Pages

maanantai 25. elokuuta 2014

Arki ja elonkorjuu


Sainpas minä otsikon kuulostamaan raskaalta ja melkein surulliselta.
Eihän se syksy sitä ole. Vaikka moni pakokauhuilee kesän päättymistä ja syksyn myötä arjen rutiineihin palaamista on meitä toisenlaisiakin, niitä jotka vastaanottavat syksyn raikkauden ja kirpeyden hellesäiden jälkeen avosylin. Joille syksy merkitsee joka vuosi uutta pientä alkua elämässä ja joiden kesänvarastoimat energiat aktivoituvat sitä tarmokkaammin mitä pimeämmäksi illat käyvät.

Kasvimaani oli tänä(kin) vuonna koko ajan luonnollisen kastelun piirissä. Luulen, että helle rankaisi pahiten tilliä, se jäi tänä vuonna niin kituisaksi ja olemattomaksi, ettei rivistä ole voinut taittaa ainuttakaan vartta mausteeksi. Porkkana, punajuuri, sipuli ja valkosipuli ja mangoldi sekä salaatti ovat rehottaneet luotettavasti, vaikka kylvinkin maani vasta kesäkuun puolessa välissä. Korianteri kasvoi silmänräpäyksessä kukintovaiheeseen, niin etten ehtinyt hyödyntää lehtiköitä lähes ollenkaan. Onneksi on lehtipersilja. Lisäksi rucola on jotakin hyvin erikoista lajiketta, tummaa ja voimakaslehtistä, vai onkohan se ylipäätään rucolaa? Mysteeri ovat myös maallani ilman tukea rehottavat pavut? Kuka ne sinne laittoi ja koska? Jaakko?

Ensi vuoden muistettaviin asioihin kirjataan kasvimaan osalta kunnon kyltitys, kai se on uskottava, että rivin päähän taitellut siemenpussit eivät maalla merkkinä menesty. Joka vuosi jaksan uskoa, että ensi vuonna teen kaiken paremmin. Eihän tätä muuten jaksaisikaan. Tontin toisella laidalla perunat jäivät tänä vuonna istuttamatta, sen sijaan maa-artisokka varsia rittää. Jonnekin on kadonnut Ailan minulle lähettämä piparjuuri. Ja sen kun piti olla niin helppo kasvi. Mansikkamaani oli tuttuun tapaan melko kitsas. Yhteensä 50 taimesta varmaan tosi pieniä ruppuja  ehkä max. 8 litraa.



Viiniarjapuskat ja karviainen sen sijaan olivat satoisia. Molemmista mustista sain 2 sankoa ja yhdestä punaisestakin 2 sankoa. Ja karviasestakin lähes  sangon. Niistä on nyt sitten keitelty mehuja ja pakastettu kokonaisina. Hilloja en keittele, kun ei mulla ole viileää säilytystilaa, enkä viitsi pakastella. Niitähän voi keittää purkin kerrallaan tarvittaessa. Omenoita tulee jokunen.

Olipa sato sitten suuri tai laiminlyöty pieni, omasta maasta nostettuna, poimittuna tai kerättynä sille antaa erityistä arvoa.

Erityisen arvon kannattaa antaa myös kaupan avainlippu, design from Finland, ruokaa omasta maasta joutsenlippu ja muille kotimaisuutta korostaville tuotteille joiden käytössä olen skarpannut ollessani mukana Sinivalkoinen jalanjälki- kampanjassa. Sinivalkoisia tuotteita suosimalla jokainen voi kantaa kortensa kokoon ja olla luomassa lisää työpaikkoja Suomessa. Jo kymppi lisää kuukaudessa kohdennettuna suomalaisiin tuotteisiin meiltä jokaiselta loisi 10 000 uutta työpaikkaa.

Näinä Putin-juuston aikoina moni ehkä on havahtunut elintarviketeollisuuden haavoittuvaisuuteen. Suomalaisen ruokatuotannon elinvoimaisena pitäminen vaatii meiltä jokaiselta valintoja. Sen pelastaminen Putin -juustoa hamstraamalla ei ole ehkä se kestävin tie, varsinkin jos se on pois joltakin muulta kotimaiselta juustonvalmistajalta. Arkipäivän valintojen perään, jokaisena päivänä, kuulutan minä.



