Pages

lauantai 28. helmikuuta 2015

Oi lauantai-ilta ja luumut!


Lauantai-ilta alkamassa, perheen miesväki viettänyt päivän tekojääradalla Suomi-Ruotsi-Norja ikäkausimaaottelussa, IsoHoo käsiajanotossa ja Urho10v kantamassa (luistellen tietenkin) Ruotsin lippua avajaisseremoniassa. Maitotytön kanssakin kävimme pari tuntia heiluttamassa lippuja, mutta  kotona odotti kokkaukset ja kuvaukset.

Mukavasti tuli tehtyä myös herkkua lauantai-illan kruunuksi. Viime tipassa (taas) laadin reseptiä Sunsweet-luumujen ja Ificolorin järjestämään reseptihaasteeseen. Yksi kilpailun 3 :sta arvostelukriteeristä on ulkonäkö. Minä sitten unohdin juustokakkuni ihan vähän vaan, liian moneksi hetkeksi uuniin ( no juuri kun viimeksi katsoin, ei mitään ollut tapahtunut!) Ja plööh, luomus oli sulanut kuin lumi-ukko kevätkeleillä, läjä mustia hiilisilmiä vain levenneen lumikasan päällä.

Ehkä joku luovuttaisi, kun lopputulos olikin jotain muuta kuin lämmin ja korkea juustokakku, jonka reunoilta hiukan vietellen valuu sulanutta juustomassaa... Siinä visio, tässä kuitenkin lopputulos kuvina , mutta toisaalta juuri tämä annos onkin niin Kaikki äitini reseptit -tapaista ruuanlaittoa. Maku edellä, ulkonäkö runsaan houkuttelevan rouheaa. Suurpiirteinen esille pano, ehkäpä, mutta himo tähän tuli. Teitä on nyt varoitettu.


Kuuma Camembert ja konjakkiluumut
4:lle

250g kiekko camembert-juustoa
200g Sunsweet kivettömiä luumuja
1 dl kuorittuja manteleita
100g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl tuoretta hienonnettua minttua
2 rkl hunajaa
1/2 dl konjakkia

Halkaise juustokiekko kahtia ja aseta toinen puoli alapuoleksi uuninpellille, leivinpaperin päälle.

Hienonna luumut vähän pienemmiksi. Paahda mantelit kuivalla pannulla ja rouhi karkeasti veitsellä. Sekoita tuorejuusto, 1/3 luumuista ja 1/2 manteleista, lisää lopuksi mukaan puolet hienonnetusta mintusta.

Levitä seos juustokiekon päälle ja aseta toinen kanneksi. Lämmitä "juustokakkua" uunissa 175 asteessa haluamaasi sulamisasteeseen.
Tällä välin laita loput luumut ja hunaja paistinpannulle keskilämmölle ja kaada perään konjakki. Uskalias voisi vaikka liekittää. Anna luumujen lämmetä ja konjakin höyrystyä pois.
Ota juustokakku uunista, ripottele päälle konjakkiluumut, loput rouhituista manteleista ja minttusilpusta. Tarjoile neutraalien keksien kanssa.


Ettei asioita tehtäisi liian helpoksi, pitäisi vielä päättää mihin kategoriaan annos osallistuu. Pääruoka lienee poissa laskuista, mutta koska herkku ei ole myöskään turhan makea, voisi sitä mainiosta tarjota myös alkupalana. Jos katat viereen hyväilevän viileän ja makea jälkiruokaviinin on aterian päätös nautinnollinen.

Jälkiruoka, siis. Jonka meinaan nyt juuri mennä uudelleen lämmittämään. Ulkonäöstä viis.

Reseptikehittelyssä käytetyt kuivatut luumut tarjosi Sunsweet, osallistujilla on lisäksi mahdollisuus osallistua  Ificolorin ruokakuvauskurssille Nico Backströmin studiolle, jossa  myös Teresa Välimäki jakaa kokkaus- ja reseptivinkit.


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Tomi Björckin aasialainen nyhtöpossu


Ihan ensiksi sanon, että olihan se hyvää, aivan helevatan hyvää. Älkääkä unohtako tätä kun luette eteenpäin.

Sillä tässä on mutta ja tässä on vaikka.

Tämä resepti on nimittäin tummanpuhuvan tyylikkäästä Tomi Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa.  Esipuheessaan Tomi kertoo, etteivät kirjan reseptit suurimmaksi osin ole vaikeita. Ne vaativat kuitenkin vaivannnäköa ja innostusta - niin kuin elämä yleensä.

Hienosti sanottu. Mitä enemmän kirjaan tutustun, sitä vakuuttuneempi olen, ettei tämä kattaus voi olla kenenkään kotiruokaa. Ainakaan kenenkään jolla on lapsia. Kyllä nämä vaivannäköä vaativat. Ehkä suurin kritiikkini koskeekin kirjan nimeä, se saa luulemaan, että kuka vaan tästä nyt voi olla oman elämänsä huippukokki, ihan arki-iltanakin. Kirjaa vaivaa myös tietynlainen linjattomuus, reseptit vaihtelevat aasialaisesta Wallenbergiin, toisaalta niinhän minäkin kotona syön, tänään dim sum ja huomenna läskisoosi. Että kai se sopii nimen alle. Resepteissä on kyllä melko eksoottinenkin raaka-ainevalikoima ja itse reseptiikka on välillä hiukan epäjohdonmukaista, reseptiikan laatiminen ei ole helppoa kun itse tiedät mitä teet, kaikkea ei aina muista mainita. Ja sitten me kotikokit ihmetellään.

