Kotomatkalla pelattiin peliä, jossa kunkin piti listata aina kolme parasta asiaa reissussa, tekemistä, syömistä yms. kunhan muut olivat ensin esittäneet oman arvauksensa henkilön mieltymyksistä.
Mun lista olisi kai jotenkin, että 1.Luonto 2. Maisemat 3.Aktiviteetit. Eikun Luonto /ihmiset/rauha. Vai sittenkin ruoka/rauha/aktiviteetit? Valinta on mahdoton, mutta meidän perheen pidennetty viikonloppu Västerbottenissa, Hemavan ja Tärnabyn kylissä oli mahtava. Heikot lenkit puuttuivat.
Tarkoitus oli tutustua siihen, mitä kaikkea voi perheen kanssa Hemavanissa ja Tärnabyssä tehdä ja sen me todella teimme. Viikonloppuun ei olisi saanut mahdutettua edes yhtään lisäkuperkeikkaa hangessa. Silti taisimme raapaista vain pintaa. H&T on täynnä tekemistä, paljon muutakin kuin laskettelua, mihin se tarjoaa kyllä aivan huippupuitteet. Ei liene sattumaa, että täältä ovat kotoisin niin Ingemar Stenmark, Stig Strand ja Anja Pärson.
Minä en ole mikään kovin moottorisuuntautunut henkilö, niinpä moottorikelkkailu on ollut tähän asti tuntematon käsite. Meillä hurahti kelkkaillessa oppaamme Jonaksen kanssa melkein kolme tuntia. Kävimme aamupäiväaurinkoisien tuntureiden laella kurkkaamassa Norjan puolelle, välillä melkein pilvien keskellä, sitten laskimme taas alas ja jatkoimme Hemavanin toiselle puolelle, taas ylöspäin puuterisia rinteitä. Lopulta jyrkässä nousussa kinostunut, pehmeä lumi teki minulle tepposet, puski kelkan sivuun ja kumoon. Onneksi olin vaatinut lapset Jonaksen ja IsoHoon kelkkojen kyyttiin.
Tunturin laella nautittu kanelipulla ja kaakao paikkasivat vähän haavoja, Urho muuten mainitsi tuon hetken yhdeksi matkan lemppareista. Jonas oli ihanan hymyilevä opas, joka kertoi omista spesiaalihetkistään, kuinka hän ajaa joskus öisin juuri tämän tunturin laelle ihailemaan ja kuvaamaan kirkkaan vihreinä tanssivia revontulia. Tai vapaapäivänä jatkaa vielä seuraavan kanjoniin, kääntyy sitten oikealle ja surauttaa pilkille tuntureiden keskellä avautuvan järven jäälle.
Iltapäivällä jatkoimme vielä moottoriurheilua kun lapset päästettiin Trolltunetissa kokeilemaan ihan itse kelkalla ajoa.
Trolltunetissa oli myös mahtavankokoiset aurauskinokset, jonne lapset kinusivat koko loppureissun takasin hyppimään (kiitos sinulle lumi, joka voitat kännykän räpläämisenkin!). Yöksi oli nousemassa myrsky, joten käytiin tutustumassa vielä Luontokeskukseen, Urho opetteli suopungin käyttöä, opittiin paljon alueen eläimistä, esim söpöstä napaketusta ja että Ilves hyppää paikaltaan 7 metrin päähän. Oppaamme oli jälleen iloisesti hymyilevä nuorimies ja yhdessä selvitimme eläinten ja kalojen nimet. Oppaamme äiti oli meän-kielinen ja saameakin hän osasi itse ja aina päästiin oikeille jäljille jonkun kielen kautta. Ihan parasta taisi olla kuitenkin paikan päällä makoilleen Sigge-koiran paijailu, se oli molempien lasten listalla.
Lauantain rinnepäivänä tutustuimme aamulla Hemavanin rinteisiin ja iltapäivällä Tärnabyn. Kaikkein ylimmät hissit, ne joiden laelta saa laskettua useita kilometrejä alas, olivat kiinni, mutta ei me tietenkään muutenkaan kaikkia ehditty laskea. Rinteet olivat huippukunnossa ja edellisyönä satanut parikymmensenttinen lumi antoi puuterikokemusta tälläiselle sunnuntailaskettelijalle. Ja vaikka ylhäällä tuuli, alemmat rinteet olivat ihanan suojaisia. H&T:ssä löytyy otollinen laskupaikka säässä kuin säässä.
