Suomalainen punajuuriohratto aurajuuston kera

Joulunpunainen punajuuriohratto maistuu alkukuussa pääateriana, mutta taipuupa se hyvin myös lihaisamman ruuan lisukkeeksi. Enpä hämmästyisi,vaikka se kaveeraisi joulupöydän kinkun kanssa. Ulkonäköä ja makua ainakin piisaa.

Hyvää Suomesta-merkin kanssa tekemässäni yhteistyössä haasteena oli miettiä viikon ajan omaa ruuanlaittoa, löytyisikö ajatuksen kanssa kokkaillessa enemmän kotimaisia vaihtoehtoja. Oma ruuanlaittorepertuaarini on laaja, niinkuin taidatte tietääkin, ja tykkään valmistaa mahdollisimman autenttisia ruokia maailman eri kolkilta. Lasten myötä olen oppinut tuunaamaan enemmän, koska aivan niitä tulisimpia patoja ei  kannata pöytään kantaa, jos mielii kaikille maistuvan. Samalla olen oppinut, että vaikkapa nyt ainesosaluettelossa olevan galangal-juuren puuttuminen ei ole katastrofi, ruuanlaitossa voi aina soveltaa herkullisuudesta tinkimättä. Muiden maiden keittiöistä voi napata ajatuksia myös kotimaisiin raaka-aineisiin. Tämä punajuuriohratto on siitä huippuesimerkki. Italialaisesta klassikosta kehkeytyy kokonaan uusi herkku kun vaihtaa riisin ohrahelmiin, oliiviöljyn rypsiöljyyn tai voihin ja parmesanin tässä tapauksessa aurajuustoon, mutta ihania vaihtoehtoja olisivat myös kotimainen vuohenjuusto, kova tai pehmeä, tai vaikkapa suomalainen emmentaljuustoraaste. Eniten mietin itseasiassa valkoviinin korvaamista, joka kuuluu omassa mielessäni ehdottomasti risottoon parmesanin kaveriksi, mutta googlaillessani löysin reseptejä, jossa käytettiin omenamehua, siispä valkoviinikin sai väistyä.

Kaksi kolmasosa suomalaisista haluaa tutkimuksen mukaan syödä kotimaista ruokaa ja tarkistaa ruuan alkuperän. Kun tuotteesta löytyy Hyvää Suomesta-, Ruokaa omasta maasta- merkki, helpottaa se kiireisessä arjessa joskus nälkäkiukun partaalla suoritettuja ruoka-ostoksia. Merkillä varustettuja ruoka-aineita ostaessasi tiedät saavasi varmasti ruokaa omasta maasta. Valinnallasi edesautat myös 300 000 suomalaisen työpaikan säilymistä. Se  on samalla kannanotto esimerkiksi tuoteturvallisuuteen ja osana mahdollistamassa kotimaisen alkutuotannon tulevaisuutta. Varsinainen arvo-statement siis.  

Hyvillä mielin vaihdoin kuluvalla viikolla riisin ohraan. Maistuu myös nimittäin pelkistettynä lisäkkeenä ja ruokaisissa salaateissa (ja eihän meillä nyt muutenkaan koko ajan RIISIÄ syödä). Meksikolainen burrito saa uutta syvyyttä täytteessä olevasta ohrasta, ja saman maan tyyliin rakennettu trendikäs kipporuoka (meksikolaisen aterian ainekset kerätään kulhoon, pohjalla riisi ei kun siis ohra).  Ja nam, uuniohrapuuro. Eipä sitä kyllä nyt tarvitse minkään kanssa vaihtaa, se kun nyt vaan on. Siis herkku! 

Punajuurohratto aurajuuston kera

4 punajuurta paahdettuna (öljyä, suolaa, mustapippuria)
2rkl rypsiöljyä tai voita
1 punasipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 dl ohrahelmiä
1 dl omenamehua
6 dl  kasvislientä
150 g aurajuustoa muruina
mustapippuria
0, 5 dl mieluista tuoretta yrttisilppua, esim. lehtipersilja, basilika tai timjami
halutessasi hiukan rouhittua hasselpähkinää

Kuori punajuuret (kertakäyttöhansikkaat estävät käsien värjaytymisen), lohko ne reiluiksi paloiksi, ripottele päälle öljyä, suolaa ja mustapippuria. Paahda 220 asteessa n. puolituntia.

Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota kohtuullisella lämmöllä sipuleita. Lisää sitten ohrahelmet, kuullota minuutti. Lisää omenamehu ja anna imeytyä. Lisää kuuma kasvisliemi, ja anna hautua kannen alla n. 10 minuuttia, lisää sitten pienemmäksi pilkotut punajuuret ja anna ohran kypsyä vielä viitisen minuuttia purutuntumaiseksi. Sekoita mukaan aurajuustomuru, jätä hiukan pinnan koristeluun. Sama yrttien kanssa. Tarkista mustapippuri.