On mulla sulle yks kysymyskin, Tomi Björck:



Sitten operaatio Nyhtöpossu. Muutama omakohtainen kokemus. Paras ja maukkain nyhtö tulee possun lavasta, mausteeksi riittää jopa suolasokerihieronta. Valitse lapaa silloin kun haluat nauttia nyhtöpossusta sellaisenaan. Kassler eli porsaan niska on suosittu nyhtöpossun raaka-aine useissa resepteissä, tähän reseptiinkin se upposi hienosti, mutta vaatii mielestäni enemmän kosteutta, mehevyyttä ja maustamista kuin lapa.

Minulla oli vajaan kahden kilon kassleri, pökkäsin sen pataan kannen alle 6 tunniksi 110 astetta, hieroin ensin pintaan suolaa, sokeria , pruuttasin hiukan hunajaa, lisäsin pohjalle muutaman desin vettä, ehkä desin soijaa ja kourallisen valkosipulinkynsiä. Nyhdin lihan haarukalla (vähän kyllä lyhensin säikeitä veitsellä) ja söimme nyhtöpurilaisia Bbq-kastikkeen kanssa.

Lihaa jäi reilusti yli ja muistin tämän Björckin reseptin. Nyhtöpossu kun on jonkin aikaa hieman kyllästyttänyt, tai ainakaan eiliset leivät eivät olleet lähelläkään yhtä hyviä kuin joskus viitisen vuotta sitten tekemäni ensimmäiset nyhtöleivät (ehkä ne oli ne kaupan sämpylät).

Mutta tämä resepti pelasti nyhtöpossun taas pitkäksi aikaa. En tiedä oliko siinä oikeasti monta hommaa, vai tuntuiko se vaan siltä, kun ystävättäreni istui pöydän ääressä, luki mulle ohjeita ja huokaili kuinka monimutkaista. Tai ehkä hänelle jäi sellainen käsitys, kun etsin useampaa raaka-ainetta  varmaan 5-10 minuuttia... missä ihmeessä on mun fenkolinsiemenet ja käyn maustekaappia läpi kolmatta kertaa.

Laitan reseptin niin kuin kirjassa on, jouduin soveltamaan puuttuvien ainesten osalta, kerron sitten mitä tein.


Paperissa grillattua possua by Tomi Björck
4:lle

600g valmista nyhtöpossua
1 dl kookoskermaa
2 dl kookosöljyä (minne tämä kaikki menee, ei selviä reseptistä)
4 rkl palmusokeria
2 kpl kaffir-limetin lehtiä
suolaa (ei tarvinnut)

Currypohja
15 kpl pitkää chiliä (käytin 3!)
1 galangal juuri (inkivääriän 1/2 dl raastettuna)
9 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 salottisipulia hienonnettuna
1 tl kurkumaa (turmerickkini oli mystisesti kadonnut, jäi pois)
2 sitruunaruohoa
puoli ruukkua korianteria
1 limetti 
1 rkl suolaa

Kuivamauste
5 balin pippuria (??? En keskinyt muuta niin laitoin setsuaninpippuria)
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl fenkolin siemeniä
1dl kookoskermaa
kafferi-limetin lehtiä
3 rkl kalakastiketta
2 rkl osterikastiketta ( ei ollutkaan, laitoin hätäpäissäni hoi sin-kastiketta, sehän on saman väristä...)

Koristeeksi
5 rkl kookosöljyä
puoli ruukkua thaibasilikaa ( ei ollut, hyvä kun oli edes korianteria, laitoin sitä pintaankin
4 rkl kookoslastuja (jäi pois)
1 limetti

Aloita currypohjasta. Minulla on hieno iso kivimortteli, jollaisessa tahna ohjeistetaan tekemään, Kyseessä on sen verran säikeisiä aineita ja paljon sipulia, että ehdotan, että lukkäät suosista johonkin blenderiin tai sauvasekoittimen alle, pääset vähemmällä ja tahnasta tulee tarpeeksi tahnamaista.

Siis surauta kaikki currypohjan ainekset yhteen. Limetistä raastetaan myös kuori ja pistin 1/2 mehun, siitä ei kyllä ohjeessa mainittu. 

Aah mikä tuoksu!

Valmista kuivamausteseos paahtamalla mausteet kuivalla pannulla. Kaada mortteliin ja hienonna.

Aah mikä tuoksu!

Lisää 1 dl kookoskermaa ja kuivamausteseos kattilaan. Kaada mukaan kaffirlimenlehdet ja currypohja. Sekoita ja lisää kalakastike ja osterikastike Kypsennä 15 minuuttia pohjia myöten sekoittaen. Curry maistuu yksinään melko tujulta, mutta asettuu nyhtöpossun päällä.

Lado leivinpaperin (Serlan suuri kokkausarkki mainio tässä) keskelle nyhtöpossu ja lusikoi curry päälle, et ehkä tarvitse ihan kaikkea. Mausta kookosöljyllä, kookoskermalla, limetinlehdillä ja palmusokerilla.

Kääräise leivinpaperi kiinni ja sido päistä. Aromit ja kosteus hemmottelevat lihan ihanaksi, 20 minuuttia ja 200 astetta.

Koristele annos vielä korianterilla (tai thaibasilikalla) kookoslastuilla, kookosöljyllä (mulla oli testissä Puhdistamon limellä maustettu kookosöljy, ihan mainio tässä, purkki on lisäksi pieni, ettei tartte montaa vuotta pähkäillä mihin käyttäisi).

Säädöistäni huolimatta herkullinen aasianyhtis tarjoiltiin salaatinlehtien ja riisin kera.
Ihan regular tiistai-iltapäivä ruoka meillä. Ja kuulemma sitten kai jollain huippukokeilla, niinku vaikka Björckin Tomilla.



