Pages

torstai 10. joulukuuta 2015

Rakastan tätä!




Aina tuossa synttärien aikoihin tulee tehtyä mielen perukoilla jonkinlaista paniikkiarviota menneestä ja tulevasta, omasta elämästä ja elämäntilanteesta. Onneksi osaan olla itselleni armollinen, enkä jää vatvomaan epäonnistumisia tai tekemättä jättämisiä, tuon tien valinta olisikin pitkä ja kivinen.

Kiitollisuuskin välillä meinaa unohtua, mutta tietenkin perhe, terveys ja koti on ne peruspilarit jotka mahdollistavat kaiken tämän elämän muun vouhotuksen.

Viimeisen 6 vuoden aikana olen aloittanut ja jatkanut tätä ruokabloggausta. Edelleen yhtä innoissani, ellen vielä innokkampana kuin alussa. Ruuanlaiton, siitä kirjoittamisen ja valokuvauksen yhdistelmä iskee just eikä melekeen omaan luovaan suoneeni. Palaute on ollut kannustavaa ja se on hyvä, sillä vieläkin mietin sitä yhtä HV-kommenttia (jonka olen poistanut) blogini alkuajoilta. Että kuinka ihmisellä voi olla noin paljon energiaa negatiivisuuden levitykseen? Pienimuotoisesti bloggaaminen tuo jopa voita leivän päälle ja koen yhteistyökuviot myös haasteellisina ja inspiroivina, vähän sellaisena bloggaamisen pippurina.

Yksi tämän vuoden uutuusjuttuja on ollut Apetina Makutiimi tai Taste Team toisella kotimaisella. Teen kansainväliselle sivustolle pari kertaa kuussa reseptin tai jonkun ruokaan liittyvän jutun. Sivusto löytyy englanniksi, suomeksi, norjaksi, puolaksi ja hollanniksi, aika hulvatonta lukea omia reseptiään puolaksi! Tunnen itseni tosi etuoikeutetuksi saadessani olla osallisena tässä kansainvälisessä tiimissä lahjakkaiden ja ihanien ihmisten keskellä.

Tämänkin family-size pho-keiton resepti löytyy Apetina sivustolta.


Kesäkuussa kävin pari päivää tutustumassa Arlan pääkonttoriin Aarhusissa, muihin bloggaajiin ja porukkaan, jonka vastuulla sivuston pyörittäminen on. Ohjelmaa oli, keittiössä tietenkin ja hauskaa sen verran, että unohdettiin kuvausryhmäkin, joka koko ajan kuvasi materiaalia.

Yksi hieno päivä vietettiin arvostetun keittiömestarin Mads Nobron (the same old story, kyllästyi elämään Michelinien tähtien kiilto silmissä ja downsiftasi itselleen elämän) Beta- yrityksen tiloissa. Mads oli räätälöinyt meille mahtavan ohjelman, pääsimme toteuttamaan upean kausimenun Madsin lempeän, mutta erittäin tiukan ohjauksen alla. Saattaa kuulostaa nyt vähän kontroversiaalilta, tarkoitan että keittiössä ei ollut mitään huutomeininkiä, mutta aika napakasti Mads piti huolen, että kohtelimme raaka-aineita niille kuuluvalla kunnioituksella. Minä olen nyt sitten toinen Madsin tuntema suomalaishenkilö ja statukseni vaihteli nopealla tempolla, ihanasta ja tervejärkisestä suomalaisesta keittiöfiaskoon sen mukaan osasinko suikaloida kaalia tarpeeksi ohueksi (en osannut; nyt puhutaan siis lähes henkimaailman siivuista) tai leikata ja muotoilla leipätaikinaa (siinäkin "bravuurissani" meni vikaan, juuri kun hän oli näyttänyt kuinka pala irrotetaan taikinasta, niin minä onneton leikkasin ja työnsin taikinaa pois päin kun olisi pitänyt vetää se leikattu pala irti taikinasta. Eli jos saatte kuvan asioiden tarkkuudesta.... ). Pluspisteitä sain kotonani olevista kesäkanoista ja leivinuunista (en siis varsinaisesti keittotaidoistani).

