Pages

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Zarzuela on katalonialainen kala-äyriäispata


Tai silloin nimi kuuluu oikeastaan Zarzuela de Mariscos A La Catalana. Jos menet googlailemaan  pelkkää Zarzuelaa löydät itsesi keskeltä espanjalaista lyyristä oopperaa. Ihan tuntematon alue minulle sekin. Tänään valmistamani zarzuela-resepti on odotellut vuosia kirjoitusalustan alla sopivaa kokkaushetkeä, alunperin sivu näkyy olevan repäisty Anna-lehdestä, jutusta jossa kerrotaan Codorniun viinitilasta. Jutun (siis tämän omani) nimi voisi olla myös Eniten v***ttaa, mutta siitä lisää reseptin jälkeen.

Ohje on sopivan yksinkertainen, vaikka nyt viisaampana ja kerran kokeilleena tekisin seuraavalla kerralla jotakin toisin, varsinkin siinä viime metreillä. Lopusta löytyy myös juttua Wolfbergin viineistä, joista yhden korkkasin tätä ruokaa varten. Sillä tämähän ei muuta kaipaa kuin pullon hyvää, kylmää valkoviiniä ja tuoretta rapeakuorista leipää. Maku oli syvä, sahramin ansiosta jotenkin paellamainen ja sattumia ihanampaa olikin dippailla leipää liemeen.



Zarzuela eli katalonialainen kala-äyriäispata
4-6:lle

n. 250g  ruodotonta kuhafileetä
1 pussi tuoreita simpukoita
3 dl valkoviiniä
2 dl vettä
kalaliemifondikuutio
1 iso sipuli viipaloituna
3-4 isoa valkosipulinkynttä
1 punainen chili hienonnettuna
1 dl oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa
3 rkl silputtua persiljaa
1/2 sitruunan mehu
50g kuorittuja manteleita jauhettuna
12 raakaa jättikatkarapua
teelusikallisen kärjellinen sahramia
suolaa, mustapippuria

Mausta kuha suolalla ja jätä huoneenlämpöön maustumaan.

Pese simpukat kylmässä vedessä, samalla tarkistaen, että kaikki kuoret ovat ehjiä ja eläviä, eli menevät kiinni sormella napauttaessa.

Kuumenna  viini, vesi ja fondi kattilassa tai padassa. Lisää simpukat ja kansi, keitä 2 minuuttia kattilaa välillä ravistaen. Ota simpukat liemestä, säästä sekä liemi, että simpukat.

Laakeassa paistokasarissa tai ihan samassa padassa kuumenna oliiviöljy ja kuullota siinä miedolla lämmöllä sipulit ja chili. Lisää tomaattimurska, persiljasilppu (käytin puolet kuivattua, koska minulla ei ennakkotiedoista poiketen sitten ollutkaan lehtipersiljaa kuin aivan vähän), sitruunamehu, karkeaksi jauhetut mantelit ja simpukoiden keitinliemi. Anna kiehua hiljoilleen ilman kantta 20 minuuttia. Lisää sitten maistellen suola, sahrami ja mustapippuri.

Lisää paloitellut kalat ja jättikatkaravut. Syömistä helpottaakseni perkasin myös ravut kuoristaan ja suolistaan, jätin vain yhden nätin nappisilmän koristeeksi. Anna kypsyä 5 min.

Lisää lopuksi simpukat ja kuumenna. Ripottele ruuan päälle vielä silputtua lehtipersiljaa.



Jostakin syystä tämänpäiväinen sopankeitto herätti paljon ajatuksia. Käväisin Maitotytön kanssa kaupassa hakemassa 3 puuttuvaa ainesta; simpukat, kuhan ja ravut. Kauppareissu kesti 2 tuntia, koska ensin kävimme toisessa kaupassa, josta ei saanut mitään. Kaupat olivat kuitenkin tuttuun tapaan täynnä leluja ja karkkeja ja toisessa oli vielä kaikenmaailman käveleviä karkkihahmoja, joita oli halattava ja Maitotyttö oli aika monta kertaa aika kauan kadoksissa. Lopulta kassalla alkois suorastan v***ttaa, kun ostokset maksoivat 10 senttiä vajaa 30€.  Siis 3 asiaa, jotka olivat vain osa keiton aineksista. Kellä halvatun hedonistilla on varaa syödä tälläisiä keittoja?  Ei ainakaan perheellä, jonka äiti opiskelee, eli tulot ovat vain yhden takana. (And may I add baarimestarin tulot, ei lakimiehen) Ensi kerralla teen lohi-fenkolikeittoa perunalla. Senkin 10 egen lohet kirpaisee. Ehkä sittenkin seitä.