Oikeesti: Aah mikä maku!
Ja siinä kirjassa on hienoja reseptejä, myös sen ravintoloista, jos vaan innostusta ja vaivannäköä riittää!

tiistai 24. helmikuuta 2015

Kookoskahvi - Latte ilman maitoa


Eilen illalla luin sängyssä GRW 2/2015 kannesta kanteen, kuten tapanani on. Siis silloin kun lehti ilmestyy, en ihan joka ilta lue sitä kannesta kanteen. Kuitenkaan. Minäkään.

Bongasinpa jännän kuuloisen kookoskahvin ohjeen (resepti Taina Vuohelainen) lehdestä ja melkein samaan syssyyn tuli puhelimeeni tekstari mieluisasta ystävän yllärivierailusta seuraavalle päivälle. Asia sillä selvä, kookoskahvi sopisi hyvin meille päiväkahviksi ja myöhemmin laittaisin jotain lounasta.  

Kookoskahvi
2 annosta

3 rkl kookosöljyä (minulla kanelilla maustettua,/ Puhdistamon luomu kookosöljy, testiin saatu)
1 kananmuna
1 dl kiehuvaa vettä
1 1/2 dl kylmää vettä
2 annosta espressoa

Sulata kookosöljy mikrossa tai vesihauteessa. Ota esille sauvasekoitin ja korkealaitainen kulho. Kaada öljy kulhoon ja riko perään kananmuna, sekoita nopeasti tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää kiehuva vesi ja sekoita sauvasekoittimella 4 sekuntia. Lisää kylmä vesi, nostele sauvasekoitinta ylös alas muutamia kertoja, jotta saat vaahtoa seoksen pintaan.

Valmista espressot, kaada ne juomalaseihin ja kookosmaito päälle. Nautitaan heti.

Ystäväni istui keittiönpöydän  ääressä, minä löin hänelle lehden käteen ja käskin lukea ohjeita. Tykkäsimme lopputuloksesta molemmat, mutta kuumempaa juoma olisi voinut olla. (tai sitten jäillä?). Kookosöljyn kaneli toi juomaan ihanaa chaimaisuutta.

Ystävättäreni jäi vain ihmettelemään, että olipa melkoinen efortti 2 juoman takia, melko monivaiheinen kiehuvine ja kylmine vesineen, vatkauksineen ja espresson valmistamisineen.

No, elämä on!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kanelsnurret Köpiksessä ja kotona


Kanelsnurret elikkäs kanelikierteet on  -vähän jäi epäselväksi- tanskalainen/norjalainen/ruotsalainen/mutta ei siis suomalainen/ versio herkullisesta kanelipullasta.

Vähäs niinkuin korvapuusti eri mekossa. Mutta me suomalaisethan olemme toki korvapuustikansaa. Minä olen korvapuusti-akka. Korvapuustin ei ole voittanutta. Paitsi muutama viikko takaperin Kööpenhaminassa. Sanon nyt tähän alkuun kuitenkin, että mielestämme Suomen blogimaajoukkue oli kisojen henkinen voittaja ja ainakin Suomi voitti Ruotsin. Henkiset voittajat- tästä joukkueemme oli yksimielinen.


kuva Bente Jæger, cameraworks.dk.

Bosch tuo markkinoille tänä keväänä Serie 8 uunisarjan, sellaisen josta kuullessaan alkaa toivoa, että oma uuni simahtaisi mahdollisimman pian. Se onkin kumma juttu muuten, uunit pakkaa porskuttaa kodinkoneista ehkä pitkäikäisimmin. Vai onko se vain niin, että opimme elämään puolitehoistenkin uuniemme kanssa, kääntelemään pellejä paiston aikana tasaisen loputuloksen varmistamiseksi? 

Lanseerauksen yhteydessä Bosch järjesti isot hulabaloot Kööpenhaminassa, josta saimme osaksemme  myös me pohjoismaalaiset bloggarit, jotka lennätettiin vuorokaudeksi Köpikseen, tutustumaan toisiimme, Boschiin ja uusiin uuneihin, sekä mittelöimään leikkimielisessä maaottelussa. (Anteeksi, mikä on "leikkimielinen" suomeksi?) Suomen joukkueessa oli täysi tusina ja voi sitä spekulaatiota mitä joutuisimme tekemään. Tiesimme jo, että jotain "kakkuja" koska paikalla meitä ohjaamassa olisi Nikolaos Strangas, Kreikan lahja tanskalaiselle  jälkiruokakulttuurille, tuo kaikkien tanskalaisten naisten päiväuni (Nikoa itseään lainatakseni).  Hulvattoman supliikin ja komean tanskalaisesti rennon ulkonäon lisäksi miehellä on aivan oikeasti meriittejä Michelin-tähti ravintoloista ja oma Strangas Dessert Boutique Kööpenhaminan keskustassa.



Luulen, että olimme koko porukka silminnähden huojentuneita kun kuulimme Nikon suunnitelmat päämme menoksi. Valmiiksi kohotetusta taikinasta ja valmiista täytteestä saisimme muotoilla 6 kanelsnurrea kisaan. Noita pohjoismaisia perinneleivonnaisia. Tässä kohtaa Suomi protestoi, että ollaan kuitenkin enmmän korvapuustikansaa ja teimmekin diilin, että valmistamme sekä että 3 puustia ja 3 kierrettä. Pistin olemattoman maineeni likoon ja kaulin ja muotoilin korvapuustit kuten mummani aikoinaan opetti. Korvapuustit olivat valmiit ennen kuin muut joukkueet olivat ottaneet edes kaulinta käteen, sen verran riuskaa emäntää löytyy minustakin tarvittaessa. Kanelsnurrejen kiehtovaan käärimiseen ja kaulimiseen luovutin kaulimen seuraaville ja kyllä me saimme aikaan kelpo kierteet. Me kanelsnurre-kokemattomat.


kuva Bente Jæger, cameraworks.dk.