 |
| En ole ennen huomannut likalla on Huskyn silmät.Kuva Marianne Lindgren |
Maitotyttö jaksoi lasketella koko päivän pitkissä lastenmäissä, vaikka laskukokemus olikin tähän asti lähes 0 ja sompahissikin tuntematon käsite. Iltapäivällä uskallettiin jättää Maitotyttö toisen emäntämme Mariannen kanssa rinteeseen, yhteistä kieltä ei kyllä ollut, mutta mehunjuomispantomiimia esittäen saivat tärkeimmät hoidettua. Kerroin myös Maitotytölle, että "pissa" on ihan sama sana ruotsiksi ja Ruotsissakin se ilmoitetaan mieluummin ennen kuin jälkeen.
 |
| Kuva Marianne Lindgren |
Meillä oli Tärnäbyssä muuten aivan huippu rinneopas, entinen kilpalautailija, maailmanmatkaaja Magnus, joka luotsaa Tärnabyn Skidskola- hiihtokoulua. Olihan siinä kiva päästellä Ingemarsbackenia kun välillä sai vinkkejä lasketteluunsa. Magnus nauraen sanoi, ettei voi itselleen mitään... hienotunteisesti ohjasi myös minut ja IsoHoon merkattua rinnettä alas ennenkuin sukelsivat Urhon kanssa syvään offari-lumeen. Loppukaakaolla Etelä-Ruotsista kotoisin oleva ja ympäri maailmaa mm. Austaraliassa ja Japanissa asunut Magnus kertoi, että hän on kotinsa löytänyt, Hemavanista (vain vaimo puuttuu vink*vink*).
Arvaatkaa kuinka ihanalta tuntuivat sauna ja palju tiukan ulkoilupäivän päälle Högfjällshotellissa keskellä rinteitä. Ja mitkä maisemat. Alhaalla Hemavanin valot, vieressä iltarinne...
Kuulimme myös paljon muista aktiviteeteistä. Upeat reitit ja ladut löytyvät niin hiihtämiseen, lumikenkäilyyn kuin kesäisin vaeltamiseenkin, maastopyöräilyyn, tuntureilla on mm. hienoja luolastoja. Kai tämä on jonkinlainen kalamiehen paratiisi myös, kesät talvet. Ja mahtava paikka kokeilla heliskiitä. Paikkoja löytyy niin perheille kuin huimapäillekkin ja hintakin on pidetty siedettävänä.
Yksi huimimpia tapaamiamme tyyppejä oli Tärnabystä kotoisin oleva (jälleen yksi iloisesti naurava) Peder, joka on nykyään ihan kansallinen julkkis(Almedaleniinkin puhujaksi kutsuttu). Hän tempaisi nukkumalla 100 yötä tiukkaan talvisaikaan ulkosalla, välillä revontulten alla, välillä teltassa, joskus rakentamassaan iglussa. Päivisin kävi ihan normaalisti työssään musiikinopettajana. Parhaat 100 päivää elämässään, kuulemma. Peder kertoi olevansa intohimoinen luonto-ihminen mutta samalla myös uber-sosiaalinen ja rakastaa uusien ihmisten tapaamista. Siitä syntyi yritys Peder Karlssonin Upplevelser, joka tarjoaa unohtumattomia luontoelämyksiä. Koiravaljakkoajeluita, pilkkiretkiä, yöpymistä iglussa.
Pakkasta oli vain muutama aste ja lunta oli tullut edelleen, keli oli hyvinkin raskas Pederin Alaskanmalamuttivaljakolle. Ne ovat suunnattoman kokoisia rekikoiria, jotka ovat tottuneet jolkottamaan rauhallista tahtia koko päivän. Lapset pääsivät kyytiin ja minä ja IsoHoo kumpainenkin ajamaan parin kilometrin lenkin. Herranjestas on muuten raskas laji kuskillekin tuolla kelillä. Ja aivan kuten Peder oli ennustanut, minun, viimeisen kuskin kohdalla, ne kääntyivät viimeisessä mutkassa kohti järven jäätä. Ne halusivat oikeisiin töihin, baanalle. Jo riittää tämä metsälenkin kiertäminen. Onneksi Jenni istui kelkassa apuohjaajana, minä seisoin jarrun päällä ja Jenni kävi kääntämässä protestoivan valjakon menosuunnan. Gå igen! (itseasiassa kuulin ohjeistuksen hiukan väärin ja huutelin koko matkan koirille menokäskynä Kom igen!mutta ehkä ne eivät kuitenkaan sitten korostuksestani erottaneet mitään. IsoHoolla kuitenkin riitti tästä riemunrepimistä).