Ja ne simpukat maksoivat kuitenkin vain 6.90.  Epäillen ostin pussin ja myyjä kopeloikin muka kaikki 3 myynnissä olevaa pussia, silti 1/3 oli kotona kanttuvei, eli hiukan hävikkiä. Ainakin meilläpäin kala ja muut toimitukset tulevat torstaina ja se onkin ehdottomasti viikon paras ostospäivä, kuten myös kokkauspäivä, ihan sama jos olisin jo hakenut ne simpukat torstaina, joukkoitsarin ne olisivat tehneet jo lauantaihin mennessä omassakin jääkaapissa. Eikä ne kalatkaan suorastaan parane siellä tiskillä maatessa. 

Siksi ehdotankin, tai uskallan ehdottaa, että varmaan saat herkullista keittoa tällä hyvällä pohjalla, vaikka lisäisit sinne kuorettomia pakastesimpukoita ja isoja katkarapuja. Muistat vaan tehdä sen ihan loppuvaiheessa, kuumennus riittää, etteivät sitkisty. Ei sillä, kyllä tuoretavaran saa samalla lailla sitkeäksi. Ai niin, ja toivottavasti sinulla on oma kuharanta tai joku muu kalakaveri jolta saat kuhaa, tuo filehinta kaupan tiskiltä oli aivan järjetön. 250g maksoi melkein 10€! Eli omat kalat pataan.

Padan loppuvaiheessakin vähän v***tti (Nii-in. Mikä on vähän täällä pohjanmaalla, jossa kaikki on niin suurta?).

Zarzuela kuuluisi /tarjoilla/ valmistaa isossa laakeassa astiassa (keraamisessa mielellään) ja nyt ymmärränkin miksi. Padassani oli siis ihana liemi ja kuhanpalat ja jättikatkikset. Sitten kaadaan päälle simpukat. Miten käy? No pata näyttää siltä, että se on täynnä kuivia simpukoita. Yritän kauhoa kahden kauhan avulla vähän sattumia myös yläosaan. No, se näyttää siltä kuin simpukoiden päälle olisi heitelty muutama kuiva sattuma, koska liemi on edelleen näkymättömissä jossakin kattilan puolessa välissä. Lisäksi näissä padan tiiviissä tunnelmissa kaikki kuhanpalaset hajoavat atomeiksi varovaisistakin sekoitusyrityksistä. IsoHoo ihmettelee syödessä, että etkö sä laittanutkaan tänne sitä (s**tanan kallista kuhaa, ajattelen minä, IsoHoo ei tiedä hintaa). Tämä tietää siis vain huonoa pikakuvaussessiota ja epätyydyttäviä kuvia näin IHANASTA ruuasta. Aikaa ei ole enää miettiä uutta tarjoiluastiaa, sillä tämä ruoka ei uudelleen hauduttaessa parane.

Sitäpaitsi kuha on jo atomeina.



Semmonen pala ruokabloggaajan arkea.

Onneksi se Atrian mainoslause hyvästä ruuasta on totta.  Hengitä syvään, istu, murra pala leipää ja upota se liemeen. Syö. Yritä pakottaa lapsesikin syömään. Unohda lapsen syönti. Elää ne karkeillakin. Syö, nauti. Vapaan viikonlopun kunniaksi lasi viiniä.


Sain maahantuojalta testiin 3 Wolfbergerin viiniä.  Wolfberger on osuuskunta, jossa  750 viljelijää Alsacessa tuottaa persoonallisia viinejä, joiden valmistuksessa pyritään tuomaan esiin maaperän ja valikoitujen, alueen 7 rypälelajikkeen erityispiirteet.

