Pages

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Pikaista raparperiherkkua


Joskus on ihanaa kun voi nauttia sesongin herkuista tosi vaivattomasti. Vaivattomimmillaan se tarkoittaa ehkä mansikan nappaamista kannasta sormien väliin ja herkullisen marjan puraisua suuhun niin, että vain kanta jaa käsiin. Kukapa voisi vastustaa sellaisia torimansikoita? 

Raparperin kanssa täytyy ehkä mennä hiukan pidemmälle, tuo hapokas varsi kun ei monelle ihan sellaisenaan maistu. Itse kyllä muistan kuinka ihanaa oli kun mummolan raparperipuskasta taittoi varren ja kippoon laitettiin sitten hianoa sokuria jonne vartta dipattiin. Ja sitten suuhun.

Vietin hienon ruuantäytteisen viikonlopun juuri Tanskassa ja nyt on pieni blokkauskrapula, mutta haluan jotakin jakaa kuitenkin alkavan viikon (ja alkaneen kesän) kunniaksi. Tämä pikaresepti oli niin pikainen, että jaoin reseptin jo Twitterissä ja Instagrammissa mutta kyllä tämä ansainnee paikkansa myös kaikkien äitini reseptien joukossa....


Kätevä raparperipiirakka

voitaikinalevyjä
raparperinvarsia
hunajaa
ruokosokeria
rouhittua valkosuklaata

Leikkaa voitainalevy neliöiksi ja sivele neliöt hunajalla. Sirottele kullekin neliölle hiukans sokeria. Suikaloi raparperi ja pätki sopivan pituisiksi paloiksi. Asettele suikaleita kullekin neliölle ja päälle ripottele vielä sokeria. Lopuksi rouhittu valkosuklaa.

225 astetta uunissa kauniin kullanruskeiksi.
Maistuu vaniljajäätelön, kermavaahdon, ranskankerman tai vaniljakastikkeen kera.

Maistuu kesältä!




Muistattehan myös, että takaraja lähestyy Kauhajoen ruokamessujen reseptikisassa. Ja palkinnothan olivat hyvät eli 500€!








torstai 25. kesäkuuta 2015

Kaappi paikalleen ja paikka kaikille!


Meillä ei ole designhuonekaluja. Muutama rakas huonekalu kyllä; romuliikkeestä löytynyt Meksikossa valmistettu astiakaappi  ja omien suunnitelmien mukaan kätevällä valmistetut ruokapöytä tuoleineen, kaappi ja pari arkkua ja IsoHoon isän traktorinistuimesta hitsaama palli. 

Meillä ei ole designlamppuja. Taide seinillämme koostuu lähinnä valokuvista ja lasten tuotoksista. Verhoihin ei ole paasattu rahaa: 9 vuotta on talomme varjostettu pelkillä sälekaihtimilla.

"Spa-osastollamme" ei ole sadesuihkupäätä (vai mikä se nyt on).

Mutta yksi luxus-ihana- toiveiden-täyttymys kodissamme on. Saa olla pikkuisen kateellinen: Täyskorkea viinikaappi. Sellainen tyylikäs. Tärinätön. Kahdella lämpötilaalueella. Valoilla. Ja vielä ihan täynnä viiniä. Boschtyylikäs.

Tänä keväänä päivitimme vanhan uuteen. Nyt meillä on kaapissa tuplasti hyllyjä (koska siirsin vanhatkin uuteen), voi olla, että niistä lähtee muutama, koska pinoaminen ei ole aivan optimaalista. Pinoamisesta riippuen kaappiin sopii 114-197 0,75 l pulloa. Asia ei ole aivan yksinkertainen, koska, niinkuin tiedämme pullot eivät nykyään ole standardikokoisia vaan pulleudessa ja muodossa on eroja, jotka haittaavat järjestelmällistä pinoamista. Toisaalta useampien hyllyjen kanssa pulloihin pääsee käsiksi paremmin. Ei ole hauskaa kun vetää kaapista pullon, joka tulpan lailla vapauttaa pari muuta syliisi syöksyvää (älä haaveilekaan kopista, kyllä ne tuohon kivilattialle präiskähtää) punaviinipulloa. Ja miksi se muuten on aina punaviinipullo(...että näkisit paremmin siivota...)?

Samalla tuli tehtyä melkoinen viini-inventaario. En ole vielä keksinyt metodia, millä pysyisimme perillä kaapin sisällöstä ja saisimme käytettyä pullot järkevässä järjestyksessä. Nytkin löytyi joitakin ihania valkkareita, jotka pahoin pelkään, ovat paremman päivänsä jo ohittaneet. Joku järjestelmällisempi pitäisi varmaan jotakin exel-tiedostoa kaapin sisällöstä, mutta me emme kumpikaan ole tälläisiä. Ja mitä romantiikkaa on etsiä pulloa exeltiedostosta, kun voit avata viinikaapin oven ja fiilistellä; varovasti hivellä pullojasi, käännellä etikettejä näkyviin ja puntaroida oikeita vaihtoehtoja.

Paitsi, että IsoHoo sanoo, että pulloja ei saa käpälöidä. Eikä käännellä tai nostella. Ne kuulemma kärsii. Minä murjotan omaa erimielisyyttäni, jos miettii kaikkia kuljetus/varastointi/ostotärinöitä ja sitä, että ne nyt rennosti lepäävät viinikaappimme vaimennetuissa, optimaalisissa lämpö-olosuhteissa valolta suojattuna, niin eikai ne nyt pilalle mene jos niitä vähän katselee. Ja kääntelee. En minäkään niitä nyt sheikkaamaan ala.

