoadaa ja tehtiin sitä itsekin mm. siansorkista. Tykättiin ihan hulluna.
    Upeasti olette jaksaneet tutkailla millä pääsisitte mahdollisimman lähelle paikallisuutta. Ja appelsiini tuollamoin tarjottuna pistetään visusti korvan taa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos on hörökorvat, niin saattaa onnistua...

      Poista
  9. Hyvä juttu kaikkiaan hienoine kuvineen, ja aina muistat Äitiä kehua ja ylisttää! Kiiyos siitä

    VastaaPoista
  10. Vau, mikä menu ja kuvat näyttävät herkullisilta. Rakastan liha/papupatoja, juuri eilen syötiin karitsanlihan kanssa. Kokeilen taatusti reseptiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista, että olisin pahaa pataa syöny koskaan...

      Poista
  11. Tuosta Guaranalimsasta. Mä oon raahannut sitä sjoen Prismasta kotiin jo monta vuotta :) tutustuin siihen kerran Helsingissä joillain ruoka-alan ammattimessuilla, mainostivat vähähiilihappoiseksi (olin myyty jo tässä kohtaa, koska muissa limsoissa on musta liikaa hiilihappoja ja mun pitää niitä aina epähapottaa) ja guaranan makuiseksi, joka ei kuitenkaan sisällä sitä piristävää ainesta. Oon monta vuotta jo sun blogiasi lukenut, mutten ole aiemmin vielä uskaltanut mitään kommentoida :) t. Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kauhian kiva, että nyt uskalsit. On aina kiva kun joku noname-lukijaa profiloituu. Tuntuu, että oikiasti joku siis lukee.
      Hyvä muuten tietää, että guaranalimsasta puuttuu se piriste!

      Poista