Pages

lauantai 8. elokuuta 2015

Mesiangervo


Mesiangervo tuntuu kasvavan nyt kaikkialla. Viereinen laskettelurinne on täpösen täynnä tuota pitkäsatoista kukkaa. Mesiangervoa voi nimittäin kerätä kesä-, heinä- ja elokuun. Voiko kiitollisempaa kasvia enää olla? 

Viime vuonna en tuntenut vielä koko kukkaa. Paitsi nimen  ja että sitä käytettiin huippukokkien hortoiluresepteissä ja Sillä Sipulin Merituulen mazariineissa Merituuli, en löydä reseptiä? Mutta en minä oikein todella tiennyt miltä se edes maistuu.

Sami ei pannee pahakseen, että kirja on kuvattu mesiangervopedillä....
Tämän vuosikymmenen yksi hienoimmista trendeistä on luonnossa kasvavien villiyrttien kerääminen ja hyötykäyttö. Oman kasvituntemukseni voin kiteyttää oppiin , että niittyleinikki on myrkyllinen, muuten olen ollut , niin maalaistyttö kuin olenkin, aika hukassa kasvien kanssa. Viime vuodet olen kuitenkin kovasti seurannut hortoilua, lukenut reseptejä ja kaihonnut mielessäni, että kyllä minäkin. Keväällä sain arvostelukappaleen Suomen villiyrttikurko Sami Talbergin Villiyrtti keittokirjasta. olen valehtelematta lukenut sen 5 kertaa kannesta kanteen ihmetellen ja hämmästellen ja toivottavasti joka lukukerralla myös jonkun tiedonmurun tallentaneenakin. Kirjassa  esitellään 75 villikasvia, jokainen myös reseptin kera. Kuvat ovat hyvät ja tieotomäärä huikea. Lupasin itselleni joka kesä opetella tunnistamaan ja hyödyntämään pari villikasvia ( ja ystäväni Suolaa&hunajaa Jonna keväällä jossakin minua haastoikin hortoilun pariin? Hortoiluksia kutsutaan siis villikasvien metsästystä). Mutta koska kesä menee ja minä olen hidas, niin nyt vasta pääsin mesiangervon kimppuun.


Mesiangervo kasvaa rantaniityillä ja pensaikoissa, kosteilla niityillä ja vaikka siis laskettelurinteessä, joka sekin oli tosi kostea. Se on korkeana kasvina helppo tunnistaa (0,5-1,2m) Kukat ovat tuoreena kermanvalkoista höytyvää ja itse keräsin kukinnot vain vartta sormieni välissä vetäen, varsia ei siis tarvitse katkoa. 

p

Ja se iiihana tuoksu! Martsipaani! huudahti Maitotyttö ja oli oikeassa. Kukasta lähtee suloinen mantelinen tuoksu ja myös maku, jonka se antaa on voimakkaan mantelinen. Sami kertoo suosivansa kuivatun kukinnon käyttöä, koska aromin intensiteetti on niin voimakas.

Minä levitin ison paperikassillisen  kukintoja muutamaksi päiväksi ihan vain sanomalehtien päälle ruokapöydellä kuivumaan  ja sitten purkitin sen Euroshoppertölkkiin. Testannutkin jo olen ja kohta tulee reseptikin ja sitten varmaan vielä useampi, eli käy keräämässä omat mesiangervon kukinnot, niin ei sitten tarvitse pähkäillä eioota talvella kun jaan ihania reseptejä. Vielä siis kerkiää!


Parasta aikaa hortoiluun olisivat kuivat ja aurinkoiset aamupäivät, mutta saahan sitä muulloinkin toki.  Hortoilijan tärkeimpiin varusteisiin kuulunee pitkäpulttuiset housut, kumisaappaat ja paperikassi. Sekä tietenkin eväsmehu. Näin ainakin meillä.

Kaiken oppimisen ja ihanan uuden kasvin käytön ja sen jumalaisen maun tajuamisen, resepteihin soveltamisen lisäksi ihanimpia asioita, joita hortoiluretkestäni sain oli se, että olen ihan oikeasti ja juurta jaksain nyt opettanut perilliseni tunnistamaan yhden uuden kasvin. Sehän ei nyt haittaa, että opin sen juuri vasta itsekkin.

Mutta onneksi opin.