Koristele tuoreella yrttisilpulla ja halutessasi rouhi päälle hiukan hasselpähkinää.

Yhteistyössä Ruokatieto Yhdistys ry

Hirssituorepuuro Ruokaverstas-brunssilta

Tämä on toiveresepti. Ruokaverstas-projekti pani pystyyn gluteenittoman brunssin viime lauantaina ravintolapäivänä, ja tämän tuorepuuron reseptin perään kyseltiin todella monta kertaa. Siis todella monta! Olin aivan hämmentynyt. Olin nimittäin varma, että kukaan ei innostu vaaleanruskehtavasta tuorepuurosta, mikään silmänilo se ei kulhossaan ollut. 

Resepti on niin yksinkertainen, että tuntuu, ettei se edes ole resepti. Tässä pari tunnustusta: Tein tuorepuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni. Söin tuorepuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni. Osallistuin ravintolapäivään ensimmäistä kertaa elämässäni. Brunssilla ja sitä valmistellessa oli niin kiire, että en ehtinyt ottaa kuin muutaman nopean kuvan , joista oli unohtunut kaikki säädöt, joten sain syödäkseni tuorepuuroa toisen kerran tänään kun otin nämä kuvat, että kehtaan julkaista reseptin.

Tuorepuuro oli omastakin mielestäni herkullista. Anteeksi, itseasiassa H-E-R-K-U-L-L-I-S-T-A.

Kerron teille kuitenkin äkkiseltään meidän brunssimenun, nyt kun sen vihdoin tarkalleen tiedän, kun tilaisuus on ohi. Meillä oli paikkana upeat isot neuvottelutilat Framin 8. kerroksessa koko seinän näköalaikkunoineen, josta pystyi ihailla lumivaippaista Seinäjokea. Käytössä oli 2 isoa jääkaappia, mutta ei liettä, ei uunia vain hirveästi pistorasioita. Asetti omat rajoituksensa tarjoilulle. Keksimme paistaa blinivohveleita sekä makealla että suolaisella täytteellä. 

Halusimme tarjota ruokaa myös mahdollisimman läheltä ja saimme kumppaneiksi brunssille Pirjon Pakarin (Kauhajoki,Seinäjoki) upeine gluteenittomina leipineen, Jalasjärveläisen Juustoportin juurot ja maitotuotteet sekä Kauhajoen Palvaamon  Perinteisen Saunapalvin.

RUOKAVERSTAS-BRUNSSI 21.11.2015

 kokonaisuudessaan gluteeniton

Paahdettu kurpitsa-kvinoasalaatti 

Punajuuri-kikhernesalaatti

Juustoportin mozzarella-tomaattisalaatti

Kasvismunakas

Omenainen hirssituorepuuro

tillikurkkuja, paprikaa

Juustoportin mansikka jugurti ja omena-karpalojugurtti

Vastapaistetut blinivohvelit

savulohitäyte

suolakurkku, smetana, hunaja

mansikkarahka

Kauhajoen Palvaamon Perinteinen saunapalvi

Juustoportin juustot:

Isabella-kermajuusto

Vuohen Grand Reserva

Brandy-Pähkinä

Kirsikkahilloke

Pirjon Pakarin tattarinapit ja

Tattari-pellavasämpylä ja

puhdaskaurasämpylä

Juustoportin voi

Linssihummus

Omenapiirakka

Puolukkapiirakka

Appelsiinituoremehu

Omenatuoremehu

Kahvi

Haudutettu Earl Grey

Lisäksi meillä oli pieni ruokaverstasmainen koenurkka, jossa kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan meloonihelmien valmistusta (kuin pieniä kaviaaripallukoita).

Enempää meillä ei ole kuvia. Ja  se kyllä harmittaa.

Mutta nyt se luvatta ja odotettu  maailman helpoin resepti.

Omenainen tuorehirssipuuro

4-5:lle

1 l maustamatonta jugurttia (Juustoportin laktoositon AB maustamaton jugurtti sopi hyvin)

4 dl hirssihiutaleita

2 dl omenasosetta

1 rkl kanelia

Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Aamulla voit ripotella annoksesi päälle vielä omenakuutioita, pähkinöitä, siemeniä. Puurossa on kaneli ja omenan takia ihanan jouluinenkin fiilis. Käyttämäsi omenasoseen makeudesta riippuen voit halutessasi makeuttaa puuroa vielä hunajalla. Brunssilla oli Lailan kotitekoinen omenasose, joka oli juuri sopivan makea sinällään.

Kiitos kovasti kaikille yhteistyökumppaneillemme Kauhajoen Palvaamolle, Pirjon Pakarille ja Juustoportille, upeille pikkuluistelijoiden äideille, jotka huolehditte hienosti brunssivieraista ja omalle ruokaverstas-tiimille kaikenkattavista etukäteis- ja jälkikäteisjärjestelyistä sekä paikan päällä Juhalle melonikaviaaripisteen hoidosta, Selinalle jouhevasta hovimestaroinnista ja pöytävarausten pyörityksestä, Lailalle blininpaistourakasta ja aamun pikkutunneille jatkuneista kokkauksista kanssani edellisyönä.