Niko muuten valitsi syödäkseen meidän korvapuustimme! Miesparka oli unohtanut voitelumunan ja pintasokerin kotiin, mutta lupasin, että en kerro kenellekään. En tiedä kaipasiko niitä muut kuin minä.  Norjalaisten tuplakierteiset kanelihyrrät veivät ansaitun voiton, tavara oli tasalaatuista, kauniisti kierrettyä ja pelli pullollaan (haloo, niitä piti olla 6!).

kuva Bente Jæger, cameraworks.dk.

Pullien paistuessa saimme toisen tehtävän: Suunnitella ja laittaa esille oma Lemon curd pie -jälkiruoka annetuista raaka-aineista. Nimesimme annoksen Metsäpoluksi, se oli kaunis ja minimalistinen (vrt. Ruotsin mustikoista sommiteltu lippu tai Norjalaisten puolenkilon marenkilohkare) ja kuten kunnon annoksille ainakin, oli meillä myös tarjolla Johannan esittämä tarina taustalla. Käytimme hienosti joukkueemme vahvuuksia, SoppaHanna osasi vedellä vanhana ammattilaisena lemon curdit lautasen pintaan ja muotoilla jätskipallot, Mari viimeisteli annoksen vielä marenkista kaivetuilla vihreillä pistaasimuruilla. Ennen kaikkea kaikki pääsimme neuvomaan toisiamme. Kuten -oliko hän nyt sitten lopulta Ruotsista, Norjasta vai Hollannista- vaaleanpunainen bloggaajaunelmakolleegamme (jolla on MILJOONASATATUHATTA -siis oikeasti- seuraajaa instagrammissa...vrt kaikkiäitinireseptit 306 kpl...) sanoikin, että Suomen joukkueella on lukumääräinen etulyöntiasema. Etulyöntiasema... sanoisin, että konsensuksen löytäminen on sitäkin haasteellisempaa...mutta se ei kyllä meidän joukkueellemme ollut ongelma.

Jouduimme hiukan vielä puolustamaan annostamme kun Niko ihmetteli miksi ihmeessä sekoitimme lemon curdia jäätelöön. Puolustuspuheenvuoromme oli ilmeisen vakuuttava, koska päädyin sen lopuksi halaamaan Boschin (naispuolista) edustajaa (öö...olisihan siinä ollut itse hovikondiittorikin, aina mulla menee nämä vikaan). Lopputiloksena kuitenkin hävisimme niukasti Tanskalle, joka voitti äänin 2-1, Suomen viedessä päätuomari Nikon äänen (jee! Henkiset voittajat).



Eilen otin sitten kotona maitotytön kanssa revanssin kanelikierteistä. Taikina on siis pullataikina ja sisällä tuttuun tapaan voita, kanelia ja sokeria. Taikina kaulitaan n. 30x60 levyksi ja täytteet levitellään. Levy taitellaan kolmeksi, kaulitaan uudelleen hiukan ja leikataan noin 30x2,5 soiroiksi, jotka pyöritetään kierteelle, ja sitten vedetään rinkulaksi, toinen pää alta ja toinen yltä. Tai jotenkin niin.





Lisää näkökulmia ja juttuja tapahtumasta löytyy ainakin seuraavista linkeistä. 

Sivumaku: Blogimaaottelu Köpiksessä
Siskot kokkaa: Boschin Series 8 -uunit ja kisa
Ida365: Kobenhavn
Jotain maukasta: Kakkuja, keksejä ja Köpistä! ja Yksi, kaksi, -Leivo!
Herneetkin rokkaa: Muilla Mailla Kööpenhaminassa...
Keltaisessa keittiössä: Bosch Baking Day, Kööpenhamina


Huippuretki! Kiitos Bosch!


Yhteistyössä Bosch

lauantai 21. helmikuuta 2015

SYDÄN ruokaa ARVONTA


Sydänmerkki julkaisi hiljattain Sydänruokaa- keittokirjan. Se on suunnattu kotikokeille inspiraatioksi niin juhlaan kuin arkeenkin. Resepteissä kiinnitetään huomiota niin rasvan määrään kuin laatuun sekä suolan, sokerin ja kuitujen määrään.  Kirjan kauniit kuvat puhuttelevat, reseptit ovat selkeitä ja helppotekoisia ja -tajuisia. Ruuat saavat veden herahtamaan kielelle. 

Meidänkin perheessä tulisi näihin sydänystävällisiin asioihin kiinnittää erityistä huomiota, IsoHoo kun teki 2010 Spedet, selvisi kuitenkin golfkentältä pallolaajennuksen kautta onneksi kotiin.

Sain oman arvostelukappaleeni lisäksi yhden kirjan arvottavaksi lukijoilleni. Osallistu arvontaan jättämällä kommentti, vaikka sydämmelliset onnittelut tämän kuun 8. päivä 5 vuotta täyttäneelle blogilleni.

Pakkaa nämä omat juhlapäivät aina mennä ohi.

