Pages

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Maitotytön mansikkamaitua mumman tapaan


-Pappa, tämä pitää laittaa sitten blogiin, Ota kuvia!
Ja pappa otti. 

Mumma opetti Maitotytölle kuinka tehdään mansikkamaitoa ja sillä sitten olivat kesäherkutelleet kolmeen pekkaan mummolassa. Sitten Likka tuli kotia, mukanaan korttelillinen noita maun pikkujättiläisiä ja kun äiti antoi kulhon, haarukan, sokerin ja maitopurkin, niin tempaisi meillekin sitten mansikkamaidot. Nelivuotiaan ihan eka omatoiminen kokkaus!



Mummolassa on metsämaniskoiden saanti turvattu. Mumman entisen kasvimaan laidalle, joka on entinen, koska siinä kaikki ennemmin kituu kun kasvaa, syy lienee lähistön koivut, on mumma joskus tuonut metsämansikan taimia ja ne ovat siinä levinneet ihan pieneksi metsämansikkapelloksi. Se on aika hyvä, koska näillä main niitä harvoin tapaa enää luonnossa, tai ehkä sitä ahon laitaa on vaan niin harvoin mahdollisuus tallustella.



Mutta jospa sitten ihan Maitotytön omin sanoin:

Siinä on ...öööö...noita, mitä ne nyt on....siinon mansikoita, sitten vielä maitoa, sitten siinä on vähän sekoitusta, sitten vielä vähän, tota niin... (kuten voitte arvata, tässä tehdään yhtäaikaa jotakin aivan muuta)

Aloitetaanpa nyt alusta:




Maitotytön mansikkamaito
Se laitetaan mansikat kulhoon ja sitten murskataan ne ja sokeria....
joo ja sitten vielä sekoitetaan...eikun maitoa sekotetaan. Valmis. Ja niin. Siinä sulle oli ohje.





Kaikkeni yritin, mutta salaisesta reseptiikasta ei nyt irronnut tämän enempää. Likassa on selvästi huippukokin salaperäisyyttä jo varhaisessa vaiheessa.


Parhaimmatkin hommat, kuten vaikka kesäisen mansikkamaidon valmistus, saattaa alkaa kyllästyttää. Koska nelivuotiaalla on ihanan harvoin vielä mulla-ei-oo-mitään-tekemistä-hetkiä, niin voihan sitä vaikka meikata. Tai ei meikata, kun nelivuotiaat ei vielä meikkaa, mutta meikeillä voi tehdä myös fantasiatyyppistä kasvomaalausta mikä onkin Maitotytön bravuuri ( vai hitsi, vetikö se vaan överit meikit?). 



Ja jos mulla ei oo mitään tekemistä, niin voin nyt ammentaa ihan vaikka  ehdotuksista, joita Maitotyttö esitti lauantaina, kun yritin siivota ja valmistella synttäreitä Urholle sunnuntaiksi ja jouduin kieltäytymään kaikista ehdotuksista. Niissä oli kyllä monta hyvää.

- Äiti, tehdäänkö NYT se keppihevonen?
- Äiti, näytäksä NYT kuinka niitä käpylehmiä tehdään?
- Äiti voitaisko me TÄNÄÄN alkaa sisustaa mulle huonetta?
- Äiti. Voiksä nyt tulla tekemään mun kans temppuja trampalle?
- Äiti. KOSKA me leivotaan keksejä?
- Äiti. Tehtäiskö NYT niitä eväitä ja mentäis retkelle?
- Äiti. Voitaisko NYT kerätä seitsemän kukkaa ja laittaa tyynyn alle, että mä näen sitten unta mun miehestä?
- Äiti. Päästettäiskö Kanat vapaaksi?
- Äiti, voitaisko me ettiä mun kukkaro ja mentäis Minimaniin ja mä voisin ostaa Olofin) Niinkun omalla rahalla (kadonneessa kukkarossa ehkä 2,50, olof taitaa maksaa kolmekymppiä...).
- Äiti, tehdäänkö taas mehujäätä?
- Äiti, voitaisko NYT lähtiä Turkkiin lomalle.? Mä voin jo pakata.
- No voinko mä pakata sitten jo sinne Turkuun? Kuinka monta yötä vielä?
- Äiti, voiksä ettiä mulle tarroja kun mä teen kortin Urholle?
- Äiti. Kuinka kirjoitetaan Olof? ja tikkari. Ja karsina? Tässä lukee jo hevonen. (Tekee Urholle korttia) ( Olof ei ole siis hevonen vaan lumiukko ja miten tikkari tähän liittyy, en tiedä.)
- Äiti. Saanko mä pestä vessanpytyn?

Ja mä oon siis se äiti. Mitään en oo luvannu.




4 kommenttia:

  1. Kyllä minä olisin luvannut vessanpöntön pestä! :D

    VastaaPoista
  2. WC-Kemikaalit ja nelivuotias ei ehkä niin hyvä idea, tai p****a ja nelivuotias. :ihan sillä perusteella. Ehkä olis pitäny...

    VastaaPoista
  3. Hieno meikki! Vessanpönttötoive olisi mullakin mennyt läpi :)

    VastaaPoista