Ennekaikkea kiitos teille kaikille 130 isolle ja pienelle osallistujalla. Oli hienoa, että saimme  kattaukset täyteen.

Ja tehkää tuota omenaisen kanelisen ihastuttavaa tuorehirssipuuroa!

KEKSIMUTAKAKKU JA VIERASKAHVI

Tämä nyt vaan on niin hyvä oivallus. Ronskisti murustellut kandikeksit (eli ne sellaiset paahdetun sokerin makuiset paksut, jotka maistuu kahvin kanssa) sekoitetaan suklaiseen mutakakkutaikinaan ja tulos on sen verran kielen vievä, että piti käyttää kaikki tahdonvoima, jotta taikinaa saatiin vuokaankin.

Kun aloitin yhteistyön K-ruoan kanssa, pienessä mielessäni kävi sellainen epävarma huolen häivähdys, että apua, kohta siellä Pirkka leipoo ja kokkaa mun reseptejä, mistäs MINÄ sitten reseptini etsin? Pirkka-reseptilehdet ja nykyään tietenkin myös K-ruoka-sivusto kun ovat aina olleet meillä luettua tavaraa ja varmaan joka lehdestä lähtee jotakin kokeiluun tai inspiraation lähteeksi. Tämä koskee myös omaa äitiäni. Isän kanssa hifistellään ulkomaisilla ruokalehdillä, mutta kyllä äitin ja mun yhteinen juttu on Pirkka.

Mutta ei hätää, koska välillä saan maisteltavaksi myös uutuuksia ja vinkkejä yhteensopivista resepteistä. Kun nyt on kyse keksimutakakusta niin aikuiseen makuun sen parina on tietenkin kahvi.

Älkää nyt ihmetelkö tätä kakkuni mallia. Päätin laittaa sen sydämenmuotoiseen silikoonivuokaan ja se ei ollut mikään kuningasidea. Pyöreänä toimii paremmin ja tukevassa vuoassa. Mutta maku oli 10!

Sinänsä minä en ole kummoinen kahvittelija. Olen innostunut silloin tällöin nappaamaan jonkun erikoiskahvin, metsäretkillä joskus ruisleivän parina maistuu termarikahvi parhaammalta kuin koskaan ja toisinaan on vain tilanteita, ettei kahvista kehtaa kieltäytyä. Koska mulla ei ole mitään tarvetta saada päivittäistä kupposta, arvostankin kahvia sellaisena harvinaisena nautintona; jos juon niin kyse ei ole kahvin tarpeesta vaan sen maun ja aromien arvostamisesta osana nautinnollista ateria tai kahvihetkeä.

Kyllä meillä IsoHoo keittää kotona ollessaan aamukahvit ja tärkeä suomalainen perinne on tietenkin kahvin keittäminen vieraille. Ja vieraillehan sitä haluaa tarjota parasta. Siksi en kikkaile tarjouskahvien perässä, vaan ostan tiettyjä kahvimerkkejä joiden laadun tunnistaa mausta.

Meillä on nyt sitten maisteltu Pirkka Reilun Kaupan tummapaahtoista kahvia. Piti oikein kutsua NaapurinUllakin päiväkahville. Tykkäsin kahvin pehmeästä tuoksusta paketin avatessani ja mittasin kahvin tarkoin mitalla. Sitten juotiin ja puhuttiin päiväkahvihenkeviä (ovat aihepiiriltään usein iltaviinihenkeviä konkreettisempia ongelmia ja ilonaiheita). NaapurinUlla meinasi, että vahvempaa kuin mihin hän on tottunut, hyvää mutta vahvaa. Minä juon omani maidon kera ja tykkäsin kahvin voimakkuudesta, koska siinä ei ollut mitään kitkerää vaan voima tuli tummasta paahdosta. Kyllä tämän kahvin kehtaa nostaa sinne vierashyllyyn, tälläistä haluan tarjota, voimakasta vaan ei väkevää. Fairtrade-merkintä takaa sen, että pienillä hondurasilaisilla perhetiloilla tuotetusta kahvista maksetaan tuottajille oikeudenmukaisempaa hintaa, jotta heillä on mahdollisuus kehittää myös tuotantoaan kestävästi.

Mutta se keksimutakakku. Sehän on loistoresepti! Hiukan menin säätelemään toteutusvaiheessa ja lopputulos on kenties erinäköinen kuin alkuperäinen, toivottavasti alkuperäisessäkin oli sama maku ja tekstuuri kuin omassani. Koska tekemäni oli ainakin hyvää. Luotan suhun Pirkka, sunhan resepti tämä oli!