Osallistumisaikaa on lauantaihin 28. helmikuuta saakka. Onnea arvontaan!


torstai 19. helmikuuta 2015

Lasinuudelisalaatti, mangoa ja seesamilohta



Tässä salaatissa on kaikki kohdillaan.  Sopivasti makua kastikkeessa, mangon raikkautta ja sokeriherneen rapsakkuutta, aivan oiva peti nopeasti pannulla paistetuille seesamilohikuutioille. Vaikka nimenä onkin salaatti, tämä on ehdottamasti ruoka, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Just sopiva lounaaksi, tai nopea herkkuillallinen kun haluat laittaa lohesta jotain vähän muuta. Laitoin muistin myös päänupin perukoille, että tämä on oiva tarjottava kun tulossa on yövieraita, juuri sopiva iltapala, kun jotakin on tarjottava, mutta nyt tunnu siltä, että alkaisi perunankeittoon tai kattaisi vaan voileipäpöydän (tiedättehän minut, olen just näin mielikuvitukseton emäntä...NOT!)


Lasinuudelisalaatti mangon ja seesamilohen kera
4 annosta
(alkuperäinen resepti Caroline Hofbergin kirjasta runsaat Salaatit)

100-150g lasinuudeleita valmistettuna pakkauksen ohjeen mukaan
1 kypsä, tuore mango kuorittuna ja pilkottuna
150 g sokeriherneitä, huuhdeltuna ja pilkottuna
4 kevätsipulia varsineen (tai salaattisipulia) pilkottuna
1/2 dl korianteria hienonnettuna
600g lohifilettä
 voita paistoon
suolaa
seesaminsiemeniä

Kastike
1 punainen chilipalko, hienonnettuna ilman siemeniä
1 limen mehu
2 rkl kalakastiketta
1 rkl rypsiöljyä
1 tl seesamiöljyä
1 tl ruokokidesokeria
1 hienonnettu valkosipulinkynsi

Valmista kastike ravistamalla kaikki aineet kannellisessa lasipurkissa. (Pienestä kurkkupurkista tai  oliivipurkista saat itsellesi ihan hyvän flavourshakerin Jamien tyyliin. Älä siis vie kaikkia pieniä lasipurkkeja keräykseen, ne on oivia salaatinkastikkeen teossa)

Leikkaa valutetut ja kylmällä vedellä huuhdellut, pakkauksen ohjeen mukaan valmistetut (yleensä n. 3 min kuumassa vedessä)
pienemmiksi paloiksi, saksilla tämä käy kätevästi. Sekoita mango, sokeriherne, sipuli, nuudelit, kastike ja korianteri.

Irrota lohifileestä nahka ja leikkaa liha kuutioiksi. Paista kuutiot voissa pannulla nopeasti, lisää lopussa sesaminsiemenet. Suolaa lohi. Nostele lohikuutiot salaatin päälle.



Sitäpaitsi, tämä salaatti piristi jo ulkonäöllään! Ei varmaan soraääniä tähän?

tiistai 17. helmikuuta 2015

Aasialainen nuudelisalaatti -ei niin nöpön nuukaa


Tämä ohje ei ole koskaan tainnut ehtiä blogiin asti vaikka sitä on menestyksekkäästi tarjottukin useissa kissanristiäisissä. Viimeksi Maitotytön sukusynttäreiden lihapullabaarissa. Salaatti on tosi hyvän makuinen, loputtomasti muunneltavissa ja lopultakin aika monelle hiukan erilainen ja eksoottinen (en puhu nyt teille, Aasia-foodiet!)

Reseptin bongasin Pioneer Womanilta joka taas oli perustanut oman versionsa Jamie Oliverin reseptiin ( joka löytynee muistaakseni ihan ekasta Alaston kokki-kirjasta), eli suositukset rentoon hyvänmakuiseen ruokaan ovat vahvat. Eihän tästä puutu ketjusta kuin Nigella. Jonka vietnamilainen kanasalaatti on muuten bueno!

Oikeasti toivon piristäväni itseäni tällä salaattipostauksella ja sen herkullisilla makumuistoilla. Olo on niinkuin jyrän alle jääneellä, puolentoista viikon influenssan jäljiltä. Ja 2 viikkoahan se kuulemma kestää...

Eniten ottaa pattiin, että en löydä Maitotytön lihapullabaarin lihapullareseptiikkaa mistään. Justhan se oli tässä pöydällä. Hyvänä puolena voin sanoa, että löysin sitä vastoin heinäkuusta asti kadoksissa olleen Schwäbische Kartoffelsalat-ohjeen. Mutta tää ei oo siis nyt se.




Aasialainen nuudelisalaatti
buffetpöytään ainakin 10:lle

Maistuvan salaatin salaisuus on ihanassa kastikkeessa.  Muita aineksia voit varioida mielesi mukaan, mutta tässä on kerrankin salaatti johon kylmä kiinankaali sopii. Älä jätä siis sitä pois.

Salaatti
1 paketti lasinuudeleita tai munanuudeleita ohjeen mukaan kypsennetynä, huuhdeltuna, valutettuna ja jäähtyneinä

1 kiinankaali silputtuna
1/2 punakaali silputtuna
1 pussi tuoretta pinaattia
1 rasia tai tölkki mungopavun ituja
1 punainen paprika ohuina soiroina
1vihreä paprika ohuina soiroina
1keltainen paprika ohuina soiroina
2 salaattisipulia ohuina suikaleina
1 iso kurkku, siemenet poistettuna ja ohueksi kurkunpyolikkaiksi siivutettuna
1 ruukku hienonnettua korianteria...tai enemmän
1 tölkki paahdettuja cashew pähkinöitä

Kun olet silpunnut kaikki ainekset sekoita ne yhteen suuressa astiassa. 

Sekoita kastikkeen aineet ja lisää ne salaattiin.

Kastike
1 limen mehu 
1dl öljyä
3 rkl seesamöljyä
1 dl soijaa
0.75 dl ruskeaa sokeria
3 rkl tuoretta raastettua inkivääriä
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
2  tuoretta chiliä hienonnettuna
niin paljon tuoretta korianteria kuin sielu sietää.