Suurin kaikissa ihmetystä herättävä  (ja jopa lähes 20 vuoden avioliittomme salaisuus, kuka ties) innovaatiomme viini-asioissa on joitakin pullon kauloja kiertävät maalarinteipin pätkät. Ne ovat minun pullojani. IsoHoon ovat teipittömiä. Ei sillä, ettenkö saisi juodas IsoHoon viiniä tai jopa toisinpäin, mutta kinasimme alituiseen, kuka minkäkin pullon oli ostanut ja nytkö veit tuliaiseksi sen MINUN pulloni ja tämä on varmasti minun, enkä halua, että sitä avataan tälle sapuskalle... jos siis lastenkasvatuksesta tai raha-asioista et saa kunnon riitaa aikaan, se onnistuu kyllä myös viinikaapin sisällöstä.

Maaalarinteipistä on kyllä moneksi.

Yhteistyössä Bosch.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Hampurilaissämpylä. Paras.


Oli se hampurilainen kokonaisuudessaankin erinomainen. Tämä postaus keskittyy kuitenkin hampurilaissämpylän hyvimpään syvimpään olemukseen, jotenkin tämä osio kotihampurilaisessa on noussut tänä kesänä itsellenikin hyvin tärkeäksi. Mutta kerrottakoon noin ohi mennen mainiten, että mehevä pihvi ei kaipaa muita mausteita kuin savusuolaa ja mustapippuria. Alleen se sai salaatinlehden, pihvitomaatinviipaleen ja majoneesipatjan. Grillasin mustiksi lajitelman erivärisiä pikkupaprikoita, jalapeñoja ja jotain muuta chiliä, poistin mustuneet kuoret ja silppusin ja juuri kun pihvi oli kypsymässä lisäsin päälle keon paprika-chilisilppua ja päälle paksun siivun cheddaria (chilipaprika juttuun sain inspiksen Texmex kirjasta). Juuston sulettua pihvi hampurilaisen väliin ja hiukan vielä marinoitua punasipulia, kun sitä nyt sattui olemaan. Ja koska sämpylä oli kerrankin täydellinen, niin herkkuahan tämä pirulainen oli!



Rakastan hampurilaisia. Aika lailla kaikenlaisia (paitsi huonoja). Kotigrillissä grillatun hampurilaisen voittanutta ei juurikaan löydy, vaikka en ole vielä päässyt hifistelyissäni siihen vaiheeseen, että olisin jauhanut pihvilihan itse. Todennäköisesti sekin päivä vielä nähdään. Tunnustan suoraan, että kyllä olen ostanut niitä kaupan hampurilaissämpylöitäkin kiireessä ja laiskuudessani ja siltikin se hampurilainen menee vielä heittämällä kategoriaan oikein hyvä. Pitkään olen jo aikonut kokeilla briossi- sämpylää, joka on melkoisen nappivalinta hamppariin, yhdistelmä keveyttä ja sopivaa sitkoa. Sämpylähän ei voi olla rapeakuorinen, mikä on muussa yhreydessä parhaan sämpylän tunnusmerkki, mutta hampurilaisessa se tekee syömisen liian vaikeaksi.

Juhannusaattona kun selailin sitä Jonas Crambyn Texmex -kirjaa veljelläni, löysin näiden sämpylöiden ohjeen ja päätin kokeilla heti seuraavana päivänä. Tuplasin ohjeen, koska syöjiä oli 11. Taikina oli aikamoisen tarttuvaa, eikä helpoin työstettävä, mutta lopputulos palkitsi vaivan. Muuten sämpylöiden tekoon on varattava nelisen tuntia aikaa, koska taikinan ja sämpylöiden pitkät kohotusajat ovat kaiken a ja o. Sämpylöitä jäi vielä 6 kpl pakkaseen ja kätevää onkin tehdä kerralla iso satsi ja pakastaa sitten hampurilaishimon varalta. Silloin saat nopeasti sapuskat pöytään, pilkot vain tykötarpeet ja paistat pihvit. Ohje on siis sovellettu tuplamäärälle ja kuivahiiva on vaihdettu tuoreeseen.

Hampurilaissämpylät
16 isoa
5 dl haaleaa vettä
1 dl haaleaa maitoa
30g tuorehiivaa
0,75 dl sokeria
2 munaa
15 dl vehnäjauhoja
75g voita
 2 1/2 tl suolaa

pinnalle
kananmuna
2 tl ruokasoodaa
sesaminsiemeniä

Sekoita hiiva vesi-maitoseokseen ja anna seistä 10 min. Vatkaa munat kevyeksi vaahdoksi (käsin vain) ja nypi kylmä voi jauho- suola-seokseen. Yhdistä kaikki taikinaksi.

Vaivaa taikinaa joko käsin 10 minuuttia tai koneella pari minuuttia vähemmän. Taikina on tosi tarttuvaa ja voi olla , että hieman joudut lisäämään jauhoja, sen kuuluu olla kuitenkin hyvin pehmeää ja tarttuvaa, ei mitään kimmoisia napakoita taikinapalloja tällä kertaa.

ja sitä minä vaan mietin leipoessani, että kun nykyään on kaikenmaailman donitsipeltejä, niin eikö hampurilaissämpyläpelti olisi kova sana, pehmeän taikinan saisi pudottaa kuoppiin , jossa sämpylät kohoavaisit kiltisti ylöspäin....