Mistä (tyylikkyydestä) voi päätellä, että olemme nimenomaan Tanskassa?
Mutta ihana Mads oli joka tapauksessa ja jo jokaiselle räätälöity tervetuliaiskahvi sulatti sydämemme. Ja meidät nähtyään hän muutti heti päivän kulkua; -Te haluatte leipoa juurileipää, hän tuumasi. Ja halusimmehan me.





Ja se leivän valmistus olikin taidetta. Koskaan en ole kenenkään nähnyt taikinaa kohtelevan sellaisella hellyydellä. Mutta oli lopputuloksen patongit ja Focacciatkin omaa luokkaansa.






Monta uutta asiaa oli sisäistettävänä, aloittaen nyt siitä taikinan kohtelusta.



Taikinan teko kun aloitettiin niin sitä ensin vaivattiin koneella pienellä teholla tietty minuuttimäärä, jotta lämpötila ei nouse liian nopeasti ja vasta lopussa lisättiin kierroksia. Ja suola, se kuulkaas lisätään vasta viime metreillä, ettei se tee temppuja taikinan happamuudelle.



Saimme omat pikku Beta-juuret mukaamme ja onnistuin pitämään sitä elossa varmasti kolme kuukautta Madsin ohjein. No, mikään ei kestä ikuisesti. Harmi kun en kerennyt kunnolla leipoa siitä...



On mulla myös juuren ohje, eli ehkä tästä vielä uuteen nousuun.




Leipiä täyttelimme sitten herkuilla lounaaksi.


Juuri tälläiset päivät ja hetket jolloin saa imeä itseensä tietoa paljon pätevimmiltä on niitä parhaita. Menuta valmistellessamme tuli kaikenlaista uutta eteen.


Mads oli esimerkiksi valmistanut säilöttyä sitruunaa. Ja pitkällä aikavälillä. Tuoreimpia saimme maistella ja tuoksutella kylliksemme, mutta ne vuosia (vai oliko peräti 10?) säilööntyneet, ne olivat vähän niinkuin kruununjalokiviä, että sinne soppaan eikä kyllä lusikkaa pistetty. Taisi olla hammastikun kärki. Aromi oli kyllä huikea. Hyvin pienen veitsenkärjellisen raastoin suikaloiduin varhaiskaalin joukkoon. Aika täydellistä!



Kuvanottohetkeöllä uupui taas se kuuluisa valo, mutta suikaloitu ja säilötyllä, supervanhalla sitruunalla maustettu kaali kiepaistiin  haudutetun lammasannoksen päällimmäiseksi.
Sesongin mukaisesti valmistimme tietenkin parsaa. Aamulla nostetut jumalattoman pienet katkaravut pääsivät hellään (ja siis tätä teroitettiin) kuorintaani ja ne nautittiin annoksessa täysin raakoina, juu ei mitään hapoilla kypsennystä, sanoin että raakoina. Siinä töitä tehdessämme maistelimme niitä myös kuorineen raakoina. Kaikkea sitä. (Minä olen kovin tottumaton tälläisessä, näen yhä unia niistä Merituulen syömistä ankansikiöistä).




Yhtenä pääruokana oli kampelaa. Perkeistä keitimme tietenkin liemen.


Ja nyt seuraa mielenkiintoista. Paistoimme kalanruotoja rasvassa kuumella pannulla kunne ne kietoutuivat rätiseviksi kippuroiksi. Aivan mahtavia rapsakoita snackkejä!


Menuumme kuului paljon muutakin, kuvaamaan ei liiemmin ehtinyt. Jokaisessa pienessäkin jutussa, vaikka herneiden ryöppäyksessä oli joku pieni juttunsa, tietotulva oli mahdoton. Ja jotakin jäi mieleenkin.


Mutta nämä on kyllä niitä hetkiä.


Apetina Taste Teamiin voit käydä tutustumassa (valitsemallasi kielellä) Apetinan- sivuilla, jossa on muutenkin tarjolla herkkureseptejä.

Sieltä löytyy esimerkiksi tämä herkullinen kvinoa-kurpitsasalaatti. Kurpitsasesongin loppuessa sen voi muuten korvata paahdetulla porkkanalla!