Arjen valinnoissa auttaa se pikkuinen merkki. Kesän grillauksien jälkeen alkaa pikkuhiljaa sisäruokintakausi, mikä meillä tarkoittaa arkisin nopeita keittoja, kastikkeita perunalla riisillä tai pastalla tai jotakin laatikkoruokaa. Niin kuin äiti haluaisikin tuoda pöytään sen paahdetun punajuuren yrttitsatsikin kera on kakistelemattoman illallishetken rauhaksi useimmiten valittava peruskotiruokaklassikoita. Koska muuten teit viimeksi nakkikastiketta ja muusia tai nakkikeittoa? Takuuvarmoja nakkeja(hi-hi) molemmat. Niistä innostuu isikin. Hk on yksi monista Sinivalkoinen jalanjälki- kampanjaan osallistuvista elintarvikealan yrityksistä.  Sen lihatoimituksista vastaa n. 5000 kotimaista sopimustuottajaa ja työntekijöitä  löytyy 2572. Noin tarkalleen.



Koulun ja päiväkodin päästyä hyvään vauhtiin on myös aika päivittää niin liikuntavarusteet kuin syyskelin vaatteet ja kengät. Aikaisiin aamuihin saa pyöräilevälle koululaiselle etsiä jo hanskat, eikä pieni Käpykololainen tule enää tulevasta viikosta selviämään ilman sadevaatekertaa. Meillä päivitykseen kuuluu myös kierrätys. Ihana Reiman sadesiili asu on ostettu aikoinaan Urholle, nyt se palautui Maitotytölle Elli- serkulta, luulen että kaunis kuosi tulee kulkeutumaan Maitotytön jälkeen vielä Eino-serkulle ja vastasyntynellee Ellin ja Einon pikkuveljelle. Ainoastaan kurahousujen kumpparikumminauhoja uusitaan tämän tästä, kiitos ihanan mumman.  Ja pitäsikö sanoa kiitos Reiman jonka laadukkaat tuotteet  mahdollistavat perimysjärjestyksen sisarukselta toiselle. Reima osallistuu kampanjaan ja vaikka tänään senkin kuten useimpien tekstiilituotteiden ompelutyö on siirretty ulkomaille, työllistää esimerkiksi Reima Suomessa sata henkeä suunnittelun, kaavoituksen ja markkinoinnin parissa. Design from Finland, niin se on.

Tärkeintä ja  samalla vaikeinta syksyssä on riittävän levon saanti. Iltaisin ei millään meinaa ymmärtää mennä ajoissa nukkumaan, kun koulu- ja päiväkotipäivän jälkeen iltakellot tuntuvat soivan turhan aikaisin. Ja niin ne soivat aamullakin. Onneksi aamun valoisuus antaa vielä hetkisen piristystä herätykseen.  Kääriydytään sitten viikonloppuna muutamaksi ylimääräiseksi tunniksi ihaniin suomalaisiin peittoihin ja tyynyihin. Familon  on kotimaisine, testattuine avainlippumerkittyine hyvinvointituotteineen (peitot, tyynyt, sängyt) mukana kanssamme  sinivalkoisessa kampanjassa. Familon on tuttu suomalaisille jo vuodesta 1966.



Sen lisäksi, että kuljet tarkkana kaupoilla voit osallistua kilpailuun , kerätä virtuaalisesti sinivalkoisen ostoskorin ja yllättyä sen työllistävästä vaikutuksesta. Osallistut 3000 € ja lukuisten tuotepalkintojen arvontaan. 

Kampanjalla löytyy myös oma facebook-sivu. Olethan jo tykännyt?

Kokit ja Potit - Hannele muistuttelee ihan näistä samoista asioista omassa blogissaan  ja kehottaa syysretkelle. Syksyhän on ehkä eväsretkien parasta aikaa. Poislukien pulkkamäkiretket, keväiset luontoretket ja kesäiset heinäpeltoretket....


Yhteistyössä Suomalaisen Työn liitto

3 kommenttia:

  1. Sun satos on komia. Omani on muutamia yrttejä ja tomaatteja lukuunottamatta aika huono. Mutta enpä tänä kesänä ehtinyt edes kasvimaata perustaa ja vaikuttaa siltä, että marjojen taimetkin kannattaa pistää uusiksi. Oltiin siis ruukkujen varassa ja yrteissä ne ovat onneksi pitäneet oikein hyvin. Pian taidan alkaa kuivata ainakin rosmariinista ja timjamista suolaa talven varalle.

    VastaaPoista
  2. No ei meidän satoja voi alkaa vertailemaan, jos sinä et keriinny vielä uudenkodin maata edes perustaa :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta se ei estä minua kadehtimasta kaikkien teidän muiden satoja ;-)

      Poista