Anna taikinan nousta liinalla peitettynä suuressa astiassa 2 tuntia. Leivo sitten taikinasta (jouduin käyttämään aika paljon jauhoja) 16 isoa tai osa pienempiä sämpylöitä. Laita pellille kohoamaan vielä 1 1/2 tunniksi.

Vatkaa muna rikki ja sekoita siihen ruokasooda, niin saat sämpylöihisi bistromaisen tumman sävyn. Voitele sämpylät huolellisesti ja ripottele sesaminsiemenet pinnalle.

Paista 15 minuuttia 200 asteessa. Laita uunin pohjalla kipollinen kuumaa vettä paiston ajaksi.

Koskaan en ole tehnyt näin ihania sämpylöitä hampurilaisilleni! Tämä on kyllä just se pieni ero mikä tekee hyvästä hampurilaisesta täydellisen!

ohje cheddarhampurilaispihveille ja toisenlainen mutta myös hyvä ohje sämpylöille.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Vaihtelua grillattuihin maissitähkiin


No onhan ne hyviä. Voita ja suolaa päälle ja järsimään. Onnellisia ne, joilla tiukat hammasvälit. Tai en tiedä onko niin tiukkoja olemassakaan, etteivät maissinjyvät niihin löydä. Parhaimman makuiset maissit koskaan ikinä olen syönut USassa, jossa ne grillattiin kuorineen ja ne maistuivat kertakaikkiaan niin ylimaallisen hyviltä, ettei Suomessa syödyt ole kuin kalpea aavistus niistä. Saattaa johtua siitäkin, että täälä grillaan aina noita esikypsennettyjä vakuumipakattuja... no hyviä  ne on silti.

Mutta mausteilla voi varioida maissintähkiä lähes loputtomiin. Meksikolaistyyliin esimerkiksi Elotes (siis ne grillatut maissintähkät) voidaan tarjoilla suolan, chilipippurijauheen, limemehun, juuston, majoneesin tai ranskankerman kera. Ei nyt kaikkia kuitenkaan samaan maissintähkään.

Meksikossa ainekset asetellaan tasaisen ohuesti maissintähkän pinnalle. Mulla oli taas miljoona asiaa yhtäaikaa grillissä, joten tyydyin paiskomaan mausteet klönteiksi maissintähkien pinnalle, sai sitten jokainen levitellä tarkemmin itse. Inspiksen näihin(kin) sain James Crambyn Texmex-kirjasta.


Grillatut maissintähkät meksikolaisittain eli Elotes

grillattuja, kuumia maissintähkiä

pinnalle
hiukan sulaa voita
murustettua fetaa
ranskankermaa
savupaprikajauhettaja ehkä vielä puristus limen mehua

Älä ole tylsä. Mausta maissisi!

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Guacamole con piña y pepino


Oi nam! Tänään on grillattu hampurilaisia NaapurinUllan perheen ja PikkuveliNuutin perheen kanssa. Olin Chef in charge, joten ihanista sapuskoista ehdin kuvata vain  tuollaisia pikaotoksia, ei paljon mietitty stailausta, ei ollut reflektoreita eikä edes jalustaa. Mutta oli hyvää ruokaa ja ehdin ottaa jonkusen kuvan, että voin jakaa teille muutaman reseptin.

Tässä yksi ihan huippu: avokadoa, kurkkua ja tuoretta ananasta ihanassa salsassa. Suuri suositus. Vaihtelua tavanomaiseen guacamoleen. Reseptin löysin eilen pikkuveljeni Jonas Crambyn Texmex kirjasta. Mutta kyllä tämä taitaa olla myös ihan ehta meksikolainenkin resepti. Ihan vähän muokattuna tässä.


Guacamole con piña y pepino
Guacamole kurkun ja ananaksen kera

1 kurkku kuutioituna
1/2 punasipulia silputtuna
1/2-1 tuore vihreä chili tai jalapeño pilkottuna (Crambyllä Habanero)
1 limen mehu
1 tl suolaa
3-4 avokadoa kuutioituna
1/2 tuoretta ananasta kuutioituna
1 ruukku korianteria hienonnettuna

Sekoita keskenään kurkku, punasipuli, chili, limen mehu ja suola. Lisää mukaan avokado ja ananas. laita kylmään tekeentymään ja ennen tarjoilua lisää mukaan hienonnettu korianteri.


Ihanan raikasta ja sopii vaikka minkä kanssa. Totopos- maissilastujen kera, tortillojen lisukkeena, grillatun lihan tai kalan kaverina ja meillä siis tänään hampurilaisten kanssa (ja maissilastujen).
Tosi bueno!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Kuuman kesän viileimmät juomat


Vai miten se nyt meni? Vaikka kesä ei aina tunnu kesältä niin voi se siltä kuitenkin maistua. Pulloissa ja purkissa tämän juhannuksenalusviikon parasta antia. Aivan hurmaavalta tuoksuvaa persikkasiirappia, kylmäuutettua jääteetä ja raparperimehua.  Ja sitten vaan kaikkia sekaisin.