 |
| kuva Marianne Lindgren |
 |
| kuva Marianne Lindgren |
 |
| kuva Marianne Lindgren |
 |
| kuva Marianne Lindgren |
 |
| kuva Marianne Lindgren |
 |
| kuva Marianne Lindgren |
 |
| kuva Marianne Lindgren |
 |
| Pederin 8v tyttärelle Agnekselle kännykän räplääminen oli tuntematon käsite. -No lasketteletko sitten usein.? - Joo iskän kanssa tunturissa, tulee halvemmaksi kun ei tartte hissilippua <3 |
Pakattiin vielä lapset ja naiset itsemme moottorikelkan kuomulliseen pulkkaan ja Peder IsoHoo kyytissään ajoi meidät pilkille. Vedettiin siinä vaatimattomasti pari nieriää ja taimen, IsoHoon pilkkiin nappas niin suuri otus, että nappasi koukinkin mennessään. Ja Maitotyttö itki kun ei saanut kalan kalaa ja piti lähteä. Maitotyttö on kyllä ulkoilmatyttö.
YHTEENVETO: Hemavan Tärnabyssä ei tekemisen puute vaivaa. Maisemat ovat uskomattomat ja vaikuttavat. Kaikessa on läsnä aitous, niin ihmisissä kuin palvelunjärjestäjissä ja majoituksissa. Arvostan todella paljon paikan konstailemattomuutta ja luonnetta. Täällä on osattu yhdistää upea luonto ja pieni ihminen hienoksi kokemuksiksi. Kun on luonnon järjestämät puitteet kunnossa ei tarvitse leveillä ulkokultaisuuksilla. Hemavan Tärnabyyn on pakko palata, mehän melkein tunnetaankin jo kaikki; Hemavanissa on vain noin 250 asukasta, Tärnabyssä 650. Vuodepaikkoja löytyykin sitten 25 000. Matkailijat ovat pääosin kotimaisia tai Norjalaisia. Vielä 80- ja 90- luvulla suomalaisiakin kävi niin paljon, että tienviitatkin olivat suomeksi. Sitten tyrehtyi taxfreen myötä merenkurkun laivaliikenne ja suomalaiset jäivät paljosta paitsi. Soisi jonkun bussifirman alkavan järjestää taas reissuja täältä Pohjanmaalta.
MISSÄ: Nyt olen karttani sen verran hyvin luurannut, että tiedän missä on Västerbotten. Suoraan länteen tästä meidän Österbottenista. Uumajasta ajetaan siis kohti Norjan rajaa ja Mo i Ranaan 370km. Blå vägen. Se jatkuu se sininen tie heti satamasta ja vie perille asti.
MITEN SINNE PÄÄSEE: Wasalinellä pääsee Vaasasta laivalla Uumajaan näppärästi neljässä tunnissa, jonka voit käyttää syöden, nukkuen, leikkien... omalla autolla sitten se 370 km. Ajoimme pysähtymättä mennen tullen. Bussitkin kulkevat. Eteläsuomalaisille on myös huippuyhteydet: Tukhomasta pääset lentäen Hemavaniin 6 päivänä viikossa. Netistä löydät edullisia lento+majoituspaketteja. Ja lentokenttä sijaitsee todellakin aivan keskellä Hemavania. Lentäen olet heti perillä.
LASKETTELU: Yhteensä 15 hissiä, 50 rinnettä mustista vihreisiin. Offareita löytyy. Alppitasoista laskettelua. Korkein kohta 665 m
MUUTA TEKEMISTÄ:
Hemavans Fjällcenter : Moottorikelkkavuokraus ja -oppaat, aktiviteetit, uimahalli, majoitusta, ruokaa...
Trolltunet; moottorikelkkojen ja pyörien vuokarus, majoitusta, aktiviteettejä
Naturum Vindelfjällen : Luontokeskuksessa tutustut alueen eläimiin ja kasvillisuuteen. Myös ehkä Sigge-koiraan.
Peder Karlsson upplevelser : luontoelämyksiä, koiravaljakkoajelua, tunturissä yöpumistä, kalastusta ja muita aktiviteettejä vauvasta vaariin. Myös FB
Hemavans Högfjällshotel : Drop in saunat ja paljut, majoitusta ruokaa
Hemavans Wärdshus: Tästä majapaikastamme en vielä maininnut mitään, mutta pakko linkata se jo tähän muiden joukkoon. Super ruokaa 1700-luvun majatalossa!