Päätin laittaa kakun rypistetyllä leivinpaperilla vuorattuun sydämenmuotoiseen silikonivuokaan suositellun irtopohjavuoan sijaan. Tässä pitää varmaan ottaa huomioon muutama asia: silikoni ei johda samalla lailla lämpöä kuin alumiini (vai mistä ne kakkuvuuat tehdään?), eli jälkikypsyminen ja reunojen kypsyminen on erilaista. Positiivisesti ajateltuna; onnistuin hyvin mutaisessa kakussa! Vetelä silikonivuoka vaikeuttaa kyllä kakun siirtelyä ja pinta murtuili hyvinkin reilusti. Mutta jos kuvittelee, että juuri tuollainen sen keksimutakakun pitääkin olla, pinnasta lohkeileva ja sisältä valuva, niin täydellisesti meni. Pirkka voi tietysti olla toista mieltä.

Eli vieraat, nyt meiltä sais kahvia ja 1/2 h ennakkovaroituksella myös keksimutakakkua. Mutta jos et halua meille tulla niin katso keksimutakakun resepti.

Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa.

Nyhtölammas Ras el hanout

Ylikypsä, matalassa lämpötilassa  pitkään (jopa 12h) haudutettu, haarukan alla pehmeästi hajoava liha on kokille armollinen valmistettava ja syöjälle poikkeuksetta suussa sulava elämys. Harvemmin käytetyt ruhonosat passaavat tähän mainiosti ja herkullista tulee lihasta kuin lihasta. Nyhtämistä olen innostunut kokeilemaan monenlaisesta lihasta, jopa kalasta (nyhtölohi), ja vaikka siitä on nyt tullutkin kaikille tuttu trendiruoka, jota löytyy myös pikaisena vain lämmitys-einesversionakin, niin ei sovi unohtaa, että kyllä suomalainen on sen possun lavan sinne uuniin pistänyt AINA ja sen hajoavaksi herkuksi kypsentänyt, paljon ennenkuin pulled pork -hehkutus meidät rapakon takaa saavutti. Trendin ehdottomasti parhaita puolia onkin, että nuoriso oli jo ehkä unohtamassa tälläisen suomalaisen pitkään haudutetun perinteisen valmistustavan, mutta nyt taitaa olla suosio taattu pitkälle tulevaisuuteen.

Sääntöjä ei ole kuin matala lämpötila ja pitkä haudutus. Pitkä ei tarkoita viittä tuntia vaan lähes tuplasti enemmän. Sen tuntee kyllä haarukalla painaessa koska liha on pehmeää, eikä tiivis kimppu, vaikka kypsä olisikin.  Maustamisessa riittää usein suola ja sokeri, lihan rasvaisuudesta riippuen paistoastiaan voi lisätä myös nestettä (vesi, lihaliemi, viini). Kansi päälle tai folio.

Maustamisessa on vielä se kiva puoli, että voit maustaa lihan jo pataan, mutta siihen voi lisätä kaikenlaista maun antajaa, kastiketta ja yrttiä vielä tarjolle tuotaessa. On ihan lisukkeista kiinni haluatko tarjota aasialaisen, intialaisen, meksikolaisen, välimerellisen vai skandinaavin nyhtöruoan.

Yksi suosikeistani, ehdottomasti, on lammas. Omalla rankingillani se vaan ajaa ohi kaikista muista lampaanvalmistustavoista. Luottoreseptini on Nigellan versio, jonka mukaan nyhtölampaaseeni tulee reilusti minttua ja niin ihania granaattiomenan siemeniä. Luulen, että resepti on eniten hehkuttamani, 2010 jakaamani juttua on luettu yli 50 000 kertaa (3. suosituin postaukseni). Ehkä joku on innostunut kokeilemaankin...Kun aloitin blogini , juurikin helmikuussa 2010, mulla oli kaksi reseptiä, jotka halusin tulenpalavasti jakaa maailman kanssa, tämä nyhtölammas ja 3 juuston porokeitto.

Nyt halusin kokeilla maustaa lampaani hiukan eri lailla ja pohjoisafrikkalaisesta Ras el hanout mausteseoksesta se ajatus sitten lähti. Sopii lampaalle hienosti, samoin makean hunajainen jugurttikastike. Couscous olisi ollut oivaakin oivempi lisuke, mutta kun nuo kotimaiset juurekset kutkuttelevat tällä hetkellä niin herkullisena, en malttanut olla paahtamatta niitä lampaan viereen. 

Reseptin tein Apetinan sivustolle, sen voit käydä lukemassa tästä linkistä.  Peukut kaikille kokeilemaan innostuville.

P.S. Yksi asia, jota en voi ohittaa nyhtölihasta puhuttaessa on se sana. NYHTÖpossu (tai -lammas, -kana tai vaikka -hirvi) on yksi Kotimaisten kielten keskuksen vuonna 2013 hyväksymästä  23 uudissanasta. Sanan alkuperä on jäljitettävissä ihan tarkalleen, eli pulled porkin suomennoksen nyhtöpossu loi kaunista suomenkieltämme hyödyntäen blogikolleegani Campasimpukka. En väsy koskaan antamaan näitä aplodeja!