Juttu kertoo yhteistyöstäni Apetina.com kanssa


25 kommenttia:

  1. Tuo focaccia näyttää TAI-VAAL-LI-SELTA! Onko siihen ohjetta? Onko se tehty juureen? Mä olen taas hetken (kolmen vuoden?) tauon innostunut juurista, ja pari erilaista jääkaapissa majailevaa odottelee pääsevänsä taikinan sekaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Se on juuri juuresta. Ja vaikka siellä Madsin valvovan silmän alla mekin saimme upeita leipiä aikaiseksi, niin en mä kyllä pystynyt kotona enää toistamaan ilmiöitä vaikka lämmitin leivinuuniinikin. Tarttis mennä vielä kertausoppiin. Ohje mulla kyllä on....

      Poista
    2. Minäkin haluan tuon ohjeen. Näyttää ihan täydelliseltä focaccialta. Eihän tuollaisen synnyttäminen ole edes mahdollista.

      Poista
    3. Kyllä ny löytyy kaveria...!

      <3 <3 Mä luulen että tämän reseptin tiimoilta on tehtävä joskus oikeen focacciakökkä!

      (ja se oli muuten just niin hyvää kun miltä näyttää!)

      Poista
    4. Odotan sähköpostia ja pistän juuren porisemaan :-)

      Poista
  2. Ihan mahtavan kuuloinen tilaisuus!
    Kiitti ruotovinkistä. Pakko kokeilla.

    VastaaPoista
  3. no apua. aikani sitä Täydellistä leipäreseptiö metsästettyäni alan nöyrtyä siihen. että juurikin juuresta se on tehtävä... jo ajatuskin hengästyttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tein just sunnuntaina aivan paskaa Naania. Leivinuunikin lämmitin. en muista koska olisin viimeksi tehny täyrellistä leipää (never?)! Ristus!

      Poista
  4. Siis mä haluan kans tota focacciaa, mieluiten tietenkin jonkun muun tekemänä kun omat leipomukset on niin 60/50 nykyään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta 110: hän on aika huippu onnistumisprosentti!

      Poista
  5. Selvästi täällä vaaditaan focaccia-reseptin julkistamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitää vielä hariootella...laitoin sulle reseptiikan emailina niin säkin voit!

      Poista
    2. Minäkin vaadin focacciareseptiä. Mieluiten valmiiksi hiottuna ja kädestäpitäen opastettuna. Voi lämmittää leivinuunin.

      Poista
    3. Thanks for the option, Hannele :)

      Muistatte kai muuten blogimiitissä kun tein elämäni ekaa focacciaa ja ihan päin pyllyä. Aloitetaankosiitä, että taikina oli leivinliinassa kiinni.... että hiomista vielä on, vaikka olenkin nyt ollut hyvässä opissa.

      Poista
  6. Sulla on ollut mahtava ruokavuosi.Minäkin rakastan tätä ruokabloggailua;8. vuosi menossa eikä kyllästymisen merkkejä,vaikka on aika turhauttavaa kirjoittaa väärällä kielellä mitä tulee asuinmaahani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ihmiset ja uudet tutut on myös tämän homman positiivisinta antia. Vielä mekin joskus tavataan!

      Poista
  7. Olen ennenkin sanonut, mutta minua blogaanius on muuttanut ihan valtavasti ja toivoakseni parempaan suuntaan. Menneiden 4-5 vuoden aikana (aluksi vain luin blogeja, just mm. sinun ja Hannelen) ja sitten aloin räpeltää itsekin. En olisi uskonut, miten paljon uudet ihmiset, ruokahulluus ja kaikki siihen liittyvä tekee minun elämästäni niin paljon täydempää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei ollu mitään odotuksia kun ruvettiin. Kaikki on ollu vaan pelkkää ylimääräistä plussaa, mitä etehen on tullu.

      En osaa sanoa, kun en tiedä millainen olit ennen. Mutta nyt ainakin oot tärkee blogikaveri!

      Poista
    2. Kiitos samoin, Lakeuden Ruokakuningatar! <3

      Poista
  8. Ihan mahtavaa Nanna, hieno saavutus! Täytyy käydä tutustumassa tuohon sivuun. Varmasti upea kokemus päästä oppimaan uutta, wau!

    VastaaPoista
  9. Onnea ja upeita vuosia bloggauksen parissa! Sun elämänilolla niistä tulee varmasti mahtavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, Huli, sitä samaa, sitä samaa! Sun elämänilolla myös!

      Poista
  10. Olipa mahtavan kuuloinen reissu! Ihan huikea juttu!

    VastaaPoista