Pages

perjantai 22. elokuuta 2014

Camp Urho revisited


Urho10v. sai ehkä maailman kauneimman syntymäpäiväkortin, aivan Camp Urhon hengessä, jonka oli piirtänyt lahjakas, eläinaiheista innostuva Meeri-serkkuni, joka taas on Urhon Miina-kummitädin sisko.

Olen aina sanonut, että kirjoitan blogiani sen takia, että sitä joku lukisikin, mutta nyt kun on muutamia vuosia jo vierähtänyt, huomaan, että se on korvaamaton aarre-aitta myös oman perheen muistina. Mitä syötiin kenenkin synttäreillä ja millainen kakku oli kullakin ja koskas ne olivatkaan meillä kylässä?

Siksi myös palaan vielä Camp Urhoon, tai oikeastaan edelliseen päivään, jolloin oli  oikea syntymäpäivämäärä ja juhlimaan oli kutsuttu lähisukulaiset, kummit ja ystäväperhe. Ja kuka ties, ehkä joku saa jotain vinkkiä omiinkin juhliinsa, vaikka en tässä reseptejä jaakkaan.



Minä ja myös äitini edustamme sitä koulukuntaa, jonka mielestä vieraat ruokkii kunnon ruualla usein samalla vaivalla ja (vähemmilläkin) kustannuksilla kuin jos pitopöydässä on sen seitsemän sortin suolaiset ja makeat tarjoilut. Tilaisuudesta riippuen tarjolla  voi olla keittoa ja leipää, kesällä usein jotain grillattavaa, talvisin herkullisia vahvoja patoja, tai sitten  kylmäpöytä, jossa tarjolla lihaa, kalaa  ja salaattia. Ja vaikka itse koenkin, että emäntä pääsee näin vähemmällä, tuntevat vieraat usein suurta kiitollisuutta tyyliin "siellä oli oikein ruokaa tarjolla". Jälkiruuaksi maistuu sitten useimmiten kakkukahvit. Emäntä tyytyväinen ja vieraatkin jaksavat tulla ja lähteä kauempaakin.



Urho10v:n pöytään pyöräytin pitkulaisia porkkanasoseisia rystiikkeja (tuo rustiikki on NIIN hyvä sana, sitä voi aina käyttää kun joku näyttää epämääräiseltä) sämpylöitä jotka ulkonäöstään huolimatta olivat tosiaan herkullisia, ja pehmeän sitkaita. Sen verran emännän hermot pettivät, että laitoin IsoHoon vajaa tuntia ennen juhlien alkua Lidliin hakemaan noita takana näkyviä tummia sämpylöitä, jos omani loppuisivat kesken tai olisivat huonoja. Turhaan, koska tällä kertaa omat voittivat käyttötarkoituksen makutestissä suvereenisti.



Pari päivää aikaisemmin olin kaivanut pakkasesta kaikki possun lapa-, etuselkä- ja kaslerpalat, joita sinne oli jäänyt, olisiko ollut 4 kiloa ja sulaneet palat saivat hautua juhlia edeltävänä yönä ihanaksi nyhtöpossuksi. Lisukkeena tarjosin marinoituja punasipuleja, kasvimaalta haettuja salaatinlehtiä ja silputtua korianteria, cole slawta ja uunilohkoperunoita. Pöytään katettiin myös chilimajoneesi, ketsuppi ja srirachapullot.

Supervaivatonta, ja yhdellä uunilla selvisi mainiosti kun lihat paistettiin edellisenä yönä ja sitten vain nyhdetty liha lämmitettiin padassa BBQ soosin kera. Sämpylät paistettiin 2 tuntia ennen juhlia ja perunat laitettiin uuniin puoli tuntia ennen juhlien alkua.

Kaikki söivät napansa ihan pinkeiksi!



Urho10v:n juhlakakun täytyi olla tietysti sankarin mieleen. Ja ainoa kakku mikä on, on oikeasti mutakakku. Ohje 2.5 kertaisena ja mansikkapenkin mansikat päälle tomusokereineen. Mitään karkkitarjoiluja ei tällä kertaa ollut, joten sokeriöveriä hakevat (=lue Maitotyttö) saivat kaakun päälle ruiskautella vielä (kaupan) tuupeista kinuski- ja suklaakastiketta sekä kermavaahtoa.


Ja jotta sankarin päivä olisi täydellinen pitää pöydässä olla aina myös oikeaa, aamulla leivottua pullaa. Oli mulla myös ostettuna jotakin keksejä, en vaan nyt enää millään muista että mitä. Helteisenä päivänä juotiin kannukaupalla marjamehua, vissyä ja juhlan kunniaksi myös limpsaa (Koska äiti vaan ei voi syödä nyhtisleipää ilman zerocokista). Ja aikuisille tietenkin kahvit.

Ruoka haettiin sisältä, muuten istuttiin terassilla ilman mitään muuta ohjelmaa kuin iloista seurustelua. Lapset (7x 2-10v) kävivät välillä pulikoimassa altaassa eikä kukaan kysellyt onginnan perään.

On ne lapset vaan joustavia!10 halia Urholle!


9 kommenttia:

  1. Kuulostaa mukavilta ja niin teidän perheen oloisilta juhlilta :). Minä kannatan myös ruokaisia juhlapöydän antimia, kun leipominen ei kuulu lempiharrastuksiini. Koskaan ei oo kukaan ainakaan ääneen valittanut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei. Ihmiset tapaa olla hämmentävän tyytyväisiä. Tietysti menun valinta on myös tärkeä. Kyllä ruokaa laittamallakin pystyy paniikin järjestää...

      Poista
  2. Iskällä on suuri suku, joten kekkereitä on joka vuosi. Kaikki maatalon kakarat myös osaa laittaa ruokaa. Noilla on myös tapana laittaa ihan oikeaa tavallista ruokaa tarjolle. Kalakeitto sopii erinomaisesti 50v. vastaanotolle, eikä tarvii tulla kauempaa abc:n buffan tai grillin kautta.

    Vähemmällä vaivallakin pääsee, kun tekee saavillisen keittoa ja ei tarvii täyttää 600 lusikkaleipää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtään väheksymättä lusikkaleipien ihanuutta ...on niis hommaa.
      Suku mullekin on tämän pitoperinteen opettanu.

      Poista
  3. Minäkin olen vähän "oikeaan ruokaan" kallellaan, koska yksi kakku maksimissaan mahtuu rajalliseen keskushermostooni kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpö höpö. Sun hermoston rajat ei oo kyllä vielä paukkumispistees.;)
      Mutta siis samaa mieltä ollaan kummiski.

      Poista
  4. Kiitos aivan loistavasta ja inspiroivasta blogista! NIIN monet ohjeet testattu ja olleet hyviä. Nyt pakko kommentoida -juurikin samaa nyhtölihasapluunaa käyttäen aion tehdä 25päiselle juhlavieraalle ruuan.. Riittääkö 4 kg?

    VastaaPoista
  5. Ehkä hiukan riippuu onko sulla luullisia paloja joukossa paljon. Kaslersissa kun on enemmän syömistä kun samanpainoisessa lapapalas. Esim. Mutta kyllä pitäs riittää.

    VastaaPoista
  6. Onpa ihanan näköisiä sämpylöitä! Löytyykö niihin resepti blogistasi, ei äkkiseltään sattunut silmään!

    VastaaPoista