Olen osa Apetina-sivuston kansainvälistä Makutiimia ja jutussa linkattava resepti on toteutettu tämän yhteistyön pohjalta.

HUONO ÄITI ...mut hyvät synttärit!

Siinä se on. Kuvallinen todiste panoksestani poikani kaverisynttäreihin. Sellainen pikkuisen omatuntoa piinaava. (Olen lukenut liikaa Sivumaku-Janin blogia). Mutta kyllä meidän perhe, varsinkin äiti ja lapset, kurvaavat joka tapauksessa kiireisenä päivänä Mäkkärin kautta, silloin kuin ei jaksa ajatella keittävänsä edes sitä ruoka-pöytään-viidessä- minsassa- soppaa tai sulatella pakastettuja jämiä. Minkäs sille voi, pikkasen virtaa joskus amerikan kaipuu suonissa.

Olen huomannut, että vaikka en blogia alkanut pitämään itselleni päiväkirjaksi, on siitä kuitenkin jo näin  viiden vuoden aikajänteellä tosi kiva tarkastaa, mitä tehtiin ja syötiin tiettyinä juhla-aikoina. Siksi nämä Urhon 11v seremoniatkin vielä kirjaan tänne vaikka synttäreitä vietettiinkin jo heinä-elokuun vaihteessa. Vanha tuttu virsi, sopivaa aikaa ei tahtonut löytyä, eikä näköjään virtaakaan. Siksi järkkäilin Urholle Jalkkissynttärit. 10 kaveria kokoontui ensin meillä ja sitten lähdimme kentän metsästykseen. Kuskeiksi olin värvännyt Mumman ja Papan itseni lisäksi. Onneksi jo kolmas kenttä tuolla joen rannassa Sahalammen vieressä oli vapaana, pappa jakoi pojat joukkueisiin ja tunnin verran pelattiin huippujalkapalloa.

sankari 11v.

Pelin jälkeen palasimme takaisin kotiin, ja pikaisen juusto vai tavallinen- gallupin jälkeen, kurvasin jakemaan 25 euron hampurilaista, 2 per mies + tukijoukot ja  pelin pallopoika Maitotyttö. (Huomatkaa tarjoilujen huomattava taloudellisuus!) Pöytään katettiin myös lisää synttäreille ehdottomasti kuuluvaa epäterveellisyyttä eli, pari kulhoa sipsejä ja cokista. 

Ja koska Urho11v ei ole mutakakkua lukuunottamatta mikään kakunsyöjä, tekaisin paksun pellillisen mokkapaloja ja huijasin sen kynttilällä kakuksi. Laulusta ei tingitty.

Omatunnolla tai ei, mutta harvoin on synttäripöytä tyhjennetty niin viimeistä murua myöden, eli ei kai ne osallistujien mielestä ihan pöllöt tarjoilut olleet.

Ihan sinä oikeana päivänä seikkailimme Urhon kanssa Väskin seikkailusaarella, mutta jo vähän aikaisemmin pidettiin kemut lähipiirille: isovanhemmille, serkuille ja kummeille. Pompin keittiön ja grillin välillä, joten tarjoiluista on pari pikaotosta.

Lämmittelin grillissä meksikolaisittain valmistamaani nyhtölammasta eli Barbacoaa ja tortillalättyjä (varoitus: maissitortilla tällä tavoin on hiukan haasteellinen...) ja lapsille vaihtoehtona myös hot doggeja, joita taisi kyllä kaikki aikuisetkin haluta.

Pöytään olin sitten koonnut lisukkeita, mitä tuossa nyt onkaan; valmisketsuppia, majoneesia, sipsejä...mitä ne ruokaharrastajat nyt tapaakaan tarjota..

 No oli siinä ainakin yksi papu-maissisalaatti, ihan itte tehty.

Osan hodarisämpylöistä olin täyttänyt katkiksilla ja kurkuilla. Kun en tiennyt, että kaikki aikuisetkin haluaa niitä perhenakkeja.

Erikseen katettiin sitten makea osasto, joka oli suppea, mutta herkullinen. Sankarille mutakakku, mansikkabrita ja vaahtokarkkeja ja mansikoita tikussa sekä aamulla keitettyä mansikkamehua (taisi olla parhaaseen mansikka-aikaan) ja kahvi ja teetä oli tarjolla.

Pilke silmässä on isältä peritty

Pakko laitta heti pari kuvaa, on se mun poikani ja tärkiä, kuten tavattiin aina päiväkoti- vuosina toisillemme erotessa huudella: "Oot mulle tärkee!"

Ja sanomattakin on selvää, että onnittelulaulusta ei tingitty.