Pitäkää peukkuja, että reseptituherruslappu löytyy. Siinä olis nimittäin mainiot cheddar-bbq lihapullat ja za'atar kanapullat -ohjeet.



maanantai 16. helmikuuta 2015

Queso Fundido






Sulanutta juustoa. Queso fundido. Tähän voisi oikeastaan tuikata pisteen ja väitetyn intiaanien vanhan sananparren - olen puhunut.

Sillä juustoruuat on tosi hyviä kehumattakin. Valitettavan harvoin sattuu kohdalle enää uusia juustotuttavuuksia, mutta nyt sellainen onni osui kohdalle Blogiringin yhteistyökamppanjassa Valion ja Eila kotijuuston kanssa. Se on taas hyvin merkillistä, sillä tuota kotijuustoa on valmistettu jo 50-luvulta. Nyt voin vain ihmetellä, miksei sitä ole koskaan näkynyt meikäläisen ostoskorissa. 

Syytän äitiä.

Ja äiti, sinä ilahdutkin tästä, mitä kohta kerron. Valion kotijuusto on nyt siis Eila kotijuusto, joka tarkoittaa, että tuote on täysin laktoositon. No se vielä mitään, koska meille laktoosittomuus ei ole vaatimuksena useinkaan ruokapöydässä (mikä onni). Mutta äiti, sillä on sydänmerkki ja rasvaa löytyy vain 9%, silti siitä saa maukkaita siivuja leivälle, silti sitä voi käyttää ruuanlaittoon mozzarellan tapaan. Ja se on tietenkin myös Hyvää Suomesta, täydellisen kotimainen.




Queso Fundido on meksikolainen alkupala/pikkusyötävä, jossa pelkistetyimmillään sulanut juusto ja ehkä hiukan chorizoa kauhotaan vehnätortillalätyn väliin. Kuvissa näkyvät totopos- maissilastut eivät annokseen kuulu oikeasti, eikä ne sulaneen juuston kauhomista tahdo rikkoutumatta kestääkään. Rajan pohjoispuolella, missä iloisesti lavennetaan ja levennetään meksikolaisen yksinkertaisen kotiruuan sanoma texmex -ilotulitukseksi, voi juustokiposta löytyä runsaasti tavaraa tomaateista paprikoihin. Ei maistu pahalta sekään. Minä otin hippusen mukaan sipulia ja paprikaa, hukuttamatta kuitenkaan meksikolaisuutta. Sen sijaan ruokaan on helppo hukuttaa myös kaikki muut jääkaapista löytyvät juustonkannikat, Eila vain tykkää seurasta.



Queso fundido
2:lle

1 rasia Valion Eila kotijuustoa (250g)
1 raaka-chorizomakkara (n. 70g)
1/4 sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/4 vihreää paprikaa hienoksi kuutioituna
1/4 tuoretta chiliä hienonettuna

Pinnalle tuoretta silputtu paprikaa. Myös savupaprikajauhe tai jeera maistuu annoksen pinnalla.

Raasta/murenna juusto.  Eila kotijuusto juoksee  karkean raastinterän läpi lähes itsestään. Nosta raastettu juusto siivilään, jossa turha hera voi valua pois.

Paista pannulla chorizo kypsäksi murenoksi. Siirrä sivuun ja kuullota sipulit, paprika ja chilit chorizon rasvassa.

Ota sopivankokoinen, tähän annokseen n. blinipannun kokoinen valurautapannu tai vaihtoehtoisesti pieni pyöreä keraaminen vuoka. Ripottele puolet juustosta pohjalle, sen päälle chorizo, sipulit ja paprikat, pinnalle vielä loput juustosta.

Sulata juusto nauhamaisen venyväksi uunissa 175 asteessa n. 15 minuuttia.
Koristele silputulla korianterilla ja nauti vehnätortillan välissä välittömästi.



Lisää Eila-reseptejä löytyy niin Valion sivuilta kuin Blogiringin kampanjasivuilta.

Yhteistyössä Valio


perjantai 13. helmikuuta 2015

Korealaiset lihapullat




Sen jälkeen kun päätin pistää Maitotytön sukusyntymäpäiville lihapullabaariin pystyyn tuntui, että joka ikinen naistenlehti, sanomalehti, ruokalehdistä nyt puhumattakaan, oli laillani valinnut tammikuun teemaksi lihapullat. Että sitten kehtaavat viedä ja omia kaikki ideani. Tältä tosiaan joskus tuntuu kun monet fiksut päät päätyvät eri puolilla samaan lopputulokseen, mutta samojen trendien ja makujen ja raaka-aineiden kanssahan tässä ollaan tekemissä kaikki. Onneksi kellään muulla ei ole kuitenkaan Maitotyttöä.

Ja jos nyt ihan ihan vallan rehelliseksi heittäydyn, niin pakko tunnustaa, vaikka tämä saattaakin yllättää teidät, rakkaat lukijani (Hyvää Ystävänpäivää kaikille!), että eihän lihapullat toki ihan alkuperäisesti ole oma keksintöni....

Mutta lihapullanhimo oli kuitenkin yllättänyt ja halusin baariin ainakin neljää sorttia ( koska 7 olisi jo pröystäilyä). Ja vaikka olin sen verran turhan aikaisessa. että kaupoissa ei vielä löytynyt helmikuun aikana marketteihin saapuvaa Gochujang-chilitahnaa, jota pitäisi nyt olla sitten kaikilla kotona pystyäkseen valmistamaan mahdollisimman autenttista korealaista ruokaa. No, miksei mikään muu tahna kelpaa? Koska Gochujangissa on just oma makunsa. Se on fermentoitu ja yhdistelmä makeaa ja väkevää. Korvasin sen 2 rkl chilihiutaleita sekoitettuna 2 rkl soijaa ja 2rkl sokeria. No ei sama, tiedetään, mutta koska en itse asiassa paremmasta tiedä, sanottakoon, että näistä lihapullista tuli aivan parhaita.