19 kommenttia:

  1. Minä tykkään myös mesiangervon mausta, mutta se tuntuu vähän jakavan ihmisiä. Ainoa leivostyyppinen blogissa on bebet joissa oli mesiangervoa mausteena. Kaikki meidän 7 reseptiä jossa on hyödynnetty mesiangervoa löytyvät täältä http://sillasipuli.blogspot.fi/search?q=mesiangervo . Paras on ehkä Jouni Toivasen (ex-Luomo) mantelikalaohje, jossa mesiangervo jatkaa mantelista makua.
    Mesiangervon kanssa kannattaa olla sen verran tarkka, että muistaa kysyä aspiriiniallergiaa. meillä tosin yksi aspiriiniallerginen on mesiangervoa nauttinut ilman oireita. Yksi vieras, jolle tarjosimme mesiangervouutteella maustettua giniä sai aivan jumalattoman kovan päänsäryn heti juoman jälkeen. Hänelle emme enää ko kasvia syötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äsh niin bebejäh ne olivat! Sekoilin! Mutta tässä nyt siis myös linkki herkkubebeihin! Pitääpä kokeilla mantekikalaa!

      Ja hyvä kun laitoit tuosta asetyylisalisyylihaposta!

      Poista
  2. Se Toivasen Viettelevät villiyrtit-kirja on myös hyvä hankinta, nyt kun olet villiyrttipöhkööntynyt :)

    VastaaPoista
  3. Mulle ihana sisareni keräsi pohjammaalta angervoisia, niitä kun ei meidän saaressa kasva ja saaristomeren kansallispuistossa ei saa hortoilla. Mut mulla on - ja jos ne vielä espoossa kukkii voi olla että haen lisää ens viikolla.

    VastaaPoista
  4. Hortoilu on kyllä mahtava juttu;täällä sen aika on kevättalvella ja olen innoissani kun olen oppinut tunnistamaan noin 15 syötävää kasvia (Välimeren alueella niitä on satoja). VIime vuonna sain pussin kuivattuja mesiangervoja,joita en ole käyttänyt,mutta täytyypä etsiä joku leivontaohje,johon voisin sitä käyttää.

    VastaaPoista
  5. Minulla on juuri tuo asetyylisalisyyliallergia ja päänsärky oli aivan järkyttävä, kun kerran käytin jossain ruoassa mesiangervoa:( Olisin mausta kyllä pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsi. Minä aina unohdan nuo allergiat, kun meillä ei kellään ole.

      Poista
  6. Mesiangervo on mahtava lisä leivonnassa ja maustamisessa. Mesiangervo browniet on yksi lempileivonnaisista :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota pitää kokeilla! Resepti löytyy?

      Poista
    2. Resepti löytyy mun Meren Maku kirjasta. Joko sulta löytyy se? :)

      Poista
    3. No tottakai. Keväällä tuli niin pajon uusia, että en oo kerennyt vielä testata. Tässäpä oiva aihe! En yhtään muistanu reseptiä kirjasta. Olen sen nimittäin jo useasti lukenut läpi...mutta silloin mulla ei ollukkaan vielä mesiangervoa!

      Poista
  7. Mökkitien varteen sattuu oikea mesiangervopelto. Koivikon suojassa niitä on paljon. Voi syödä myös silmillään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voi! Ja niin hauskaa kun viime vuonna en tuntenut koko kasvia ja nyt näen niitä kaikkialla. Kun ajoime Turusta kotiin tuntui että tienvierut olivat koko matkan täynnä.

      Poista
  8. Siis niinkö olen ollut fiksu, että olen kannustanut sinua hortoilemaan. Haitaksi ei olisi, jos vähän itsekin käväisisi metsässä :-) Nyt sinun kannustamanasi kävin hakemassa mesiangervoa ja sain samalla kurtturuusua. Täällä etelässä oli moninpaikoin kausi aika lailla ohi. Ne paikat, joissa olen aiemmin kesällä nähnyt valkoisenaan mesiangervoa olivat käytännössä jo kukkimisensa melkein kukkineet, mutta sain vähän ja sillä varmaan pärjätään.

    Ja nyt meillä tuoksuu ruusulta ja martsipaanilta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olit olit. Mua ja Riittaa.

      Ihanat tuoksut. <3

      Poista
    2. Olit olit. Mua ja Riittaa.

      Ihanat tuoksut. <3

      Poista