Raparperimehu

8 l muoviämpäri 
1/3- 1/2 ämpäriä pilkottuja raparperinvarsia
500g sokeria
vettä
2rkl sitruunahappoa

Mitä punaisempia raparperinvarsia, sitä punaisempi mehu. Älä siis turhaan kuori punaista kuorta, riittää kun huuhtelet raparperit ja pilkot ne sankoon. Kaada raparperien päälle sanko täyteen kiehuvaa vettä, minä keitän aina vedenkeittimellisen kerrallaan. Lisää sokeri ja sitruunamehu. Laita keittiöliina kanneksi ja anna seistä 1-2 vrk. Siivilöi mehu ja pullota. Pakasta ylijäämä mehu, jääkaapissa mehu säilyy ehkä viikon. Tai en tiedä kun olen aina juonut kaiken ennen kuin se on huonontunut.

Mehu on aika kirpeää ja hapokasta, jos haluat, voit lisätä sokerin määrää makusi mukaan. Tarjoillessa lantraa se vedellä tai vissyllä sopivan vahvuiseksi, 1:1 on hyvä.


Muistan kuinka vaihto-oppilaana Michiganissa ollessani, äiti laittoi jättimäisen kannellisen lasipurkin täynnä vettä ja teepusseja ulos aurinkoon tekeentymään. Luulen, että huomattavasti hygieniapassimaisempi tapa on valmistaa jäätee jääkaapissa. Hyvä suhde jääteelle on 1 pussi per 2,5 dl vettä.

Kylmäuutettu jäätee
1, 5l vettä
5 mustaa teepussia esim. English Breakfast 

Laita kylmä vesi ja teepussit isoon kannelliseen lasipurkkiin ja siirrä jääkaappiin uuttumaan  5 tunniksi tai yön yli. Poista valmiista teestä pussit. Tee on nyt makeutusta vailla valmis. Tarjoile jääpalojen kanssa sokerilla tai hunajalla makeutettuna, sitruuna- tai limesiivujen kera.

tai

valmista persikkasiirapista tai raparperimehusta jääkuutioita. Täytä lasi jäillä ja sitten teellä. Lisää persikkajääkuutioiden sekaan myös persikkaviipaleita.

Persikkasiirappi

500g persikoita (tai nektariineja) pilkottuna
2,5 dl sokeria
2,5dl vettä

Laita kaikki aineet kasariin ja keittele 15-20 minuuttia. Muusaa persikat niiden pehmennyttyä. Siiviöoi siirappi puhtaaseen lasipulloon. 1/2 tl sitruunahappoa auttaa värin ja maun säilymisessä. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa. Käytä jätskin, lättyjen, jääteen maustajana tai sekoita juhannusmalja vaikka kuohuviinin kera.



Persikkasiirappi on ihanaa, mutta omaan makuuni paras jäätee yhdistelmä syntyi kun sekoitin jääteehen (tai persikkajääteehen) reilusti mukaan happoista raparperimehua.

Eli  3 hengen testiryhmä (minä, kaikki äitini reseptit ja me kaks yhyres) äänestää kuuman kesän viileimmäksi ja fresseimmäksi ja autoilijaystävällisimmäksi drinksuksi raparperi-jääteen. Enää puutu kun kuuma kesä!



Hyvää Jussia!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Korealaista kanaa grillaten


KFC ei nykyään enää viittaa Kentucky Fried Chickeniin vaan Korean Fried Chickeniin. Korealaiset kananuijat tai siivet ovat ihanan tahmaisia ja sopivasti tulisia ja rapsakoita, mutta hiukan työläitä jos teet ihan alkuperäisohjeistuksella eli uppopaistaen. Nyt tein näitä grillissä, ohje on superhelppo  ja lopputulos antoi aiheen epäillä, että tässä on mun tämän kesän grillausbravuuri.

Atria muisti mua keväällä uutuustuotepaketilla ja siellä oli Atria Jyväbroiler maustamattomia koipi- ja reisipaloja. Siis erikseen koipireisi kahteen palaan leikattuna. Noita reisipaloja näkee paljon amerikkalaisissa resepteissä, joten olin ihan innoissani, että niitä on nyt saatavilla usealtakin valmistajalta. Ovat juuri sopivan mehukkaita tähän reseptiin ja vanha pelkoni, siitä, että koivet jää aina raaoiksi grillissä osoittautui kyllä turhaksi. Ehkäpä grillausmetodit on kehittyneet siitä ajasta kun taistelin nolona pallogrillin hiilien kanssa (ei syty, palaa liian voimakkaasti, ei ole enää tarpeeksi kuuma)ja epäsuoran lämmön käytön oivallus on melkolailla uudistanut koko alan. Kuinka sitä ei ennen tajuttu?

Resepti on muuten oivallinen myös lapsiperheille koska tulinenkastike sekoitetaan palojen päälle vasta lopuksi, lapsille voi jättää siis näppärästi omat naturellit nuijat.



Korealaista kanaa grillissä

5 broilerin koipea ja 5 reisipalaa, maustamattomina
2 rkl maissitärkkelystä 
1/2 tl suolaa

Chili-kastike
1 rkl vaaleaa soijakastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 rkl seesamöljyä
2 rkl raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rkl Gochujang korealaista chilitahnaa (löytyyisoista marketeista aasialaistavaroiden joukosta)

2 rkl paahdettuja sesamin siemeniä

Viillä jokaiseen kananpalaa veitsellä pari viiltoa, sekoita suola ja maissitärkkelys kulhossa ja pyörittele kananpalat siinä. Laita jääkaappiin peittämättä 2-8 tunniksi. Kanojen pinta kuivaa, mikä taas rapeuttaa pintaa.