Resepti on oma yhdistelmäversioni kaikista googletettavissa olevista korealaisten lihapullien versioista.



Korealaiset lihapullat

75-80 kpl lihapullia

1500g vähärasvaista naudan jauhelihaa (minulla alle 9%)
5 kevätsipulia varsineen silputtuna
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 rkl raastettua inkivääriä
2 rkl gochugang chilitahnaa tai seos 2 rk chilihiutaleita/soijaa/sokeria (jokaista)
1 dl Panko- korppujauhoja
2 tl suolaa
1 tl valkopippuria
2 munaa

pintaan:
glaze
0,5dl vaahterasiirappia
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl soijaa

sekä 1 dl paahdettuja sesaminsiemeniä ja 2 hienonnettua kevätsipulinvartta

Vaivaa lihapullataikina yhdistämällä kaikki aineet sekaisin. Muotoile uunipellille keskikokoisia pullia ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Ennen tarjoilua kierittele pullat glazessa, jonka jälkeen voit kuumentaa ne myös pannulla (tai uunissa) uudelleen, mikäli olet tehnyt pullat jo aiemmin. Ripottele sesaminsiemenet ja kevätsipulinvarret lihapullien päälle.

Vinkki: Lihapullalataikinan vaivaus on mielestäni ehdottomasti käsin tehtävä juttu, niin se vain onnistuu parhaiten. Saippualla pestyt kädet ovat hommaan tarpeeksi hygieeniset, mutta koska minä hoitelin samanaikaisesti 4 eri taikinaa, joista yksi broilerinjauhelihaa, päätin helpottaa hommaa käyttämällä noin 20 paria ruuanvalmistukseen käytettäviä muovikäsineitä. Onnistuuhuun se ihonmyötäisissä käsineissäkin, vaikka olenkin Jamie Oliversin lailla taipuvainen ajattelemaan, että käsineet eivät sinällään takaa sen hygieenisempää lopputulosta. Mutta nyt  tein mielenkiintoisen havainnon. Pyörittelin pullat myös pelllille käsineet kädessä. Jos teen sen paljain käsin, joudun joka 3.,4. lihapulla kostuttamaan käsiäni kylmällä vedellä ettei taikina tartu niihin. Hanskoihin taikina ei tartu lainkaan ja käsien ärsyttävä jatkuva kostuttaminen jäi pois. Aivan superhelpotus! Muistakaa tämä!

Tässä superkaupallisessa blogissani (realistisessa, sanon minä) on taas tullut "mainostettua" niin chilitahnaa kuin Panko-korppujauhoja (jotka ovat siis erilaisia kuin omamme, Japanilaisia ja löytyvät useimmiten marketin sushi raaka-aineiden ???? luota). Ja kaikki tämä ihan ilman kenenkään pyytämättä. Sen sijaan Nettiliha.fi kysyi huolinko hiukan lihaa testattavaksi ja sehän sopi minulle. Sitä alkuperää on siis reseptissä käytetty erittäin vähärasvainen naudan jauheliha.  Laatu ja toimitus ja pakkaus moitteeton. Firman nimi hiukan hymyilyttää. Pistivät vielä postia perään että halutessani voin jakaa alennuskoodin lukijoilleni. Ja haluanhan minä: Alekoodilla KaikkiÄitiniReseptit057  saa 10 euron alennuksen pienimmästä paketistamme, Mini-Härästä. Mini-Härkä sisältää naudan jauhelihaa (5%) 4 kg, naudan paistikuutioita 500 g sekä naudan paistisuikaleita 500 g. Koodi heitetään tilatessa "kampanjakoodi" -kenttään.


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Rapeanahkainen Riesling-kana




Mikä on kanassa parasta? Rapea, upea, mausteinen nahka. Missä se herkullisin ja mehevin broilerin liha piileksii? Niin, juuri siellä, koipi- ja reisilihoissa luun vieressä. 

On ihanan helppoa  nakata ostoskärryyn arjen helpotukseksi nopeasti valmistuvaa ja muuntelukykyistä broileria. Sillä on paikkansa kuitenkin myös sunnuntain pöydässä. Jopa niillä reisikoipipaloilla. Enkö minä juuri kertonut missä se maukkain liha piileskii?

Vai mitä sanotte rapeakuorisista broilerin reisikoivista, jotka lepäävät manteli-sitruuna-uunirisoton  päällä paahdettujen viinirypäleiden seassa. Ja koska kaikki tiedetään, että kukko viihtyy viinissä, on tämäkin ruokalaji valeltu viinillä, nimensä mukaan siis Rieslingillä.


Pieni vaivannäkö maksaa vaivan kun annat tämän aterian kruunata viikonlopun.

Sanoinko jo, että uunissa paahdetut viinirypäleet maistuvat ihanilta broilerin kanssa?

Rapeanahkainen Riesling-kana
4:lle

4 Jyväbroilerin naturelli broilerin reisikoipipalaa
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
2 isoa valkosipulinkynttä
muutama timjaminoksa
suolaa
mustapippuria 

3 dl risottoriisiä
2,5 dl kuivaa Rieslingiä
1,5 l kanalientä
1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
1 dl kuorittuja manteleita
2 dl vihreitä viinirypäleitä
2 dl punaisia viinirypäleitä
suolaa, mustapippuria, tuoretta timjamia

Kuivaa koipireisipalat huolellisesti talouspaperilla. Suolaa ja pippuroi reilusti molemmin puolin. 

