Hannan Kookos-pinaattikeitto

Välillä keittokirjoja kahlatessa tulee sellainen olo, että kuinka mä en oo tälläistä ikinä itte keksinyt tehdä. Onhan nyt esimerkiksi aivan päivänselvää, että kookos-pinaattikeitto ei voi olla kuin aivan älyttömän hyvää. Ja niinhän se olikin; täyteläistä,  erityisen hienon makuista keittoa. Mietin vähän tehdessäni, josko tähän munanpuolikas tai uppomuna sopisi, mutta jätin sitten kuitenkin tekemättä, kun ei siitä alkuperäisessäkään reseptissä mitään puhuttu. Keittoa syötyäni osaan nyt kuvitella kyllä  munan tähän sopivan aivan kuten perinteiseenkin keittoon.

Parina viime viikkona on posti tuonut ihanan pinon syksyn uutuuskeittokirjoja, onko mikään ihanampaa kuin käpertyä sohvan nurkkaan tutkailemaan painotuoretta kirjaa, suunnittelemaan tulevia kokkauksia ja makustelemaan reseptejä, kauniita kuvia ihastellen?  

Hanna Sumari & Pienet suuret reseptit -kirjasta löytyy hyväntuulisia, nopeasti toteutettavia reseptejä, ihan arkeen. Raaka-aineet löytyvät lähikaupasta ja ruoka on "arki-järki-terveellistä", eli paljon vihanneksia vähän rasvaa ja perus lihaa, kanaa ja kalaa. Ihanan mutkatonta ruuanlaittoa. Hanna kertoo 30 vuoden kotikokkaamisen jälkeen kyllästyneensä aina samojen ruokien laittamiseen. Kokkauksen ilon ja uusien makujen löytäminen ovat olleetkin Hannan reseptien ohjenuorina.

Kirjan kuvat ja taitto ovat Hannan tyttären Kirsikka Simbergin ja puolisonsa Tuukka Koiviston käsialaa. Taitto-teknisistä asioista en mitään ymmärrä sen enempää kuin kuka tahansa lukijakaan; Kirja onnistuu tuottamaan lukijalleen myös esteettisen elämyksen, se on tyylikäs, olematta kosiskeleva. Kuvia tutkin aina tavattoman tarkasti, vinkkejä omaankin kuvaukseeni etsien, enkä  sano tätä valokuvaajan roolissa, koska en missään nimessä sellainen ole, mutta välillä vierastin osan kuvista tummaa rakeisuutta. Kirja tuo visuaalisesti mieleen Tomi Björckin Huippukokin kotiruokaa ja Sikke Sumarin & Mirja von Knorringin Löytöretkeltä lautaselle-kirjat, niissä löytyy kaikista samaa  tummuutta.

Parmesaanilohi ja pähkinäiset kanaschnitzelit, sitruunakiisseli, ne ainakin tuli merkittyä heti tulevien päivien kokkauksiksi. Sitten lainaan kirjan äitilleni ja katson mihin hän tarttuu. 

Mutta nyt oiva kookos-pinaattikeitto kirjasta. Kirjan reseptissä kuulutettiin 1kg (tuoretta) pinaattia, mikä kuulosti aikamoiselta määrältä, ainakin jos haet pinaatin lähikaupasta, meidän kaupan rasiat kun painavat 70g. Voiskohan tässä olla kyseessä 100g? No oli miten oli, minä nyt ostin yhden rasian ja sitten kävin hakemassa kasvimaalta vielä saman verran syyspakkasista selvinneitä mangoldin lehtiä.

Kookos-pinaattikeitto / Hanna Sumari & Pienet suuret reseptit

1 sipuli hienonnettuna
1 iso valkosipulinkynsi viipaleina
3 rkl oliiviöljyä
1kg pinaattia (minä laitoin kuitenkin vain n. 200g ja puolet mangoldia)
1/2 tl juustokuminaa
5 dl kasvislientä fondista
4 dl kookosmaitoa
 mustapippuria

Hauduta sipuli ja valkosipuli öljyssä läpikuultavaksi. Lisää pinaatti pienissä erissä ja sekoittele kunnes pinaatti on pehmennyt tummanvihreäksi. Hauduta matalalla lämmöllä viitisen minuuttia. Kaada pulet kasviliemestä ja haudutettu pinaatti tehosekoittimeen ja aja sileäksi, kaada takaisin kattilaan. Lisää juustokumina, loput kasvisliemestä ja kookosmaito. Kuumenna ja mausta mustapippurilla. 

Kiitos Hanna hienosta panoksesta keittokirja-genreen.  Lahjaksi ostaisin tämän aikuiselle, juurikin normien arkiruokien pyörittämiseen kyllästyneille perheellisille ainakin jos lapsesi ovat ennakkoluulotonta sorttia (toisin kuin meillä) tai kiireisille ura-ihmisille, jotka arvostavat kotona tehtyä  tehtyä ruokaa, haluavat suoriutua kuitenkin ruuanlaitosta nopeasti, mutta etsivät uudistusta vanhaan tuttuun. Äsh, mitä tämä tälläinen luokittelu nyt taas on multa?  Kyllä tämä sopii ihan kaikille, jotka arvostavat hyvää ruokaa.

"Itse tehty ruoka on ilo".

Kirja saatu arvostelukappaleena