Taco Nito

Ennen koulujen alkua kävin lasten ja mumman kanssa minilomalla Turkkusessa. Siitä ei ole kulinaarisesti kovin kummoista kerrottavaa. Ei sillä, etteikö Turulla olisi tässä suhteessa (todellakin) tarjottavaa, mutta budjettimatkustaminen (pennoset löysivät loppusijoituskohteensa Muumimaailmasta) lasten kanssa tarkoittaa, ettei äitin mielihalujen toteuttaminen ole listalla.

Muonituksesta huolehti pääasiassa lähikauppa. Kerran käytiin mäkkärissä, kerran haettiin kämpille pitsat (eikä todellakaan pizzariumista) ja ennen kotiin lähtöä käytiin lounastreffeillä Unkarista juuri palanneiden meksikolaisten kanssa, oliko se nyt sitten Posti, Pankki vai Koulu....

Nyt ei olis pahitteeksi pikku annos vertaistukea, jossa kerrotte, että teidänkään lapset eivät istu tuntikausia kauniisti ja ruokaa arvostaen kohteen in- ravintoloissa tai nauti  käyskentelystä maatilatorin tuoretarjontaa vertaillen. Tai vaikka istuisivatkin, niin teillä ei ole varaa lähettää kuin yksi perheenjäsen kerrallaan syömään maistelumenuuta. Valehdelkaa vaikka.

Yhdessä pidin kuitenkin pääni ( ja siinä, että tabletit ja Ipadit ei kuulu ruokapöytään). Poikkesimme lounaalla Taco Nitossa, Turun autenttisimmassa meksikolaispikaruokapaikassa. Luojan kiitos. Tuo ihana tacolajitelma pelasti reissuni syöntipuolen (ja miksi matkustan?...no, syödäkseni...) Tuoreet itsetehdyt salsat ja kotitekoiset maissitortillat. Täältä lähtee sydämiä. Iso suositus Taco Nitolle ja sen tacoille. Burritot tuntuvat vetoavan erityisesti suomalaisiin, mutta kyllä hei taco on se katuruoan sydän.

Hiukan ihmettelin pussinachoja, muuten niin käsintehdyssä menussä, ne kun eivät edes ole tyypillisesti myytävää katuruokaa (Meksikossa saatat saada muutaman totopoksen  guacamolen kyytipojaksi). Mutta tässäkin on ilmeiseti kysymys kysyntään vastaamisesta. Plus onhan tuollainen nachoannos aitoine salsoineen HYVÄÄ... mutta syökää niitä tacoja kun haluatte maistaa palan Meksikoa!

Ja palvelu oli tuona päivän ainakin erityisen hyvää. Tänne palaan.