Kuumenna öljy ja voi pannulla kuumaksi, murskaa valkosipuleita hiukan veitsen lappeella, heitä sekaan yhdessä timjamin kanssa. Ruskista kuumalla pannulla reisipalat kaksi kerrallaan molemmin puolin, niin, että nahka rapeutuu ja saa kauniin syvän kullanruskean värin. Valele paloja niiden ruskistuessa öljy-voiseoksella. (Niin ne kokitkin tekee). Saattaa olla, että joudut laittamaan toista satsia varten uudet öljyt, voit ja mausteet, kuumalla pannulla kun ne tummuvat helposti liikaa.

Laita reilun uunivuoan pohjalle riisi ja sekoita siihen mantelit, sitruunankuori- ja mehu. Asettele koipireisipalat riisin päälle ja kaada vuokaan sekä viini että kanaliemi.

Paista 200 asteessa 30 minuuttia. Lisää vuokaan sitten rypäleet ja anna paahtua uunissa vielä 20 minuuttia.

Tarjoa annos suoraan vuoasta tai nostele risotto ja sen päälle kananpalat isolle tarjoiluvadille. Viimeistele tuoreella timjamilla.

Nauti ateria hyvän leivän, salaatin ja juoman kera. Eihän tästä voi olla nauttimatta!




Resepti on osa mielenkiintoista Blogiringin kampanjaa, jossa pääsin testailemaan uusia, muhkeita Jyväbroilerin  tuotteita. Valikoidut, parhaimmin leikatut palat myydään tuoreena, luineen ja nahkoineen. Luonnollisesti kokonaan ilman säilöntä- ja lisäaineita. 
Arvatkaa mikä reseptinkehittelyssä oli vaikeinta? Valita se yksi toteutettava resepti kaikista ideoista.

Sanoinko mä jo, että broileri on niin muuntautumiskykyistä, se ihan pursuaa ideoita. Maistuu sitäpaitsi koko perheelle. Paitsi minä sain syödäkseni Myös Urho10v:n nahat. En valita.

En todellakaan.





yhteistyössä Jyväbroiler

tiistai 3. helmikuuta 2015

Olipa kerran Lumikki...



Olipa kerran myös 4 vuotta täyttävä Maitotyttö, joka halusi Lumikki-kakun syntymäpäivilleen. Mielessä taisi olla viime vuoden Tuhkimo-kakku, mutta paha äitipuolihän ei tietenkään suostunut sellaista tekemään. Sen kuultuaan Maitotyttö oli jo sitä mieltä, että synttärit ovat pilalla. Suopui sentään, valmiin kakun nähdessään ja sanoi, että Upea!

Iso-Hoo kyllä ihmetteli illalla vielä vieraiden lähdettyä, että mikä idea oli kakun svenne-teemassa?

Ja olipa kerran myös niin tavattoman kiire, ettei kakusta ehditty kuviakaan ottaa päivänvalon aikaan. Niin kiire tuli myöskin, että viimeistely mm. kakunreunanauhat on ihan superhuolimattomasti lätkäisty, mutta kuulkaa sen voin sanoa, että se ei lapsia haitannut. Myöskin aikuisilta tuli ihailun huokauksia kantaessani kakkua sisään, kunhan en vain päästänyt ketään 5 metriä lähemmäs. Paitsi likinäköiset.



 Maitotyttö itse asiassa olis halunnut kakkuunsa noidan, tyyliin "Ota omena, ota omena..." , mutta noita syyläisinen nenineen oli minusta liian ryma 4-vuotiaan prinsellan kaakkuun, joten lätkäisin edellisen yön skulptaukset keskelle vaahtokarkkeja. Ja tilasin Lumikille ajan nenäleikkaukseen.



Valoisamman lähikuvan postaus ei ehkä ole viisasta, koska huomenna tähän aikaan olen Köpiksessä, edustamassa Suomea hulvattomien kollegoiden kanssa Suomen blogimaajoukkueessa, jossa me ruokabloggaajat yllättäen joudummekin kakun tekoon. Meinaan vaan, että voin ideoida, mutta jos joku muu viimeistelee...




 Rakkain kerros kakussa oli tietenkin ylin, Minä olin suunnitellut siihen tuollaisen marsipaaniomenan, mutta Maitotyttö meni, haki kaulimensa ja kukkamuotin sekä elintarvikekimalteen ja ihan ihan ihan itse teki ylimmän kerroksen koristeen. Ja se oli kyllä kakun kruunu, se.

Kakun sisustassa osotti vielä pieni yllätys. Karkkiaaaaa!!!!!




Onnea, onnea, onnea rakas pikku pirsellamme Maitotyttö 4vuotta!





maanantai 2. helmikuuta 2015

Son ny su!


Onneksi olkoon MERJA! Kommentoit numerolla 133, jonka lahjomaton Random. Org valitsi voittajaksi Swiss Diamond arvonnassa. Olen yhteydessä sinuun sähköpostilla ja saatuasi osoitteen välitän sen Mastermarkille ja olet kohta ihanan Swiss Diamondin omistaja! Odotetaan kaikki innolla kommentteja paistokokemuksistasi.



Oli muuten ihanaa lukea kommenttejanne ja inspiroitua teidän  "mitä paistaisin eka"- vastauksista. Meillä on nyt syöty munakasta 3x viikon sisään...

Ja kiitos osallistumisesta ja ennätysmäärästä kommentteja, myös jokaiselle ensikertalaiselle. Kommentoikaa toistekin, ne ilahduttaa suuresti!

Ja olkaa kilttejä. Jos pannu jäi nyt saamatta, ehkä pukki tuo sen ensi vuonna!