Tälle ruualle valitsin modernin sekoituksen  3 rypälettä; Riesling'iä, Muscat'ta ja Pinot Gris'tä: Wolfberger (W)3.  Sen luvattiin sopivan vaaleille kaloille kuhasta haukeen, mutta myös äyriäisille ja ravuille, miksei siis myös tälle padalle. Ja sopihan se. Riesling takaa raikkauden, Muscat hedelmäisen aromaattisuuden ja Pinot Gris täyteläisyyden ja runsauden. Pirteä ja raikas (Tässä vaiheessa, viiniä juodessa, ei v***ta enää lainkaan).

Jään mielenkiinnolla odottamaan millaisia elämyksiä 2 muuta korkkausta odottavaa Wolfbergeriä tuo. Rieslingin tiedän olevan varma valinta monille hiukan mausteisimmillekin ruuille, ne tapaavat kestää myös kermaa ja voita (tai rasvaa, riesling pakkaa olla ihanaa esim mätisipulismetana-blinien kanssa), ihan kuin etnisiä ruokiakin, vaikka täytyy todeta, että aasialaiseen ja varsinkin intialaiseen kattaukseen napsautan mieluiten edelleen auki pullon olutta. Tai kolloo. 

Tuota Muscat'a varsinkin odotan mielenkiinnolla. En muista rypälettä mitenkään ajatuksen kanssa koskaan nauttineeni, mutta nyt kun olen vähän sivistänyt itseäni, niin odotan viiniä mielenkiinnolla. Muscat, joista kahta lajiketta viljellään Alsace'a, on tosi hankala viljeltävä. Muscat d'Alsace on vanha rypäle, ensimmäisen kerran mainitaan kirjallisuudessa 1400-luvulla ja se on hyvin aromaattinen ja hapokas. Muscat Ottonel on 1800-luvun puolivälistä, varhain kypsyvä matalahappoinen lajike, eikä aivan niin herkkä kuin isosiskonsa. Nykyään Muscat'ta  viljellään vain enää n. 2% Alsace'n viinialasta, monet viljelijät ovat luopuneet sitä, koska satokin tuntuu olevan hyvin vaihteleva.

Viiniä haukutaan erinomaiseksi pariksi valkoiselle parsalle ja musliinikastikkeelle ja juuri tähän aionkin iskeä. Kunhan tapaan laadukasta valkoista parsaa. Tällä hetkellä sitä ei vielä ole. Kauhistellen kääntelin eilen kaupassa vihreitä parsoja, joiden varsista olisi varmasti rakentanut kelopuumökin. Jätän vielä kauppaan. Ehkä meillekin asti eksyy joskus myöhemmin vaikka ahvenanmaalaista parsaa. Ruotsalainenkin käy aivan hyvin. Eurooppalainenkin kävisi, en ole turhan kranttu, mutta ulkonäön tulisi edes jollakin asteella jäljitellä tuoretavaraa. Ikävää kun katkaisee parsan varren 'luonnonmenetelmällä' eli antaa sen napsahtaa poikki itse valitsemastaan kohdasta,  siitä missä puusyis loppuu ja käteen jää vain nuppu.

Ei ole vielä parsasesonki, ei.

Melkein alkaa v***ttaa. Onneksi (W)3:sta  on vielä tilkka jääkaapissa. Tuntui auttavan äsken. Vai oliko se Hyvä Ruoka?



Postauksessa mainitut viinit saatu maahantuojalta.

24 kommenttia:

  1. Zarzuela on tosi ihanaa;) Minä olen tainnut sitä viimeksi syödä ystäväni Leena Lumen luona,ja voi että oli hyvää:) Jäin nuolemaan sormiani.Nyt kun näin tämän sinun postauksesi tuosta ihanuudesta niin arvaa tekeekö tätä mieli!
    http://leenalumi.blogspot.co.il/2012/11/zarzuela-eli-katalonialainen-kala.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itse asiassa kävin tuolla blogissa sen jälkeen kun olin ruuan tehnyt ja ennen kuin aloitin kirjoittamaan kun goolailin zarzuelaa. Meillä on Leenan kanssa ihan sama resepti ja samasta paikastakin. Näköjään Jonna tuossa alempana oli kans kiskaissut saman sivun irti, että kyllä tässä reseptissä se jokin on, jo pelkästään paperilla.