Joku on ehkä nähnyt tekemänäni vähän upeampiakin synttärikakkuja, mutta ilmeisesti suutarin lapsi- juttu pätee myös ruokabloggariin.

Ja siis hainko mä tosiaan niille tarjoiluksi euron hampurilaisia?

No, ainakin eli täysillä jalkkispelin tunnelmissa. Kuten kuvakin todistaa... Bad, bad, bad mama!

Camp Urho 10v.
Urhon herkut ja herkut 9v.
Urho 7v

Missä Urho 8 ja 6? Voi voi...

JUUREKSIA vaikka muodon vuoksi!

Mä käyn henkilökohtaista juures-kasvis-salaatti-sotaa. Olen mielettömän laiska niitä tekemään ja jopa mielettömän huono ottamaan vaikka salaattia lautaselle, jossain lounaspaikassa (no, koska ne ei kyllä herätä useimmiten ruokahalua). En tiedä, koska mun nuppi tekee musta kasvistenrakastajan (koska korvienvälistähän se on oikeasti kiinni). Varsinkin kun ottaa huomioon, etten muista koska olisin syönyt jotakin muuta kuin mielettömän hyviä salaatteja, ihania kasvisruokia tai ihmetellyt kuinka vaikka punajuuri voi ollakin näin hyvää. Tai kukkakaali. Porkkana. Lanttu. Nauris. Peruna. Kaikki ihan tavalliset ja sitten vielä muut munakoisot päälle. Mähän rakastan niitä kaikkia. Tarkemmin mietittynä en kykene nimeämään ainuttakaan kasvis-juures-inhokkia.

Mutta jollei mulla ole joku tietty spesiaali resepti kattottuna tai joku muu syy minkä takia on pakko laittaa vihanneksia pöytään, omassa elämässäni niiden integroiminen jokapäiväiseen arkiruokaan tuntuu jotenkin suunnattamon vaivalloiselta. Mä kyllä yritän niin paljon, että saattaa olla itseasiassa, että oon ihan haka jo tässä, mutta nuppi ei vaan vielä anna armoa. Lisää kasvista, juuresta, salaattia!

Joskus se voi olla se piristysruiske vaikka uusi muoto. Kun on aikansa tehnyt uunissa paahdettuja juureksia kuutioina, lohkoina tai kokonaisina, yhtäkkiä niistä saakin aivan eri sävärit kun leikkaa ne vaikka parin sentin paksuisiksi lanteiksi. Musta niistä tuli todella kivoja. Ja maku- vaikkei näitä tarvitse oikeastaan edes maustaa- oli punajuurissa aivan mieletön ja lanttu oli niin makiaa kuin olis siirappisaavissa kylvetetty.

Paahdettua punajuurta ja lanttua
 4:lle lisukkeeksi

4 pienehköä punajuurta
2 lanttua (en ole vielä pienehköjä nähnyt)
2 rkl sulatettua voita
suolaa
mustapippuria myllystä

En kuorinut nättejä punajuuria, leikkaisin vain molemmista päädyistä pienet palat pois. Lantun kuorin krouvisti veitsellä. Viipaloi molemmat sitten n. 1,5 cm paksuisiksi kiekoiksi ja aseta leivinpaperin päälle uuninpellille.

Voitele kiekot sudilla sulatetulla voilla, pärjäät vähällä. Laita reilusti suolaa ja maun mukaan mustapippuria.

Paahda 220 asteessa 20-30 minuuttia, sopivaan kypsyyteen.

Nämä kun asettelee vadille ja päälle ripottelee tuoretta yrttiä ja ehkä kippoon vielä viereen smetanaa /tuorejuustoa, niin jo alkaa olla juhla-ateria. Vaikka minkä lisukkeeksi.

Meillä jättimäiset juureslantit syötiin keitettyjen kuoriperunoiden, läskisoosin, ruislimpun ja piimän kera. Oli muuten yksi tämän kuun parhaimmista aterioista. Paluu pirtin pöytään! Se taitaa olla geeneissä tuo perunat ja läskisoosi.

RUOKAVERSTAASTA RAVINTOLAPÄIVÄÄN

Täällä Seinäjoella ollaan oltu pikkuisen innoissaan tänä syksynä, (enkä nyt puhu pelkästään SJK:n veikkausliigavoitosta, mutta siitäkin voi meitä seinäjokisia onnitella) noin niinkuin henkilökohtaisellakin tasolla. Sitä mukaan kun syksyn lehdet ovat tippuneet puista on kalenterini täyttynyt erilaisista mielenkiintoisista projekteista ja työtehtävistä. Todella mielenkiintoisista.