Tärnaby Skidskola
Hemavanista ja Tärnabystä lisää
Tärnaby Skidskola
Hemavanista ja Tärnabystä lisää
Ja niinkuin huomaatte, emme ole vielä ehtineet nukkua saati SYÖDÄ koko reissun aikana. Siitä lisää myöhemmin....
Thank you our hosts Cajsa and Marianne from Visit HemavanTärnaby. Unbelievable programme and the best care ever. See you next time!
Tutustumismatkan Hemavan Tärnaby'hin järjesti VisitSweden Suomen toimisto ja paikan päällä ohjelman ja ylöspidon tarjosi Visit Hemavan Tärnaby. Laivamatkan tarjosi Wasaline.
Ai niin:
1.Luonto(ja kaikki aktiviteetit mitä se pitää sisällään) 2.Luonnonrauha
3.Tyypit
p.s. Kameran 50mm objektiivi ei ole ehkä suosituin luontokuvauksessa, osa kuvista onkin ihan kännykällä. Intagrammista löydät lisää. Linkki sivussa.
Ihania paikkoja ja kuvia. Pitää laittaa korvan taakse, sillä talvifaniperhe matkustaa lumen ja pakkasen perässä jos se täältä etelästä puuttuu (onneksi ei tänä vuonna). Ja tykkäämme muutenkin vähän syrjäisemmistä paikoista (vaikka 25 000 petipaikkaa ei ihan siltä kuulosta). Minusta on liikuttavaa ja kuvaavaa kuinka kummankin lapsen listalla oli koiran silittäminen :)
VastaaPoistaTodella oli ihana paikka. Ja on sielä tilaa levittäytyäkin, en tiedä millaista on huippusesonkiviikkoina, nyt oli lähes korkkaamattomat rinteetkin laskettavana.
PoistaKoiran silittäminen, lumipenkassa hyppely, kaakao ja korvapuusti tunturissa, yritän pitää niistä kiinni ja olen superonnellinen, että lapseni ainakin vielä löytävät parhaita hetkiä näistä pienistäkin asioista.
Hienoa että olette päässeet kokemaan H&T:n loistavaa tunnelmaa ja luontoa. Itse löysin paikan -80/90 luvulla, kun olin siellä viitenä talvena Vaasanlaivojen SvenSki-oppaana. Olin mukana laittamassa niitä suomenkielisiä tienviittoja lyhtypylväisiin ;o)
PoistaSilloin suurin määrä suomalaisvieraita (Vaasanlaivojern kautta), joita oli yhden viikon aikana, oli lähes 1000 hlö, lähinnä perheitä. Vuodepaikkoja oli n. 2000-2500. Nyt vuodepaikkojen määrä on toki suurempi, mutta ei enemmän kun n 13000, joista osa on yksityisiä ns kylmiä.
Suurin hissillinen korkeusero on n 665 m, mutta Södra Sytertoppenin huipulta (1685m) hissien ala-asemalle on noin 1200m. Hemavanin korkein huippu on Norra Sytertoppen 1768 m.
Parasta H&T:ssa on ehdottomasti se, mitä mainitsevat omassa markkinoinnissa "Riktig fjäll" "Oikeita tuntureita" ja rauhallinen syke.
Nämä seikat ja ystävällisyys tulevat hienosti esille tässä sinun kertomuksessasi ja uskon että lukija saa siitä kipinän lähteä itsekin paikan päälle.
Käyn edelleen 3-4 kertaa vuosittain perheen kanssa Hemavanissa ja joka kerta hämmästyn kun löydän sieltä jonkun uuden 'helmen'.
Super kiitos kommentista Mårten! Aika hienoa, että löysit tänne blogiin ja me löydettiin jopa ripustaja niille nimikylteille...
PoistaTäytyy vielä tarkistaa tuo vuodeluku, vaikka mieheni kanssa molemmat ainakinymmärsimme 25000, mutta kerrankos sitä väärin kuulee.
Erityisesti jäi lämmittämään tuo kun sanoit että kirjoituksessani tuli hyvin esiin paikan sielu ja tunnelma (tai ainakin näin tulkitsen rivien välistä).
Kyllä ensi talvena Hemavaniin täytyy päästä. Ja kukaties, ehkäpä kesälläkin!
Mahtavat maisemat! Pitäis joskus uskaltautua talvisiin matkakohteisiin eikä aina yrittää lämpimään :)
VastaaPoistaEhdottomasti. Talvinen kauneus on mun mielestä parasta. siinä on jotakin niin herkkää. Vähän värejä, mutta miljoonia sävyjä!
Poista(eikä tuu hetikään niin helposti hiki!)