Paista kuumassa grillissä kanoihin hiukan pintaa, älä polta. Paista sitten kanoja miedommalla epäsuoralla lämmöllä kannen alla n. puolituntia, kunnes niistä tuleva neste on kirkasta. Kääntele välillä. Käytin grillissä viime kesänä oppimaani leivinpaperi/folioarkit päällekkäin systeemiä, niin kanannesteet eivät turhaan leimautelleet grilliä. J malttia, kanat kyllä kypsyvät.



Sekoita kaikki kastikkeen aineet sekaisin. Toivottavasti käytät juuri Gochujangia, sillä siinä on ihan oma muista chilitahnoista poikkeava maku.

Pyörittele kypsät kananpalat kauttaaltaan chilikastike kulhossa ja lopuksi ripottele päälle kuivalla pannulla paahdetut sesamsiemenet.

Loistosetti tosi helposti. Pääsi Juhannuksen ruokalistalle.



Valmistuksessa käytin Atrialta tuotenäytteenä saatuja kananpaloja.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kisakokkausta ja suupaloja Taste of Helsinki 2015



Eilen junautin itseni Pohjanmaalta kesän suosikkitapahtumaan, Taste of Helsinkiin. Stockmann oli yhtenä Suomi-Ruotsi kokkimaajoukkuekamppenin yhteistyökumppanina kutsunut minut seuraamaan kokkien kisabriiffausta ja puolen tunnin ostospyrähdystä Stokkan herkkuun.

Eilen torstai-iltana kokattiin siis alkupala, jonka pääruoka-aineeksi paljastuivat Sampi, kampasimpukat ja kaviaari. Tänään perjantaina vuorossa on ollut  (juuri tätä kirjoittaessani) pääruoka helmikanasta ja kateenkorvasta ja iltakattauksessa kisa ratkeaa jälkiruuan myötä. Suomihan puolustaa edellisen vuoden voittoaan ja veti tänäkin vuonna niukasti pitemmän korren alkupaloissa. 

Kokeilla oli puoli tuntia aikaa shoppailla kaikki tarvittavat ainekset menuuseen, piikki oli auki, mutta kaikkia ostettuja aineksia tulisi käyttää. Stokkan keittiömestari Sampo Laukkanen otti meidät vastaan herkussa, jossa ei onneksi torstaina neljältä ollut vielä ruuhkaista. Tunsin itseni aikalailla kokkibändäriksi seuratessani joukkueiden ostoksia kännykkäni kera (huom. mitähän nua muut ihmiset ajatteloo...). Rapontointia löytyy niin instasta kuin twitteristäkin.

Tänään siis ratkeaa kisa. Molemmat joukkueet toimivat pienen paineenkin alla viileän rauhallisesti. Hienoa seurata näitä pro-juttuja!

Mutta hienoa oli nauttia myös 10 festariin osallistuvan ravintolan herkuista lähes kesäisessä illassa ja tavata ihania blogituttuja. 5 vuotta sitten ei vastaan olisi tullut ainoatakaan tuttua, nyt niitä riitti joka nurkalla. Niin kiva moikkailla ja vaihtaa annoskokemuksia.

Ehdin  ja jaksoin läpikahlata 12 annosta 35:stä. Annokset  valikoituivat lopulta aika summittaisesti ja hyvin epätasaisestikin, monen ravintolan hieno tarjonta jäi kokonaan kokeilematta, kun jostain tuli otettua useampi annos. Joskus otin sieltä missä pisin jono (Ragu), joskus taas mentiin lyhyimmän jonon taktiikalla.

Suosittelen lämpimästi tätä erilaista piknikkiä kaikille. Jos jotain tänä vuonna huomasin, niin sen, että yhden kehuma upein annos oli toiselle ihan hyvä, ja joku taas mainosti jonkun ravintolan tarjonnan festareiden parhaaksi kun toinen ilmoitti, että sen voi ihan hyvin jättää väliin.

Mun lempparitaktiikka on se, että valitse omien mieltymystesi ja ehkä muiden suositusten perusteella puolenkymmentä lempparia ja sitten toinen puoli ota niitä annoksia, jotka ei mitenkään kuulosta mieleenpainuvilta ja anna niiden yllättää itsesi. Veikkaan, että niistä löytyy ainakin yhtä monta suosikkia kuin noista lemppareista, sillä laatu on lopulta tasaisen korkea kautta linjan.

Eli suhtaudu ihan kritiikillä omaan listaani. Monta hyvää jäi multa kokeilematta varmasti!

Tiikerirapua ”AQUACHILE”, vaahdottua suolakeksiä ja valentina – kastiketta. Patrona

 Saavuin alueelle lounaskattauksen lopussa ja hain äkkiä viereisestä Meksikolaisesta Patronasta hiukan huikopalaa. Meksikofriikkinä sitä en pystynyt ohittamaan. Ja ihanat tutut maut uudessa muodossakin (vaahdotettu suolakeksi!!!) laadukkaasti laitettuna sieltä tulivatkin. Patronan ankka jäi kokematta, mutta eräs pariskunta, joiden kanssa juttelin, kehui sen aivan huipuksi.