Erikoiselta saattaa kuulostaa, että löydän nykyään itseni Turun Yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan palkkalistoilta. Jos kerron, että laitoksesta löytyy myös Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus, alkaa kuulostaa jo uskottavammalta (toki hienoa jos joku epäilisi minun edenneen urallani vaikka verisuonikirurgiksi. Keep that thought!). Olen mukana  SEAMK:in ja Turun Yliopiston RUOKAVERSTAS-projektissa, jossa tutkimuksesta vastaa Epanet-professori Anu Hopia, ruokaharrastajien keskuudessa hyvinkin tuttu Molekyyligastronomia-blogistaan. Seinäjoen Ruokaverstas hankkeessa jatkojalostetaan Molekyyligastronomia-klubia ja työstetään uusia näkökulmia ruokaan ja elintarvikkeisiin. Pilottihanke toteutettiin viime talvena ja nyt ryhdymme tositoimiin. Ruokaverstaaseen kutsumme elintarvikealan yrittäjiä ja yrityksiä, tutkijoita, opiskelijoita ja ruokaharrastajia, lue lisää vaikka tästä Anun blogikirjoituksesta. Ruokaverstas- tapaamiset alkavat vuodenvaihteen jälkeen, yritysten tarpeista kumpuavien teemojen suunnittelu on nyt loppusuoralla.  Osallistuminen Ruokaverstaisiin ei ole pelkästään äärimmäisen mielenkiintoista vaan myös maksutonta. Lisäksi kaikista aiheista voi keskustella myös sosiaalisessa mediassa.

Innostuimme  RUOKAVERSTAS-projektin puitteissa osallistumaan myös Ravintolapäivään Pop up-brunssin muodossa. Brunssi kootaan lähiruokatuotteista, gluteenittomana. Paistamme paikan päällä blinivohveleita, suolaisella ja makealla täytteellä, pöydästä löytyvät myös ruokaisat kasvissalaatit, minimunakkaat ja mitä nyt muuta herkullista tämä Kaikki äitini reseptit- tyyppi keksii. Teemalla läheltä, herkullista, erilaista. Infoa löytyy niin ravintolapäivien sivulta kuin facebookin tapahtuma-sivustolta, joiden kautta onnistuvat myös pöytävaraukset. Paikaksi löysimme upean, valtavilla näköalaikkunoilla varustetun Framin tilan, jonka 8. kerroksen ikkunoista voi katsella laakia aakiaa, matalan kaupungimme kattoja ja levittyvää lakeutta. Ei silimä tökkää. No, paitsi ehkä Lakeuden ristiin.

Käy tykkäämässä meistä facebookissa.
Lue blogiamme Ilkan sivuilla.
Voit seurata meitä sekä Twitterissä että Instagrammissa.
Linkit kootusti Seamk:n sivuilla.

Tästä tulee mahtavaa!  

Makiaa mahan täydeltä

IsoHoo on suklaahiiri. Sillä on piilossa eli jemmassa aina suklaata. Auton keskikonsolissa, ruokakaapissa kahvin ja sokerin takana, makuuhuoneen lipaston sukkalaatikossa, repussa...

Löysin kivan kakkureseptin ja toteutin siitä oman versioni isänpäiväksi. Omastani tuli hyvin valuva, koska lisäsin kuorrutteeseen vahingossa tuplamäärän kermaa. Kakusta tuli myös paljon esikuvaansa värittömämpi, sillä kaikki väri jäi karkkipapereihin. Kakku kruunattiin pussillisella Marabou Twistiä, IsoHoon lempparia. Maitotytön tärkeä tehtävä oli kuoria makeiset.

Se olikin aika tarkaa puuhaa.

Ohps. Daimia oli hankala kuoria , niin piti vetää vähän hampaillakin.

Tais sinne suuhun päätyä muutama muukin, kun makuun pääsi.

Ja taas sama Daim-vahinko! Siis se meni ihan vahingossa!

Hyvin hoidettu homma kuitenkin noin suurissa linjoissa.

Ja kerrankin niin 'makee' homma, että jaksettiin suorittaa ihan loppuun asti!

Karkkipapereita sitten siloiteltiin vielä suoriksi vähän kuin  joskus puoli vuosisataa sitten, Maitotyttö liimasi niitä kartongille ja niin sai pappakin makoisan kortin!

But the cake. Se on ihana, koska mitään ei vaahdoteta, vähän vaan sulatellaan, nopea tehdä ja vähän tiskiä.

Ja suklaahiiren unelma.

Marabou Twist -kakku

Pohja
110 g voita
1, 25 dl nutellaa
1 dl pähkinävoita
100g tummaa suklaata
0,5 dl sokeria
1/4 tl suolaa
1 tl vanilja-aromia
2 isoa munaa
1,25 dl vehnäjauhoja

Nutella-Peanut butter-ganache
1 dl kuohukermaa
150 g tummaa suklaata
2 rkl nutellaa
2 rkl pähkinävoita
Päälle pussillinen Marabou Twistiä. Kuorittuna.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele 22 cm irtopohjavuoka (tai piitakkavuoka, kakku on siis tosi matala).