      Poista
    2. Selvästikin on.Super herkullinen kalapata:)

      Poista
  2. Myös kahden hengen työssäkäyvänä talouden jäsenenä totean, että kala on sietämättömän kallista, mikä on todella harmi, koska onhan se vaan hyvää.

    Saman reseptin olen muuten itsekin repäissyt talteen, mutta koskaan en ole tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kääntöpuolella on Crema catalana - jäätelö!

      Pitääkö enää ihmetellä miksi pääasiassa syödään vakuumilohta ja silakkaa. Haluan "kalasuhteen" jonkun kanssa!

      Poista
    2. Niin minäkin. Minusta mies voisi ihan hyvin aloittaa kalastusharrastuksen, mutta se ei millään innostu. Ihme tyyppi!

      Ja se jäätelö, sekin on ollut tekolistalla.

      Poista
    3. IsoHoolla taas on kaikki miljoona viehettä sun muuta. Mökkivierailuilla mielusti katoaa jonnekin heittelemään kun minä yritän paimentaa tenavia, auttaa ruuanlaitossa tai muuten vaan sosialisoida isäntäväen kanssa.
      Tulis eres kalaa!

      Poista
  3. Muistan, kuinka joskus takavuosina oli mainoskampanja, että samalla rahalla saa ison kalan tai pikkuruisen lihanpalan. Onko sittemmin kala kallistunut vai liha halventunut? Mutta kateeksi kyllä käy niitä, jotka asuvat kalaisan järven tai meren rannalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäily on suuri, että mikään tässä maailmassa halpenee, mutta kyllä kala on kallistunut! Minä asun täällä hiukan huonojärvisellä seudulla vaikka merenrantaankin on vain n. 80km ja Lappajärven syvään ja kirkkaaseen järveen 60km. Mutta kyllä ne monen mutkan kautta pöytään tulevat, jos tulevat.

      Poista
  4. Tää on jotenkin niin liikuttava kirjoitus, kauppareissuineen päivineen. Ja jotenkin (minulle) lohduttava kuulla, että on se kala kallista muuallakin. Minä olen jotenkin ajatellut, että vain täällä pääkaupunkiseudulla kala on kallista kun täällä ruoka voi maksaa mitä vaan ja aina on joku jolla on varaa siihen.

    Minä olen edelleen pitänyt kiinni siitä, että meillä syödään kalaa vähintään kerran viikossa tai mielummin kaksi kertaa (kun se hoidon/koulun kala on yleensä seitä, eli sitä epäkalaa). Suljen jotenkin silmäni siltä, mitä se maksaa (meillä on kaksi työssäkäyvää aikuista eli voin sulkea), mutta aika useasti viikon kauppalaskusta menee n. 30% siihen kalaan. Eli 30% viikon ruokamenoista menee yhteen ainoaan pääateriaan. Ja huomautan vielä, että meillä syödään vain kotimaista kalaa, eli kyseessä ei ole mikään eksoottinen tai harvinainen raaka-aine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä, en ole koskaan tullut tuota ajatelleeksi, että siellä, missä ihmisiä on enemmän apajilla, hinta sen vuoksi olisi korkeampi! Tuli ajattelemisen aihetta.

      Nanna: postauksesi oli niin sympaattinen, että silmäni kostuivat <3

      Poista
    2. Sauvajyvänen: ja jotenkin tässä kirpaisee vielä sekin, että periaatteessa kala on tuolta järvistä harrastusmielessä itsekkin nostettavissa "ilmaiseksi" ja silloin ainakin saa tuoretta. Samanlaista mahdollisuutta ei ole esim. lihan hankintaan. Tai siis tietysti metsästäjät. Ja tiedänhän minä, ettei metsästys, eikä kalastuskaan ilmaista ole. Mutta näin kärjistettynä.

      Ja ammattikalastajien työtä en vähättele ollenkaan. Luulen, että se on kuitenkin aika pieni se hinta mikä heille jää käteen työstään...


      Campa:...? Ilosta sitten varmaan?

      Poista
  5. Nam :) Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.. Torstai on paras kalojen ostopäivä täälläkin, jos sattuu tilipäivä samalle hetkelle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sokoksella perjantai on minun kokemuksen mukaan paras, Seppälän cittarissa myös. "Miniminamissa" on ihan hyvä kalatiski, kun vaan muistais siellä käydä :)

      Poista
    2. Jokis ja Campa: Mäkin kyllä veikkaan, että ne kalat tulee jo torstaina...tai ainakin näin meillä.