Savustettu naudankielitaco, avocadoa, mustapapua, korianteria ja puna sipulia. Patrona.
Seuraava kuva on kauhea, mutta annos yksi jonotetuimmista. Ragun sinappipolenta oli ylikypsän karitsanniskan ja karitsanmakkaran kanssa super. Mulla kävi vielä onni ja sain noin reilusti tuota polentaa, loppuillan annoksissa sitä näytti olevan puolta kitsaammin.

Ylikypsää karitsanniskaa, karitsamakkaraa ja sinappipolentaa. Ragu.
Ragusta tulikin sitten syötyä läpi koko menu leipiä lukuunottamatta. Upea annos tämä miekkakalakin. Ja nuo vihreät pallot ovat mitä? Joka tapauksessa mieletön lisuke.

Hiillostettua miekkakalaa, sardelliaiolia ja paahdettua pecorinoa. Ragu

Ja festareiden yksi voittajasuosikki on ehdottomasti tajunnanräjäyttävän hyvä  lakritsivaahto, marinoitu fenkoli ja sitruunasorbetti. Joku kirjoitti jossakin että myös tilli oli ehdoton osa annosta. Veikkaan nyt kuitenkin, että kyse on pronssifenkolista.

Lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä. Ragu.
Ellei paras kaikesta ole sittenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä Brödin savustettu härkätartar. Tartarinsyojän märkä päiväuni se ainakin  on.

Savustettu härkätartar. Bröd.
Pastorin annoksita lautaselleni päätyi mustekala. Mielstäni maut oli kohdillaan ja mustekala pehmeää, Pastorin cevicheä maistoi seuralaiseltani Pialta ja se oli ihanan hapokasta, päätettiin tehdä heti kesällä kun taas tavataan. 


Pulpo Al Olivo – Pitkään kypsennettyä mustekalaa, rapea peruna-oliivikakku, misomajoneesia

Sipulilientä, vuohen gruyère moussea ja hiivaleipää.Bröd.
Brödin sipuliliemi oli annos jonka ostin vähän ex tempore- Ja kiitos tuosta älynväläyksestä itselle !

Haugesund – Haugesundin silliä, varhaisperunoita ja ruskistettua voita. Sinne.
Sinnestä olisin halunnut maistaa enemmänkin , mutta jotenkin se jäi sitten tuohon silliin.Haugesundin maut olisivat kyllä niin kaivanneet oluen rinnalleen niin kaikki olis ollut suomalainen kesä täydellinen (mutta en jaksanut hakea). Sinnen Wallenberg sai paljon kehuja nyös.
Sokerisuolattua lohta, savulohimoussea ja tilli-piimäkastike. Kaskis
 Myös Kaskiksen lohiannos tiivisti suomen kesän loistavasti. Niin hyvää!


Niinkuin possu ja perunatkin. Ylikypsät lihat olivat suosittuja joka kojulla, eikä todellakaan suotta. Tässä Kaskiksen hieno esitys.

Ylikypsää paahdettua possunkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia. Kaskis.
Lopulta meillä oli Pian kanssa enää yhteensä 5 markkaa rahaa ja kävimme loppuillasta arpomassa kojuilla, mihinkä sen tuhlaisimme. Jonojen jo hälvettyä kokeilla ja tarjoilijoilla oli aikaa pieneen suunsoittoonkin ja kyllä tämä Brödin jälkkäri todellakin MYYTIIN meille (Bröd saa siis myös päivän myyntimies palkinnon!). Onnea vaan vielä vuoden 2017 Mr. Korso kisaan jälkkärikokille. Oli muuten jännä seurata kuinka avintoloiden tarjoilut pleittaukset ja annosten nosto sujui. jos ruuan laatu olikin tasaisen korkea, niin nämä käytännön seikat oli kyllä hoidettu hyvinkin erilailla paikasta riippuen. Jouheasti tai vähemmän!

Jää kefiiriä, mansikkaa ja hunajaleipää. Bröd.
Sydän itkee verta jokaisesta annoksesta joka jäi kokeilematta. Miten ihmeessä kokonaista 4 ravintolaa jäi väliin? Testatkaa ne mun puolesta. Berthan jälkkäri on superjännittävä kuulemma. Ja jos Jämsenin ruokaa pääsee maistamaan, niin älkää nyt ihmeessä missatko. Hoshiton listalta on Japanin ystävän jo vaikea valita. Ja Emo. Nyt alan itkeä. Kuinka tässä näin kävi? Menkää te ja maistakaa.

Alueella on myös loistavia viinejä tarjolla asiantuntijapalvelun kera, drinkkejä, samppanjaa, olutta, Pellegrinoa. Tänä vuonna keskityin niin syömiseen, että join vain lasillisen ihanaa Savignon Blancia. Olis ihana ollut maistella viinejä enemmänkin, mutta kun jo muutenkin tuntui, että syöksentelen paikasta paikkaan niin otin tämän vuoden teemaksi ruuan. Eikä tuo huono teema ollutkaan.

Taste Theather tarjoaa tasatunnein ohjelmaa, mukana viikonlopussa mm. Ihana Masterchef-Kira, Teresa Välimäki ja Johanna Lindblom. Samuil Angelov yms. yms.