Kuumenna voi, nutella ja pähkinävoi kasarissa, sekoita sileäksi. Ota pois liedeltä ja lisää sekaan paloiteltu suklaa. Anna seistä minuutti ja sekoita sitten niin kauan, että suklaa sulaa joukkoon. Lisää sokeri, suola ja vanilja. Lisää munat yksitellen vatkaten ja lopuksi vehnäjauhot. Kaada taikina vuokkaan ja paista 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan.

Ganache
Kuumenna kerma lähes kiehuvaksi ja kaada se sitten kulhoon paloitellun suklaan, nutellan ja pähkinävoin sekaan. Odota puoli minuuttia ja sekoita sitten sileäksi. Anna jäähtyä sen verran, että alkaa hiukan jähmettyä ja saat levitettyä sen hyvin.  Jos se on paksua, tee lusikalla pyörteitä pintaan, älä yritäkkään sileää. Omani oli hyvinkin sileää sattuneesta syystä.

Ripottele Marabou-twistit päälle taiteelliseen näkemykseesi nojautuen.

Herkuttele.

Shakshuka-pizza

Ai että. Hyväähän siitä tuli!

Shakshuka on Lähi-idässä suosittu (aamiais)ruoka, jossa kananmunat kypsennetään pannulla tomaattiliemessä. Ohjeita mainioon ruokaan löytyy netistä pilvin pimein. 

Jostain ruokalehdestä muistojeni takaraivoon on piirtynyt ajatus shakshuka-pizzasta. Toimii. Kunhan vain muistat laittaa pizzapohjan alle leivinpaperin ennen munien särkemistä, että saat vedettyä pizzan pellille (mistähän tälläinenkin vinkki juolahti mieleen?).

Muutenkin spesiaali-pizza. Käytin siihen 2 kesäkanojen viimeistä munaa. Älkää kertoko Urho11v:lle. Siis, että söin ne. Yksin. Vähän kaduttaa. Mutta nyt on jo liian myöhäistä.

Pitsan salaisuus on tavallista syvempi annos  mausteista tomaattikastiketta, joten pizzaan kannattaa jättää hiukan korkeammat reunat. Tomaattikastikkeeseen sitten kuopat, jonne rikot munat, etteivät ne liu'u minnekään paikaltaan. Päälle ripotellaan vähän fetaa juustoksi ja uunista tullessa lehtipersiljaa ja korianteria. 

Ai että!

Shakshuka-pizza

2:lle

2 pizzapohjaa

shakshuka-kastike

4 munaa

fetaa 

suolaa, mustapippuria, lehtipersiljaa ja korianteria

pohja

4 pizzaa (ei jättejä)

3, 5 dl lämmintä vettä 

4 tl kuivahiivaa

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

n. 7 dl durumvehnäjauhoja

0,5 dl oliiviöljyä

Sekoita hiiva ja sokeri lämpöiseen veteen. Taikinan voi ihan hyvin tehdä käsin, mutta minä kun en tahdo viittiä vaivata niin kauaa niin laitan aina yleiskoneen laulamaan. Takuulla vaivattu.

Lisää puolet jauhoista ja anna käydä keskinopeudella muutama minuutti, lisää sitten suola ja loput jauhoista, sekoita taas hetki, lisää öljy ja anna koneen käydä n. 10 minuuttia. Taikinan tulee olla pehmeä mutta venyvä pallo. Pyöräytä jauhotetulla leivinpöydällä ja leikkaa 4 osaan. Pyöritä palloiksi ja jätä liinan alle kohoamaan.

Shakshuka-kastike

2:een shakshukaan tai 4 tavalliseen pizzaan

2 rkl oliiviöljyä

1 iso sipuli hienonnettuna

2 valkosipulin kynttä hienonnettuna

1/2 punainen paprika pikottuna

100g kirsikkatomaatteja puolitettuna

1 tlk tomaattimurskaa 

2 rkl tomaattipyrettä

1 tl savupaprika (hot)

1 tl juustokuminaa

1 tl sokeria

suolaa, mustapippuria

Kuullota sipulit ja paprika öljyssä. Lisää muut ainekset ja anna hautua 10 minuuttia, tarkista maku, lisää tulisuutta tarvittaessa. Jos liian paksuksi menee, voit lisätä välillä vettä.

Pizzan kokoaminen

Laita uuninpelli väärinpäin (siis ylösalaisin) kuumenemaan 225 asteiseen uuniin.

Painele pizzapalloista pyöreät pohjat leivinpaperin päälle. Jätä reunat paksummiksi. Lusikoi reilusti kastiketta pohjalle ja tee kastikkeeseen kaksi koloa, joihin rikot munat. Ripottele päälle fetajuusto.

Vedä pizza varovasti kuuman uuninpellin (taka)puolelle ja paista uunissa 6-7 minuuttia, jotta pohja kypsä ja valkuainen hyytyy. 

Ripottele valmiin pizzan päälle reilusti tuoreita yrttejä ja mustapippuria

Sanonko vielä kerran?

Sanon.

Ai että!