      Poista
  6. Rakas, kallis kala! Me ostetaan mielellään Oulujärven kuhaa ja Hailuodon ahventa, mutta niiden filehinnat on ihan poskettomia. Ja minä olen ihan poskettoman laiska fileoimaan (=en osaa).

    Mutta Nanna, hyvä ruoka, parempi mieli!

    Ja hyvä viini, vielä parempi mieli. Minä olen tuota Rieslingiä nauttinut hummerikeiton kera, ja oli loistovalinta (valinnan puolestani teki Alkon myyjä, häntä siis kiittäminen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä päästään vielä toiseen kysymyksen ytimeen, nimittäin kalan makuun. Joka riippuu myös järvestä. Teilläpäin apajat onkin hienot. Juurikin puhuin erään Rukalta kotoisin olevan naisen kanssa, joka on tottunut, että hyvää kuhaa on aina saatavilla ja onneksi vanhemmat tuo sitä aina pakkasen täyteen. Oli sitten kerran ostanut paikalliselta kalastuksenharrastajalta kuhafileitä , olisko ollut Kuortaneenjärvestä ja sanoi, että maku oli ihan kuin eri kalasta. Matalat ja mutaiset järvet maistuu myös kalassa. Onhan meilläkin toki Lappajärvi, mutta pääasiassa meidän järvet on tässä tämmösiä mutalammikoita. (itseasiassa Kuortane pitäisi olla kyllä parhaammasta pästä....)

      Alkon myyjät ovat nykyään tosi hyvin koulutettuja!

      Poista
  7. Kyllä kuha on kallista kaupassa! Etenkin kun se ei ole aina ihan tuoretta. Kyllä se harmittaa lievästi ilmaistuna kun tuorein kala on kolme päivää vanhaa ja kauppias kehtaa vielä väittää sitä sushilaaduksi!
    Kalastajana (vapaa-ajan) tiedän toisaalta miten kovan työn takana se kala on. Kun vaan se kilohinnan reilu osuus menisikin kalastajalle eikä keskusliikkeelle.

    VastaaPoista
  8. Hei!
    Syön haukea, kun sitä saan itse :)

    Mutta tuo W3 viini, miun maun mukaan se on hyvä mätileipien kanssa, eli voisiko sanoa hyvä viini raa-alle sipulille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta siihen vanhaan hokemaan, että Hauki on kala pitäisi listä että Hauki on HYVÄ kala. Silloin kun IsoHoo jotain saa, niin se on yleensä virvelihauki ja esim viime kesänä nautitut haukipallerot olivat tajunnanräjäyttävän herkullisiä. Montaa ei saanut maistaa, koska lapset rohmus kaikki! hauesta tulee kyllä erinomaista kaikissa jauhetuissa muodoissaan, ei tartte niitten piikkienkanssa äheltää. Vaikka onpa joskus nuotiolla valmistettu sanomalehtihauki ollut parempaa kuin mikään! Tuore on aina tuore!

      Kyllä voi, raaka sipuli ei ole mikään helppo aine viinille, samahan se on noissa blineissäkin. Että kun hyvän löytää niin pitää kiinni!

      Poista
  9. Tutun kuuloista v*tutusta! Tein taannoin myös tomaattista kalapataa ja päädyin käyttämään pakasteita, koska tuoreen kalan hinta-laatusuhde ei vaan kohdannut. Muutama kuukausi sitten radiossa haastateltiin kalatiskin myyjää, joka kertoi suomalaisten ostavan viikolla lähinnä kirjolohta. Niin... miksiköhän?

    VastaaPoista
  10. Zarzuela on meidän perheen top3 ruokalistalla.

    Olen tehnyt tätä hauen seläkkeestä (toimii, jos vain saa seläkettä sopuhintaan)

    Edullinen vaihtoehto on pakastealtaan seifileet. Anna rauhassa sulaa, suolaa päälle ja paloiksi. Raa'an kalan tuoksu on aika voimakas mutta padassa juuri sopivan miedon makuista ja antaa simpukoiden loistaa.

    VastaaPoista