Menkää ny jo hyvät ihmiset!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Salaatissa tärkeintä on kastike


Yhtenä päivänä teki mieli jotain ruokaisaa salaattia ameriikan tyyliin. Jotakin niinkuin Chef's Salad tai Cobb Salad.  Mutta eihän mulla ollut pekonia tai kanaa ja avokadokin paljatui edesmenneeksi, joten lopulta tein kotoa löytyvistä aineksista ruokaisan salaatin ameriikan malliin. Ilman sen kummempia nimiä ja rajoituksia.

Pikku luksusta salaattiin sain pyöräyttämällä pannulla itse  tuoreet maistuvat krutongit. Muuten mulla taisi olla sielä kaapissa jäävuorisalaattia ja jotain toista, olisko vuonankaalta, kurkkua, tomaattia, punasipulia, keittokinkkua, yksi keitetty muna (jonka murustin salaattiin kun ketuaisen ympärillä oli rumasti mustaa, onneksi murut ei näy edes kuvissa) ja sitten ne krutongit.

Salaatista tuli näilläkin värkeillä tosi hyvää, koska kastike oli aivan ihanaa, just sellaista tangya, josta pidän (usein nimittäin syön salaatin jopa ilman kastiketta, inhoan huonoja kastikkeita). Salaatinkastikkeeni oli toki rumaakin rumemman näköistä, vihertävänharmaata ja möykkyistä, mutta aah niin hyvää! 


Urho otti mulle käsikuvia. Halusi välttämättä otttaa vinoja kuvia, mikä ei mun mielestä ollut hyvä idea.
 Eli kerää omalle salaatipedillesi salaatit, vihannekset ja sitten vähä jotain protskua, kalaa, kanaa, pekonia, kinkkua tai munaa. Ja päälle krutongit ja kruunuksi tämä helvetin ruma mutta niin hyvä kastike.

Krutongit

Paista kuutioitua paahtoleipää pannulla voissa timjamin ja parin valkosipulinkynnen kanssa.

Ruma mutta hyvä salaatinkastike

1dl öljyä
0,5 dl punaviinietikkaa
1 murskattu valkosipulinkynsi
1 rkl Dijon sinappia
75 g sinihimejuustomurua
suolaa 
maustepippuria


Laita kaikki aineet lasiseen kannelliseen tölkkiin ja ravista vimmatusti. Kaada runsaasti salaatin päälle ja nauti.


maanantai 8. kesäkuuta 2015

Gotlanti


Gotlanti. Jospa vain pistän silmät kiinni ja muistelen ja kerron. Joskus mieleen jäävät hassut yksityiskohdat, toisinaan hauskat sattumukset. Yhdessä kaiken näkemän ja kokeman ja kuuleman, niistä nivoutuu yhteen paikan henki ja tunnelma. Jokaisella vähän omanlainen. Tässä teille pala mun Gotlantia.



Kaksi vuorokautta on lyhyt aika tutustua perinjuurin edes Gotlannin kokoiseen saareen, mutta reissuporukkamme pintaraapaisu oli aivan varmasti hieno läpileikkaus saaren annista ja ehdottomasti kasvatti halun saapua uudelleen. Kira, Nelle, Jonna, Hannele ja minä saimme Visit Swedenin vieraina valmiiksi mietityn ja ruokabloggareita kiinnostavan ohjelman.

Visbyllä on huima historia. Se on ollut kaupankäynnin solmukohta jo varhaiskeskiajalla Itämerellä Hansakaupungien kaupankäynnissä Novgorodin kanssa. Asutusta saarella on ollut huimat 4000 vuotta ja saarelta löytyykin paljon muinaisia hautoja, asumusten raunioita ja aarteita. Kyllä, saarelta löytyy edelleen tämän tästä hopearahoilla täytettyjä ruukkuja ja siksi metallinpaljastimien käyttö saarella onkin luvanvaraista. Saari ei koskaan joutunut maailmansotien pommitusten uhriksi, joten Visbyn kaupungin keskiaikainen tunnelma mukulakivikatuineen, kaupunkia ympäröivine muureineen ja entisöityine kivirakennuksineen tempaa todella mukaansa keskiajasta kiinnostuneet, tai itseasiassa ihan kenet vaan. Tänne ottaisin lomalukemiseksi ehdottomasti keskiajalle sijoittuvaa kirjallisuutta, vaikka Ken Folletin Taivaan pilarit, joka kertoo kirkon rakentamisesta, Visbyssäkin kun on ollut 17 komeaa kivikirkkoa.



Vaikka suurin osa Visbyn puurakennuksista on palanut, löytyy kaupungista muutamia kotoisen värisiä hirsitupia. Tarkempi silmäily (ja tuoksuttelu) paljastaa, ettei kyse olekaan punamultamaalista vaan tervasta, joka aikojen  ja auringon valon vaikutuksesta saa hirren pinnalle hauskan rosoefektin



Visbyn idylliset pikkukadut ovat täynnä kahviloita ja kesäisin paikan asukasluku moninkertaistuu.  Toukokuussa, kylmän kevään ensimmäisenä kesäisenä viikonloppuna saimme astella vielä uskomattoman rauhallisen pikkukaupungin katuja. Lauantai-aamuna meillä oli opastettu kiertokävely (suosittelen), jossa saimme hurjan annoksen tietoa Gotlannin ja Visbyn historiasta ja nykypäivästä. Gotlanti on todella tärkeä paikka monelle mannerruotsalaisellekin, Olof Palmekin aloitti aikoinaan nykyäänkin jatkuvat Almadalin poliittisen keskustelun tapahtuman saarella, koska ei tahtonut keskeyttää lomaansa ja päätti kutsua muutkin poliitikot saarelle.


Hauska opasrouvamme oli armoitettu tietolaari ja hän kertoi retkemme aluksi, että (kaikin puolin ihana ja tunnelmallinen) Clarion- hotelli, jossa yövyimme kävi läpi suuren remontin parikymmentä vuotta sitten, jonka aikan tuntemattomaksi jäänyt henkilö murtautui yöllä hotelliin ja murhasi vastaanotossa yövuoroa tehneen naisen, murha on yksi Ruotsin selvittämättömiksi jääneistä. Hieman ihmettelimme, miksi tämä tieto meidän kanssamme jaettiin, mahtoiko hotellin pitkillä käytävillä kummitella vai oliko juttu esipuhetta Gotlantiin kesäpäiville kerääntyville dekkaristeille. 



Visbyn kaupunkia ympäröivät jyhkeät muurit. Saaren peruskallio on kalkkikiveä, jota on kaupungissa työstetty monin eritavoin. Torneihin johtavat jyrkät kierreportaat, joissa on kaide vain oikealla puolella. Kuinka nerokasta puolustuksen kannalta; oikeakätinen paikallinen miekkamies voi taistella pitäen vasemmalla kädellä kaiteesta kun taas ylöspäin etenevä hyökkääjä joutuu vaihtamaan miekan vasempaan käteen pystyäkseen tukeutumaan oikealla kaiteeseen. Korkeiden kivirakennusten suojissa on mm. ollut keskiaikainen wc- systeemi.




Kirkkojen raunioita on kaupungissa hyödynnetty hienosti, niistä on tehty vuokrattavia tapahtumatiloja, hienompia ei ehkä löydy mistään. No, paitsi sateella.




Saareen tutustuakseen kannattaa ehdottomasti vuokrata polkupyörä tai auto.  Gotlannin rantaviiva näyttäytyy vuoroin jylhän kallioisena vuoroin hohtavine hiekkarantoineen. Saarella on paljon erikoistunutta maanviljelystä, se on kuuluisa parsastaan, sahramistaan ja tryffeleistään.  Vierailtavia kohteita ja tilaputiikkeja löytyy ympäri saarta päätitpä sitten lähteä  hyvin suunnitellulle kiertoajaelulle tai vaan polkemaan sinne minne pyörä vie. Ja onhan täällä se Peppi pitkätossun aito ja oikea Huvikumpukin.



Myös lampaita on kaikkialla. Ja millainen villa on harmaalla Gotlannin lampaalla!


Niin hieno, niin silkkinen ja niin kihara. Muhkeat lampaantaljat olivat hienoimpia näkemiäni, upottavan runsaita mutta silti keveitä. Hauskoja hetkiä vietimme eräässäkin tilaputiikissa kun tytöt tinkasivat puolikuuron isännän kanssa sopivaa hintaa. Juu ja on siellä Gotlannissa aivan oma murteensakin...


Melkoisen tilkkutäkkikertomuksen sain aikaan näemmä reissustani. Mutta ajatteleppa kuinka paljon viisaampia olemme nyt kun tiedämme vaikka miksi keskiaikaisissa torneissa oli kaide vain oikealla puolella.

Visbyyn pääsee kesäaikana sekä suorilla lennoilla (mm. Finnair) tai laivalla Tukholmasta (90km) ja Tallink Siljalla löytyy myös Gotlannin risteilyjä. Tietopaketti saaresta löytyy Visit Swedenin sivuilta, siellä on muuten menossa tällä hetkellä kilpailu, jossa voit voittaa Visbyn loman. Kaiken kaikkiaan ihana ja erilainen lomakohde niin lähellä. 

Ja kuten huomasitte, olen pidättäytynyt ruuasta puhumisesta. Eli lisää on luvassa. Sillä välin voitte käydä lukemassa vaikka  muiden matkalaisten tunnelmia jo ilmestyneissä postauksissa.

Gotland Food Tour del 1

Gotlantiin on helppo hullaantua

Bakfickan- Lounaalla Gotlannissa

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Jaossa liput Taste of Helsinkiin!



Taste of Helsinki on jo 4. kertaa järjestettävä ruuan ja juoman kertakaikkinen ilotulitus-festivaali. Festivaalia vietetään  ensi viikolla to-su 11.14.6 ihan siinä Helsingin Kansalaistorilla aivan rautatieaseman vieressä. Mukana on suomalaisia huippuravintoloita, joiden antimista voit koota haluamasi piknikin. Tarkemmat tiedot tapahtumasta Taste of Helsingin sivuilta. Viime vuoden tunnelmia täältä.

Arvon maanantai 8.6 klo 24 mennessä kommentoiden kesken random numeroarvonnalla kahden hengen pääsylippupaketin (arvo 35€) festivaaleille haluamanasi ajankohtana. Osallistu arvontaan kommentoimalla, osallistuthan vain, mikäli kykenet myös käyttämään liput! Liput toimitetaan PDF:nä sähköpostilla, joten huolehdi, että  minulla on tarvittavat tiedot lähettämistä varten. Onnea arvontaan.

Itse aion festareille heti torstai-iltana, enemmän tunnelmista sitten perjantaina.

Liput arvottu ja Random org. valitsi kommentin numero 6. Olen yhteyksissä voittajaan!